Lue keskustelun säännöt.
Mielenterveysongelmiesi perimmäiset syyt?
16.01.2016 |
Osaatko sanoa, mitkä asiat ovat mielenterveysongelmiesi taustalla?
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Kahden läheisen kuolemat, kun olin alle 4v. Sen jälkeenkin kuolema on niittänyt lähipiiriä niin, että en pysty luottamaan enää mihinkään. Jatkuva menettämisen ja kuoleman pelko läsnä. En vaan pääse eroon...
Kertookaa alapeukuttajat miksi tätä minun juttua on alapeukutettu? Käyn terapiassa ja tuskin tulen koskaan pääsemään eroon ongelmistani. Minulle on vaan sattunut yllättävän paljon menetyksiä, joihin kukaan ei ole voinut vaikuttaa ja ne ovat vakavasti horjuttaneet perusturvallisuuttani. Minulle jäi vain äiti (ei sisaruksia) ja koko lapsuuden pelkäsin hänen menetystä ja orvoksi jäämistä. Mutta ilmeisesti minua olisi pitänyt hakata, jotta olisin "oikeutettu" mielenterveyshäiriöihin :p
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perimä, vanhempien päihdeongelmat ja sitä kautta todella huono lapsuus ja vuosia jatkunut koulukiusaaminen. Itellä masennus ja paniikkihäiriö
Vierailija kirjoitti:
paskat kotiolot + koulukiusatuksi joutuminen
Sama täällä, köyhät kotiololot, eriarvoinen kohtelu kotona, isä kuollut kun olin pieni, sadistnen opettajapariskunta jonka johdolla koulukiusaamista harjoitettiin ja kukapas sen parempi kohde kuin muita pienempi hörökorvainen poika toisten vanhoissa ryysyissä ja jonka isä ei ainakaan tule nostamaan meteliä.
Narsistiäiti, joka tuhosi jokaisen perheenjäsenen identiteetin yksitellen ja perheen. Jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kukaan ei sano mt-ongelmiensa syyksi omia valintojaan. Olipa yllättävää. :D
Miten omat valinnat voivat aiheuttaa psyykkisen sairauden? En minä ole valinnut olla sairas. Haluan olla terve.
Tuota pitäisi kysyä entiseltä vaimoltani. Hänen mielestään olin huvikseni masentunut ja oli vain laiskuutta, etten ottanut itseäni niskasta kiinni. Terve haluaisin minäkin olla ja myös aion vielä joskus olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän mennessä yli puolella mielenterveysongelmien syyt löytyvät lapsuudesta. Eli vanhemmista, jotka ovat olleet tunnekylmiä, alkoholisteja, narsisteja, väkivaltaisia, vaativia, lyttääviä, huumeriippuvaisia, keskenään riiteleviä, hyväksikäyttäviä jne.
Nyt, ihan jokainen, miettikää millaiset kotiolot tarjoatte omille lapsillenne. Millaisia vanhempia olette. Enkä tarkoita vain mielenterveysongelmista kärsiviä, vaan aivan kaikkia vanhempia. Osa teistä tuhoaa parhaillaan lapsienne tulevaisuutta itsekään sitä ymmärtämättä. Vanhemmuuden merkitys ja valtava vastuu on päässyt nykyään monilta unohtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähän mennessä yli puolella mielenterveysongelmien syyt löytyvät lapsuudesta. Eli vanhemmista, jotka ovat olleet tunnekylmiä, alkoholisteja, narsisteja, väkivaltaisia, vaativia, lyttääviä, huumeriippuvaisia, keskenään riiteleviä, hyväksikäyttäviä jne.
Nyt, ihan jokainen, miettikää millaiset kotiolot tarjoatte omille lapsillenne. Millaisia vanhempia olette. Enkä tarkoita vain mielenterveysongelmista kärsiviä, vaan aivan kaikkia vanhempia. Osa teistä tuhoaa parhaillaan lapsienne tulevaisuutta itsekään sitä ymmärtämättä. Vanhemmuuden merkitys ja valtava vastuu on päässyt nykyään monilta unohtumaan.
