Miehestäni on tullut vainoharhainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi että, kuulostaa niin tutulta! Hössötys on lähtenyt käsistä just nyt kun noita turvapaikanhakijoita on tullut noin paljon. Ja siis mies on aiemminkin ollut huolestunut kotilähiössä liikkumisestani, koska moni asuinpaikka on vilissyt nistejä ja vähän väliä ollut puukotuksia ym. Mutta turvapaikanhakijat on saaneet miehen suunniltaan...

Neuvoja en aiemmassa viestissä oikein osannut antaa, mutta nyt pienen ajatustauon jälkeen tuli mieleen, että hyödyllisintä on ollut, kun olen kertonut menemisistäni etukäteen ja tarkasti. En missään nimessä lupaa pyydellen, vaan siten että yksinkertaisesti ilmoitan minne menen, milloin ja miten. Lenkit kuljen usein samoja reittejä, niitä en ala tarkkaa selostamaan. Miestä selvästi helpottaa, kun saa tiedon hyvissä ajoin ja voi ajatella tietävänsä, mistä lähtee minua etsimään, jos jotain tapahtuu.

Minunkaan mieheni ei koskaan ole osoittanut merkkejä väkivaltaisuudesta tai muusta taipumuksesta vahingoittaa minua. Lähtisin, jos jotain sellaista yrittäisi. Mies ei kontrolloi sitä, mitä teen ja kenen kanssa, mutta olisi mieluiten mukana suojelemassa tai tietoinen missä olen. En siis koe tätä minään henkisenä väkivaltana, vaan näkemyserona ympäröivän maailman vaarallisuudesta. Mies on hyvin tarkka myös siitä, ettei itse liiku vaarallisina pitämillään alueilla, stressaa työmatkojaan julkisissa liikennevälineissä koska pelkää levottomuuksia ym. Ylipäätään luottaa muihin ihmisiin hyvin vähän.

#3

Oi että kiitos tästä! Tuntuu etten ole aivan yksin asian kanssa :)! Kokeilempa siis pyristellä irti kontrolloinnistaan pikkuhiljaa ja aion myös ehdottaa tuota parisuhdeterapiaa, koska mieheni on sen arvoinen, tämä ei ole asia minkä vuoksi hänestä luopuisin. Lisään, ettei mitään ongelmaa ole päiväsaikaan liikkumisissani, niitä ei rajoita mitenkään, tosin nuo reittiehdotukset ovat minullekin tuttuja  :). Meillä on muutoin oikein hyvä ja rakastava suhde, mutta tämä on alkanut hiertämään välejämme.

Miten toimisit tuossa tulevassa työpaikan virkistysillassa? Lähtisitkö jos mies ei saa vuoroaan vaihdettua? Miten asian hoitaisi niin ettei miehen tarvisi huolehtia itseään hengiltä?

ap

Kertoisin, että lähden joka tapauksessa, koska sosiaaliset suhteet ovat minulle tärkeitä. Kertoisin aikatauluista. Omalle miehelleni on tärkeää, että kerron milloin lähden viimeistään kotiin (että tietää milloin jo saa huolestua). Lupaisin, että ilmoitan muutoksista illan kulussa. Jos mies viestittelisi kesken iltaa, vastaisin asiallisesti ja ystävällisesti, ettei kokisi hänen huolensa tulevan vähätellyksi (näin toimien oma mies ei jatkossa huolehdi yhtä paljon, kun otan hänet vakavasti.) Jos illanvietto on kaukana, kertoisin missä hotellissa tms. yöpyisin jos tulisi yllätyksiä. Eli kertoisin mahdollisimman tarkasti illasta ja lupaisin ilmoittaa poikkeuksista. Näillä keinoin tuo oma mussukka pysyy melko rauhallisena, ja ehkä jopa on ensi kerralla valmiiksi luottavaisempi.

Itse en muuten näkisi tätä asiaa terapian arvoisena, ellei ala oikeasti häiritsemään arkielämää :)

#3

No voi hyvää, päivää, menet sinne virkustysiltaan ja teet niin kun tahdot. Voi jee, kuuntele nyt ittees. Ei kuulosta kovin itsenäiseltä. Mulle kun alkas joku ukko rajoittelemaan menemisiä, niin vähänkö se kuulis siitä.

