Kirja: Narsistin lapsena. Pitkä tie itsenäisyyteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti ei voi parantua, eikä syy hänen narsismin syntyyn ole hänessä itsessä. Narsistin on pakko yrittää selviytyä keinoilla joilla pysyy hengissä.

Keinoilla, joilla vahingoittaa lapsiaan? Pysyisi hengissä suljetulla osastollakin ja lapset saisivat mahdollisuuden elää terveen ympäristön vaikutuspiirissä tuvallista elämää, hengissäpysyen.

Eihän narsisti tee mitään pahempaa, mitä hänelle itselleen on tehty. Narsisti on uhri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti ei voi parantua, eikä syy hänen narsismin syntyyn ole hänessä itsessä. Narsistin on pakko yrittää selviytyä keinoilla joilla pysyy hengissä.

Keinoilla, joilla vahingoittaa lapsiaan? Pysyisi hengissä suljetulla osastollakin ja lapset saisivat mahdollisuuden elää terveen ympäristön vaikutuspiirissä tuvallista elämää, hengissäpysyen.

Pääseekö suljetulle osastolle vai siksi, että on narsisti eikä tee laittomuuksia.

? Oletko narsisti vai miksi et ymmärrä miten narsisti vahingoittaa lapsiaan ja läheisiään?

Miten narsistin pitäisi toimia pysyäkseen hengissä?

Pitääkö sen pysyä hengissä?

Jos toivot kaltoi kohtelun uhrille kuolemaa, olet itse paha ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on narsisti. Syntynyt vuosi pari sodan jälkeen. Isoäitini oli 4 vuotta rintamalla lottana ja sodan jälkeen kärsi ptsd:tä. Ehkä hänelle lapsen saaminen kesken talonrakennuksen oli isompi mullistus, mitä osasi odottaa, traumatisoitunut nainen. Papan oli tuntenut vain hetken. Koko suvun maat, metsät, tilat jäi rajan taa, mikä oli valtava suru. Mummo ei ollut narsisti tosiaankaan vaan poissaoleva emotionaalisesti, vaikka paikalla. Koti, lapset ja perhe oli hyvin hoidettu, mummo osoitti rakkauttaan pitämällä asiat kunnossa ja mm. tuki koulunkäynnissä.

Helppo ymmärtää mummoa, joka paiski hartiavoimin työtä taatakseen lapsille tulevaisuuden (akateemisen) ja teki kaikessa parhaansa.

Äitini pikku narsisti piti puheen äitinsä hautajaisissa missä syytteli mummoa ja uhriutti itsensä. Hän näkee itsensä uhrina vielä eläkkeellä ollessaankin, vaikka kuka tahansa muu pystyy näkemään, ettei hän ole uhri. Pelkästään vastuutaan väistelevä narsisti.

Tämä teille, jotka hoette sitä, miten narsisti on uhri, narsisti on uhri, narsisti on uhri...

Onhan narsisti uhri. Ensin oikein itsekin perustelet sen, miten äitisi ei ole saanut sitä hoivaa ja välittämistä ja huomiota vauvana, jota ihminen tarvitsee, jotta kasvaa tunne-elämä, joka estää pahan olon ym. mistä narsisti kärsii. Hän ON uhri. Sinä sen sijaan olet ilkeä arvostelija, joka et syytä mummoa, joka sen narsismin aiheutti. Vaikkakin olosuhteiden takia, mutta ei tainnut kovin lämmin ihminen olla muutenkaan. Ettei tuntenut enempää sympatiaa omaa vauvaansa kohtaan, vaan antoi laiminlyönnin tapahtua.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on narsisti. Syntynyt vuosi pari sodan jälkeen. Isoäitini oli 4 vuotta rintamalla lottana ja sodan jälkeen kärsi ptsd:tä. Ehkä hänelle lapsen saaminen kesken talonrakennuksen oli isompi mullistus, mitä osasi odottaa, traumatisoitunut nainen. Papan oli tuntenut vain hetken. Koko suvun maat, metsät, tilat jäi rajan taa, mikä oli valtava suru. Mummo ei ollut narsisti tosiaankaan vaan poissaoleva emotionaalisesti, vaikka paikalla. Koti, lapset ja perhe oli hyvin hoidettu, mummo osoitti rakkauttaan pitämällä asiat kunnossa ja mm. tuki koulunkäynnissä.

Helppo ymmärtää mummoa, joka paiski hartiavoimin työtä taatakseen lapsille tulevaisuuden (akateemisen) ja teki kaikessa parhaansa.

