Lue keskustelun säännöt.
En jaksa tehdä töitä
19.01.2016 |
Niin, siinäpä se. Olen vaihtanut kahdesti alaa ja tällä hetkellä sos. ja terveysalalla. Pidän asiakkaista, mutta olen väsynyt. Työssä on meteliä ja kiirettä. Joskus kun ei ole kiirettä, istun muka kirjaamassa koneen ääressä, mutten tee mitään. Olen vaan ja odotan, että pääsen kotiin lepäämään.
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit kiitollinen että sulla on työ ku katos joillakin ei ole
Mä koin ahdistusta, väsymystä ja sellaista inhottavaa, outoa "tylsyyden/jumituksen" tunnetta ennen kilpirauhasen vajaatoiminta diagnoosia. pää oli pumpulia ja ajatus ei toiminut, eikä muisti. En lihonut yhtään, joten meni hetki ennekuin tajuttiin tarkistaa arvot.
Toinen mikä kulkee kilpparin kanssa käsikädessä ja on muutenkin huomion arvoista on d-vitamiini. Sen puutos aiheuttaa myös "hyvin kulahtaneen" olon henkisesti ja fyysisesti.
Itse syön nyt 50 mikrogrammaa d3-vitamiinia (missä on öljyä mukana) ja voi olla, että lisään sitä vielä, kunhan saan d-vitamiini veriarvojen tulokset.
Ehkä olis noi hyvä tarkistaa ja samalla miettiä mistä pitää? missä on hyvä/lahjakas? mistä saa onnistumisen fiiliksiä?
voisiko sos.terveysalan opinnoista olla hyötyä jossain toisessa koulutuksessa?
esim. ravitsemutieteet, farmasia-ala, nuoriso-ja vapaa-ajanohjaaja, hoitotiede, sosionomi, taideterapeutti tms.. ja näiden ajatusten kautta suunnatta mietteet jatko-opintoihin, tai aluksi vaikka mielekkääseen harrastukseen tai avoimeen yliopistoon tms..
Ei enää saikku saa juuri koskaan.
Ja tämmösiä lusmuja on todennäköisesti jokainen valtion työpaikka täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mjoo. Itse teen työtä osa-aikaisesti, ja välillä kokoaikaisena muutaman kuukauden kerrallaan. Minulla myös tuo virheiden pelko, ja hirveä stressi tulee niin helposti. Nuorena olin ihan lamaantuneena kun kuvittelin, että vaihtoehdot on 40h/ viikko tai sitten lusmuna eläminen. Mutta ei joka ihmisen tarvitse työskennellä määräänsä enemmän. Löytää vaan alan ja työpaikan, jossa omien tuntien määrittely on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Mjoo. Itse teen työtä osa-aikaisesti, ja välillä kokoaikaisena muutaman kuukauden kerrallaan. Minulla myös tuo virheiden pelko, ja hirveä stressi tulee niin helposti. Nuorena olin ihan lamaantuneena kun kuvittelin, että vaihtoehdot on 40h/ viikko tai sitten lusmuna eläminen. Mutta ei joka ihmisen tarvitse työskennellä määräänsä enemmän. Löytää vaan alan ja työpaikan, jossa omien tuntien määrittely on mahdollista.
Mikähän tuo ala on? Olin nuorena opettajan sijaisena vuoden ja tein 5-20 opetustuntia viikossa. Ei ehkä vuosikausia riittäisi hommia tuohon tahtiin, kun ei saikkulomiakaan voi ennustaa. Sijaisten palkkaamista muutenkin rajoitetaan kaikkialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säästä rahaa ja ota loparit. Anna paikka jollekin joka sen oikeasti tahtoo. Työtön elämä on ihanaa!
Tai jää sairaslomalle jos et halua luopua työpaikastasi. Tsemppiä!
Jos on hoitoalalla, palkka on niin huono, että ei siitä mitään säästöön jää. Tv. Sosionomi, hoitoalalla 15 vuotta
Vierailija kirjoitti:
Ei kaksinen tulevaisuus sulla.
mitä tulevaisuutta sä tarkoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse opiskelin lähihoitajaksi keski-ikäisenä, edellisestä työstäni pitkän uran jälkeen yt-neuvottelujen vuoksi potkituksi jouduttuani. Aina hoettiin, että hoitoalalla riittää töitä. No, pätkiä pätkän perään. Huonoja työyhteisöjä, huonosti hoidettuja vanhuksia, kiirettä ja liian vähän henkilökuntaa. Sijaista kohdellaan kuin koiraa. (anteeksi koirat). Edellisen pätkän loputtua eipä ole ketään kiinnostanut palkata yli 50-v akkaa hoitamaan vanhuksia. Työttömänä ja köyhänä kotona möllötän. Viimeaikoina on alkanut nostaa päätään ajatus, että taidan jäädä loppuiäkseni möllöttämään, koska onhan valtiolla varaa elättää Suomeen tulevat turvapaikanhakijatkin, kai nyt vanha lähihoitajan kuvatus siinä sivussa menee.
Vierailija kirjoitti:
Itse opiskelin lähihoitajaksi keski-ikäisenä, edellisestä työstäni pitkän uran jälkeen yt-neuvottelujen vuoksi potkituksi jouduttuani. Aina hoettiin, että hoitoalalla riittää töitä. No, pätkiä pätkän perään. Huonoja työyhteisöjä, huonosti hoidettuja vanhuksia, kiirettä ja liian vähän henkilökuntaa. Sijaista kohdellaan kuin koiraa. (anteeksi koirat). Edellisen pätkän loputtua eipä ole ketään kiinnostanut palkata yli 50-v akkaa hoitamaan vanhuksia. Työttömänä ja köyhänä kotona möllötän. Viimeaikoina on alkanut nostaa päätään ajatus, että taidan jäädä loppuiäkseni möllöttämään, koska onhan valtiolla varaa elättää Suomeen tulevat turvapaikanhakijatkin, kai nyt vanha lähihoitajan kuvatus siinä sivussa menee.
Minulle on osunut kohdalle ihan hyvin johdettu työpaikka. Esimies on päivittäin tavattavissa ja luottaa meihin. Sääntöjä on paljon, mutta se on vaan hyvä, kun ei tarvitse koko ajan pohtia, onko toiminut oikein. Kyse ei ole siis muusta kuin minun omasta väsymyksestäni. Työpäivät tuntuvat raskailta. Vaikka ei ole kuin muutama viikko talvilomaan, tuntuu, etten jaksa. Haluaisin vain levätä kotona. Olen ihan kypsä koko työhön. Olen sinua 10 vuotta nuorempi, joten töitä tällä alalla on tarjolla. Ei kiinnosta vaihtaakaan, koska tuskin vaihtamalla paranee.
-ap
Ei kaksinen tulevaisuus sulla.