Mä vihaan vartaloani niiiiin paljon, että haluan tappaa itseni. :(
Olen lihonut parin vuoden sisällä yli 10 kiloa. Normaalipainoisesta ylipainoiseksi. Viikottain teen päätöksen laihtua. Karsin turhat ruokavaliosta ja liikun enemmän. Tätä kestää yleensä päivän tai kaksi, jos sitäkään. Enimmillään viikon. Sitten luisun taas takaisin. En ylensyö, harvoin syön mitään epäterveellistä, mutta en syö alle kulutuksen, jolloin laihtuisin. Kaikki vanhat vaatteet on pieniä. Housut ja takit varsinkin.
Olen ostanut uusia, isompia. Aluksi taistelin vastaan, enkä ostanut uusia, mutta kyllästyin epämukavaan oloon kireissä vaatteissa. Pahinta on kuitenkin se, että olen nähnyt itsestäni otettuja kuvia ja näytän ihan kauhealta. Turvonneelta virtahevolta. Kuvanottohetkellä minulla oli kaunis ja seksikäs olo. Näytin naurettavalta. Naamani on paisunut, kuin pullataikina. En uskalla punnita itseäni enää. Lisäkiloja on tullut vähintään se 10. Todennäköisesti 15.
En tiedä miten saan mieleni ruotuun niin, että pystyisin pitämään laihdutusmotivaation yllä. Vanhoihin mittoihin pääseminen ei välttämättä veisi kuin pari kuukautta, jos en lipsuisi ollenkaan.
Tuntuu, että mulla on päässä vikaa. Miten joku näin yksinkertainen asia voi olla niin ylitsepääsemättömän vaikea? Syödä vähemmän, liikua enemmän. Niin yksinkertaista. Miksi en voi olla syömättä sitä yhtä ylimääräistä annosta, vaikka tiedän, että laihtuminen lykkääntyy sen takia?
Tunnen oloni niin paskaksi ja idiootiksi, että järki lähtee.
Kommentit (30)
Käyn terapiassa viikottain, mutta en kehtaa nostaa syömisasiaa esille, koska terapeuttini on itse ylipainoinen, enkä tästä syystä usko, että hän voi auttaa minua. Olen tietysti varmasti väärässä, mutta asia tuntuu jotenkin hullunkuriselta.
ap
Kannattaa kuitenkin puhua sille terapeutille asiasta vaikka se ylipainoinen onkin.
Tuntuu ettei kukaan voi minua rakastaa tällaisena. Koen oloni arvottomaksi. :( Kiitos vielä viesti nro 17:n kirjoittajalle. Pitäisi tosiaan lähteä ensin korjaamaan tämä pääkopan sisältö. Onhan se totta, että mulla on syömishäiriö, kun jo hoikkana olen kärsinyt vääristyneestä kehonkuvasta. Mun suvussa on paljon ylipainoa ja olen lapsena perheenjäseniltä kopioinut sen saman ainaisen painon vatvomisen ja ahdistuksen.
Etkö kuitenkin voisi löytää jonkun uuden tavan liikkua, jonkun sellaisen josta tosissaan tykkäät?
Mun kaverilla se oli salsa-tanssi ja toisella vatsa-tanssi. Ihastuivat molemmat tanssimiseen niin, että muuttuivat aavistuksen punkerosta tosi hoikaksi. Eivätkä edes huomannut tehneensä sen eteen jotain työtä.
Kun ylensyönti ei kerran ole ongelmasi, niin miten olisi tämä vaihtoehto?
Mulla on samoja fiiliksiä ja ongelmia, haluaisin laihtua 25-30 kiloa ja aina aloitan motivaatiota täynnä laihdutuskuurin jota kestää korkeintaan viikon.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ettei kukaan voi minua rakastaa tällaisena. Koen oloni arvottomaksi. :( Kiitos vielä viesti nro 17:n kirjoittajalle. Pitäisi tosiaan lähteä ensin korjaamaan tämä pääkopan sisältö. Onhan se totta, että mulla on syömishäiriö, kun jo hoikkana olen kärsinyt vääristyneestä kehonkuvasta. Mun suvussa on paljon ylipainoa ja olen lapsena perheenjäseniltä kopioinut sen saman ainaisen painon vatvomisen ja ahdistuksen.
