Olen rv 41+4 ja pää hajoaa synnytyspelkoon

Sektioni olivat Jorvissa ja järkkymättömällä ja konsistentilla vaatimuksella sain sektion. Kerroin sektiohalustani jo ekalla neuvolakerralla ja onneksi kohdalleni sattui mahtava ja ymmärtäväinen terveydenhoitaja, joka vei heti asiaa eteenpäin pelkopolille ja sain sektiolupauksen jo rv. 24. Toinen kerta ei vaatinut enää kummempaa vatulointia, papereissani kun oli jo tiedot erinomaisesti menneestä sektiostani, jolle annoin potilaan omassa arviossa 10 pistettä. Lääkäri kysyi miten haluan synnyttää ja kerroin, että sektiolla. Hän totesi että saisi olla "aikamoinen fakiiri minun mieleni kääntääkseen" joten ei edes aloittanut ja katsottiin vain sopiva sektiopäivä rv:lle 39.

Tärkeintä on se, että itse _tietää_ mitä haluaa ja pitää päänsä. Käännytystyö on melkoista, mutta sen tarkoituskin on selvittää, onko äiti oikeasti pohtinut asiaa, tosissaan ja tietoinen riskeistä. Me teimme mieheni kanssa laajan taustatutkimustyön, jossa tukena oli lapseni kummitäti, joka on lääkäri ja jonka oma alatiesynnytys oli ikävä kokemus.

Olen katsonut monta sektiovideota netissä, sekä nähnyt myös lääketieteen opiskelijoille näytettävää matskua. Olen myös katsonut alatiesynnytysvideoita. Ja katselin viimeksi omaa operaatiotani sopivassa kulmassa olleesta leikkaussalin lampun heijastuksesta. Ei ällöttänyt. Ei pelottanut. Mitään ei tunne, mitään ei myöskään näe suoraan, sillä edessä on verho.

Eräs tunnettu miesgyne on myöntänyt minulle, että suunniteltu sektio on lapselle turvallisin tapa syntyä, mutta äidille vain hieman alatiesynnytystä vaarallisempi. Kaikki sektiot lasketaan riskiä arvioidessa yhteen - siis hätä-, päivystys-, ja elektiiviset sektiot. Näistä tulee kokonaisriski. Suunniteltu sektio on kyllä Suomessa terveelle äidille tehtynä lähes yhtä turvallinen kuin alatiesynnytys, hätäsektiot nostavat absoluuttista riskilukua, vaikka nehän ovat pieleen menneitä alatiesynnytyksiä.

Sektiossa kohtulihakseen jää arpi, mikä saattaa aiheuttaa riskejä seuraaviin raskauksiin. Suurperhettä toivovalle sektiot eivät sovi. Kolme sektiota on oikeastaan maksimi äidille, kolmaskin voi olla jo vaarallinen. Siksi mainitsin tuosta kahdesta lapsesta.

Minusta olisi mukavaa, jos sektiomahdollisuudesta kerrottaisiin rehellisesti ja enemmän. Moni synnytyspelkoinen voisi saada siitä rohkeutta, kun olisi edes vaihtoehtoja. Jotkut pelkäävät alatiesynnytystä, jotkut sektiota ja jotkut molempia. Pelko on pelkoa ja sitä voi olla vaikeaa hoitaa pois. Minukta olisi ollut mahdotonta hoitaa pois jollain Nyytti -ryhmätapaamisilla ja mielikuvaharjoitteluilla. Minä pelkäsin alatiesynnytystä ja onneksi sain sektiot. Siksi meillä on kaksi ihanaa, terveenä 9-pisteisinä syntynyttä lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sektion voi valita, tai oikeastaan vaatia. Suomessa ketään ei pakoteta synnyttämään alakautta.

Jos lapsilukutoiveenne on 2, olet normaalipainoinen, perusterve ja ennenkaikkea täysin varma sektiohalustasi, suosittelen sektiota. Itse saanut kaksi lasta "pelkosektioilla" ja valehtelematta olivat lähes kivuttomia molemmat operaatiot. Eniten sattui tipan laitto käteen, eikä oikeastaan sekään. Ei haavakipua missään vaiheessa ja arpi on miltei näkymätön. Molemmat syntyivät perjantaina, ekan jälkeen kotiin maanantaina ja tokan jälkeen sunnuntaina. Toivuin erittäin nopeasti ja muistelen niitä upeina kokemuksina, olo oli erittäin turvallinen ja tilanne hallittu molempina kertoina. Toki aiempien jalkaleikkausten ansiosta tiesin, miltä selkäydinpuudutus tuntuu, yms. Sektiosta toivuin paljon nopeammin ja kivuttomammin kuin polven operaatiosta.

Kahdessa sektiossa mukana ollut lasteni isä ei voi käsittää miksi sektiota pidetään niin pelottavana ja isona juttuna. Hän on kuullut sellaisia sotatarinoita muilta miehiltä alatiesynnytyksen katselemisesta, että sanoo sen kuulostavan keskiaikaiselta kidutukselta minun "kylpylälomasektioihini" verrattuna. Niin kai sitten.

Eli jos oikeasti ja 101% varmasti sektion haluat, go for it!

Missä sairaalassa synnytit? Oliko sektiolupauksessa kovaakin vääntöä lääkäreiden kanssa?

Itse en edes uskalla alkaa lapsentekopuuhiin kun koko alatiesynnytys ahdistaa niin kovasti. Tällaiset tarinat auttavat edes hieman, josko sitä itsekin saisi sektion. 

Sektion saa kunhan olet esim. synnytyspelkoinen.

Joo, tiedän.

Mutta olen kuullut että se on joidenkin lääkärien kanssa melkeinpä mahdotonta saada? Pidetään pelossa koko raskausaika ja annetaan lupaus sektiosta vasta viime hetkillä. Yritetään saada pää kääntymään viimeiseen asti. 

Hurjia tarinoita olen kuullut sekä lukenut aiheesta :/

Ai minusta käynnistys oli ihan mukavaa. Tosin se odottelu tylsää, mutta muuten hyvä vaihtoehto. Siellä oli jo valmiiksi lääkkeiden ja hoitajien äärellä. :)

Hei!

Itse olen synnyttänyt kaksi lasta (2006 ja 2015). Toisen kohdalla iski kamala pelko jossain rv 30 tienoilla. Ensimmäinen synnytys meni hyvin muuten mutta ponnistusvaihe pitkittyi. Voimat meinasivat loppua mutta sain kun sainkin itse ponnistettua esikoisen pihalle keskellä yötä 1,5 h ponnistamisen jälkeen. Tämä esikoinen käynnistettiin rv 42+2. Supistukset tulivat esikoisesta minuutin parin välein ja kestivät saman verran. Sain epiduraalin ja lisä-annoksen. Olen myöhemmin järkeillyt, että tämä lisä-annos oli syy ponnistusvaiheen pitkittymiseen koska en tuntenut kunnolla supistuksia. (enkä paljoa muutakaan).

Pääsin neuvolan kautta sairaalan pelkopolille juttelemaan. Kävimme läpi ekaa synnytystä ja sain faktoja. Pelkäsin mm. sitä, että jos vauva joutuu synnytyksen aikana ahdinkoon, sektio päätöstä pitkitetään liikaa. Kätilö, jonka kanssa keskustelin, oli mukava ja empaattinen. Sain vastauksia moniin kysymyksiin ja siihen, miksi esikoisen kanssa synnytys meni kuin meni. Faktat auttoivat minua niin paljon, että menin avoimin mielin synnyttämään toista lastani. Otin mukaan myös paperin, johon oli kirjattu toivomuksiani. Kätilö, joka hoiti toisen synnytyksen, kehui toiveitani ja ne otettiin huomioon koko ajan. Sain toivomani epiduraalin. Minulla oli tässä viimeisessä synnytyksessä kaksi kätilöä koko ajan (toinen oli loppuvaiheen opiskelija, joka hoiti synnytyksen lähes yksin) sekä mieheni. 

Monesti pelot ovat omassa päässä. Ne ovat valmistautumista synnytykseen. Itse sain voimaa niistä faktoista sekä monien eri ihmisten läsnä olosta. Kätilöt rohkaisivat koko synnytyksen ajan. Tee itsellesi tavoitteita synnytykseen ja kirjaa ne paperille. Jokainen synnytys menee kuten menee, mutta kyllä se itseäni helpotti että pyrittiin tekemään kuten halusin ja jos ei tehty, se perusteltiin hyvin. Kätilöt ihan oikeasti huomiovat ne toiveesi ja pelkopoli käynti kirjataan tietoihisi. Tuntuu että sain extra huomiota sen vuoksi, että olin käynyt pelkopolilla. 