Vierailija kirjoitti:

No voi hyvää, päivää, menet sinne virkustysiltaan ja teet niin kun tahdot. Voi jee, kuuntele nyt ittees. Ei kuulosta kovin itsenäiseltä. Mulle kun alkas joku ukko rajoittelemaan menemisiä, niin vähänkö se kuulis siitä.

Ei hän aina ole ollut tällainen, viimeisen vuoden aikana tämä ongelma on alkanut. En minä halua hänen huoltansa aliarvioida tai antaa hänen "kuulla siitä". Tarkoituksensa on vilpitön, pitää minut turvassa kun ei itse ole paikalla. Huomaan, että täällä monien asenne nyt on se, että mies on narsisti hullu akanhakkaaja, jota hän ei todellakaan ole. Ei hän ole mikään tyranni joka mielivaltaisesti tekee elämästäni vaikeaa. Hän oikeasti pelkää puolestani.

ap

Voi kun olet sinisilmäinen. Seuraavaksi et saa lähteä edes töihin. Noin se alkaa,ensin eristetään ja sitten saatkin jo nyrkistä. Silloin susta ei ole enää lähtijäksi,koska ukko on pitänyt huolen ettei sulla ole enää ketään.

Toivottavasti heräät,ennenkuin on liian myöhäistä. Toisaalta jos haluat sulkea silmäsi,niin ei voi muuta kuin toivottaa onnea valitsemallasi tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi hyvää, päivää, menet sinne virkustysiltaan ja teet niin kun tahdot. Voi jee, kuuntele nyt ittees. Ei kuulosta kovin itsenäiseltä. Mulle kun alkas joku ukko rajoittelemaan menemisiä, niin vähänkö se kuulis siitä.

Ei hän aina ole ollut tällainen, viimeisen vuoden aikana tämä ongelma on alkanut. En minä halua hänen huoltansa aliarvioida tai antaa hänen "kuulla siitä". Tarkoituksensa on vilpitön, pitää minut turvassa kun ei itse ole paikalla. Huomaan, että täällä monien asenne nyt on se, että mies on narsisti hullu akanhakkaaja, jota hän ei todellakaan ole. Ei hän ole mikään tyranni joka mielivaltaisesti tekee elämästäni vaikeaa. Hän oikeasti pelkää puolestani.

ap

Juuri sitähän mies tekee. Mielivaltaisesti hallitsee elämääsi. Sinulla ei ole mitään sanavaltaa OMAAN elämääsi. Mies sanelee mitä saat tehdä ja mitä et. Mitä se on jos ei hallitsemista? Ei ainakaan pelkoa.

"pitää minut turvassa kun ei itse ole paikalla."

Avaa nyt silmäs. Eikö sulla ole tuota vertaa selkärankaa kun tuollaseen alistut. Itse en kuuntelisi pätkääkään minkään tossukan ylisuojelevia jorinoita. Puolison kanssa ollaan, siis pitäisi olla, samalla viivalla.

T.22

Vierailija kirjoitti:

"pitää minut turvassa kun ei itse ole paikalla."

Avaa nyt silmäs. Eikö sulla ole tuota vertaa selkärankaa kun tuollaseen alistut. Itse en kuuntelisi pätkääkään minkään tossukan ylisuojelevia jorinoita. Puolison kanssa ollaan, siis pitäisi olla, samalla viivalla.

Ei vain sinulle tämä kysymys, mutta että miksi? Miksi miehen luonne olisi niin paljon muuttunut naista alistavaksi jos kyseessä ei mielestänne ole tämä turvallisuuteni pelko.

Olemme kuitenkin olleet yhdessä 6 vuotta, joista 4 asuttu yhdessä. Ongelmat alkaneet pakolaisien myötä. Tästä teette johtopäätöksen, että olen sinisilmäinen, mieheni on narsisti ja mitä vielä.

Sairaita olette itse. Kiitos asiallisille vastaajille ja etenkin sinulle jolla mies on samanlainen huolehtija ❤ .

Huoh että olette idiootteja. Vaikka niitä narsisti-keskusteluja on paljon, näettekö todella tässäkin aloituksessa narsistin oireilua?