Tiedän tuon omien kokemuksieni johdosta. Me aikuiset lapset olemme kertoneet vanhemmilleni, mitä heidän kohtelunsa meitä lapsia ja muita ihmisiä kohtaan tekee. Äiti ei halua ymmärtää, että vika on hänessä. Me lapset olemme ymmärtäneet, eristäytyneet äidistä ja yritämme parannella haavojamme, siihen se suurin osa aikuiselämän tunnepuolesta on mennyt.
Samanlaiseen lopputulokseen johtaisivat todennäköisesti myös esim. ketjut:
- Lihavuutesi perimmäiset syyt?
- Köyhyytesi perimmäiset syyt?
- Huonojen parisuhteidesi perimmäiset syyt?
- Päihdeongelmiesi perimmäiset syyt?
- Heikon itsetuntosi perimmäiset syyt?
jne.
Eli haastan nyt kaikki paneutumaan tosissaan siihen, millaista on hyvä vanhemmuus ja analysoimaan rehellisesti, toteutatteko sitä itse. Älkää sysätkö vastuuta päiväkodille ja koululle, vaan ottakaa lastenne tulevaisuus omiin käsiinne, joihin se kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turvattomuuden tunne lapsena. Tuo tunne ei ollut edes valtavan suuri, mutta kesti läpi lapsuuden. Se tunne jäi ehkä sitten päälle. Ja tuollaiseen perustukseen ei paljon vastoinkäymisiä sitten tarvittu. Ulkonäön arvostelua ja muuta mitätöintiä jonkin verran. Oireilin ahdistuneisuutta mm. sosiaalisten tilanteisen pelolla ja syömishäiriöillä.
Vierailija kirjoitti:
Ja kukaan ei sano mt-ongelmiensa syyksi omia valintojaan. Olipa yllättävää. :D
Suurimmalla osalla vastaajista lapsuus selkeästi sietämätön. Miten lapsi valitsee olonsa? Itselläsi vippaa, etkä edes ymmärrä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hiton rankkoja taustoja ihmisillä. Tosi paljon vastauksia noin ylipäätään tällaiseen kysymykseen. Ja sitten ihmiset keskittyvät vain markkinatalouteen ja julkisten menojen tasapainottamiseen. Työttömät on työttömiä omasta tahdostaan ja huono-osainen on tehnyt huonoja valintoja elämässään... hohhoijaa. Arjessa tapaa kyllä niin paljon uskomattomia tosielämän sankareita, joista ei näy päälle päin mitään. Karmivaa ajatella, miten paljon ihmiset pitää asioita itsellään ja mitä älytöntä jokapäiväistä taistelua jotkut joutuu käymään läpi... Ihmismieli on sairas (hyväksikäytön ja kaltoinkohtelun tekijät), mutta vielä uskomattomampaa on sen kyky kestää kaikkea sairasta.
Kiitos myötäelämisestä!
Vanhemmat eivät koskaan kehuneet ulkonäköäni. Vain pientä ulkonäköön liittyvää haukkumista, ei suoraa mutta epäsuoraa. Isosisko haukkui kerran rumaksi. Äiti oli vain hiljaa. Tuntematon haukkui netissä rumaksi.
Terveisin 24v mies. Pitkä urheilullinen, komeaksi kehuttu monien ikäisteni naisten toimesta, mutta kärsin todella pahoista ulkonäkööni liittyvistä itsetunto-ongelmista sekä siitä seuraavasta ahdistuneisuudesta. Seuraa saan kauniistakin naisista ongelmistani huolimatta, joten en usko olevani niin ruma vaikka alitajuntaani syöpyneet ajatukset kokoajan väittävätkin muuta haitaten jokapäiväistä elämääni.
