Lue keskustelun säännöt.
Miks kukaan ei halua olla mun ystävä..
15.01.2016 |
..tai edes kaveri? Kuuntelen muita, en valita turhasta, en puhu vain itsestäni/korosta itseäni, olen ystävällinen, tavallinen nainen.
Uudet ihmiset jaksaa olla kiinnostuneita musta ehkä tasan kaksi päivää. Musta tuntuu joskus jonkun kans, että saattais synkatakin, mutta sitten toinen lyö luukut kiinni.
Introvertti olen kylläkin. Pitäisikö mun sitten vain aktiivisemmin tyrkätä seuraan? Miten teen sen, kun en luontaisesti osaa (koen olevani riippakivi, vaivaksi..)?
Auttakaa mua :( Olen niin yksinäinen.
Kommentit (35)
Ymmärrän hyvin. Äsken rupesin vollottamaan, kun radiosta tuli Kaija koon korkkarit kattoon.
En ikinä koe mitään tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mullakaan ole enää ketään. Olen kyllä ekstrovertti. Lyödäänkö päät yhteen ja luodaan virtuaalinen ystävyys spostilla?
Olen siis nainen ja myös pohjois-suomesta. Voin luoda anonyymin spostin, jos haluat jutella ja vaihtaa ajatuksia:) Itse kaipaan sitä joka päivä, ja sitten jään jotenki säälittävästi roikkumaan aina niihin, jotka vähänkään jutella mun kanssa.
Vähän hirvittää, mutta kokeillaan.. :)
se.introvertti(at)gmail.com
T.Ap
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Äsken rupesin vollottamaan, kun radiosta tuli Kaija koon korkkarit kattoon.
En ikinä koe mitään tuollaista.
Minulta on jäänyt myös kokematta paljon kaikenlaista.
En ole koskaan ollut tupareissa, enkä polttareissa. Kaason roolista on turha edes haaveilla, saati edes siitä että voisi joskus pukeutua johonkin juhlaan oikein kunnolla. Eikä se pukeutuminenkaan niin, ainahan voin osallistua sellaiseen toimintaan jossa tällainen tilaisuus tulee, vaan se, että sen tekisi ystävien kanssa/heidän tähden.
En ole koskaan aikuisiällä juhlinut synttäreitä kavereiden kanssa, enkä ole koskaan ollut illanistujaisissa. Minulla on hyvin harvoin ns. shoppailuseuraa, ja elokuvissakin olen viimeiset kaksi kertaa käynyt yksin. Tässä on se hyvä puoli, etten häpeä yksinoloa siellä leffassa tai edes ravintolassa, vaan nautin kaikessa rauhassa hyvästä filmistä tai ruoasta. Mutta että nauttia siitä ystävän kanssa... joo ei mitään toivoa.
Kiitos sulle, vastaan mahdollisimman pian :) ja koska sua hirvittää, niin teen sen ihan omalla nimelläni.
Vierailija kirjoitti:
Ei me enää poneilla leikitä, mutta 35vuoden ystävyys on kun sisaruus tosin vielä parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi. Eikö sulla oo ketään lapsuudenystävää jäljellä? Mulla on 2 niin ihanaa ystävää, toinen jo teini ajoilta ja toiseen tutustunut aikuisena.
En mä ainakaan minkään lapsuuden kaverien kanssa ole tekemisissä.
Olen aikuistuttuani muuttunut niin paljon, ettei mitään yhteistä enää löydy.
Kun ei niillä little ponyillakaan enää leikitä..
No sitten teillä on ollut sattumalta sopivat kemiat jo lapsena.
Harvemmin kuitenkaan noin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tahansa ystävyys on kai parempi kuin sisaruus.
Miksei niistä 60-vuotiaistakin voisi olla ystäväksi? Kannattaa ajatella vähän avarammin, ei ystävän tarvitse oll juuri samanikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä kemiat kohdillaan. Niin ollaan käyty yhdessä läpi syntymät, erot ja kuolemat. Harvoin nähdään, mutta kerran viikossa soitellaan ja nauretaan itsemme kipeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei me enää poneilla leikitä, mutta 35vuoden ystävyys on kun sisaruus tosin vielä parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi. Eikö sulla oo ketään lapsuudenystävää jäljellä? Mulla on 2 niin ihanaa ystävää, toinen jo teini ajoilta ja toiseen tutustunut aikuisena.
En mä ainakaan minkään lapsuuden kaverien kanssa ole tekemisissä.
Olen aikuistuttuani muuttunut niin paljon, ettei mitään yhteistä enää löydy.
