Lue keskustelun säännöt.
Kerro tapaus, jolloin vaistosi oli oikeassa tai väärässä?
20.01.2016 |
Kaikenlaisia tapauksia saa kertoa, mutta taustaksi tässä että itse pohdin nyt kovasti luottaisinko yhteen ihmiseen. Hän on asemansa puolesta hyvin uskottava, mutta vaisto sanoo ihan päinvastaista...ei ole koskaan tullut kenestäkään yhtä vahvasti tällainen tunne, ettei kaikki ole kohdallaan. Yleensä ei käy edes mielessä, että joku valehtelisi. Jos valitsen olla luottamatta, seuraa monenlaisia käytännön ongelmia ja siksi yritän nyt saada vähän perspektiiviä tähän.
Kommentit (35)
Raskaus, tunsin sisimmässäni, että poika tulee ja nyt on sitten poika tulossa <3 tälläkin hetkellä näyttää potkivan hurjaa vauhtia :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiesin että veljeni tekee itsemurhan
tiesin sen jo 10 vuotta ennenkuin kukaan muu (veli itsekään)
Kampaaja oli ihan hirveä, kampaus oli kauhea ja pilaa kulmat. Koko otsa oli kulmavärissä. Olisi pitänyt uskoa vaistoa ja kääntyä kannoillaan.
Töissä asiakas aiheutti pahoja viboja ja niin sitten kävikin että tyyppi ryösti kaupan.
Siitä asti olen uskonut jos vaisto huutaa punaisella.
Aika usein minulle tulee ihmisistä semmonen "fiilis". Suu sanoo periaatteessa ihan oikeita asioita, mutta vaistonvaraisesti ymmärrän ihmisen ajattelen jotain ihan muuta. Epäilen sen johtuvan kyvystä tulkita kehonkieltä. En siis välttämättä edes tiedosta mikä epäluuloni herättää, mutta todennäköisesti sen ihmisen eleet ja kehonkieli on ristiriidassa puheen kanssa. Esim. joku saattaa vaikuttaa ystävälliseltä ja innostuneelta juttukumppanilta, mutta kehonkieli on välttelevää (seisoo vaikka osin erisuuntaan kääntyneenä tai mikroilmehtii halveksivasti). Olen oppinut luottamaan tähän ihmistuntemukseeni.
Vaistoni yleensä varoittaa minua myös monissa muissa tilanteissa. Olen esim. välttänyt ylinopeussakkoja siksi, että koin yhtäkkiä tarvetta laskea nopeutta, ja pian poliisit ovatkin tulleet vastaan. Sattumaa, ehkä. En ole koskaan saanut sakkoja.
Joskus vaisto varoittaa toimimasta, mutta jätän sen huomiotta. Yleensä nämä tilanteet päättyvät huonosti, ja toivon että olisin ymmärtänyt kuunnella intuitiotani. Olenkin yrittänyt oppia lisää herkkyyttä, jotta en hiljentäisi vaistoani turhaan.
opiskelin talonrakentajaksi, mitä kukaan ei olisi uskonut. Olin kynsiä lakkaileva prinsessa, joka ei ollut koskaan nähnyt porakonetta. Kukaan ei kannustanut minua, eikä uskonut minuun. Vaistoni kuitenkin sanoi, että mene eteenpäin, tee kuten haluat. Valmistuin parhain arvosanoin ja rakastan ammattiani. Sain luun kurkkuun jokaiselle joka epäili minua. En tiedä, vaisto sanoi mitä tehdä ja sydän näytti suunnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin nuorena töissä paikassa, jossa tein lähinnä iltavuoroa, ja yleensä joka kerta kävelin kotiin lyhintä metsäreittiä. Yhtenä iltana mulle tuli töissä vaan jotenkin tosi huono tunne siitä kotimatkasta, ja päätin että kerrankin tuhlaan ja tilaan taksin. Myöhemmin kuulin että sillä metsäpolulla oli raiskattu sinä yönä joku lenkkeilijä työvuoroni jälkeen :(
Jotenkin vieläkin kylmää ajatella, olisinko itse joutunut uhriksi jos olisin vaan kävellyt kotiin niinkuin aina.