Toivon että vanhempani olisivat edes muutaman kerran sanoneet komeaksi lapsena/nuorena. Äiti jos luet tätä niin kiitos paljon ja haista vittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä normaalia huttua. Psyykkistä ja fyysistä väkivaltaa lapsena ja ehkä seksuaalista hyväksikäyttöä. Mitä syöpään tulee niin oliskin. Vois lopettaa hoidot ja päästä pois kunniakkaasti eikä kukaan syyttäis raukkamaiseksi jos ottaa henkensä. Ei tarvitsis lastenkaan sitten hävetä.
Tavoitteeni tällä ketjulla on se, että edes yhden lapsen vanhempi/vanhemmat tajuaisivat sen, mitä ovat tekemässä lapsensa tulevaisuudelle ja kääntäisivät kelkan oikeaan suuntaan.
Eli tunnustaisivat itselleen huonon vanhemmuutensa ja hakisivat tarvittaessa apua. Alkaisivat rakastaa lastaan sellaisena kuin tämä on. Pitäisivät enemmän sylissä, lohduttaisivat tarvittaessa, silittäisivät taaperon haituvaisia hiuksia ja katsoisivat lempeästi. Sanoisivat ihanaksi ja kauniiksi, keskittyisivät kuuntelemaan lapsen juttuja, antaisivat valita harrastuksensa. Kehuisivat sinnikkäästä yrittämisestä, kun lapsi harjoittelusta huolimatta saa huonon numeron matikankokeesta. Innostuisivat lapsen näyttäessä uusia taitojaan. Huolehtisivat, ettei lapsi rieku liian myöhään kaupungilla. Antaisivat terveellistä ruokaa. Opettaisivat sosiaalisia taitoja ja ikään sopivaa vastuunottoa. Eivät antaisi lapsen nähdä fyysistä väkivaltaa tai kuulla julmaa sanallista väkivaltaa myöskään aikusten välillä. Eivät olisi päihteiden vaikutuksen alaisena lapsen nähden. Eivät puhuisi toisista pahaa lapsen kuullen. Näyttäisivät esimerkkiä siitä, miten omaa itseä tulee arvostaa. Osaisivat jatkuvasti uudelleen ja uudelleen arvioida omaa vaikutustaan lapsen elämään.
Jos yksikin ongelmavanhempi ottaa tämän ketjun perusteella itseään niskasta kiinni, olen äärimmäisen iloinen jonkun pienen lapsen puolesta.
Usein monien sattumien summa, eikä aina edes niihin voi vaikuttaa. Elämä on tuurista kiinni.
Ongelmallisuus johtaa helposti toiseen ongelmaan jne. Ja jokainen meistä saa jo syntyessään erilaiset elämän pelikortit, omine vahvuuksineen ja heikkouksineen.
Vierailija kirjoitti:
Tavoitteeni tällä ketjulla on se, että edes yhden lapsen vanhempi/vanhemmat tajuaisivat sen, mitä ovat tekemässä lapsensa tulevaisuudelle ja kääntäisivät kelkan oikeaan suuntaan.
Eli tunnustaisivat itselleen huonon vanhemmuutensa ja hakisivat tarvittaessa apua. Alkaisivat rakastaa lastaan sellaisena kuin tämä on. Pitäisivät enemmän sylissä, lohduttaisivat tarvittaessa, silittäisivät taaperon haituvaisia hiuksia ja katsoisivat lempeästi. Sanoisivat ihanaksi ja kauniiksi, keskittyisivät kuuntelemaan lapsen juttuja, antaisivat valita harrastuksensa. Kehuisivat sinnikkäästä yrittämisestä, kun lapsi harjoittelusta huolimatta saa huonon numeron matikankokeesta. Innostuisivat lapsen näyttäessä uusia taitojaan. Huolehtisivat, ettei lapsi rieku liian myöhään kaupungilla. Antaisivat terveellistä ruokaa. Opettaisivat sosiaalisia taitoja ja ikään sopivaa vastuunottoa. Eivät antaisi lapsen nähdä fyysistä väkivaltaa tai kuulla julmaa sanallista väkivaltaa myöskään aikusten välillä. Eivät olisi päihteiden vaikutuksen alaisena lapsen nähden. Eivät puhuisi toisista pahaa lapsen kuullen. Näyttäisivät esimerkkiä siitä, miten omaa itseä tulee arvostaa. Osaisivat jatkuvasti uudelleen ja uudelleen arvioida omaa vaikutustaan lapsen elämään.
