Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pahin sinulle tapahtunut asia, mistä olet selviytynyt?
16.01.2016 |
Mikä on pahin asia mitä sinulle on tapahtunut ja miten pääsit siitä yli? Tuli mieleen tuosta toisesta ketjusta, että ihmiset ovat kokeneet kamalia asioita, mutta silti pääsevät elämässä eteenpäin. Nyt kertomuksia vaikkapa tsempiksi heille, jotka vielä käyvät omaa taisteluaan tai muistutukseksi muille, mitä kaikkea toiset joutuvat kokemaan.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on hengissä, niin kaikki ovat selviytyneet kaikista asioista.
Joo hengissä on varmaankin kaikki, jotka täällä kirjoittelevat, mutta nyt haetaan niitä asioita, joista on päässyt yli (kuten aloituksessa oli). Eli ei haittaa jokapäiväistä elämää...
En usko mihinkään ylipääsemisiin. Muistan koirani lopun elämääni.
Ylipääseminen ei tarkoita unohtamista. Kyse on siitä, että todellakin muistaa asian ja pystyy siitä huolimatta jatkamaan elämää kokematta suurta tuskaa tai ilman suuria ongelmia. Toki on jokaisen oma asia, että mihin uskoo ja mihin ei.
Nyt kuitenkin aletaan mennä aiheen ohi, joten jätän tämän asian vatvomisen, jotta ketjuun voivat vastata ne, joilla on jokin kokemus kerrottavana. Enkä siitä huolimatta vähättele koiran kuolemaa - se on todellakin kova paikka monelle.
Ylitsepääseminen kuullostaa mielestäni enemmänkin itselleen selittelyltä, eli asiasta ei olla päästy yli. Koira on kuollut ja sen tiedon kanssa on elettävä lopun elämää. Ei siitä mihinkään yli, eikä ali koskaan päästä.
Isäni kuoli myöskin, mutta koira oli läheisempi kun sen kanssa on elänyt yli vuosikymmenen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsemurhayritys. Loppuun asti suunniteltu ja piti olla aukoton. Tosissani yritin. Epäonnistuin. Selvisin siis hengissä aika pahasta paikasta.
Kerro suunnitelmasi?
En kerro.
En anna ideoita kenellekään. Mutta useat ammattilaiset, joilta olen saanut apua, ovat sanoneet että on ihme että selvisin. Suunnitelmassani oli useita tappavia yksityiskohtia ja selvisin niistä kaikista.Sori, mutta jotenkin vaikea uskoa. Kyllä niitä korkeita rakennuksia löytyy sen verran, että jos OIKEASTI haluaa itsensä tappaa, se kyllä onnistuu niin, että ei tarvitse AV:lle enää koskaan kirjoitella.
Minäkin olin eilen vastaamassa ja sitten kello oli 23:01 kun viesti oli kirjoitettu.
Olin sanomassa, että niin huonoja vinkkejä en ottaisi edes vastaan, jos kirjoittaja on epäonnistunut. Oma koktailini olisi
Törkeä yliannostus huumeilla, Myrkyllisiä sieniä napa täyteen, perään rotanmyrkkyä, hyppääminen mahdollisimman korkealta köysi kaulassa. Noilla jos ei henki lähde, niin ei sitten millään.
Joku myrkky/alkoholi vielä suoraan suoneen voisi olla sopiva lisä ennen hyppyä, tosin se yliannostus ajanee saman asian.
Minä tiedän kaksi itsemurhaa yrittänyttä, joiden keinojen piti olla satavarmoja. Eipäs olleetkaan. Eka otti kasan rauhoittavia ja alkoholia istuen vedellä täytetyssä kylpyammeessa. Idea oli, että menisi taju ja vaipuisi veteen -> hukkuu. Ei toiminut. (Sanotaan vain, että keholla on kyky poistaa myrkyt.)
Toinen päätti "matkia" tapaturmaa ja lähti vähissä vaatteissa metsään 20 asteen pakkaseen kokonaisen kossupullon kanssa. Ihan toimivan kuuloinen. Ei toiminut (en kerro miksi, en halua yllyttää kokeilemaan). Ja ei, ei ollut onnea matkassa että joku olisi löytänyt. Pelastuminen liittyy luontoon.
Mulla ne pahimmat on peruskoulun ja lukion ajan kestänyt kiusaaminen ja lapsen sairastuminen kolmeen parantumattomaan sairauteen, jotka vaikuttavat elämään joka päivä, mutta eivät onnneksi tapa. Niin ja nämä siis vaikuttaa elämään, mutta silti luulen päässeeni yli, sillä sairauksista huolimatta lapsen elämä on vuosien taistelun jälkeen saatu hyväksi ja lapsi on kasvamassa jo oikein onnistuneeksi aikuiseksi.
Sittn on muita juttuja, jotka ei oo niin pahoja. Olin työttömänä ja rahattomana, ja se oli käytännössä hyvin hankalaa, mutta ei musertavaa. Isä kuoli ennen aikojaan ja se oli musertavaakin, mutta siitä selvisi suremalla. Sairastuin itse, mutta vaikuttais olevan pienempi paha kuin lapsen sairastuminen.
