Lue keskustelun säännöt.
Milloin tajusit lopullisesti jääväsi yksin?
19.01.2016 |
Yksin elävä aikuinen nainen (tai mies): milloin tajusit, ettei elämään löydy kumppania?
Kommentit (78)
Pikkuhiljaa nyt 26-vuotiaana. Olen lesbo, syvällä kaapissa ja en tiedä, miten voisin löytää naisystävän. Olen niin ujokin ja huono lähestymään ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tämmöistä porukkaa täällä kirjoittelee... Ei ihme, että juttujen taso on sekopäistä.
Vierailija kirjoitti:
Ja tämmöistä porukkaa täällä kirjoittelee... Ei ihme, että juttujen taso on sekopäistä.
Kyllä, kroonisesti yksinäinen = sekopää.
Tämän olen saanut kuulla ja kokea monen monta kertaa elämässäni. Enää en jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Ja tämmöistä porukkaa täällä kirjoittelee... Ei ihme, että juttujen taso on sekopäistä.
Viittasitko kommentillasi itseesi? No älähän nyt.... opettelet vain jotain käytöstapoja, niin nettikirjoittelusikin on ystävällisemmän sävyistä.
En "jäänyt yksin" vaan valitsin sinkkuna olemisen. Kyllästyn seurusteluun hyvin nopeasti; tiedän suhteenalun olevan ohi sillä hetkellä, kun haluan lähteä kotiin mutta en missään tapauksessa seuralaiseni kanssa. Miehistä eroon pääseminen on tosi hankala prosessi. Yli kymmeneen vuoteen ei ole ollut mitään viritelmiä, enkä ole kaipaillutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten olette korvanneet toisen ihmisen läheisyyden ja poistaneet seksihalut?
Alkoholilla. 0,7 litran jälkeen kirkasta ei enää seiso.
Vierailija kirjoitti:
Outo kysymys. En koskaan. Itse asiassa en ole sitten 17 täytettyäni koskaan ollut paria kuukautta kauempaa sinkkuna. Nyt 35 ja naimisissa onnellisesti maailman ihanimman miehen kanssa.
Näytäpä kirjoituksesi sille maailman ihanimmalle miehelle ja kysy, onko nätti temppu tulla tällaiseen ketjuun kirjoittelemaan tuolla tavalla. Jos ei hänkään ymmärrä, millainen moukka olet, taidatte tosiaan sopia toisillenne oikein hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olette korvanneet toisen ihmisen läheisyyden ja poistaneet seksihalut?
Alkoholilla. 0,7 litran jälkeen kirkasta ei enää seiso.
Ei voi aina juoda viinaa, kun rupeaa tekemään mieli seksiä. Tietysti äkkiä maksa poksahtaisi tuolla tyylillä ja halut helpottaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin parin tunnin luovuttamisen jälkeen ei tunnu vielä yhtään pahalta. Oikeastaan päinvastoin, Koko aikuisikäni olen kärsinyt eriasteista mielipahaa monen eri miehen takia. Yksikään ei ole minusta oikeasti välittänyt, ex-aviomies jopa tuntui joskus suorastaan vihaavan minua. Olen ollut parisuhteissa n. 22 vuotta, joista suurin osa surkeita. Summa summarum, elämää on parisuhteiden ulkopuolellakin enkä viitsi enää nöyristellä. On aika kasvattaa omanarvontunto ja jättää miehet läheisriippuvaisille optimisteille. :-) Enjoy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin ajattelin noin joskus. Mutta sitten kun sain potkittua itseni harrastusten pariin, kyllä tässä on muutama seurustelusuhdekin syntynyt.
Joo . . . tiedän kyllä että tätä samaa on sanottu kaikille, että perse ylös sohvalta ja ihmisten pariin. Eikä se tosiaan ole helppoa. Tiedän sen aivan yhtä hyvin kuin kaikki yksinäisyydestä kärsineet ihmiset. Mutta niin se vain on, että sieltä sohvalta ei kukaan hae, vaikka sitä sitä onkin varmasti toistettu riittävän usein kaikille.
Kyllä se on tässä viimeisen parin vuoden aikana käynyt ilmi, kun kaikki naiset joita olen lähestynyt, ovat vetäneet esiin ystäväkortin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus parikymppisenä opiskelijatyttönä ymmärsin ettei parisuhde ole minua varten. Muutaman kertaa on käynyt niin, että olen vähän miettinyt jonkun miespuolisen ystävän kanssa, että onkohan heillä jotain muuta mielessään kuin ystävyyttä, mutta onneksi eivät ainakaan ole yrittäneet mitään.
Olen aika introvertti ja minulla on muutaman läheistä ystävää. Olen tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo kysymys. En koskaan. Itse asiassa en ole sitten 17 täytettyäni koskaan ollut paria kuukautta kauempaa sinkkuna. Nyt 35 ja naimisissa onnellisesti maailman ihanimman miehen kanssa.
Näytäpä kirjoituksesi sille maailman ihanimmalle miehelle ja kysy, onko nätti temppu tulla tällaiseen ketjuun kirjoittelemaan tuolla tavalla. Jos ei hänkään ymmärrä, millainen moukka olet, taidatte tosiaan sopia toisillenne oikein hyvin.
Tästä tuli mieleen se, että enää ei osata edes hävetä moukkamaista käytöstä. Niin tavallista se on.
Vierailija kirjoitti:
Miten olette korvanneet toisen ihmisen läheisyyden ja poistaneet seksihalut?
Ei mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Joskus parikymppisenä opiskelijatyttönä ymmärsin ettei parisuhde ole minua varten. Muutaman kertaa on käynyt niin, että olen vähän miettinyt jonkun miespuolisen ystävän kanssa, että onkohan heillä jotain muuta mielessään kuin ystävyyttä, mutta onneksi eivät ainakaan ole yrittäneet mitään.
Olen aika introvertti ja minulla on muutaman läheistä ystävää. Olen tyytyväinen.
Miksi et ottaisi introverttia miestä?
Introvertti sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Ja tämmöistä porukkaa täällä kirjoittelee... Ei ihme, että juttujen taso on sekopäistä.
Mitä horiset? Aloituksen mukaisesti tähän vastaavat kyseiseen kohderyhmään kuuluvat. Kerrankin kahdeksan lapsen kuudetta kertaa naimisissa olevat av-mammat ovat hiljaa. Eivät edes tiedä mitä on olla yksinään, kun suhde alkaa jo ennen kuin edellinen loppuu. Joillakin homma menee näin. (Ainakin parilla entisellä naapurilla, joilla isoimmat riidat koskivat isyystestejä.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tämmöistä porukkaa täällä kirjoittelee... Ei ihme, että juttujen taso on sekopäistä.
Mitä horiset? Aloituksen mukaisesti tähän vastaavat kyseiseen kohderyhmään kuuluvat. Kerrankin kahdeksan lapsen kuudetta kertaa naimisissa olevat av-mammat ovat hiljaa. Eivät edes tiedä mitä on olla yksinään, kun suhde alkaa jo ennen kuin edellinen loppuu. Joillakin homma menee näin. (Ainakin parilla entisellä naapurilla, joilla isoimmat riidat koskivat isyystestejä.)
Paljon on näitä ihmisiä joilla vanhan suhteen päättyessä on jo uusi katsottuna, niin miehissä kuin naisissa.
Olen kouluttanut itsestäni tunteettoman zombi-ihmisen. Mikään ei tunnu missään, eikä mistään enää haaveilla. Seksihalut kun vielä saisi jollain lääkkeellä pois, niin elämä olisi ihanan tasaista tunteettomuutta ja välinpitämättömyyttä.