Äitini pikku narsisti piti puheen äitinsä hautajaisissa missä syytteli mummoa ja uhriutti itsensä. Hän näkee itsensä uhrina vielä eläkkeellä ollessaankin, vaikka kuka tahansa muu pystyy näkemään, ettei hän ole uhri. Pelkästään vastuutaan väistelevä narsisti.

Tämä teille, jotka hoette sitä, miten narsisti on uhri, narsisti on uhri, narsisti on uhri...

Minulla on PTSD. Valitettavasti se heikentää kykyäni olla läsnäoleva vanhempi. Kyllä minua hävettää se, että lapseni joutuvat minun traumoistani kärsimään. Hekin ovat minun vaikean lapsuuteni ja nuoruuteni uhreja, aivan samoin kuin alkoholistin lapsi on hänen uhrinsa.

Mutta sulla on halutessasi mahdollisuus hakea apua itsellesi ja lapsille. Voit käsitellä asioita lasten kanssa vuosien saatossa, kertoa missä et toiminut parhaalla tavalla, tukea heitä, pyytää anteeksi jne. Narsisti ei siihen pysty.

Noin sen mummonkin olisi pitänyt tehdä, kun aiheutti lapselleen narsismin. Ainakin kantaa syyllisyyden taakkaa hartioillaan. Hyvä, että lapsensa servasi tämän edes hautajaisissa. Pieni itku toisen elämän pilaamisesta.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti ei voi parantua, eikä syy hänen narsismin syntyyn ole hänessä itsessä. Narsistin on pakko yrittää selviytyä keinoilla joilla pysyy hengissä.

Keinoilla, joilla vahingoittaa lapsiaan? Pysyisi hengissä suljetulla osastollakin ja lapset saisivat mahdollisuuden elää terveen ympäristön vaikutuspiirissä tuvallista elämää, hengissäpysyen.

Onko narsistin tyhjyyden tunteeseen lääkettä?

Itsetutkiskelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on narsisti. Syntynyt vuosi pari sodan jälkeen. Isoäitini oli 4 vuotta rintamalla lottana ja sodan jälkeen kärsi ptsd:tä. Ehkä hänelle lapsen saaminen kesken talonrakennuksen oli isompi mullistus, mitä osasi odottaa, traumatisoitunut nainen. Papan oli tuntenut vain hetken. Koko suvun maat, metsät, tilat jäi rajan taa, mikä oli valtava suru. Mummo ei ollut narsisti tosiaankaan vaan poissaoleva emotionaalisesti, vaikka paikalla. Koti, lapset ja perhe oli hyvin hoidettu, mummo osoitti rakkauttaan pitämällä asiat kunnossa ja mm. tuki koulunkäynnissä.

Helppo ymmärtää mummoa, joka paiski hartiavoimin työtä taatakseen lapsille tulevaisuuden (akateemisen) ja teki kaikessa parhaansa.

Äitini pikku narsisti piti puheen äitinsä hautajaisissa missä syytteli mummoa ja uhriutti itsensä. Hän näkee itsensä uhrina vielä eläkkeellä ollessaankin, vaikka kuka tahansa muu pystyy näkemään, ettei hän ole uhri. Pelkästään vastuutaan väistelevä narsisti.

Tämä teille, jotka hoette sitä, miten narsisti on uhri, narsisti on uhri, narsisti on uhri...

Vanhemmallani on samansuuntaiset lähtökohdat. Hautajaisia en halua muistella, niin kamalaa vanhempani käytös oli. Millainen suhtautuminen äidilläsi on rahaan ja omaisuuteen?  Onko se tärkeämpää kuin lasten hyvinvointi?

Mietipä, kermaperse, minkälaiset vanhemmat heillä on olleet, tuskin ovat kohdelleet lapsiaan lasten ansion mukaan tai antaneet rakkautta. Silloin on enää jäljellä katkeruus, ja sillä on hauskaa pilata muidenkin mielet, koska nämä ovat tuollaisia tuomitsevia ja arvostelevia satuttajia, kuin sinä.

Mene pois kivikissa täältä raivoamasta.

Vierailija kirjoitti:

Narsistivanhempi ei anna nuorelle, eikä aikuiselle lapselleen rahaa siksi, että lapsi tarvitsisi sitä elämässä etenemiseen. Elämän vastoinkäymisiin narsisti reagoi lapseensa hymähtäen tai sanoen, että ei minulle ainakaan tapahtunut noin, mitäs teit niin, tai puolustaen aina ongelmien vastapuolta.