Jaha. Täällä sitten vähätellään mun itsemurhayritystä. Vetää aika hiljaiseksi. En kyllä teille ala vakuuttelemaan kuinka tosissani olin. Puhun niistä asioista mieluummin ammattiauttajien kuin kiusaajien kanssa.
Voisitte kyllä vähän miettiä omaa käytöstänne. Kuinka törkeä voi toista ihmistä kohtaan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmilla meni lujaa sillonku olin pieni. Erosivat, äidin skitsofrenia pääsi valloilleen. 4-9 luokat koulukiusattu (joka loppui siihen, kun minulta alkoi saada turpaan), ensimmäisen masennuskauden tunnistanut itseltäni n. 10-vuotiaana. Tätä jatkui 20-vuotiaaksi, sisälsi suurta itsetuhoisuutta. Parisuhde, jossa olin kynnysmatto. Alkoholismi, ystävän ja tärkeän mummun kuolemat. Paljon irtosuhteita, aineita, ihmisiä, joilla hyvin negatiivinen vaikutus. Ex-mies vei sen viimeisenki itsetunnon haukkumalla pataluhaksi ja raiskaamalla.
Laitoslistalta löytyy peltolaa ja visalaa. Oyssista sanoivat itsemurha-yrityksen (jossa olisin muuten onnistunut, jos kroppa ei olisi niin sitkeä, viikko teholla ja kolme päivää lääkekoomassa) että joko lopetat juomisen tai lähdet katkolle (ne ei onneksi seuranneet sen tarkemmin, joten riitti että kerran viikossa aamusta siihen asti selevinpäin että olin käynyt siellä).
Muutin, kävin koulut loppuun ja rakastuin. Tulin raskaaksi. Mies lipsui pikkuhiljaa alkoholismiin...
Varmaan jotain jäi pois, tässä sitä keräillään voimia ja uskoa itseeni pärjätä kahden pienen lapsen kanssa yksin, kun tuo pullo näkyy monen vuoden yrittämisen jälkeenkin vielä ajavan edelle.
Olen vasta 24. Mitähän vielä luvassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien kuolemat, 4 keskenmenoa, avioero, taloudellinen romahdus, 9x YT:t, työttömyys, terveyden menetys.
Täällä sinnitellään vielä:) Plussapuolella ihana perhe, kaunis koti, ystäviä....
Erittäin pahaksi päässyt anoreksia. Olin letkuissa ja lääkärit sanoneet vanhemmille että on ollut hyvä haltija paikalla että selvisin. Sydämeni oli pysähtyä ja sain hoitoa vielä onneksi tarpeeksi ajoissa. Tietty sitten jäänyt niiltä ajoilta vakava masennus yms, mutta anoreksiassa somaattinen puoleni oli aivan viimeisillään. Mutta, todella hurjia tarinoita täällä ; tuli ihan kylmänväreet! :( voimia jokaiselle joka joutuu ja on joutunut taistelemaan elämässään <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsemurhayritys. Loppuun asti suunniteltu ja piti olla aukoton. Tosissani yritin. Epäonnistuin. Selvisin siis hengissä aika pahasta paikasta.
Kerro suunnitelmasi?
En kerro.
En anna ideoita kenellekään. Mutta useat ammattilaiset, joilta olen saanut apua, ovat sanoneet että on ihme että selvisin. Suunnitelmassani oli useita tappavia yksityiskohtia ja selvisin niistä kaikista.Sori, mutta jotenkin vaikea uskoa. Kyllä niitä korkeita rakennuksia löytyy sen verran, että jos OIKEASTI haluaa itsensä tappaa, se kyllä onnistuu niin, että ei tarvitse AV:lle enää koskaan kirjoitella.
Korkeimmalta pudonnut ja henkiin jäänyt, putosi lentokoneesta kilometrien korkeudesta. Luulin että kos hyppään omalta parvekkeelta, joka oli seiskassa, että olisi varma lähtö, mutta sitten sain tietää seiskasta hypänneestä naisesta joka jäi henkiin. Toki rullatuoliin ja ainakin kaksi henkilökohtaista avustajaa on hänellä jos ei emmänkin. Erikoisinta on että vaikutti täysin toipuneen masennuksesta, se avustajien huolenpito ja mahdollisuus määräillä niitä toi sitten sen puuttuneen sisällön elämään.
En kyllä hyppäisi enää, kun tiedän tuon tapauksen.
Sairastuminen anoreksiaan aikuisiällä ja sen kautta hetkellinen kaikesta luopuminen (opinnot tauolla, vapaa-ajan ilot tauolla, vääristyneet suhteet ihmisiin, välttelin heitä jotka puhuivat järkeä, koska en halunnut sitä pahaa mieltä heille, kun näkevät, että puhe ei auta ym, fysiikan pettäminen osittain eli rytmihäiriöitä, hiustenlähtöä, kivuliaita rasitusvammoja ylettömästä liikunnasta) ja pitkät hoitojaksot ihan osastolla.
Taakse jäänyttä, kaiken sain takaisin, josta luovuin ja kenties siihen päälle vielä lisää sallivuutta ja lempeyttä itseä kohtaan ainaisen suorittamiskeskeisyyden sijaa. Nyt olen mukana tukemassa muita vertaistoiminnassa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Poikaystäväni katoaminen, tiesimme kyseessä olleen itsemurha, mutta elättelimme silti pientä toivoa, turhaan.