Jos yksikin ongelmavanhempi ottaa tämän ketjun perusteella itseään niskasta kiinni, olen äärimmäisen iloinen jonkun pienen lapsen puolesta.
Kauniisti ajateltu, mutta jokainen vanhempi antaa lapselleen niillä voimavaroilla, eväillä mitä on saanut tai käytettävissä ja myös siitä ympäristöstä, omine vahvuuksineen ja heikkouksineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavoitteeni tällä ketjulla on se, että edes yhden lapsen vanhempi/vanhemmat tajuaisivat sen, mitä ovat tekemässä lapsensa tulevaisuudelle ja kääntäisivät kelkan oikeaan suuntaan.
Eli tunnustaisivat itselleen huonon vanhemmuutensa ja hakisivat tarvittaessa apua. Alkaisivat rakastaa lastaan sellaisena kuin tämä on. Pitäisivät enemmän sylissä, lohduttaisivat tarvittaessa, silittäisivät taaperon haituvaisia hiuksia ja katsoisivat lempeästi. Sanoisivat ihanaksi ja kauniiksi, keskittyisivät kuuntelemaan lapsen juttuja, antaisivat valita harrastuksensa. Kehuisivat sinnikkäästä yrittämisestä, kun lapsi harjoittelusta huolimatta saa huonon numeron matikankokeesta. Innostuisivat lapsen näyttäessä uusia taitojaan. Huolehtisivat, ettei lapsi rieku liian myöhään kaupungilla. Antaisivat terveellistä ruokaa. Opettaisivat sosiaalisia taitoja ja ikään sopivaa vastuunottoa. Eivät antaisi lapsen nähdä fyysistä väkivaltaa tai kuulla julmaa sanallista väkivaltaa myöskään aikusten välillä. Eivät olisi päihteiden vaikutuksen alaisena lapsen nähden. Eivät puhuisi toisista pahaa lapsen kuullen. Näyttäisivät esimerkkiä siitä, miten omaa itseä tulee arvostaa. Osaisivat jatkuvasti uudelleen ja uudelleen arvioida omaa vaikutustaan lapsen elämään.
Jos yksikin ongelmavanhempi ottaa tämän ketjun perusteella itseään niskasta kiinni, olen äärimmäisen iloinen jonkun pienen lapsen puolesta.
Kauniisti ajateltu, mutta jokainen vanhempi antaa lapselleen niillä voimavaroilla, eväillä mitä on saanut tai käytettävissä ja myös siitä ympäristöstä, omine vahvuuksineen ja heikkouksineen.
Eli ihminen on olosuhteiden uhri, eikä voi itse kehittää itseään? Suosittelen kaikille Kimmo Takasen kirjaa "Tunne lukkosi", jonka avulla itseään ja käyttäytymistään voi ymmärtää paremmin ja katkaista sukupolvien yli ulottuvien ongelmien ketjun. Nettisivuilla voi testata omat tunnelukkonsa.
Koulukiusaaminen peruskoulun 7-9. luokilla. Luokallemme tuli eräs tyttö, joka sai kaikki luokkalaisemme ja vähän muitakin kääntymään minua vastaan. Ainainen haukkuminen, paskanpuhuminen, porukan ulkopuolelle sulkeminen, pahantahtoinen kyräily ja mollaaminen tämän uuden tytön osalta ja pikkuhiljaa muutkin (tämän tytön ystävät lähinnä) lähtivät siihen mukaan. Kolme vuotta jouduin kestämään ja tässä tulos kun opettajatkaan eivät puuttuneet kiusaamiseen; sosiaalisten tilanteiden pelko sekä ahdistuneisuus ja itsetunnon puuttuminen ja monia muitakin mt-ongelmia.