Tai sitten sanoo: "kaikilla muillakin on noin", vaikka itse näet, ettei todellakaan ole. Esim. jokin sos fobian oire, jota narsistivanhempi jo itse luo lapselle. Se on vain tapa pestä kätensä siitä, että koittaisi auttaa lastaan, tietenkään, kun ei osaa. Mutta ei osaa esim. sanoa, että "en osaa auttaa, mutta vastuulisena vanhempana etsin apua, koska olen tässä se aikuinen", ei. Ja tietenkin syyllistää sinut, vaikka sinä olisit se, joka on niin sanotusti hakattu.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti ei voi parantua, eikä syy hänen narsismin syntyyn ole hänessä itsessä. Narsistin on pakko yrittää selviytyä keinoilla joilla pysyy hengissä.

Keinoilla, joilla vahingoittaa lapsiaan? Pysyisi hengissä suljetulla osastollakin ja lapset saisivat mahdollisuuden elää terveen ympäristön vaikutuspiirissä tuvallista elämää, hengissäpysyen.

Onko narsistin tyhjyyden tunteeseen lääkettä?

Itsetutkiskelu.

Ei toimi, miten tyhjää tutkitaan? Sinne pitää ensin jonkun avustuksella tuoda jotakin jne. Eli EI AINAKAAN itsekseen itsen tutkiskelu vie minnekään, mitä itsetutkiskelulla yleensä tarkoitetaan. Sehän just on narsistille mahdotonta, vaikka tajuaisi asian jopa itse.

t.kristallikissa

Miten ihmeessä narsistiksi itsensä todennut äitihullu, joka on omille lapsilleen paha, saa olla täällä törkeästi nimittelemässä muita?

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä narsistiksi itsensä todennut äitihullu, joka on omille lapsilleen paha, saa olla täällä törkeästi nimittelemässä muita?

No niin, nyt alat lähestyä kysymyksiä, joita minulla on elämässäni!

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Itse luin arvosteluja joiden mukaan tämä kirja on melko ulkokohtainen tekele ilman konkretiaa ja käytännön esimerkkejä. Niitä moni lukenut on jäänyt kaipaamaan. Mutta tarjoaa tietysti jonkinlaisia selityksiä narsistin uhreille ja erityisesti narsistin lapsille.

Mulla on ollu narsistinen kaiken kieltävä tynnyriin sulkeva kasvatus. Plus taustalla vakavaa koulukiusaamista. Viljamaasta tulee ensimmäisenä mieleen hänen oma parantumaton narsismi. Jota hän sitten vyöryttää ammattinsa,kirjojensa ja potilaidensa välityksellä kaikkialle. Sairasta pilaa kaikki. Viimesintä kirjaa en ole,lukenut enkä lue. Tarviiko uhrille sinulta just vedettiin rautalankaa perseestä. Minä viisaana tiedän. Minö olisin toipunut paremmin ilman näitä narsismin kaikkitietäjiä. Olisin varmaan kyennyt nauttimaan hyvin olevista asioista. Ammatti antaa suojan hänenkin sairaudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä narsistiksi itsensä todennut äitihullu, joka on omille lapsilleen paha, saa olla täällä törkeästi nimittelemässä muita?

Tietenkin siksi, että tämä on avoin palsta, jonne on pääsy jokaisella. Ihan fakta, sinulle jokin uusi asia?

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Kirja oli minulle kuin toistoa menneistä ja narsitivanhemman asenteista. Narsistin lapsen näkökulmasta kirjassa olisi voitu kuvailla narsistin lapsen tilannetta syvemmin, itsesuojelua kaikin keinoin, hengissäoloa merkityksettömänä ja arvottomana, yksinäisyyttä, syrjityn tunnetta, haaveita välittävästä ihmisestä tietämättä mitä se tarkoittaa, haaveita ympäristöstä jossa voi yskäistä kun siltä tuntuu ilman väkivaltaa. Lapsen tunteiden (tunnevajavuuden) kuvailu liittyisi jokapäiväiseen selviämiseen kotona ja opittuun halveksimiseen. Kyllä siitä kauhukertomuksen saisi.

Haaveita välittävästä ihmisestä.

Muistan itse vielä keski-ikäisenäkin kuinka iltaisin ennen nukahtamista haaveilin siitä, että minulla olisi sellaiset vanhemmat, jotka välittävät, ja joille olen tärkeä.

Eikä meillä saanut yskäistä silloin kun siltä tuntuu. Siitä tuli moitteita jos yskäisystä lähti sellainen ääni joka ei äitiä miellyttänyt.

Ja niin tulee vieläkin.

"Tuo on ärsyttävän kuuloista, no, lopeta."

Mieheni ihmettelee, että miksi olen aina flunssan aikana ihan pulassa nieluun valuvan liman kanssa. Miksi en osaa yskiä sitä pois. Sitä ihmettelen itsekin. Varmaan alitajuisesti pelkään yskiväni ärsyttävällä äänellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistillahan on erilaisia lapsia. On se syntipukki ja se lellikki. Minä kasvoin perheessä jossa äiti on narsisti ja isosiskoni peri narsismin. Minä olin isosiskolleni se syntipukki. En osannut tehdä mitään oikein.

