Tuttuni väittää ettei ole koskaan ollut kateellinen

Kateuden ja sen voimakkuuden voi nähdä ympäristössä, eli ymmärtää sitä, vaikkei itse ole koskaan tuntenut.

Kateudessa halutaan jotain hyvää joltain pois, ei osata iloita toisten puolesta. Usein kateelliset ihmiset ovat myös vahingoniloisia, jos toisilla menee heidän mielestään huonommin. Ja mun lähipiirin "kateelliset" ovat myös sellaisia, etteivät ymmärrä, että toisen roska voi olla toisen aarre, ja toisin päin...hyvin kypsymättömiä ihmisiä muutenkin. '

Esimerkkinä kaveri, joka ei voi lähteä lenkille itseään nopeampien juoksijoiden kanssa, baariin itseään hoikemman ja kauniimman kanssa jnejne. Itse puhuu siitä, että nämä tyypit "ärsyttävät", koska "juoksevat niin tosissaan" tai "kuvittelevat saavansa miehen kuin miehen". Ei myöskään osaa iloita muiden menestyksestä, vaan kommentoi niinkuin kettu pihlajanmarjoista. Naurattaisi, jos ei harmittaisi ko.kaverin puolesta :( Toivoisin siis hänellekin paremman itsetunnon ja tyytyväisemmän elämän, ilman kateutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullisen usein ainakin suomalainen kateus on sitä, että ensisijaisesti haluaa niitä hyviä asioita toisilta pois. Voi kuinka suloista olisikaan, jos liian komean kodin ostaneet tuttavat eivät selviäisikään asuntovelastaan vaan joutuisivat vaihtamaan pienempään asuntoon.

"Suomalainen kateus" on inhimillistä kateutta, jota on ihmisillä kansalaisuudesta ja geeniperimästä riippumatta. Ei poikkea muunmaalaisten ihmisten kateudesta.

Kun naapuri ostaa ökyisen auton, jenkki on kateellinen ja tahtoo vielä ökymmän, mutta suomalainen toivoo että naapurin auto menee rikki tai varastetaan. Tämä ei liity geeneihin vaan tapakulttuuriin.

Höpö höpö. Vittumaiset katkerat ihmiset kaikissa kulttuureissa toivovat pahaa toisille, normaalit ihmiset eivät ajattele niin.

Kateellisuuden kuulee ihmisen puheista.

Mukava ja ystävällinen työkaveri kadehti muiden rahoja tai omaisuutta todella pahasti siitä huolimatta, että hänenkin perheellään oli varallisuutta. Ystäväni kadehti hyvässä parisuhteessa eläviä, koska hänen oma liittonsa oli huono.

Kateellisuus on mielestäni turhaa. Olen oikeasti iloinen, kun luen jonkun saaneen lottovoiton, koska suurempi rahamäärä muuttaa elämää mukavasti. Olen tyytyväinen, jos ystäväni löytää hyvän puolison jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoo että kyllä hän tietäisi jos olisi ollut kateellinen koska kateus on niin vahva tunne. Minua jäi mietityttämään mistä hän voi tietää kateuden olevan vahva tunne jos hän ei koskaan sitä ole tuntenut?

Kateus on luonteesta kiinni,. En minäkään osaa olla kateellinen toisille. Niin rikasta ei ole olemassakaan ettei hällä olisi ongelmia tai suruja. Eikä niin köyhää etteikö hän voisi olla onnellinen. Mutta olen nähnyt että joku menettää jopa yöunensa ja käyttäytyy akressiivisesti kun on niin kateelinen jollekkin ihmiselle.

Minusta se on sairautta.

Siis sinä et koskaan näe kellään jotain hienoa ja kaunista ja ajatellut että tuopa on hieno, voi kun mullakin olisi noin hieno? Esim. puutarhaa tai vaikka kampausta? En kyllä usko.

Kyllä minä olen kateellinen ihmisille, mutta en sillä tavalla että haluaisin että he menettävät jotain, vaan haluaisin itselleni ja miksen kaikille muillekin mukaville ihmisille mukavia asioita. Jos voittaisin lotossa miljoonia tekisin mahdollisimman monta ihmistä onnelliseksi, maksaisin velkoja ja toteuttaisin toiveita.

Jos näen kukkivan kauniin paljon panostetun puutarhan, jossa paljon eksoottisia kauniita kasveja ja miellyttää silmää, olen iloinen, että minä saan nähdä sen. Iloinen ja kiitollinen, siis saan nähdä sellaisen, vaikka en ole mitään sen eteen tehnyt. Ehkä saan jopa neuvon johonkin juttuun, jos kysyn.

Miksi kadehtisin kun joku on nähnyt saatanasti vaivaa.

Jos näen kauniin kampauksen, jälleen olen iloinen kun sain nähdä jotain kaunista, sen sijaan että olisin katsonut ilkeitä nyrpeitä pahansuopia naamoja, varsinkin jos siis naamakin on ystävällinen. Jos haluaisin itselleni, voisin tehdä kampauksen.

Iso 300-neliöinen talo jossa isot edustustilat voi tuntua kivalta ja tiedän sellaisia joilla on, mutta olisi väärin kadehtia. Minäkin voisin ottaa isomman velan ja nukkua unettomampia öitä vaikkapa.

Ei ole surutonta ihmistä eikä sellaista joka olisi koskaan mitään ilmaiseksi saanut. Jos on toimitusjohtaja/yritysjohtaja, jonka rahat tulevat siitä että joku muu raataa hänen tehtaassaan joko suomessa harjoittelijoina, niin että itse ei maksa mitään vaan valtio, tai bangladeshissa, niin että lapset raatavat, niin kyllä sekin karma jossain tuntuu. En haluaisi niinkään elää.

Vierailija kirjoitti:

Sanoo että kyllä hän tietäisi jos olisi ollut kateellinen koska kateus on niin vahva tunne. Minua jäi mietityttämään mistä hän voi tietää kateuden olevan vahva tunne jos hän ei koskaan sitä ole tuntenut?

No eihän sitä sillä tavalla omakohtaisesti voikaan tietää,jos ei ole tuntenut jotain.Jos esimerkiksi en ole koskaan ollut rakastunut,en tiedä millaiselta se minusta tuntuisi,tiedän kuitenkin että yleensä rakastumista pidetään ihanana asiana.

Samalla tavalla voi ihan vaikka ympäristöä tarkkailemalla todeta,että epäterve kateus on raskasta ja voimakasta kuten epäterve mustasukkaisuuskin.Kumma ajatus että ei voi tietää jostain asiasta ilman henkilökohtaista kokemusta.

Sitä paitsi kun puhutaan tunteista,jokainen kokee ne joka tapauksessa omalla tavallaan.Jollakulla voi olla vahva kateus,joka pilaa ihmissuhteen(on kateuttaan ilkeä läheiselleen ja välit tulehtuvat) ja toisella "normaalia kateutta"(esimerkiksi voi hitsi kun kahehdin ystävän alkuhuumassa olevaa parisuhdetta,itse olen vuosia kestäneessä arkistuneessa suhteessa).

Ei kukaan voi sanoa,että minäpäs tiedänkin miltä tämä tunne tuntuu,ystävä ei voi tietää siitä mitään.