Onko täällä ketään muuta jolla on naama mustelmilla miehen takia?
Mun mies löi mua eilen. Lujaa. Mulla on huuli rikki, mustelma sen yläpuolella, leuassa, otsassa, poskessa ja ranteessa. Ei ole koskaan ennen tehnyt tuollaista. Ja nyt on vihainen mulle, koska HÄNELLÄ on naarmu (puolustin itseäni, ja todellakin kysessä on yksi pieni naarmu poskessa).
Mitä nyt sitten? Jätänkö? Vai voiko todella olla kyseessä alkoholin aiheuttama yksittäinen kerta? Kokemuksia kaipailisin. Ja jumalauta että on naama kipeä :(
En halua kuulostaa surkealta hakatulta vaimolta, mutten toisaalta osaa tätä muutenkaan selittää. Jos Sinua on lyöty, alkoiko se näin? Mitä vittua oikeesti teen?
Kommentit (53)
Liikuttavaa, kun joku mulkero käy alapeukuttamassa ensimmäisen sivun jokaista kommenttia, jossa neuvotaan lähtemään suhteesta ja lujaa. Ottaako koville, pahis?
Aapee, miehesi ei ole edes katuvainen, kun kehtaa omista pikku naarmuistaan valittaa.
Lähde, ihan oikeasti. Oma ex-mieheni joskus aikoinaan löi minua käteen niin, että siihen tuli iso mustelma. Oli kesäpäivä ja kehtasi kaupassa sanoa, että mikset voinut laittaa pitkähihaista, ettei toi mustelma näy.
Naamaan ei ikinä lyönyt, mutta ajan kysymys olisi varmaan sekin ollut, löysin toisen miehen ja jätin tämän sontaläjän.
Poliisiin yhteys. Jää muuten sua itseä harmittamaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä tilanteessa tapahtui? Sanot ettei mitään...Istuit sohvalla ja luit kirjaa, ja mies löi?
En lukenut kirjaa, mutta muuten juurikin noin kun kuvailit. Istuin sohvalla, ja yhtäkkiä se mun oma rakas "kultainen" mieheni käänsi mun naamani alas, ja löi niin lujaa kun pystyi. Miksi? En tiedä. Tärisen vieläkin.
ap
Olitko sinäkin juovuksissa ja härnäsitkö jotenkin, meillä syntyy riitoja, kun loukkaan jotenkin? Kyllä mies on joskus tyrkännyt, että oon kaatunutja siitähän se riita alkaakin.
En härnännyt, en edes jutellut, en myöskään ollut juovuksissa. Onko sun mielestä teillä kotona kaikki ihan okei?
ap
Ei ole , mutta ollaan niin kauan oltu jo yhdessä, ettei ei enää jakseta erota, kait se kuolema erottaa.
Vierailija kirjoitti:
Liikuttavaa, kun joku mulkero käy alapeukuttamassa ensimmäisen sivun jokaista kommenttia, jossa neuvotaan lähtemään suhteesta ja lujaa. Ottaako koville, pahis?
Tämä! Kiitos mielttömästi kaikille vastanneille, ja vilpittömät pahoitteluni niille, jotka ovat väkivaltaisessa suhteessa. Lähtekää, niin minäkin teen, kiitos teidän <3
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä tilanteessa tapahtui? Sanot ettei mitään...Istuit sohvalla ja luit kirjaa, ja mies löi?
En lukenut kirjaa, mutta muuten juurikin noin kun kuvailit. Istuin sohvalla, ja yhtäkkiä se mun oma rakas "kultainen" mieheni käänsi mun naamani alas, ja löi niin lujaa kun pystyi. Miksi? En tiedä. Tärisen vieläkin.
ap
Olitko sinäkin juovuksissa ja härnäsitkö jotenkin, meillä syntyy riitoja, kun loukkaan jotenkin? Kyllä mies on joskus tyrkännyt, että oon kaatunutja siitähän se riita alkaakin.
En härnännyt, en edes jutellut, en myöskään ollut juovuksissa. Onko sun mielestä teillä kotona kaikki ihan okei?
ap
Ei ole , mutta ollaan niin kauan oltu jo yhdessä, ettei ei enää jakseta erota, kait se kuolema erottaa.
WTF?
Hienoa ap, että lähdet, ja lupaa tehdä se myös, älä vaan kirjoita tänne niin!
Sulla on vaan tää yksi, täysin ainutlaatuinen ja arvokas elämä, et halua tuhlata sitä väkivallan pelon alla, trust me. Mene lääkäriin ja poliisille, hae oikeutta, ja vaali rohkeutta, älä alistu miehen teolle. Se tie, että antaa anteeksi ja alkaa toisen nyrkkeilysäkiksi, on tie helvettiin. Yksi paha isku joku päivä, ja sua ei enää ole, tai päädyt kasviksena vaippoihin ja letkuruokintaan johonkin hoitokotiin, tai vammautuneena ja arpeutuneena, pahoin traumatisoituneena rämmit elämää eteenpäin.
Ei. Niin ei kuulu elää, meille kellekään ei ole annettu elämää tuhlattavaksi tai rikottavaksi, varsinkaan toisen pirstottavaksi. Älkää alistuko, lähtekää heti ekasta lyönnistä, tai vakavasti otettavasta uhkauksesta!
Mä sain eilen selkääni ja tavaroitani hajotettiin. Tätä kestänyt jo kohta 1,5v ja en lopeta suhdetta, sillä minulla ei ole elämässäni ketään muuta. En osaa ystävytyä ja olen huonoa seuraa (tylsä). Olen alkanut juoda suurimman osan viikosta ja ylensyöntikohtauksien takia lihonut miltei 20kg suhteen aikana. Itsetuhoisia ajatuksia usein, mutta oli jo ennen miestä. Minua phoinpidellään n. Kerran kuussavähintään. Molemmat jalkani ovat vaurioituneet pysyvästi. Valehtelen tilanteen kaikille muuttuneeen, kun en jaksa kuunnella syyllistämistä ja haukkuja tyhmyydestäni. Sellaisen on vaikea ymmärtää jolla on perhe ja ystäviä. Minulla eiole ketään kuin mieheni (lasta en ole tekemässä)
Ap lähde heti ja lopullisesti. Mä oon ollut nyrkkeilysäkkinä jo liian kauan ja en jaksa enää lähteä. Mene vaikka vanhemmillesi yöksi. T. Edellisen kirjoittaja
Hitto, kun saisi rohkeutta erota... en vain tiedä oliko parempi olla täysin yksinkään.
Aina on parempi vaihtoehto olla yksin, kuin hakattavana! Kannattaa hakea apua, turvakodista vaikka jos ei muuten. Ja uskokaa pois, kun pääset pois alistetusta tilanteesta ja väkivallan alta, voit jopa rohkaistua ja löytää elämässä uutta; uusia ihmisiä vaikka vertaistuen kautta, on paljon saman kokeneita, ehkä uuden ystävänkin. Jopa uuden puolison joskus, joka käyttäytyy niinkuin puolison kuuluu, ja ihan vinkkinä, väkivalta ei kuulu parisuhteeseen. Hakekaa pliis apua vaikeisiin tilanteisiin, ootte sen arvoisia, älkää jääkö lyötäväksi <3
Ketään ei kyllä kuulu koskaan lyödä, loukkasit sitten tai et. Minua on löyty ja edelleen saman miehen kanssa olen. Kirjoitin jo aikaisemminkin. Joskus katson miestäni ja mietin, että miten toista pystyi niin satuttamaan. Onneksi oli pari yötä miettimässä tekojaan poliisien hallussa.