Lue keskustelun säännöt.
Tulihan annettua tukkapöllyä alle 2 veelle...
14.02.2006 |
Huono omatunto on juu, ja nyt kun poika on enkelinä untenmailla niin voisin antaa tukkapöllyä itselleni...Mutta muutama hetki taaksepäin, nukkumaanmenoshow jne, ja tällä äidillä kilahti, karjaisin ja jumalauta ja otin takatukasta kiinni. Johan meno rauhottui, mutta mistä tää huono omatunto? Halittiin pojan kanssa, selitin kyllä että meni hermot jne ja pyysin jopa anteeksi, varmaan enemmän itseltäni.
En hyväksy, tietenkään, lyömistä, tukasta ottamista viimeisenä keinona en edes pidä pahana (no tulee varmaan tukkaan mulle, pahoinpitelijä-äidille, soittakaa jo valvojalle!), mutt tää kolkuttava omatunto, hohhoijaa...
Kommentit (50)
Vierailija:
Kun (tai teidän tapauksessanne JOS) joskus suuttutte/lapsenne on juoksemassa kaivoon, niin tartutteko lastanne esim. kädestä kiinni? Jos lapsenne riehuu ja raivoaa, niin pidättekö häntä tiukasti sylissänne? Sattuu kuulkaa sekin, enemmänkin kuin haivenesta nykäisy, jolla ei ole KIVUN/VÄKIVALLAN/PAHOINPITELYN kanssa mitään tekemistä.
Välillä lasten kanssa tulee näitä tilanteita, kun lapsi on nopeasti nykäistävä pois vaaratilanteesta, tai rauhoitettava väkisin sylissä pitämällä tai kannettava raivoavana ulos kaupasta. Silloin voi joskus käydä niin, että lasta sattuukin. Mutta minusta on ihan eri asia, jos tarkoituksella satuttaa, käyttää siis väkivallan uhkaa kasvatuskeinona. Opettaa lapselle, että jos hän ei tottele, isommalla ja vahvemmalla auktoriteetillä on lupa ja mahdollisuus tuottaa hänelle kipua. Sellaisessa kasvatuksessa mennään aina metsään. Kyllä lapsi täytyy saada tottelemaan muuten pelottelemalla kivun tuottamisella!
Joo, ja kyllähän sitä itsekullekin voi sattua joskus " kilahdus" , mutta niin kauan kuin ymmärtää tehneensä väärin ja pyrkii parantamaan tapansa, homma on vielä ok. Mutta näitä en ymmärrä, että omaa väkivallan käyttöä puolustellaan ja vähätellään puhumalla jostain " nippaisuista" tms, kun ei edes voida puhua asioista niiden oikeilla nimillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli tuskin peli on menetetty vain yhdestä kerrasta. Vähän sama juttu kuin jotkut pettäjät pettävät vain kerran (vs. yleinen ajattelutyyli " kerran pettäjä aina pettäjä" ).
Vierailija:
Juu, tervetuloa vaan. Asumme pk-seu...
Yritä ajatella, että otat tästä opiksesi ja jatkossa et enää satuta.
Muista, että kynnys väkivaltaan alenee sitä mukaa kun sitä käyttää. Eli ole entistä valppaampi itsesi kanssa.
Osa lapsista haluaa vaikeiden tunteiden kourissa konkreettiset rajat. He rauhoittuvat esim. tiukassa sylipesässä. Toiset taas eivät kestä tiukkaa kiinnipitämistä. Vanhempi voi sanoittaa lapselle hänen tunnetilaansa: ”Näen, että sinua harmittaa.”
Kovuus ja lapsen alistaminen voimalla ja uhkauksilla vaikeiden tunteiden myrskyssä saa lapsen lohduttomaksi ja yksinäiseksi eikä auta häntä ymmärtämään omia tunteitaan. Liiallinen periksi antaminen ei myöskään auta lasta, vaan kasvattaa lapsesta vaativan tyrannin, jonka voi olla myöhemmin vaikea tulla muiden kanssa toimeen.
Vierailija:
koskaan pidellyt lastasi tiukasti sylissä?T.isi
Vierailija:
Etenkin jos se tarkoittaa vain sitä, että tällainen äiti ei satuta lastaan omassa avuttomuudentunnossaan.
Suhteellisuudentajua, joo-o.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se samantapaista, kuin muutama vuosi sitten sen yhden Rovaniemeläisen (?) raiskaajan toiminta, jossa raiskaus kesti vain muutaman minuutin? Hän sai pienemmän tuomion, kun " raiskasi vain vähän" .
Mä ainakin ymmärsin täysin noi alkupään jutut, on itsellekin tullut joskus se tilanne eteen, että huomaa ottaneensa tarpeettoman lujaa kiinni lapsesta. Anteeksi olen pyytänyt jäljestäpäin.
Joku sanoi tosi fiksusti tuossa aiemmin, että se laske sataan temppu ei aina vaan ole toimiva ja järkevä, jos lapsi on polttamassa kättään kuumaan uuniin tms. yhtä mukavaa. Meilläkin on tosi kiva ja fiksu vajaa kaksivuotias pojanviikari, joka toisinaan katsoo äitiä huoneen toisesta päästä kauniisti hymyillen ja menee tekemään asioita, joissa varmasti sattuu. Niinä hetkinä on usein keinot vähissä. Parasta vaan juosta ja toivoa parasta. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mikä on melkein vielä vastenmielisempää on tuo hymistely tyyliin " kyllä se päivä sinullakin vielä koittaa kun nappaat(tukistat" tai " kunhan vähän kasvat niin opit että voi sinullakin kilahtaa" tai " ne on niitä vapan kasvatuksen kannattajia ne jotka ei fyysisesti kurita" ja hohhoijakkata!!
No, kukin tavallaan ja miten oikeaksi ja hyväksi kokee mutta on se aika sääli sekin että siinä samalla varmaan useimmat yrittää opettaa lapselle ettei toista saa töniä/lyödä yms mutta sitten itse luunappaa/tukistaa tms kun kismittää, vähemmästäkin lapsella menee sormi suuhun että ööh äiti mites tämä nyt menikään tämä juttu?
Lapsellakin on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ihan jo lainkin silmissä ja hän on aina altavastaajan ja alistetun asemassa kun vastapuolena on aikuinen aikuisen keinoineen ja ennenkaikkea käsityskykyineen.
miksi se vajaa kaksivuotias on yksin kuuman uunin lähellä?
Joku tuossa valitteli sitä, että täällä yhdistetään lapsen pahoinpitely ja tukistelu, minua taas hämmästyttää se, että nämä nippailijat pitävät lapsen satuttamista ja fyysistä alistamista samanarvoisena kuin kasvattaminen.
Vierailija:
Joku sanoi tosi fiksusti tuossa aiemmin, että se laske sataan temppu ei aina vaan ole toimiva ja järkevä, jos lapsi on polttamassa kättään kuumaan uuniin tms. yhtä mukavaa. Meilläkin on tosi kiva ja fiksu vajaa kaksivuotias pojanviikari, joka toisinaan katsoo äitiä huoneen toisesta päästä kauniisti hymyillen ja menee tekemään asioita, joissa varmasti sattuu. Niinä hetkinä on usein keinot vähissä. Parasta vaan juosta ja toivoa parasta. :/
Vierailija: