olipa masentava keskustelu pojan eskarissa eilen :-(

Osaamista on monenlaista. Myös se ulosanti yms.

Tsemppiä ap. Sellaista se on tämä äidin elämä. Meillä poika ekalla luokalla ja koko syksyn ajan oli ope huolissaan kun poika ei oppinut millään lukemaan. Vanhempain vartissa jo uhkasi jättää luokalleen. Nyt kuitenkin on sitten oppinut lukemaan ja opekin on jo melkoisen tyytyväinen.

Meillä on samantapainen tyttö. Ainakaan vielä ei ole puhuttu koulun lykkäämistä tms. Paljon ollaan tytölle puhuttu ettei kaikkea tarvitse osata/tehdä täydellisesti, riittää että yrittää/tekee mitä osaa. Nyt hän on itsekkin sanonut että kun ei jotain osaa, ei viitti tehdä niitäkään mitkä osaisi. On kuulemma yksi lahjakkaimmista eskarilaisista mutta kompastuskivi on juurikin täydellisyyden tavoittelu, asettanut riman itselleen liian korkealle.

Lykkääminen vuodella lienee paras ratkaisu. Mitäpä sitä väkisin jos ei ole vielä kypsä.

Todella hienoa, että pääsette tutkimuksiin. Lapsen kanssa työskenteleviä hyödyttää se informaatio minkä saavat asiantuntijoilta, eli osaavat tukea lasta oikein. Missään nimessä ei kannata väkisin änkeytyä tavalliselle luokalle tavalliseen aikaan, se vaan lisää lapsen ahdistusta kun vertailee itseään muihin.

Itse en usko, että tuo menis vuodessa itsekseen ohi, siksi laittaisin vuodeksi pienryhmään oikeaan aikaan (ja vaatisin toimintaterapiaa tai neuropsykiatrista kuntoutusta), enkä jäis odottelemaan vuotta ilman kuntoutusta.

Meilläkin oli vaikeuksia pukeutumosissa ja muissa omatoimisuutta vaativissa siirtymätilanteissa. Lapsi sai tuetun koulun alkamisen ja sitäkään ei sitten ole vissiin ihan hirveästi käytetty.

Välillä ope on huolissaan lapsen mukanapysymisestä asioissa, mutta toisaalta lapsen kasvaessa ero muihin hiukan helpottaa itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Lykkääminen vuodella lienee paras ratkaisu. Mitäpä sitä väkisin jos ei ole vielä kypsä.

Totta, ei kannata laittaa kouluun jos ei ole valmis.

Kannattaa käydä tässä talvella ne koulukypsyys-testit -  yksi omistanikin kävi, ja toive psykologin puolelta oli: ei missään nimessä kouluun vielä. Oli ihan loppuvuoden lapsi, poika.

Kouluun mentiin sitten vasta seuraavana vuonna, eikä se silloinkaan vielä ollut helppoa.

Nyt jo iso poika.

Jotenkin armotonta viranomaisten taholta tuhota pojan tulevaisuus jo tuossa iässä ja valmistaa uusi syrjäytynyt nuori.

Neuvoisin ottamaan nyt kaiken avun ja tuen vastaan, mitä saatavilla on. Meillä painittiin samankaltaisten huolien ja ongelmien keskellä lapseni kanssa ja apua saatiin vasta, kun lapsi meni kolmannelle luokalle. Käytiin kyllä jo lapsen ollessa 5v psykologisissa testeissä, mutta testien mukaan mitään hälyttävää ei löytynyt ja jäimme kaikkien tukitoimien ulkopuolelle.

Arjessa ne vaikeudet kuitenkin olivat todellisia niin päiväkodissa, eskarissa kuin myöhemmin koulussakin. Lapsella oli paha olla ja palaute lapsesta ja hänen taidoistaan sekä käyttäytymisestään oli negatiivissävytteistä.

Saatiin lapsi uusiin psykologisiin testeihin ja sen myötä terapioihin hänen ollessaan 10-vuotias aikamoisen taistelun ja periksiantamattomuuden jälkeen. Lapsi PÄÄSI pienluokalle, mikä on ollut pelastus. Nyt lapsella on ikää 12 vuotta ja kaikki saamamme tukitoimet ovat tuottaneet loistavaa tulosta. Yläkouluun menee jo tavalliselle yleisopetusluokalle.

Lapsen käytöksen ja kehityksen taustalta paljastui asperger-piirteisyys.

Vierailija kirjoitti:

Meillä poika ekalla luokalla ja koko syksyn ajan oli ope huolissaan kun poika ei oppinut millään lukemaan. Vanhempain vartissa jo uhkasi jättää luokalleen. Nyt kuitenkin on sitten oppinut lukemaan ja opekin on jo melkoisen tyytyväinen.

Onpa teillä ope! Huh! Oman poikani opettaja vakuutti kaikille vanhemille syksyllä, että älkää olko huolissanne, toiset oppivat lukemaan hitaammin, toiset nopeammin, mutta aivan varmasti kaikki sen taidon oppivat. Oma poikani oli hitaampien joukossa, mutta on siitä lähtien sitten totisesti lukenutkin  - nyt jo 20 vuotta. 

Erittäin hyvä että saatte psykologin mielipiteen. Älä anna periksi jos yhtään tuntuu siltä että lapsi on valmis kouluun, sinä tunnet lapsesi.

hhhg kirjoitti:

Jotenkin armotonta viranomaisten taholta tuhota pojan tulevaisuus jo tuossa iässä ja valmistaa uusi syrjäytynyt nuori.

Tutkimusten mukaan varhainen puuttuminen nimenomaan estää syrjäytymistä - ei suinkaan tuota sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä poika ekalla luokalla ja koko syksyn ajan oli ope huolissaan kun poika ei oppinut millään lukemaan. Vanhempain vartissa jo uhkasi jättää luokalleen. Nyt kuitenkin on sitten oppinut lukemaan ja opekin on jo melkoisen tyytyväinen.

Onpa teillä ope! Huh! Oman poikani opettaja vakuutti kaikille vanhemille syksyllä, että älkää olko huolissanne, toiset oppivat lukemaan hitaammin, toiset nopeammin, mutta aivan varmasti kaikki sen taidon oppivat. Oma poikani oli hitaampien joukossa, mutta on siitä lähtien sitten totisesti lukenutkin  - nyt jo 20 vuotta. 

Joo, no en minäkään hänestä kovasti pidä mutta toivottavasti joskus ope vaihtuu.

Ymmärrän, että surettaa. Löysin kuitenkin monta hyvää asiaa kirjoituksestasi: Lapsella ei ole oppimisen kannalta vaikeuksia eikä hänellä ole motorista häikkää.

Tuo pienryhmä on myös todella hyvä asia, että teidän kaupungissanne sellainen järjestetään. Jos sinne menee, niin ei tarvitse käydä eskaria uudelleen, vaan pääsee kehittymään ikäistensä parissa ja erityisesti kehittämään niitä omia vahvuuksia ja heikkouksia. Resurssitkin tuollaisilla 0-luokilla ovat yleensä paljon paremmat kuin eskareissa.

Tämähän oli hyvä uutinen eskarista, eikä masentavaa!

Eskari puuttuu havaitsemiinsa ongelmiin ja lapsi saa apua, tarjottiin vieläpä pienryhmää, mikä on harvinaisuus nykyään.

Vierailija kirjoitti:

hhhg kirjoitti:

Jotenkin armotonta viranomaisten taholta tuhota pojan tulevaisuus jo tuossa iässä ja valmistaa uusi syrjäytynyt nuori.

Tutkimusten mukaan varhainen puuttuminen nimenomaan estää syrjäytymistä - ei suinkaan tuota sitä. 