Mitäpä jos Ap:n mies on ihan vain tavallinen, useamman vuoden jo samanlaisena hyvänä puolisona pysynyt mies, joka vain on alkanut pelkäämään nykyisen uutisoinnin (mm. raiskaukset ja terroriuhat) takia? Itse ainakin käsitin asian niin, enkä ajatellut että kyseessä olisi narsistinen kontrollointi tms, jos kerta mies on muuten hyvä.

Silti sinun Ap ei mielestäni ole mitään syytä noudattaa miehen pyyntöjä. Pelko on hänen ongelmansa, ei sinun. Ymmärrän kyllä että nykyiset uutiset saavat pelkäämään, mutta ei elämäänsä todella voi rajoittaa sen vuoksi. Itse kertoisin tuon miehelle ja suosittelisin hakeutumaan terapiaan päästäkseen tuosta pelosta. Hauskaa virkistysiltaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"pitää minut turvassa kun ei itse ole paikalla."

Avaa nyt silmäs. Eikö sulla ole tuota vertaa selkärankaa kun tuollaseen alistut. Itse en kuuntelisi pätkääkään minkään tossukan ylisuojelevia jorinoita. Puolison kanssa ollaan, siis pitäisi olla, samalla viivalla.

Ei vain sinulle tämä kysymys, mutta että miksi? Miksi miehen luonne olisi niin paljon muuttunut naista alistavaksi jos kyseessä ei mielestänne ole tämä turvallisuuteni pelko.

Olemme kuitenkin olleet yhdessä 6 vuotta, joista 4 asuttu yhdessä. Ongelmat alkaneet pakolaisien myötä. Tästä teette johtopäätöksen, että olen sinisilmäinen, mieheni on narsisti ja mitä vielä.

Sairaita olette itse. Kiitos asiallisille vastaajille ja etenkin sinulle jolla mies on samanlainen huolehtija ❤ .

No olethan sinä sinisilmäinen ja tyhmä. Aivan varmasti jos rupeaisit miettimään yhteiseloa niin löytyisi jo aiempia pieniä merkkejä. Jos miehesi olisi huolissaan hän tulisi hakemaan,ei kieltäisi menemästä. Hän voisi jopa hankkia sulle sellaisen hälyyttimen tai miksei vaikka mattopuukkoa laukkuun,hän laittaisi sinut itsepuolustuskurssille. Hän ei rupeaisi rajottamaan elämääsi. Hän luottaisi että osaisiit toimia jos jokin tilanne tulisi ja antaisi sinulle niihin neuvoja.

Meidänkin kylällä 2vokia + että liikun joka päivä toiseen kaupunkiin töihin. Vaikka mies on huolissaan tapahtumista mitä kylällä on tapahtunut,antaa hän minun liikkua ja tehdä mitä haluan. Antaa jopa tyttäriemme liikkua vapaasti. Neuvonut on mitä pitää tehdä ja hälyyttimet ym hankkinut. Tämä on huolehtimista,ei tuo sinun kuvaamasi eristäminen.

Harvoin alistava kontrolloiva mies on aluksi sellainen! Se tulee pikkuhiljaa vuosien mittaan ja sitoutumisen syventyessä. Oletteko puhuneet kihloista, asunnon ostamisesta tai lapsensaamisesta? Onko kummallakaan muuttunut raha- työtilanne? Tai voi olla että pakolaistilanne yksinkin on tuon laukaissut, kun on tarjonnut miehelle tekosyyn rajoittaa itsenäisyyttäsi. Ei ole normaalia vaan vallankäyttöä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"pitää minut turvassa kun ei itse ole paikalla."

Avaa nyt silmäs. Eikö sulla ole tuota vertaa selkärankaa kun tuollaseen alistut. Itse en kuuntelisi pätkääkään minkään tossukan ylisuojelevia jorinoita. Puolison kanssa ollaan, siis pitäisi olla, samalla viivalla.

Ei vain sinulle tämä kysymys, mutta että miksi? Miksi miehen luonne olisi niin paljon muuttunut naista alistavaksi jos kyseessä ei mielestänne ole tämä turvallisuuteni pelko.

Olemme kuitenkin olleet yhdessä 6 vuotta, joista 4 asuttu yhdessä. Ongelmat alkaneet pakolaisien myötä. Tästä teette johtopäätöksen, että olen sinisilmäinen, mieheni on narsisti ja mitä vielä.

Sairaita olette itse. Kiitos asiallisille vastaajille ja etenkin sinulle jolla mies on samanlainen huolehtija ❤ .

