Miehestäni on tullut vainoharhainen.

tuo on vallankäyttöä, ei ole tervettä

Vinkkejä miten tätä asiaa voisi lähteä purkamaan? Ei mies aina ole ollut tällainen, nämä ongelmat ovat alkaneet tässä vajaan vuoden aikana. Lapsia meillä ei vielä ole, mutta suunnitteilla on parin vuoden sisään. Mutta en mä tällaistakaan jaksa ettei päästäisi minua mihinkään ilman valvontaa.

ap

Mun miehellä on taipumusta samaan. Järkkää omia työvuorojaan, jos en hänen mielestään voi mennä julkisilla jonnekin ja haluaa kuskata. Hermostuu, jos poikkean etukäteen kertomatta töiden jälkeen ostoksille läheiseen ostoskeskukseen. (Pienessä lähimarketissa pistäytyminen ei aiheuta samaa reaktiota.) Kertoo välillä, mitkä ulkoilureitit ovat hänen mielestään turvallisia. Jos olemme yhdessä ostoksilla, ei haluaisi päästää silmistään ellei ole yksityiskohtaisesti sovittu, miten ostosreissu etenee. Jos aion käydä jossain ehdottomasti yksin, mies antaa reittiohjeita ja vaatii välttämään tiettyjä kaupunginosia, asemia yms.

Lienee sanomattakin selvää, että sinnikkäistä yrityksistä huolimatta en suostu talutusnuorassa kulkemaan. Sanon suoraan vastaan, jos mies määräilee liikaa. Teen toki tarvittaessa kompromisseja ettei toinen nyt huolehdi itseään hengiltä. Emme ole vielä tästä mitään riitoja saaneet aikaiseksi. En tiedä miten ne ratkaisisin. Olen kyllä myös kertonut miehelleni, että arvostan hänen huolenpitoaan.

Mies ei pelkää, että minä tekisin jotain tyhmää. Pelkää, että joku hyökkää kimppuuni, pommi-iskuja, ammuskeluja, liikenneonnettomuuksia, kolmatta maailmansotaa... Pelkään minäkin kaikenlaista, mutta ei elämä voi sen ympärillä pyöriä.

Hyvä ap, toi menee vaan pahemmaksi ajan mittaan. Pelasta itsesi! Tää on pelottelu, mutta oot varmaan tietoinen kuinka moni nainen pääsee jopa hengestään vastaavan seurauksena.

Mä pelkään tuollaisia ihan itse eikä tulisi mieleenkään mitkään yöjuoksut.

Sairasta. Tuo ei ole missään määrin normaalia! Ok, ymmärrän, että illanvieton jälkeen haluaa taata turvallisen kotimatkan, mutta tuollainen neuroottisuus ja kontrollointi on sairasta.

Parisuhdeterapiaan! Ihan erikseenkin olisi hyvä käydä kummankin, sekä yhdessä.

Huoleen naamioitua narsistista mustasukkaisuutta ja kontrollointia. Omasta kokemuksestani,tulee vielä päivä kun huomaat ettet voi mennä enää minnekään.

En saanut mennä enää vanhan ystävän kanssa kahville. Tai no, olisin saanut mutta mies veti raivokohtaukset koska ei tuntenut ystävääni ja se oli kaikinpuolin epämääräisen menon kuuloinen. Sellaisen vallan alla ihminen kuihtuu ja menettää otteen omasta määräysvallastaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä on taipumusta samaan. Järkkää omia työvuorojaan, jos en hänen mielestään voi mennä julkisilla jonnekin ja haluaa kuskata. Hermostuu, jos poikkean etukäteen kertomatta töiden jälkeen ostoksille läheiseen ostoskeskukseen. (Pienessä lähimarketissa pistäytyminen ei aiheuta samaa reaktiota.) Kertoo välillä, mitkä ulkoilureitit ovat hänen mielestään turvallisia. Jos olemme yhdessä ostoksilla, ei haluaisi päästää silmistään ellei ole yksityiskohtaisesti sovittu, miten ostosreissu etenee. Jos aion käydä jossain ehdottomasti yksin, mies antaa reittiohjeita ja vaatii välttämään tiettyjä kaupunginosia, asemia yms.

Lienee sanomattakin selvää, että sinnikkäistä yrityksistä huolimatta en suostu talutusnuorassa kulkemaan. Sanon suoraan vastaan, jos mies määräilee liikaa. Teen toki tarvittaessa kompromisseja ettei toinen nyt huolehdi itseään hengiltä. Emme ole vielä tästä mitään riitoja saaneet aikaiseksi. En tiedä miten ne ratkaisisin. Olen kyllä myös kertonut miehelleni, että arvostan hänen huolenpitoaan.

