Väestöliiton asiantuntija: naiset väheksyvät miehiä.

Väestöliiton agenda näille uutisoinneille on se, että on tullut ilmi niin suuria rikosvyyhtejä naisia kohtaan, ja että se on arkipäiväistynyt, ja miesten kohdistama alistaminen jne. Nyt yritetään kaiketi kääntää vähän aisoita päälaelleen, että ikään kuin naiset toimisivat itse väärin, kun tosiasiassa ainoat syylliset suuriin ongelmiin ovat miehet. Media yrittää kuten on ennenkin yrittänyt harhauttaa näissä asioissa. Salakavalasti kulttuurimme patriarkaalistuu päivä päivältä enemmän, etenkin nyt kun tiettyjä väestöryhmiä on pesiintynyt tänne levittämään uskontonsa ilosanomaa. Olkaa varuillanne. Älkää missään nimessä uskoko mediaa, se harhauttaa keskustelut typeriin aiheisiin, ettei vaan naiset radikalisoituisi ja menisi esim yleislakkoon oikeuksiensa puolesta. Ukot tärisee peloissaan!

Vierailija kirjoitti:

Mä olen rapiat kolmekymppinen ja eronnut 1,5 v sitten ja nyt kovasti miettinyt että kiinnostaako mua ollenkaan lähteä mihinkään suhdemarkkinoille enää. (No, palstamiesten meilestä olen toki jo aivan liian vanha eli ei minua sinne suhdemarkkinoille halutakaan..) Mutta kun se, että on parisuhteessa miehen kanssa ei oman kokemukseni tuo elämään oikeastana mitään positiivista. Alku on tietty kivaa, eli ne 1-2 ekaa vuotta. Sen jälkeen miehestä kuoriutuu se sängyssä lahnaileva vätys, joka kohtelee minua kun huonekalua. Yhtäkkiä mun kanssa puhuminen ja ajan viettäminen onkin tylsää ja rasittavaa, mies on väsynyt, haluaa vaan maata sohvalla ja nukkua päikkäreitä, joskus tavata vanhaa mieslaumaansa. Mitään se ei jaksa tehdä eikä mihinkään lähteä, mistään se ei innostu. Kunhan jurnuttaa vaan ja on suunnilleen asettunut odottamaan kuolemaa. Ja sitten kun antaa  tälle rasitteelle monoa niin alkaa itkuparkuhysteria ja rakkauden vannominen. En käsitä. Ehkä mä tästä lähtien kelpuutan vain lyhyitä ja/tai kevyitä suhteita tai olen kokonaan ilman. Jaksa enää katsella mitään negatiivista ja laiskaa kiukuttelijaa.

Onko tämä sitten väheksymistä? No, mun elämässä se on ainakin ollut ihan tosiasia. Miksi ihmeessä haluaisin tietoisesti kurjistaa elämääni? 

Jeesh, 

miehet kieltämättä menettävät vähäisen elämänilonsa nopeammin kuin naiset. 

Mutta johtuuko se siitä, että edelleen miehen odotetaan yhteiskunnan taholta olevan kuiva tosikko, joka ei saa iloita, ei surra, eikä mitään muutakaan. 

Miehen elämä ei ole kovin kivaa.

Sen jälkeen kun mäyräkoira-pahvit päässä konttaaminen lakkaa kiinnostamasta, miehille ei ole mitään ohjelmaa. Jotkut toki konttaavat läpi elämän - ja nähdäkseni heillä on kivempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen rapiat kolmekymppinen ja eronnut 1,5 v sitten ja nyt kovasti miettinyt että kiinnostaako mua ollenkaan lähteä mihinkään suhdemarkkinoille enää. (No, palstamiesten meilestä olen toki jo aivan liian vanha eli ei minua sinne suhdemarkkinoille halutakaan..) Mutta kun se, että on parisuhteessa miehen kanssa ei oman kokemukseni tuo elämään oikeastana mitään positiivista. Alku on tietty kivaa, eli ne 1-2 ekaa vuotta. Sen jälkeen miehestä kuoriutuu se sängyssä lahnaileva vätys, joka kohtelee minua kun huonekalua. Yhtäkkiä mun kanssa puhuminen ja ajan viettäminen onkin tylsää ja rasittavaa, mies on väsynyt, haluaa vaan maata sohvalla ja nukkua päikkäreitä, joskus tavata vanhaa mieslaumaansa. Mitään se ei jaksa tehdä eikä mihinkään lähteä, mistään se ei innostu. Kunhan jurnuttaa vaan ja on suunnilleen asettunut odottamaan kuolemaa. Ja sitten kun antaa  tälle rasitteelle monoa niin alkaa itkuparkuhysteria ja rakkauden vannominen. En käsitä. Ehkä mä tästä lähtien kelpuutan vain lyhyitä ja/tai kevyitä suhteita tai olen kokonaan ilman. Jaksa enää katsella mitään negatiivista ja laiskaa kiukuttelijaa.

Onko tämä sitten väheksymistä? No, mun elämässä se on ainakin ollut ihan tosiasia. Miksi ihmeessä haluaisin tietoisesti kurjistaa elämääni? 

Oletteko naimisissa? Lupasitko Jumalan kasvojen edessä rakastaa miestäsi niin myötä -ja vastoinkäymisissä kunnes kuolema teidät erottaa?

Oliko se vain paskapuhetta?

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa nyt saatana se artikkeli ja ottakaa siihen kantaa! Miten se voi olla niin vaikeaa?

Mun mies sitä ja mun mies tätä! Artikkelissa oli kyseessä tuhansista tapauksista. Ei tässä nyt mitkään yksittäisen, henkilökohtaista loukkausta kokevan mamman todistelut ammattilaisen rinnalla paina. Painakaa se jo nupiinne!

Niin? Tuhannet miehet myös loisivat, ei ole kyse yksittäistapauksista. Väheksyntä VOI johtua loisimisesta, kannattaisiko ottaa tämä huomioon ja miettiä, että voisiko ratkaisun avain olla siinä, että ne tuhannet miehet eivät enää ole vapaa-matkustajia yhteisissä asioissa? Että miten olisi, jos kumpikin sukupuoli panostaisi parisuhteeseen ja yhteiseen hyvään ja vapaamatkustus lopetettaisiin? Ihan kaiken suhteen, niin kohtelun kuin konkreettisen tekemisen. Saa toki uhriutua ja voivotella maailman tappiin asti ilman, että haetaan ratkaisua.

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa nyt saatana se artikkeli ja ottakaa siihen kantaa! Miten se voi olla niin vaikeaa?

Mun mies sitä ja mun mies tätä! Artikkelissa oli kyseessä tuhansista tapauksista. Ei tässä nyt mitkään yksittäisen, henkilökohtaista loukkausta kokevan mamman todistelut ammattilaisen rinnalla paina. Painakaa se jo nupiinne!

Artikkelissa on yhden väestöliiton työntekijän mielipide. Ei mikään yleinen totuus. Joku toinen saman alan asiantuntija voi nähdä nuo samankaltaiset parisuhteet ja "vähättelyt" aivan eri tavoin. 

Siinähän tuo asiantuntija on oikeassa, ettei parisuhteelle tee hyvää, jos nainen kokoajan nalkuttaa miehelleen, käskyttää tätä kuin lasta ja valittaa vielä kavereilleen. Mutta ei sille parisuhteelle tee yhtään sen enempää hyvää, jos nainen saa burnoutin hoitaessaan kodin, itsensä, lapset, miehen ja usein vielä vaativan työn (tuo tutkija sanoi, että erityisesti korkeasti koulutetuilla naisilla oli tätä ongelmaa). Miksei se mies voisi vaan hoitaa omaa osuuttaan, ilman että tälle täytyy nalkuttaa asiasta kuin pikkulapselle? Näin mitään ongelmaa ei olisi olemassakaan ja kaikki olisivat tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa nyt saatana se artikkeli ja ottakaa siihen kantaa! Miten se voi olla niin vaikeaa?

Mun mies sitä ja mun mies tätä! Artikkelissa oli kyseessä tuhansista tapauksista. Ei tässä nyt mitkään yksittäisen, henkilökohtaista loukkausta kokevan mamman todistelut ammattilaisen rinnalla paina. Painakaa se jo nupiinne!

Ketju todistaa sen vanhan totuuden puolesta, että abstrakti ajattelu on maskuliinista.

Ja sinunlaisiako miehiä pitäisi kunnioittaa ja arvostaa, vaikka halveksut naisia pelkän sukupuolen perusteella? Kauhea itku halveksimisesta ja oma kommentti on tuota luokkaa, ei jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa nyt saatana se artikkeli ja ottakaa siihen kantaa! Miten se voi olla niin vaikeaa?

Mun mies sitä ja mun mies tätä! Artikkelissa oli kyseessä tuhansista tapauksista. Ei tässä nyt mitkään yksittäisen, henkilökohtaista loukkausta kokevan mamman todistelut ammattilaisen rinnalla paina. Painakaa se jo nupiinne!

Artikkelissa on yhden väestöliiton työntekijän mielipide. Ei mikään yleinen totuus. Joku toinen saman alan asiantuntija voi nähdä nuo samankaltaiset parisuhteet ja "vähättelyt" aivan eri tavoin. 

Siinähän tuo asiantuntija on oikeassa, ettei parisuhteelle tee hyvää, jos nainen kokoajan nalkuttaa miehelleen, käskyttää tätä kuin lasta ja valittaa vielä kavereilleen. Mutta ei sille parisuhteelle tee yhtään sen enempää hyvää, jos nainen saa burnoutin hoitaessaan kodin, itsensä, lapset, miehen ja usein vielä vaativan työn (tuo tutkija sanoi, että erityisesti korkeasti koulutetuilla naisilla oli tätä ongelmaa). Miksei se mies voisi vaan hoitaa omaa osuuttaan, ilman että tälle täytyy nalkuttaa asiasta kuin pikkulapselle? Näin mitään ongelmaa ei olisi olemassakaan ja kaikki olisivat tyytyväisiä.

Elämämkoulu...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen rapiat kolmekymppinen ja eronnut 1,5 v sitten ja nyt kovasti miettinyt että kiinnostaako mua ollenkaan lähteä mihinkään suhdemarkkinoille enää. (No, palstamiesten meilestä olen toki jo aivan liian vanha eli ei minua sinne suhdemarkkinoille halutakaan..) Mutta kun se, että on parisuhteessa miehen kanssa ei oman kokemukseni tuo elämään oikeastana mitään positiivista. Alku on tietty kivaa, eli ne 1-2 ekaa vuotta. Sen jälkeen miehestä kuoriutuu se sängyssä lahnaileva vätys, joka kohtelee minua kun huonekalua. Yhtäkkiä mun kanssa puhuminen ja ajan viettäminen onkin tylsää ja rasittavaa, mies on väsynyt, haluaa vaan maata sohvalla ja nukkua päikkäreitä, joskus tavata vanhaa mieslaumaansa. Mitään se ei jaksa tehdä eikä mihinkään lähteä, mistään se ei innostu. Kunhan jurnuttaa vaan ja on suunnilleen asettunut odottamaan kuolemaa. Ja sitten kun antaa  tälle rasitteelle monoa niin alkaa itkuparkuhysteria ja rakkauden vannominen. En käsitä. Ehkä mä tästä lähtien kelpuutan vain lyhyitä ja/tai kevyitä suhteita tai olen kokonaan ilman. Jaksa enää katsella mitään negatiivista ja laiskaa kiukuttelijaa.

Onko tämä sitten väheksymistä? No, mun elämässä se on ainakin ollut ihan tosiasia. Miksi ihmeessä haluaisin tietoisesti kurjistaa elämääni? 

Jeesh, 

miehet kieltämättä menettävät vähäisen elämänilonsa nopeammin kuin naiset. 

Mutta johtuuko se siitä, että edelleen miehen odotetaan yhteiskunnan taholta olevan kuiva tosikko, joka ei saa iloita, ei surra, eikä mitään muutakaan. 

Miehen elämä ei ole kovin kivaa.

Sen jälkeen kun mäyräkoira-pahvit päässä konttaaminen lakkaa kiinnostamasta, miehille ei ole mitään ohjelmaa. Jotkut toki konttaavat läpi elämän - ja nähdäkseni heillä on kivempaa. 

Tämä! Lähes kaikki "miehille suunnattu" tekeminen liittyy viinaan, maksimissaan viinaan ja autoihin/huoriin :D

Vierailija kirjoitti:

Väestöliiton agenda näille uutisoinneille on se, että on tullut ilmi niin suuria rikosvyyhtejä naisia kohtaan, ja että se on arkipäiväistynyt, ja miesten kohdistama alistaminen jne. Nyt yritetään kaiketi kääntää vähän aisoita päälaelleen, että ikään kuin naiset toimisivat itse väärin, kun tosiasiassa ainoat syylliset suuriin ongelmiin ovat miehet. Media yrittää kuten on ennenkin yrittänyt harhauttaa näissä asioissa. Salakavalasti kulttuurimme patriarkaalistuu päivä päivältä enemmän, etenkin nyt kun tiettyjä väestöryhmiä on pesiintynyt tänne levittämään uskontonsa ilosanomaa. Olkaa varuillanne. Älkää missään nimessä uskoko mediaa, se harhauttaa keskustelut typeriin aiheisiin, ettei vaan naiset radikalisoituisi ja menisi esim yleislakkoon oikeuksiensa puolesta. Ukot tärisee peloissaan!

Onko foliohattu päässä  ja Naisasialiitto Unionin jäsenkortti käteen tiukasti puristettuna?

Väestöliitto on siis pahojen miesten salakavala juoni? = )

""Erään sinkkumiehen tarina oli sydäntä särkevä. Mies menestyi muuten elämässä hyvin, mutta oli deittaillut yli kymmenen vuotta saaden pakit toistamiseen, koska vääränlaiset kengät tai jokin muu mitätön seikka saattoi karkottaa naisen.""

 

Salli mun nauraa. En jotenkin vaan jaksa uskoa, että vääränlaiset kengät ovat pitäneet tämänkään tyypin sinkkuna. Tämä voi tietenkin olla kyseisen miehen mielikuva asiasta, mutta eihän se asiasta totta tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen rapiat kolmekymppinen ja eronnut 1,5 v sitten ja nyt kovasti miettinyt että kiinnostaako mua ollenkaan lähteä mihinkään suhdemarkkinoille enää. (No, palstamiesten meilestä olen toki jo aivan liian vanha eli ei minua sinne suhdemarkkinoille halutakaan..) Mutta kun se, että on parisuhteessa miehen kanssa ei oman kokemukseni tuo elämään oikeastana mitään positiivista. Alku on tietty kivaa, eli ne 1-2 ekaa vuotta. Sen jälkeen miehestä kuoriutuu se sängyssä lahnaileva vätys, joka kohtelee minua kun huonekalua. Yhtäkkiä mun kanssa puhuminen ja ajan viettäminen onkin tylsää ja rasittavaa, mies on väsynyt, haluaa vaan maata sohvalla ja nukkua päikkäreitä, joskus tavata vanhaa mieslaumaansa. Mitään se ei jaksa tehdä eikä mihinkään lähteä, mistään se ei innostu. Kunhan jurnuttaa vaan ja on suunnilleen asettunut odottamaan kuolemaa. Ja sitten kun antaa  tälle rasitteelle monoa niin alkaa itkuparkuhysteria ja rakkauden vannominen. En käsitä. Ehkä mä tästä lähtien kelpuutan vain lyhyitä ja/tai kevyitä suhteita tai olen kokonaan ilman. Jaksa enää katsella mitään negatiivista ja laiskaa kiukuttelijaa.

Onko tämä sitten väheksymistä? No, mun elämässä se on ainakin ollut ihan tosiasia. Miksi ihmeessä haluaisin tietoisesti kurjistaa elämääni? 

Jeesh, 

miehet kieltämättä menettävät vähäisen elämänilonsa nopeammin kuin naiset. 

Mutta johtuuko se siitä, että edelleen miehen odotetaan yhteiskunnan taholta olevan kuiva tosikko, joka ei saa iloita, ei surra, eikä mitään muutakaan. 

Miehen elämä ei ole kovin kivaa.

Sen jälkeen kun mäyräkoira-pahvit päässä konttaaminen lakkaa kiinnostamasta, miehille ei ole mitään ohjelmaa. Jotkut toki konttaavat läpi elämän - ja nähdäkseni heillä on kivempaa. 

Myös te miehet odotatte toisiltanne tunteettomuutta ja se mielletään miehiseksi piirteeksi miesten keskuudessa. Eikös täälläkin sanota, että looginen ajattelu on miehille ja tunteellisuus naisille?

Koko ajan kasvavan joukon mielestä tuollainen ajattelu on idioottimaista. Nuorempi sukupolvi on sitä mieltä, että molempien sukupuolten pitää tuntea ja saada näyttää tunteensa. Muutos vaatii myös sen, etteivät miehet itse ylläpidä tunteettomuutta ja kylmä looginen ajattelu kuuluu miehille- ajattelua.

En edes tiedä että olisi olemassa minkään muunlaisia naisia kuin tuossa artikkelissa kuvatut naiset. Tästä syystä en ole koskaan edes yrittänyt seurustella tai tapailla ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen rapiat kolmekymppinen ja eronnut 1,5 v sitten ja nyt kovasti miettinyt että kiinnostaako mua ollenkaan lähteä mihinkään suhdemarkkinoille enää. (No, palstamiesten meilestä olen toki jo aivan liian vanha eli ei minua sinne suhdemarkkinoille halutakaan..) Mutta kun se, että on parisuhteessa miehen kanssa ei oman kokemukseni tuo elämään oikeastana mitään positiivista. Alku on tietty kivaa, eli ne 1-2 ekaa vuotta. Sen jälkeen miehestä kuoriutuu se sängyssä lahnaileva vätys, joka kohtelee minua kun huonekalua. Yhtäkkiä mun kanssa puhuminen ja ajan viettäminen onkin tylsää ja rasittavaa, mies on väsynyt, haluaa vaan maata sohvalla ja nukkua päikkäreitä, joskus tavata vanhaa mieslaumaansa. Mitään se ei jaksa tehdä eikä mihinkään lähteä, mistään se ei innostu. Kunhan jurnuttaa vaan ja on suunnilleen asettunut odottamaan kuolemaa. Ja sitten kun antaa  tälle rasitteelle monoa niin alkaa itkuparkuhysteria ja rakkauden vannominen. En käsitä. Ehkä mä tästä lähtien kelpuutan vain lyhyitä ja/tai kevyitä suhteita tai olen kokonaan ilman. Jaksa enää katsella mitään negatiivista ja laiskaa kiukuttelijaa.

Onko tämä sitten väheksymistä? No, mun elämässä se on ainakin ollut ihan tosiasia. Miksi ihmeessä haluaisin tietoisesti kurjistaa elämääni? 

Jeesh, 

miehet kieltämättä menettävät vähäisen elämänilonsa nopeammin kuin naiset. 

Mutta johtuuko se siitä, että edelleen miehen odotetaan yhteiskunnan taholta olevan kuiva tosikko, joka ei saa iloita, ei surra, eikä mitään muutakaan. 

Miehen elämä ei ole kovin kivaa.

Sen jälkeen kun mäyräkoira-pahvit päässä konttaaminen lakkaa kiinnostamasta, miehille ei ole mitään ohjelmaa. Jotkut toki konttaavat läpi elämän - ja nähdäkseni heillä on kivempaa. 

Tämä! Lähes kaikki "miehille suunnattu" tekeminen liittyy viinaan, maksimissaan viinaan ja autoihin/huoriin :D

Kertoo vain sinun tuntevan wt-miehiä, ja omasta tasostasi,  ja nyt kuvittelet voivasi yleistää koskemaan kaikkia miehiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikään nainen ei ole tässä ketjussa ottanut Väestöliiton huolta vakavavissaan. Lähinnä mitätöinyt ja syyttänyt uhrejä heille antamastaan kohtelusta.

Herää kysymys, ansaitseeko omat poikanne (jos sellaisia on) myös tämän saman kohtelun? Vai onko tässä kaikkien anoppi-miniä ongelmien taustasyy, molemmat tietävät millaista helvettiä pistävät aviopuolisonsa kärsimään omaksi huvikseen?

Kyllä minä otan sen naisena vakavasti, mutta samalla ymmärrän sen, miksi naiset ovat väsyneet ja suhtautuvat miehiin väheksyen. Se ei ole oikea tapa toimia, eikä kaikki naiset toimikaan noin. Olen samalla huolissani siitä, miten naiset jaksavat kantaa tämän kaiken? Perheen, talouden, lapset, kodin, itsensä ja oman ulkonäkönsä, ettei mies lähde huoriin ja kaiken muun, kun monella miehellä on se käsitys, että miehen tehtävä on vain käydä omissa kivoissa töissä ja maksaa omat juttunsa. Jos nainen on kotona lasten kanssa, on se väheksyttävä lompakkoloinen jne. 

En puolustele naisten huonoa käytöstä, vaan yritän nähdä syitä, mistä ne johtuvat. Sillä niihin syihin tarttumalla saadaan ongelmaan joku ratkaisu.

Sinäkin siis leimaat kaikki miehet samaan muottiin, ja väität että et hyväksy naisten vähättelyä miehiä kohtaan?

Surullista että väität ymmärtäväsi kirjoituksen, mutta samalla nostat itsekin taas äitimyytin varjolla

naisen "paremmaksi" kuin miehen.

En kyllä odotakaan että miesvihapalstalla kaiken vapaa-aikansa viettävät naiset ikinä ymmärtäisivätkään

Väestöliiton asiantuntijan perimmäistä viestiä ja huolta.

Et sitten huomannut, miten monissa viesteissä painotin, ettei kaikki miehet, vaan jotkut ja valitettavasti omassa lähipiirissäni monet? En senkään perusteella voi yleistää ja tunnen myös hyviä miehiä, mutta haluaisin tietää, miksi monet miehet kokevat oikeudekseen luistaa yhteisistä vastuista?

Jotta asia tulisi selväksi, korostan edelleen, että tarkoitan joitakin miehiä, en kollektiivisesti kaikkia maailman miehiä. Syytän ainoastaan niitä miehiä, jotka toimivat itsekkäästi ja lusmuten, en kuitenkaan oleta miehen tullessa vastaan, että tuossa kävelee mies=lusmu. Luokittelen ihmisen lusmuksi vasta hänen tekojensa myötä.

Mutta voisiko joku mies vastata kysymykseen?

"miten naiset jaksavat kantaa tämän kaiken? Perheen, talouden, lapset, kodin, itsensä ja oman ulkonäkönsä, ettei mies lähde huoriin ja kaiken muun, kun monella miehellä on se käsitys, että miehen tehtävä on vain käydä omissa kivoissa töissä ja maksaa omat juttunsa. Jos nainen on kotona lasten kanssa, on se väheksyttävä lompakkoloinen jne." Omaa tekstiäsi.

Mitä muuta tuo on kuin puhdasta miesvihaa? Ja naisen korottamista jumalaiseen asemaan hyvyydessään, äitimyytillä ratsastaen?

Mitä ihmeen miesvihaa se on, jos törmään tähän samaan ongelmaan harva se päivä? Etkö todella ole törmännyt kertaakaan siihen, miten kotihommat jätetään naisten harteille? Juhlien järjestämiset, leipomiset, ruokien laitto ja siivous? Vaikka mies olisi itsekin niitä innolla järkkäämässä, eli kyse ei ole siitä, että mies olisi pakotettu järkkäämään juhlia. Sukuvierailulla miehet poistuvat livakasti keittiöstä jättäen naiset korjaamaan pöydän ja tiskaamaan, jos lapsia on, monet miehet eivät osaa pukea omia lapsiaan tai jäädä heidän kanssaan keskenään, vaan nainen saa hoitaa kaikki asiat miehen puolesta (etsiä vaatteet, tehdä ruoat ja siivota jäljet) että mies jäisi hoitamaan omia lapsiaan? Minun mieheni ei onneksi ole tällainen, siksi hänet valitsinkin, mutta monet ystävieni miehet ovat.

Ja opiskelujen myötä olen saanut raivoissani todistaa monta kertaa samaa näytelmää, miten todella monet miehet yrittävät luistaa yhteisistä ryhmätöistä ja lähteä tunneilta jopa aikaisemmin pois! Ihan suoranaista lusmuilua. En todellakaan asennoidu miehiin lähtökohtaisesti niin, että siinä taas yksi joka ei ole valmis tekemään mitään, vaan ärsyynnyn vasta sitten, kun näen lusmumaista toimintaa.

Miksi tosielämän esimerkkien kertominen on miesvihaa, jos samalla tiedostan, että kaikki miehet (kuten oma mieheni) ei ole tällainen lusmu? Enkä ymmärrä tuota äitimyytti-olkiukkoa tässä yhteidessä, miten opiskelu- tai työympyröissä voidaan puhua jostain pyhästä äitimyytistä? Nimittäin työpaikallakin miehet eivät siivoa yhteisiä tiloja, eivät keitä kahveja ja miesharjoittelijat ovat lähes järestään pyytäneet pomolta vapaata, kun on niin kaunis päivä eikä jaksais olla töissä.

Enkä edelleenkään väitä, että KAIKKI miehet tekisivät näin, mutta jonkinnäköisestä ilmiöstä on kyse ja ihmettelen, miten sinä et ole muka koskaan törmännyt tällaiseen lusmuamiseen?

En tiedä, mainitsinko jo aikaisemmin ystäväni miehestä, joka kostaa perheelleen kiukuttelemalla ja raivoamalla, jos ei pääse useita kertoja viikossa urheilemaan ja pitkille harrastusreissuille viikonloppuisin! Ja tunnen muitakin miehiä, jotka käyttäytyvät näin.

Miksi ne jotkut miehet sikailevat tuolla tavalla? Osaisiko joku mies vihdoin vastata ilman piiloitumista miesvihan taakse ja höpisemällä äitimyytistä. Näitä asioita tapahtuu tosielämässä ihan koko ajan monien (ei kaikkien!) miesten toimesta, joten haluaisin ihan tosissaan tietää miksi?

Lue se artikkeli ja ymmärrä se. Sen jälkeen pohdi miksi naiset käyttäytyvät kuten sinä nyt. Älä anna miesten kärsimyksen jatkua, vaan käsittele todettua faktaa.

Ehkä se mies ei tee niitä asioita koska ei saa ikinä kiitosta, kehuja tai mitään muutakaan mieltä ylentävää naiselta. Haukkuja vaan. Ehkä se on se syy kuten artikkelissa viitataan!!!

Herätkää naiset.

Vierailija kirjoitti:

Lue se artikkeli ja ymmärrä se. Sen jälkeen pohdi miksi naiset käyttäytyvät kuten sinä nyt. Älä anna miesten kärsimyksen jatkua, vaan käsittele todettua faktaa.

Ehkä se mies ei tee niitä asioita koska ei saa ikinä kiitosta, kehuja tai mitään muutakaan mieltä ylentävää naiselta. Haukkuja vaan. Ehkä se on se syy kuten artikkelissa viitataan!!!

Herätkää naiset.

Miksi miestä pitäisi erityisesti kehua, jos tämä hoitaa oman osuutensa kotitöistä? Pitäisikö joka kerta veivata ylistyslaulut, kun toinen vaivautuu laittamaan astiat tiskikoneeseen, ottamaan imurin käteensä tai viemään roskat ulos? Jos pitäisi, niin miksei mies vastaavasti kehu joka kerta naista, kun tämä tekee samoja kotihommia?

Vierailija kirjoitti:

""Erään sinkkumiehen tarina oli sydäntä särkevä. Mies menestyi muuten elämässä hyvin, mutta oli deittaillut yli kymmenen vuotta saaden pakit toistamiseen, koska vääränlaiset kengät tai jokin muu mitätön seikka saattoi karkottaa naisen.""

 

Salli mun nauraa. En jotenkin vaan jaksa uskoa, että vääränlaiset kengät ovat pitäneet tämänkään tyypin sinkkuna. Tämä voi tietenkin olla kyseisen miehen mielikuva asiasta, mutta eihän se asiasta totta tee.

Juu, tälläkin palstalla on miljoona tarinaa siitä, millainen miehen tulee olla, että pääsee edes toisille treffeille.

Yksi suurimmista syistä miehen tyrmäämiseen on miehen pukeutuminen heti "pihiyden" jälkeen.

Taitaa siis olla vain ylilaudan trollipoikien kirjoituksia nämä loputtomat "miehen pitää olla sitä ja tätä"-kirjoitukset tällä palstalla? Eikö niin ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa nyt saatana se artikkeli ja ottakaa siihen kantaa! Miten se voi olla niin vaikeaa?

Mun mies sitä ja mun mies tätä! Artikkelissa oli kyseessä tuhansista tapauksista. Ei tässä nyt mitkään yksittäisen, henkilökohtaista loukkausta kokevan mamman todistelut ammattilaisen rinnalla paina. Painakaa se jo nupiinne!

Artikkelissa on yhden väestöliiton työntekijän mielipide. Ei mikään yleinen totuus. Joku toinen saman alan asiantuntija voi nähdä nuo samankaltaiset parisuhteet ja "vähättelyt" aivan eri tavoin. 

Siinähän tuo asiantuntija on oikeassa, ettei parisuhteelle tee hyvää, jos nainen kokoajan nalkuttaa miehelleen, käskyttää tätä kuin lasta ja valittaa vielä kavereilleen. Mutta ei sille parisuhteelle tee yhtään sen enempää hyvää, jos nainen saa burnoutin hoitaessaan kodin, itsensä, lapset, miehen ja usein vielä vaativan työn (tuo tutkija sanoi, että erityisesti korkeasti koulutetuilla naisilla oli tätä ongelmaa). Miksei se mies voisi vaan hoitaa omaa osuuttaan, ilman että tälle täytyy nalkuttaa asiasta kuin pikkulapselle? Näin mitään ongelmaa ei olisi olemassakaan ja kaikki olisivat tyytyväisiä.

Niin. Se toinen kaivautukoon sitten esiin.

Muuten, se asiantuntija puhui tuhansista asiakkaistaan. Ei mikään väheksyttävä määrä, jonka voi noin vain kumota.

Odottelenkin Unionin vastareaktiota. Heidän kauttaan löytyy varmasti joku terapeuttin joka kykenee kumoamaan väitteen.

Vai voisiko sittenkin olla niin, että on vaikea uskoa asiantuntijaa, koska eihän ne naiset...

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Niin tuossahan tulikin jo selkeät perustelut.

Patriarkaattihan tämänkin takana on jollakin kierolla tavalla.

Keskustelua ei enää voidakaan sitten jatkaa, koska perustelut ovat tuollaisia, kuunatseihin verrattavia tekijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sanonut tätä alusta asti. 

Naiset eivät oikeasti halua miestä, joka on kuin "ämmä" eli siivoaa, kokkaa ja pyykkää. Se alkaa ärsyttää naisia pidemmän päälle. Jos naisella on mies, ei se silloin halua "ämmää". Muuten sillä olisi ämmä. 