Itse pelkäsin sektiota enemmän kuin alatiesynnytystä ja olen enemmän kuin tyytyväinen että sain synnyttää alateitse. Nykyään potilaita kuunnellaan ihan eri tavalla kuin ennen ja kätilöt tekevät kaikkensa jotta saavat tehtyä äidille onnistuneen synnytys-kokemuksen. Eihän synnytys mukavaa ole, eikä sen ole tarkoitus ollakaan, mutta KYLLÄ SÄ PYSTYT SIIHEN! Itse istuin saman tien synnytyksen jälkeen (en tarvinnut yhtään tikkiä) ja seuratessani osastolla sektiolla synnyttäneitä äitejä, olin iloinen kun itse synnytin alateitse. 

Yksi vinkki vielä synnytykseen: Kävele avautumis-vaiheessa mahdollisimman PALJON, pyörittele lantiota ja kyykistele. Autat sillä vauvaa laskeutumaan. Käy myös vessassa aina kun tarve. Itse join kokista ja proteiinijuomaa sekä suklaata (kätilöt antoivat luvan). 

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sektion voi valita, tai oikeastaan vaatia. Suomessa ketään ei pakoteta synnyttämään alakautta.

Sektion vaatiminen on kyllä ihan eri asia kuin se että sinun annettaisiin valita sektio. Suomessa äidit eivät saa itse valita synnytystapaa. Sektiolle tulee löytyä aina lääketieteellinen peruste (synnytyspelko on toki tällainen), mutta sektiota ei voi valita. Suomessa valinnan synnytystavasta tekee vihoviimeisenä lääkäri, ei äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sektion voi valita, tai oikeastaan vaatia. Suomessa ketään ei pakoteta synnyttämään alakautta.

Jos lapsilukutoiveenne on 2, olet normaalipainoinen, perusterve ja ennenkaikkea täysin varma sektiohalustasi, suosittelen sektiota. Itse saanut kaksi lasta "pelkosektioilla" ja valehtelematta olivat lähes kivuttomia molemmat operaatiot. Eniten sattui tipan laitto käteen, eikä oikeastaan sekään. Ei haavakipua missään vaiheessa ja arpi on miltei näkymätön. Molemmat syntyivät perjantaina, ekan jälkeen kotiin maanantaina ja tokan jälkeen sunnuntaina. Toivuin erittäin nopeasti ja muistelen niitä upeina kokemuksina, olo oli erittäin turvallinen ja tilanne hallittu molempina kertoina. Toki aiempien jalkaleikkausten ansiosta tiesin, miltä selkäydinpuudutus tuntuu, yms. Sektiosta toivuin paljon nopeammin ja kivuttomammin kuin polven operaatiosta.

Kahdessa sektiossa mukana ollut lasteni isä ei voi käsittää miksi sektiota pidetään niin pelottavana ja isona juttuna. Hän on kuullut sellaisia sotatarinoita muilta miehiltä alatiesynnytyksen katselemisesta, että sanoo sen kuulostavan keskiaikaiselta kidutukselta minun "kylpylälomasektioihini" verrattuna. Niin kai sitten.

Eli jos oikeasti ja 101% varmasti sektion haluat, go for it!

Missä sairaalassa synnytit? Oliko sektiolupauksessa kovaakin vääntöä lääkäreiden kanssa?

Itse en edes uskalla alkaa lapsentekopuuhiin kun koko alatiesynnytys ahdistaa niin kovasti. Tällaiset tarinat auttavat edes hieman, josko sitä itsekin saisi sektion. 

Sektion saa kunhan olet esim. synnytyspelkoinen.

Joo, tiedän.

Mutta olen kuullut että se on joidenkin lääkärien kanssa melkeinpä mahdotonta saada? Pidetään pelossa koko raskausaika ja annetaan lupaus sektiosta vasta viime hetkillä. Yritetään saada pää kääntymään viimeiseen asti. 

Hurjia tarinoita olen kuullut sekä lukenut aiheesta :/

Tuoreena kokemuksena Jorvista, kun kärsin synnytyspelosta. Suoraanhan ei vaan todeta "ok" ja leikkuujonoon, vaan faktat kerrotaan ja annetaan mukaan vielä kirjallisena versiona, jotta voi vielä kotona lukea ja miettiä niiden pohjalta. Mutta joka välissä lääkäri painotti, ettei kukaan pakota alatiesynnytykseen, vaan pääsen sektioon jos itse niin haluan.