Sinun miehesi ei ole huolehtija vaan rajoittaja. Yleensäkään mies ei ole kiinnostunut naisen turvallisuudesta muuta kuin siksi että kukaan ei koske hänen omaansa.

Miehesi tarvitsee apua ja sinun kannattaa avata silmät. Äläkä hyvä ihminen edes kuvittele tekeväsi lapsia tuollaisen kanssa.

Me muut pystymme kirkkaasti näkemään kuinka sairas kuvio teillä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"pitää minut turvassa kun ei itse ole paikalla."

Avaa nyt silmäs. Eikö sulla ole tuota vertaa selkärankaa kun tuollaseen alistut. Itse en kuuntelisi pätkääkään minkään tossukan ylisuojelevia jorinoita. Puolison kanssa ollaan, siis pitäisi olla, samalla viivalla.

Ei vain sinulle tämä kysymys, mutta että miksi? Miksi miehen luonne olisi niin paljon muuttunut naista alistavaksi jos kyseessä ei mielestänne ole tämä turvallisuuteni pelko.

Olemme kuitenkin olleet yhdessä 6 vuotta, joista 4 asuttu yhdessä. Ongelmat alkaneet pakolaisien myötä. Tästä teette johtopäätöksen, että olen sinisilmäinen, mieheni on narsisti ja mitä vielä.

Sairaita olette itse. Kiitos asiallisille vastaajille ja etenkin sinulle jolla mies on samanlainen huolehtija ❤ .

No olethan sinä sinisilmäinen ja tyhmä. Aivan varmasti jos rupeaisit miettimään yhteiseloa niin löytyisi jo aiempia pieniä merkkejä. Jos miehesi olisi huolissaan hän tulisi hakemaan,ei kieltäisi menemästä. Hän voisi jopa hankkia sulle sellaisen hälyyttimen tai miksei vaikka mattopuukkoa laukkuun,hän laittaisi sinut itsepuolustuskurssille. Hän ei rupeaisi rajottamaan elämääsi. Hän luottaisi että osaisiit toimia jos jokin tilanne tulisi ja antaisi sinulle niihin neuvoja.

Meidänkin kylällä 2vokia + että liikun joka päivä toiseen kaupunkiin töihin. Vaikka mies on huolissaan tapahtumista mitä kylällä on tapahtunut,antaa hän minun liikkua ja tehdä mitä haluan. Antaa jopa tyttäriemme liikkua vapaasti. Neuvonut on mitä pitää tehdä ja hälyyttimet ym hankkinut. Tämä on huolehtimista,ei tuo sinun kuvaamasi eristäminen.

Kerron edelleen omasta tilanteestani. Mieheni yritti ensin estää välillä menojani ja kontrolloida niitä. Mutta muutaman kerran kun asiasta älähdin, muuttui miehen puhesävy. Ei enää käskenyt vaan ehdotti. Otin huolen vakavasti, ja tein vastaehdotuksia. Pyysi kantamaan teräasetta, ei käskenyt. Kertoi, että toivoo tiettyjä asioita minulta, mutta ei vaatinut. Tein selväksi, että komennella ei saa, mutta keskustella voidaan. Kun mies huomasi kompromissien olevien mahdollisia ja että minä otan hänet vakavasti vaikka elänkin omaa elämääni, hän omaksui itsekin sovittelevan asenteen. Mies ei kai tajunnut, että töksähtelevä komentaminen on epäkohteliasta ja kuuntelen mieluummin pyyntöjä kuin vaatimuksia.

Ap:n miehen kohdalla saattaa olla kyse vähän samasta: mies voi olettaa, ettei häntä kuunnella jos ei lyö nyrkkiä pöytään. Mies saattaa pitää rajoittamista ainoana toimivana keinona pitää puoliso turvassa. Tätä voi muuttaa omalla suhtautumisella.

Voin käsi sydämellä sanoa, että mieheni ei ole kontrolloiva vaan huolehtiva. Keskustelemalla selviää, jos tulee ristiriitoja.

#3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"pitää minut turvassa kun ei itse ole paikalla."

Avaa nyt silmäs. Eikö sulla ole tuota vertaa selkärankaa kun tuollaseen alistut. Itse en kuuntelisi pätkääkään minkään tossukan ylisuojelevia jorinoita. Puolison kanssa ollaan, siis pitäisi olla, samalla viivalla.