Mies ei pelkää, että minä tekisin jotain tyhmää. Pelkää, että joku hyökkää kimppuuni, pommi-iskuja, ammuskeluja, liikenneonnettomuuksia, kolmatta maailmansotaa... Pelkään minäkin kaikenlaista, mutta ei elämä voi sen ympärillä pyöriä.

Ei meilläkään mies pelkää, että tekisin jotain typerää eikä ole yhtään mustasukkainen. On vaan alkanut pelkäämään just että joku hyökkää kimppuuni jne. Niin ja ei ole yhtään väkivaltainen jos sitä mietitte...

ap

Meillä alkoi noin. Ei koskaan mustasukkainen, mutta vaati aina hakea minut itse baarista jne.

Sitten tuli mustasukkaiseksi. Aluksi ihan pientä ja viatonta. Ei syytä huoleen.

Jätin kun kävi ekaa kertaa käsiksi. Syynä oli että pääsin opiskelemaan.

Ap, tiedostaako mies että hänen kokemansa pelko on epänormaalia (vaikkakin hänelle todellista)? Jos ei, niin ensin pitää lähteä siitä keskustelusta mikä on normaalia ja mikä ei (tuo ei ole). Jos hän tiedostaa itse että pelko on epänormaalia, hänen pitäisi päästä keskustelemaan siitä ulkopuolisen kanssa. Se että sinä mukaudut hänen vainoharhaisiin ajatuksiin vai pahentaa tilannetta..

Vierailija kirjoitti:

Ap, tiedostaako mies että hänen kokemansa pelko on epänormaalia (vaikkakin hänelle todellista)? Jos ei, niin ensin pitää lähteä siitä keskustelusta mikä on normaalia ja mikä ei (tuo ei ole). Jos hän tiedostaa itse että pelko on epänormaalia, hänen pitäisi päästä keskustelemaan siitä ulkopuolisen kanssa. Se että sinä mukaudut hänen vainoharhaisiin ajatuksiin vai pahentaa tilannetta..

Ei hän pidä pelkoaan yhtään epänormaalina. Tästä pakolaisasiasta se lähti ja nämä naisten ahdistelut ja raiskaukset mistä uutisoidaan saavat hänet aivan raivon valtaan ja ruokkivat sitä. Hän on jotenkin ihan varma, että minulle sattuu vielä jotakin. Kyllä mä arvostan, että hän haluaa minua suojella, mutta enhän mä voi lopunikääni näin elää... Onko tässä siis syytä mielestänne terapialle? En kyllä usko, että mies siihen suostuisi :/

ap

Vai naamioiko mustasukkaisuutensa tuohon ylihuolehtivaisuuteen? Sanoo siis, että pelkää, että joku hyökkää sun kimppuun, kun todellinen syy on kontrolloinnintarve ja se, ettei luota suhun (luulee tyyliin, että menet pettämään)

Älä ainakaan lapsia hanki tuohon. Oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vai naamioiko mustasukkaisuutensa tuohon ylihuolehtivaisuuteen? Sanoo siis, että pelkää, että joku hyökkää sun kimppuun, kun todellinen syy on kontrolloinnintarve ja se, ettei luota suhun (luulee tyyliin, että menet pettämään)

En mä usko, että on mustasukkainen. Ollaan kuitenkin asuttu jo 4 vuotta yhdessä ja aiemmin ei oo ollu tämmöistä.

ap

Olet kohta itse pulassa, jos sinut eristetään tavallisesta elämästä. Kyse ei ole vain miehen asioista. Ja miehen peloista huolimatta sulla on oikeus omaan vapauteen. Vaikka jotain voisi sattua, mikä on äärimmäisen epätodennäköisestä. Ihan oikeasti olet aikuinen ihminen, eikä toinen voi omien pelkojensa takia vaatia sinua muuttamaan elämääsi. Jos hän ei kestä pelkojaan niin sitten hänen täytyy hakea apua itselleen. Voithan hankkia vaikka jonkun ulisevan raiskaus/turvahälyttimen, jos mies oikeasti pelkää että suhun käydään käsiksi. Tosi näppärä ja helppokäyttöinen.

Ei sun miehellä ole oikeutta pitää sua "vankina". Tuntuu, että tarvitsisit itse apua, jos et osaa pitää omia rajojasi. Tarkoitan että mitätöit omia tarpeitasi ja vapauttasi toisen takia. Oletko ajatellut koskaan esim. terapiaa?