Oletko tutkinut miten lapseen vaikuttaa kun puututaan ongelmaan mitä ei ole tai mikä on niin pieni että se on merkityksetön. Siinä voi käydä niin hassusti että lapsi alkaa uskoa itsessään olevan joku ongelma. Vanhemmista puhumattakaan

Poika pukee itse , siivoaa leikin jäljet ja sellaista. Ongelma on juurikin se, että tarvitsee aikuisen viereen henkiseksi tueksi ! Kyllähän se nyt onnistuu, kun 11 lasta ja 2 opettajaa mutta..

onnistuu kuulemna parhaiten,,kun on aikuisen kanssa kaksin pikkuhuoneessa!

eli ilmeisti hälinä stressaa jotenkin.. ei myöskään saa suutaan auki, jos ei ymmärrä jotain tehtävään liittyvää käsitettä. Esim. Kerran ei ymmärtänyt, mikä on "littana" eikä uskaltanut raukka kysyä asiaa. Samoin kun retkien jälkeen piirtävät jonkin siihen liittyvän tapahtuman, ei keksi piirtää mitään kunnes aikuinen kysyy "mitäs siellä oli? Piirretäänkö vaikka se pelle?" Ja tämän jälkeen piirtääkin sitten huolellisesti hyvin komean pellrn kuvan!

ja sitten kun ei ymmärrä/osaa reagoi fyysisesti alkamalla täristä sekä puristaa käsiä nyrkkiin,kasvoille myös tulee tietty ilme josta huomaa selvästi että jokin on pielessä!

AP

Eskarin kertaamisesta ei ole mitään hyötyä mutta pienryhmä voisi olla hyvä. Onko pienryhmä siis ekaluokka vai startti/0-luokka josta vasta siirrytään ekalle? Jälkimmäinen ei välttämättä ole oikea paikka jos ns. akateemisissa taidoissa ei ole puutetta.

voi olla että  jos kerran eskariin menee niin liian kovassa kurissa pidetty koska jos piirtää jo pikku tarkkaa piiirosta ja vaatii itseltään sitä tarkkuutta lisää, käsialan ei tarvitse olla kaunista vielä ihan eskari iässä.

Jos kotona annetaan pienestä pitäen painetta lapselle  joilla lapsilla tulos näkyy vaan tälläisenä ressinä.

Eskari ikäiseltä ei vielä voida vaatia täydellisyyttä ja jos vaaditaan täydellisyys ajaa joissakin tapauksissa

katastrofiin.

Mutta jos lapsella onkin autismi niin sitten on vain opeteltava elämään sen kanssa ja sille ei mahda mitään se vaatii kärsivällisyyttä vanhemmilta ja läheisiltä

Vierailija kirjoitti:

Poika pukee itse , siivoaa leikin jäljet ja sellaista. Ongelma on juurikin se, että tarvitsee aikuisen viereen henkiseksi tueksi ! Kyllähän se nyt onnistuu, kun 11 lasta ja 2 opettajaa mutta..

onnistuu kuulemna parhaiten,,kun on aikuisen kanssa kaksin pikkuhuoneessa!

eli ilmeisti hälinä stressaa jotenkin.. ei myöskään saa suutaan auki, jos ei ymmärrä jotain tehtävään liittyvää käsitettä. Esim. Kerran ei ymmärtänyt, mikä on "littana" eikä uskaltanut raukka kysyä asiaa. Samoin kun retkien jälkeen piirtävät jonkin siihen liittyvän tapahtuman, ei keksi piirtää mitään kunnes aikuinen kysyy "mitäs siellä oli? Piirretäänkö vaikka se pelle?" Ja tämän jälkeen piirtääkin sitten huolellisesti hyvin komean pellrn kuvan!

ja sitten kun ei ymmärrä/osaa reagoi fyysisesti alkamalla täristä sekä puristaa käsiä nyrkkiin,kasvoille myös tulee tietty ilme josta huomaa selvästi että jokin on pielessä!

AP

No tuo eskari-ikäisen tärinä ja tuollainen "yliampuvuus" voi olla ihan normaalia.