Ei vain sinulle tämä kysymys, mutta että miksi? Miksi miehen luonne olisi niin paljon muuttunut naista alistavaksi jos kyseessä ei mielestänne ole tämä turvallisuuteni pelko.

Olemme kuitenkin olleet yhdessä 6 vuotta, joista 4 asuttu yhdessä. Ongelmat alkaneet pakolaisien myötä. Tästä teette johtopäätöksen, että olen sinisilmäinen, mieheni on narsisti ja mitä vielä.

Sairaita olette itse. Kiitos asiallisille vastaajille ja etenkin sinulle jolla mies on samanlainen huolehtija ❤ .

Sinun miehesi ei ole huolehtija vaan rajoittaja. Yleensäkään mies ei ole kiinnostunut naisen turvallisuudesta muuta kuin siksi että kukaan ei koske hänen omaansa.

Miehesi tarvitsee apua ja sinun kannattaa avata silmät. Äläkä hyvä ihminen edes kuvittele tekeväsi lapsia tuollaisen kanssa.

Me muut pystymme kirkkaasti näkemään kuinka sairas kuvio teillä on.

Ette voi olla tosissanne, oikeasti! Mua oksettaa ihan tuo miten ajattelette miehestäni, ei hän ole paha . Ihan itkettää.

ap

Mies on alkanut itse vuoden aikana pettämään sua. Sen hän projisoi nyt sinuun ja käyttää turvallisuutta "tekosyynä" että saa kontrolloida vapauttasi.  Ettet tekisi samaa hänelle kuin mitä hän sinulle. Ei kehtaa vaan myöntää mustasukkaisuutta.

Ratsaapa jätkän puhelin. Olen 99% varma että sieltä löytyy rakastajatar. 

Vierailija kirjoitti:

Mies tekee vuorotyötä. Saa hirveän hepulin jos saa tietoon, että olen käynyt illalla lenkillä tai kävellen kaupassa ilman häntä. Ulkonaliikkumiskiellon on nyt mulle laittanut ja tätä varten tilasi vielä juoksumaton kotiin ettei mun tarvi sitten valittaa kun en pääse lenkille.

Nyt meillä on hirveä kädenvääntö saanko lähteä työpaikan virkistysiltaan. Kävisimme tatterissa, syömässä ja sitten johonkin baariin jatkoille. Pikkujoulut jätin jo välistä kun niistä tuli kauhea sota.

On nyt myöntynyt, että saan lähteä jos hän saa työvuoronsa vaihdettua ja näin ollen pääsee hakemaan minut itse. Taksilla en saa tulla kun eihän sitä voi tietää koska saan taksin ja pitääkö kenties kävellä taksitolpalle.

Työkaverin mies on luvannut kuskata, mutta tähänkään ei luota. Mitä jos eksymme toisistamme jne.

Mun pitää varmaan sit taas jättää menemättä 😐. Kohtalotovereita? Lisään vielä ettei mies ole ilkeä, hänellä on vain tullut pelko, että minulle sattuu jotakin.

Yllä oleva ap:n alkuperäinen kirjoitus (mustensin olennaisimmat kohdat) ja sitten kirjoittaa vastauksia saaneena näin:

Ei vain sinulle tämä kysymys, mutta että miksi? Miksi miehen luonne olisi niin paljon muuttunut naista alistavaksi jos kyseessä ei mielestänne ole tämä turvallisuuteni pelko.

Olemme kuitenkin olleet yhdessä 6 vuotta, joista 4 asuttu yhdessä. Ongelmat alkaneet pakolaisien myötä. Tästä teette johtopäätöksen, että olen sinisilmäinen, mieheni on narsisti ja mitä vielä.

Sairaita olette itse. Kiitos asiallisille vastaajille ja etenkin sinulle jolla mies on samanlainen huolehtija ❤ 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"pitää minut turvassa kun ei itse ole paikalla."

Avaa nyt silmäs. Eikö sulla ole tuota vertaa selkärankaa kun tuollaseen alistut. Itse en kuuntelisi pätkääkään minkään tossukan ylisuojelevia jorinoita. Puolison kanssa ollaan, siis pitäisi olla, samalla viivalla.