Itse päädyin lopulta yrittämään alateitse, mutta synnytys käynnistyi vesien menolla, tulehdus iski ja vauvalle tuli uhkaava tilanne, niin mentiinkin kiireiseen sektioon. Tästä on paraneminen sujunut ihan hyvin, ei ole mitään kauhutarinaa kerrottavaksi. Lapsi saatiin hyvin ulos ja reippaasti karjui samantein, itse pääsin kävelemään jo seuraavana päivänä ja haavan paraneminen on edistynyt hyvin.

Kipeäähän toki on, ekan viikon aikana kävellessä haavassa tuntui kovaa painetta, joka sitten vähitellen on hellittänyt. Myös ilmavaivat sektiohaavan kanssa ovat kivuliaita, joten ei tosiaan kannata sievistellen pidätellä. 

Ajattelin tulla nyt päivittelemään tänne. Käynnistys oli suunniteltu rv 42, mutta sekään ei ehtinyt koittaa, kun pieni jo ilmoitti tulostaan. Synnytys meni hienosti, alussa todella kivuliaita supistuksia, mutta epiduraali annettiin heti kun vain pystyttiin. Kätilöni olivat aivan ihania, kiittelin heitä valtavasti synnytyksen jälkeen :) en olisi siinä paniikkitilanteessa voinut parempia kätilöitä itselleni saada. Kaikkinensa synnytys kesti vain 8h, eli aika vauhdilla pieni tuli. Ei tullut repeämiä, selvisin! :)

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sektion voi valita, tai oikeastaan vaatia. Suomessa ketään ei pakoteta synnyttämään alakautta.

Sektion vaatiminen on kyllä ihan eri asia kuin se että sinun annettaisiin valita sektio. Suomessa äidit eivät saa itse valita synnytystapaa. Sektiolle tulee löytyä aina lääketieteellinen peruste (synnytyspelko on toki tällainen), mutta sektiota ei voi valita. Suomessa valinnan synnytystavasta tekee vihoviimeisenä lääkäri, ei äiti.

Hyvä lääkäri kuuntelee äidin toiveita. Tiedän monta ystävää, jotka ovat saaneet sektion hyvän lääkärin ansiosta. Oma lääkäri oli valmis käynnistämään synnytyksen jo heti rv 41 jälkeen, itse toivoin käynnistyksen jättämistä vasta rv 42, sillä oli vahva tunne lapsen syntymisestä luomusti tulevana viikkona (niin kuin kävikin) ja lisäksi pelkään kuollakseni käynnistämistä. Olen kuulemma niitä harvoja äitejä, jotka yliajalla toivovat käynnistyksen LYKKÄÄMISTÄ :D

Tyttö oli kuitenkin syntyessään 3,5kg, eli olisi la:na ollut vielä aika alhaisessa painossa... ihan tarkoituksella meni hän ''yliajalle'' :)

-ap

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin tulla nyt päivittelemään tänne. Käynnistys oli suunniteltu rv 42, mutta sekään ei ehtinyt koittaa, kun pieni jo ilmoitti tulostaan. Synnytys meni hienosti, alussa todella kivuliaita supistuksia, mutta epiduraali annettiin heti kun vain pystyttiin. Kätilöni olivat aivan ihania, kiittelin heitä valtavasti synnytyksen jälkeen :) en olisi siinä paniikkitilanteessa voinut parempia kätilöitä itselleni saada. Kaikkinensa synnytys kesti vain 8h, eli aika vauhdilla pieni tuli. Ei tullut repeämiä, selvisin! :)

-ap

Onnea pikkuisesta ja todella hienoa että kaikki sujui hyvin =)

Mä sain sektion vaatimalla ja hyvin meni. Siinä pitää vain olla ehdottoman tiukka ja kieltäytyä muusta, henkilökunta sairaalassa yrittää painostaa äidin kaikin keinoin alatiesynnytykseen. Lääkärit kävivät monta kertaa ihan viime metreille asti painostamassa mua huoneessa, yksitellen ja porukassa. Onneksi pidin pääni. Painostus loppui vasta, kun äitini oli yhteydessä sairaalan johtavaan lääkäriin, joka oli perhetuttu, ja hän tuli pari kertaa minua tapaamaan. Hän sanoi, että lapselle on ihan sama kummalla tavalla syntyy ja että äidillä on oikeus valita. Ne olivat siis ne hierarkiassa alemman tason lääkärit, jotka ihmeen sikteästi vastustivat sektiota, tuo johtavaan asemaan päässyt sanoi asiallisesti, että se on ihan hyvä tapa sekin.