Narsismia ei peritä. Se syntyy, jos ihmisen tarpeisiin ei vastata vauvna, eikä vajetta korjata myöhemmissäkään kehitysvaiheissa. Sen sijaan narsistin käytösmalli periytyy opittuna, mutta siitä voi oppia pois, joskin ihminen tarvitsee siihen tukea ja halua prosessoida asiaa, eli hänen tulisi saada käytännössä havaita, miksi hänen oppimansa toimintamallit ovat haitallisia.

Narsisti ei sitä tajua, vaikka kuka miten lempeästi tai lujasti tahansa selittäisi, mutta narsistin uhri, joka ei itse ole narsisti, voi kyllä tajuta asian.

t.kristallikissa

Tää on nettipalsta. Täällä voi käyttää hieman epätäsmällistä kieltä. Jokainen tajuaa, että ei se ”periydy” kuten esim kulmakarvat.

Minusta on silti hiukan epäoikeudenmukaista syyttää silloin sitä siskoa narsistiksi, jos todellisuudessa tilanne on se, että hän on oppinut narsistiset käytösmallit. Hän on itsekin silloin uhri(kuten toki narsistitkin ovat), mutta toisin kuin ehta narsisti, apua saamalla voisi muuttua. Inhottavaa tuollainen demonisointi ihmistä kohtaan, joka itsekin kärsinee itsestään.

t.kristallikissa

Ohhoh, ensimmäinen kerta kun olen samaa mieltä Kristallikissan kanssa. 

Siis eihän jokainen todellakaan ymmärrä, ettei narsismi periydy kuten kulmakarvat. Monet ajattelevat että mielisairaudet ja persoonallisuushäiriöt periytyvät ja ottavat tämän hyvin kirjaimellisesti. 

Mutta itse kyllä ajattelen, että on varsinainen ihme jos narsistin lapsella EI ole itsellään narsistisia piirteitä tai käyttäytymismalleja. Itselläni on todella voimakkaasti narsistinen äiti ja kaikki me lapset olemme sairastuneet psyykkisesti jo nuorina,oireilleet eri tavoin ja kaikilla on vaikea suhde äitiin. Näin siitä huolimatta, että äiti on suhtautunut eri tavoin jokaiseen lapseen ja on selvästi ollut lempilapsi ja syntipukki. Koen että omassa paranemisessa on ollut todella keskeistä myös huomata ne omat,opitut ja äidin käytöksen seurauksena kehittyneet narsistiset käytösmallit ja ajatusmallit. Vaikka olenkin "narsistin uhri"ja sinäänsä syytön noiden käytösmallien kehittymiseen, haluan kuitenkin niistä eroon enkä halua olla narsistinen.

Samaa mieltä olen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä narsistiksi itsensä todennut äitihullu, joka on omille lapsilleen paha, saa olla täällä törkeästi nimittelemässä muita?

No niin, nyt alat lähestyä kysymyksiä, joita minulla on elämässäni!

t.kristallikissa

Emme haluaisi kaiken aikaa pohtia sinua. Vanhemmat olivat jo sellaisia, jotka kuluttivat ympäriltään kaiken hapen. Sinä olet myös yhtä lailla ahdistava.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä narsistiksi itsensä todennut äitihullu, joka on omille lapsilleen paha, saa olla täällä törkeästi nimittelemässä muita?

Luulitko, että palstalle on jotkin hyvyys-pääsykokeet? Ja oot itse se kympin oppilas? Tai että sun persoonasi on mittari hyvyydelle?

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä narsistiksi itsensä todennut äitihullu, joka on omille lapsilleen paha, saa olla täällä törkeästi nimittelemässä muita?

No niin, nyt alat lähestyä kysymyksiä, joita minulla on elämässäni!

t.kristallikissa

Emme haluaisi kaiken aikaa pohtia sinua. Vanhemmat olivat jo sellaisia, jotka kuluttivat ympäriltään kaiken hapen. Sinä olet myös yhtä lailla ahdistava.

No mua taas ahdistaa se, että jonkun äitiä on mummo lapsena laiminlyönyt, ja kirjoittajan mielestä äidit ei sais olla vahingoittuneita, eikä siis mummo ole syyllinen, vaan mukamas jokin pyhimys.

t.kristallikissa

Millä mittarilla muka narsistin kasvattanut ihminen on pyhimys? Kaukana siitä!

t.kristallikissa

Oli vertaistuellinen ja mielenkiintoinen keskustelu, kunnes itse narsisti tuli lähteelle oksentamaan itseään.