Ei vain sinulle tämä kysymys, mutta että miksi? Miksi miehen luonne olisi niin paljon muuttunut naista alistavaksi jos kyseessä ei mielestänne ole tämä turvallisuuteni pelko.

Olemme kuitenkin olleet yhdessä 6 vuotta, joista 4 asuttu yhdessä. Ongelmat alkaneet pakolaisien myötä. Tästä teette johtopäätöksen, että olen sinisilmäinen, mieheni on narsisti ja mitä vielä.

Sairaita olette itse. Kiitos asiallisille vastaajille ja etenkin sinulle jolla mies on samanlainen huolehtija ❤ .

Sinun miehesi ei ole huolehtija vaan rajoittaja. Yleensäkään mies ei ole kiinnostunut naisen turvallisuudesta muuta kuin siksi että kukaan ei koske hänen omaansa.

Miehesi tarvitsee apua ja sinun kannattaa avata silmät. Äläkä hyvä ihminen edes kuvittele tekeväsi lapsia tuollaisen kanssa.

Me muut pystymme kirkkaasti näkemään kuinka sairas kuvio teillä on.

Ette voi olla tosissanne, oikeasti! Mua oksettaa ihan tuo miten ajattelette miehestäni, ei hän ole paha . Ihan itkettää.

ap

Lue aloituksesi huolella, ap.

Saa hirveän hepulin jos saa tietoon, että olen käynyt illalla lenkillä tai kävellen kaupassa ilman häntä. Ulkonaliikkumiskiellon on nyt mulle laittanut ja tätä varten tilasi vielä juoksumaton kotiin ettei mun tarvi sitten valittaa kun en pääse lenkille.

Oho, lainausmerkit väärin. Oli tarkoitus kirjoittaa tietysti näin: 

Mies on alkanut itse vuoden aikana pettämään sua. Sen hän projisoi nyt sinuun ja käyttää "turvallisuutta" tekosyynä että saa kontrolloida vapauttasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä on taipumusta samaan. Järkkää omia työvuorojaan, jos en hänen mielestään voi mennä julkisilla jonnekin ja haluaa kuskata. Hermostuu, jos poikkean etukäteen kertomatta töiden jälkeen ostoksille läheiseen ostoskeskukseen. (Pienessä lähimarketissa pistäytyminen ei aiheuta samaa reaktiota.) Kertoo välillä, mitkä ulkoilureitit ovat hänen mielestään turvallisia. Jos olemme yhdessä ostoksilla, ei haluaisi päästää silmistään ellei ole yksityiskohtaisesti sovittu, miten ostosreissu etenee. Jos aion käydä jossain ehdottomasti yksin, mies antaa reittiohjeita ja vaatii välttämään tiettyjä kaupunginosia, asemia yms.

Lienee sanomattakin selvää, että sinnikkäistä yrityksistä huolimatta en suostu talutusnuorassa kulkemaan. Sanon suoraan vastaan, jos mies määräilee liikaa. Teen toki tarvittaessa kompromisseja ettei toinen nyt huolehdi itseään hengiltä. Emme ole vielä tästä mitään riitoja saaneet aikaiseksi. En tiedä miten ne ratkaisisin. Olen kyllä myös kertonut miehelleni, että arvostan hänen huolenpitoaan.

Mies ei pelkää, että minä tekisin jotain tyhmää. Pelkää, että joku hyökkää kimppuuni, pommi-iskuja, ammuskeluja, liikenneonnettomuuksia, kolmatta maailmansotaa... Pelkään minäkin kaikenlaista, mutta ei elämä voi sen ympärillä pyöriä.

Ei meilläkään mies pelkää, että tekisin jotain typerää eikä ole yhtään mustasukkainen. On vaan alkanut pelkäämään just että joku hyökkää kimppuuni jne. Niin ja ei ole yhtään väkivaltainen jos sitä mietitte...

ap

Lue ap itse tekstejäsi nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vinkkejä miten tätä asiaa voisi lähteä purkamaan? Ei mies aina ole ollut tällainen, nämä ongelmat ovat alkaneet tässä vajaan vuoden aikana. Lapsia meillä ei vielä ole, mutta suunnitteilla on parin vuoden sisään. Mutta en mä tällaistakaan jaksa ettei päästäisi minua mihinkään ilman valvontaa.

ap

Normaalia käytöstä siis edelleen mieheltä?