Voi että, kuulostaa niin tutulta! Hössötys on lähtenyt käsistä just nyt kun noita turvapaikanhakijoita on tullut noin paljon. Ja siis mies on aiemminkin ollut huolestunut kotilähiössä liikkumisestani, koska moni asuinpaikka on vilissyt nistejä ja vähän väliä ollut puukotuksia ym. Mutta turvapaikanhakijat on saaneet miehen suunniltaan...

Neuvoja en aiemmassa viestissä oikein osannut antaa, mutta nyt pienen ajatustauon jälkeen tuli mieleen, että hyödyllisintä on ollut, kun olen kertonut menemisistäni etukäteen ja tarkasti. En missään nimessä lupaa pyydellen, vaan siten että yksinkertaisesti ilmoitan minne menen, milloin ja miten. Lenkit kuljen usein samoja reittejä, niitä en ala tarkkaa selostamaan. Miestä selvästi helpottaa, kun saa tiedon hyvissä ajoin ja voi ajatella tietävänsä, mistä lähtee minua etsimään, jos jotain tapahtuu.

Minunkaan mieheni ei koskaan ole osoittanut merkkejä väkivaltaisuudesta tai muusta taipumuksesta vahingoittaa minua. Lähtisin, jos jotain sellaista yrittäisi. Mies ei kontrolloi sitä, mitä teen ja kenen kanssa, mutta olisi mieluiten mukana suojelemassa tai tietoinen missä olen. En siis koe tätä minään henkisenä väkivaltana, vaan näkemyserona ympäröivän maailman vaarallisuudesta. Mies on hyvin tarkka myös siitä, ettei itse liiku vaarallisina pitämillään alueilla, stressaa työmatkojaan julkisissa liikennevälineissä koska pelkää levottomuuksia ym. Ylipäätään luottaa muihin ihmisiin hyvin vähän.

#3

Vierailija kirjoitti:

Voi että, kuulostaa niin tutulta! Hössötys on lähtenyt käsistä just nyt kun noita turvapaikanhakijoita on tullut noin paljon. Ja siis mies on aiemminkin ollut huolestunut kotilähiössä liikkumisestani, koska moni asuinpaikka on vilissyt nistejä ja vähän väliä ollut puukotuksia ym. Mutta turvapaikanhakijat on saaneet miehen suunniltaan...

Neuvoja en aiemmassa viestissä oikein osannut antaa, mutta nyt pienen ajatustauon jälkeen tuli mieleen, että hyödyllisintä on ollut, kun olen kertonut menemisistäni etukäteen ja tarkasti. En missään nimessä lupaa pyydellen, vaan siten että yksinkertaisesti ilmoitan minne menen, milloin ja miten. Lenkit kuljen usein samoja reittejä, niitä en ala tarkkaa selostamaan. Miestä selvästi helpottaa, kun saa tiedon hyvissä ajoin ja voi ajatella tietävänsä, mistä lähtee minua etsimään, jos jotain tapahtuu.

Minunkaan mieheni ei koskaan ole osoittanut merkkejä väkivaltaisuudesta tai muusta taipumuksesta vahingoittaa minua. Lähtisin, jos jotain sellaista yrittäisi. Mies ei kontrolloi sitä, mitä teen ja kenen kanssa, mutta olisi mieluiten mukana suojelemassa tai tietoinen missä olen. En siis koe tätä minään henkisenä väkivaltana, vaan näkemyserona ympäröivän maailman vaarallisuudesta. Mies on hyvin tarkka myös siitä, ettei itse liiku vaarallisina pitämillään alueilla, stressaa työmatkojaan julkisissa liikennevälineissä koska pelkää levottomuuksia ym. Ylipäätään luottaa muihin ihmisiin hyvin vähän.

#3

Oi että kiitos tästä! Tuntuu etten ole aivan yksin asian kanssa :)! Kokeilempa siis pyristellä irti kontrolloinnistaan pikkuhiljaa ja aion myös ehdottaa tuota parisuhdeterapiaa, koska mieheni on sen arvoinen, tämä ei ole asia minkä vuoksi hänestä luopuisin. Lisään, ettei mitään ongelmaa ole päiväsaikaan liikkumisissani, niitä ei rajoita mitenkään, tosin nuo reittiehdotukset ovat minullekin tuttuja  :). Meillä on muutoin oikein hyvä ja rakastava suhde, mutta tämä on alkanut hiertämään välejämme.

Miten toimisit tuossa tulevassa työpaikan virkistysillassa? Lähtisitkö jos mies ei saa vuoroaan vaihdettua? Miten asian hoitaisi niin ettei miehen tarvisi huolehtia itseään hengiltä?

ap

Provo. Miehiä ei kiinnosta naisen turvallisuus.