Mä en tiedä kuka sinä meistä yli viidestä miljoonasta suomalaisesta olet, etkä sinä tunne minua. Mutta mieti - et ole yksin tuon ahdistuksen kanssa. Yritän kuvitella miltä näytät, missä asut - ajattelen sinua <3
Toivon sulle jo tälle viikonlopulle onnellisempia hetkiä. Älä vihaa itseäsi, hetkessä ei voi saada valtavia muutoksia aikaan. Hulluna tsemppiä täältä erään Keski-Suomen kaupungin laitamilta! :)
-17
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä jollain 10kg:llä monellekaan on? Ehkä jonkun valtaihmkse luonne sitä vaatii. Mutta monet on ihan yhtä viehättäviä sen kanssa.
Kun muistaa tehdä tunnin lenkin päivittäin voi syödä kyllä normisapuskat huoletta, ellei aineenvaihdunta ole pahoin häiriintynyt.
Olen sen verran lyhyt, että tuo 10 kiloa todella näkyy ja tuntuu. :( Melkein tunti tuleekin käveltyä vähintään 3-4 päivänä viikossa. Joka päivä olisi tietty ihanne.
ap
Puoli tuntiakin riittää jos reitissä on paljon ylämäkeä. Ja ruokavalion pitää olla suht siisti. Leipä, juusto, peruna pitää kitkeä siten, että sitä on aterioinnin kokonaiskuvassa vain pieni määrä. Sokerista on aika helppo päästä eroon esim. jos hampaaseen tulee pienenpieni reikä joka vihloo sen voi antaa hetken aikaa olla, kunnes sokerintarve poistuu. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ettei kukaan voi minua rakastaa tällaisena. Koen oloni arvottomaksi. :( Kiitos vielä viesti nro 17:n kirjoittajalle. Pitäisi tosiaan lähteä ensin korjaamaan tämä pääkopan sisältö. Onhan se totta, että mulla on syömishäiriö, kun jo hoikkana olen kärsinyt vääristyneestä kehonkuvasta. Mun suvussa on paljon ylipainoa ja olen lapsena perheenjäseniltä kopioinut sen saman ainaisen painon vatvomisen ja ahdistuksen.
Mä en tiedä kuka sinä meistä yli viidestä miljoonasta suomalaisesta olet, etkä sinä tunne minua. Mutta mieti - et ole yksin tuon ahdistuksen kanssa. Yritän kuvitella miltä näytät, missä asut - ajattelen sinua <3
Toivon sulle jo tälle viikonlopulle onnellisempia hetkiä. Älä vihaa itseäsi, hetkessä ei voi saada valtavia muutoksia aikaan. Hulluna tsemppiä täältä erään Keski-Suomen kaupungin laitamilta! :)
-17
Kiitos sinulle. Olet viisas ja kiltti. <3
ap
Sain "ilman laihtaria" itseltäni 8 kg pois kolmessa kuukaudessa tekemällä vain yhden muutoksen. Kaikesta syömisestä 1/3 pois, siis KAIKESTA. Jos iltapala on hunajatee ja kolme leipää, niin siitä sitten hunajasta 1/3 pois ja vain 2 leipää, ja leivänpäällisistä myös 1/3 pois; vähemmän margariinia, vähemmän juustoa, vähemmän leikkeleitä. Ei ole tullut nälkä ja saa syödä samoja juttuja kuin aikaisemminkin. Kannattaa kokeilla ja tsemppiä!
Rohkeasti vaan ehnki pois! AV-palsta tukee sinua!
Olen sen verran lyhyt, että tuo 10 kiloa todella näkyy ja tuntuu. :( Melkein tunti tuleekin käveltyä vähintään 3-4 päivänä viikossa. Joka päivä olisi tietty ihanne.
ap