Työhaastattelussa pomosta outo fiilis. Palkka kuitenkintosi hyvä ja vakkarityö, joten otin sen. Ihan hirveä paikka ja se pomo. Lähdin koeajalla pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kerran yhden kaupan ruuhkaisessa alennusmyynnissä. Siellä näin yhden blondin noin 35-vuotiaan näköisen naisen, joka jutteli jollekkin toiselle naiselle. Siitä blodista naisesta mulle tuli valtavan paha olo. Mulle iski täysillä sellainen tunne, että tuo nainen on joskus satuttanut mua, vaikkakin tietääkseni en ollut koskaan ennen tuota naista kohdannut. Tuon kokemuksen jälkeen lähdin heti sieltä kaupasta ulos enkä katsonut taakseni. Mulla ei ole koskaan ennen tai tuon jälkeen tullut yhtä vahvaa pakenemis tunnetta kuin tuolloin. En yhäkään tiedä, miksi minulla tuli niin vahva tunne siitä normaalin näköisestä suomalaisnaisesta tai olinko koskaan ennen kohdannut tuota naista.
Ajoin taajamassa ihan nopeusrajoituksen mukaan, ehkä hieman allekin. Oikealla puolella oli autotien ja jalkakäytävän välissä parkkiruutuja joissa oli paljon autoja. Tuli voimakas tarve pysäyttää auto ja kun olin jarruttanut, autojen välistä hieman edempää juoksi taapero suoraan eteeni. Jos en olisi jarruttanut vaiston käskemänä, olisin ollut juuri siinä kohdassa mistä tuo taapero juoksi. Isänsä sai kiinni vasta kun oli jo useamman askeleen siinä autotiellä. Mitään muistikuvaa ole siitä että olisin havainnut isän, esim. kauhistuvan jotain mikä lähtee tulemaan eteeni, mutta ehkä aivot ovat viisaammat kuin tietoisuus ja sai antamaan käskyn pysähtyä.
Muutaman kerran on hirvien kanssa tullut sama tunne, kerran oli kettu tiellä pyörimässä kun olin jo hyvissä ajoin hiljentänyt vauhtia.
Kyydissä olijat ovat olleet jokseenkin hämmentyneitä kun lyön jarrut pohjaan ilman syytä, kuten tuon taaperon tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan markka-aikaan tein vaiston perusteella pitkänvedon jalkapallosta, jolloin veikkasi vain nolla tuloksia tyyliin 1-0, 2-0, 3-0, 0-1, 0-2 aina viiteen maaliin asti. Veto maksoi 100mk ja voitin sillä 1500mk eli kerroin oli 300 ja tulos oli 5-0. Ja se oli ainoa kerta kun olen pitkäävetoa veikannut.
Pienenä kakarana kinusin 2 eri kertaa Ässä-arpaa ja molemmilla kerroilla tuli 1000mk voittto. Silloinkin oli se tunne että nyt rävähtää.
Kovasti oon odotellut että koska se tunne tulee EuroJackpotista.
Pelaatko koskaan kimppalottoa?
Minulla oli kesällä aavistus, että talvella tulee vilu ..
Kylymää o kyyti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähdin käymään kuntosalilla autolla. Yhtäkkiä tuli tunne, että voin joutua onnettomuuteen moottoritiellä. Sanoin miehelle ja lapselle, että jos niin käy, niin tehkää nillä rahoilla jotka lapsi perii multa asia x.
Paluumatkalla iso bussi tuli kiihdytysrampilla yhtäkkiä tosi lujaa mun taakse. Ehdin pysähtyä metrin päähän betonisesta sillan terävästä tukijalasta ja bussi sai jarrutettua n puoli metriä ennen törmäystä muhun. Oli todella lähellä etten murskaantunut niiden väliin, hetken jo ehdin luulla, että se on nyt tässä.
Uudesta työkaverista tuli outo fiilis että kaikki ei ole kohdallaan. Myöhemmin paljastui että on patologinen valehtelija ja sekoittaa ja hämmentää koko työporukan. Harmi vaan ettei pääse hänestä eroon kun on niin taitava, oppinut että pidä ystävä lähellä ja vihollinen vielä lähempänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena töissä paikassa, jossa tein lähinnä iltavuoroa, ja yleensä joka kerta kävelin kotiin lyhintä metsäreittiä. Yhtenä iltana mulle tuli töissä vaan jotenkin tosi huono tunne siitä kotimatkasta, ja päätin että kerrankin tuhlaan ja tilaan taksin. Myöhemmin kuulin että sillä metsäpolulla oli raiskattu sinä yönä joku lenkkeilijä työvuoroni jälkeen :(
Jotenkin vieläkin kylmää ajatella, olisinko itse joutunut uhriksi jos olisin vaan kävellyt kotiin niinkuin aina.
Tuli ihan kylmät väreet!
up