Kun ei niillä little ponyillakaan enää leikitä..No sitten teillä on ollut sattumalta sopivat kemiat jo lapsena.
Harvemmin kuitenkaan noin on.
Kiitos siitä viestistä, sinä s-postia laittanut. Kirjoitan sinulle huomenna takaisin :)
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei. Te ette oo ainoat joilla ei ole ainuttakaan ystävää. Mä täs hiljattain menetin yhden ja ainoan ystäväni. Muita mulla ei oo. Mulla on vaan mun dakimakura jäljellä.
No itsekkin asun pienellä Paikkakunnalla on vain Yksi ystävä eikä Hänellä oo aina aikaa , ei oo sitten Kenen kans matkustaa. On Tyly maksustaa Yksin😥😪, mihinkään eikä Sukulaisten Luonakaan voi käydä Heillä on Aina Vaan työ, työ työ, työ, työ, eivät ota minuun Koskaan yhteyttä, Ja ovat Aina Parenpia olevinaan ,Ja Aina vaan on kiire!
Eivät varmaan Kukaan huomaisi vaikka Kuolisin , 😥😪!minun kai paras oisi että kuolisin en Ois kenenkään tiellä 😥, ..
Ja Perhe perhe, tai on Muistisairaus
Ja Puhuakkin pitäs osata , ja osata Heidän mieliksi olla ja aina ollaan niin itsevarmoja
" Sinä et pidä lapsista"
Voivotellaan Aina, myös, että Voi kun sulla ei oo miestä !
Kohta ei pystykää oot jo yli 40
Voi, kun mulla on ittel jo lapsen lapsia.
MUTTA MÄ SANON!NYT!
KYLLÄ OON KATELLU MUTTA HE OVAT OLLEET PETTUREITA!
EIKÄ SE KUULU KELLEKÄÄN
EIKÄ PITÄIS YKSINÄISTÄ NAISTA MOISIL KIUSATA.
MUTTA HEI! Mun haudan ei ruusut kasva!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kokeillut kaverihaku.net? 😊
Tuntuu, että aika monilla syy kaverittomuuteen on huono itsetunto, sitä kannattaa aina pyrkiä kehittämään 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä asut, minkä ikäinen olet? Mitä harrastat? Millaista yhdessäoloa odottaisit ystäväehdokkaalta?
Niin pienellä paikkakunnalla, etten kerro tässä. Pohjoisessa Suomessa. Täällä mahdollisuus vain mummojumppaan ja ihan siinä iässä vielä en ole. Ja toisekseen tykkään harrastaa "yksinäisiä juttuja" - lukemista, kirjoittamista, valokuvaamista.
Lähinnä kai sitä kaipaisi jotakuta, jonka kanssa jakaa ajatuksia ja ylipäänsä pohtia elämää. Miehen kanssaolen yrittänyt, mutta ei siitä oikein mitään tule. Aina menee mun tunteiden ja juttujen vähättelyksi.
En kaipaa ketään vierelle 24/7, se vain ahdistaisi. Tarvitsisin ehkä jonkun samanlaisen kuin olen itse. Olen hiljan tutustunut (vähän) sellaiseen kivan oloiseen, mutta tosiaan nuo ensimmäisessä viestissä mainitut asiat. Ensin oltiin hyvin jutussa, todettiin meillä olevan enemmän yhdistäviä kuin erottava tekijöitä ja ominaisuuksia ja yhtäkkiä ei. Jutellaan kyllä kun "pakosta" ollaan samassa tilassa, mutta ei hakeuduta toistemme seuraan muuten. Ehkä siis vain olen kuvitellut, että meillä synkkaisi :( Ehkä kyseinen ihminen on vain perusystävällinen, mutta ei pidä minusta muuten. (Syyllistyn usein yliajattelemiseen kyllä mutta ne pidän ihan omassa päässäni visusti).
T.Ap
Rajoitat liikaa sitä millainen ystävä pitäisi olla. Jos ystävyyden ylläpito on vähän väkinäistä se hyvin usein lopahtaa. Luontevimmin ihmisiin tutustuu harrastuksissa. Lukeminen onnistuu vaikka kirjastossa, joskus voi puhua vieressä istuvan kanssa jotakin etenkin jos tapaat hänet usein. Smal talk kannattaa opetella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko liian kaunis? Naiset ei halua olla itseään kauniimman kaveri.. kokemusta on.
Tämä.
Kateus, pelko, kilpailu ja uhka tässä ovat taustalla.
Ei me enää poneilla leikitä, mutta 35vuoden ystävyys on kun sisaruus tosin vielä parempi.