Keino saada nainen pysymään ja olemaan tyytyväinen on nimenomaan pitää sitä "löysässä hirressä". Niin että sä olet se äijä, joka voi lähteä huomenna Himalajalle jos makkarat ja kaljat ei ole pöydässä kun tulet töistä. No fucks given, niin sanotusti.  Eikä todellakaan tarvitse olla mikään varsinainen saalis, että tämä toimisi. Mutta asenteen pitää olla aito. 

Katsokaa miehiä, joiden perään naiset ulisevat ja huutavat parvekkeelta perään (turhaan). Ei ne mitään essu päällä sipsuttavia Nicoja ole. 

Naisethan eivät tätä myönnä, mutta jokainen voi tehdä havaintoja ympäristöstään. 

Joo, tuollaisia pareja on, ja ne naiset ovat mielenterveyspotilaita, siksi ne naiset ulisevat niiden miesten perään parvekkeilla ja ties missä.

Tuolla kohtelulla ei saa naista, joka on terve psyykkisesti.

Samanlainen vetää samanlaista puoleensa.

Noita ulina pariskuntia myös löytää eniten juuri jostain lähiöistä, koska nuo parisuhdeongelmat yhdistyvät yleensä aina köyhyyteen, huono-osaisuuteen, päihteisiin, ja mielenterveysongelmiin.

Jos jollakin nyt on ihanteena elää köyhänä työttämänä lähiössä, ja nauttia jonkun marjatan lääkepöhnäulinasta paikallisessa lähiöbaarissa, niin siitä vain, mutta ei kaikki sitä halua.

Huvittavaa, että tuollainen parisuhde on jonkun palstalla olevan miehen ihanne.

Näyttää "akalle" kaapin paikan siellä kontulan syövereissä.

Miksi miehen pitäisi olla syrjäytynyt? 

Tavallinen mieskö ei voi saada "kontulan akkaa" ?

Harva ei-syrjäytynyt mies haluaa jonkun kontulan akan niin sanotusti.

Jo sä haluat tuollaisen naisen, niin siitä vain, mutta turha sitten itkeä miten se nainen on mt-ongelmainen jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

""Erään sinkkumiehen tarina oli sydäntä särkevä. Mies menestyi muuten elämässä hyvin, mutta oli deittaillut yli kymmenen vuotta saaden pakit toistamiseen, koska vääränlaiset kengät tai jokin muu mitätön seikka saattoi karkottaa naisen.""

 

Salli mun nauraa. En jotenkin vaan jaksa uskoa, että vääränlaiset kengät ovat pitäneet tämänkään tyypin sinkkuna. Tämä voi tietenkin olla kyseisen miehen mielikuva asiasta, mutta eihän se asiasta totta tee.

Juu, tälläkin palstalla on miljoona tarinaa siitä, millainen miehen tulee olla, että pääsee edes toisille treffeille.

Yksi suurimmista syistä miehen tyrmäämiseen on miehen pukeutuminen heti "pihiyden" jälkeen.

Taitaa siis olla vain ylilaudan trollipoikien kirjoituksia nämä loputtomat "miehen pitää olla sitä ja tätä"-kirjoitukset tällä palstalla? Eikö niin ?

Minä en ole kyllä tuollaisiin kirjoituksiin törmännyt. Ne listaukset, joita minä olen nähnyt ovat olleet ihan järkevän oloisia. Ja yleensähän niissä listataan unelmakumppania eikä läheskään jokainen nainen edes oleta täysin listaa vastaavan tyypin olevan olemassa. 

Aivan samankaltaisia ovat olleet miesten tekemät vastaavat listat (tosin ehkä vähän ulkonäköpainotteisempia naisten listoihin verrattuna).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lue se artikkeli ja ymmärrä se. Sen jälkeen pohdi miksi naiset käyttäytyvät kuten sinä nyt. Älä anna miesten kärsimyksen jatkua, vaan käsittele todettua faktaa.

Ehkä se mies ei tee niitä asioita koska ei saa ikinä kiitosta, kehuja tai mitään muutakaan mieltä ylentävää naiselta. Haukkuja vaan. Ehkä se on se syy kuten artikkelissa viitataan!!!

Herätkää naiset.

Miksi miestä pitäisi erityisesti kehua, jos tämä hoitaa oman osuutensa kotitöistä? Pitäisikö joka kerta veivata ylistyslaulut, kun toinen vaivautuu laittamaan astiat tiskikoneeseen, ottamaan imurin käteensä tai viemään roskat ulos? Jos pitäisi, niin miksei mies vastaavasti kehu joka kerta naista, kun tämä tekee samoja kotihommia?

Mikä kotityöneuroosi sulla oikein on? Tällä ei ole mitään tekemistä aloituksen aiheen, miesten vähättelyn kanssa.

Ja se joka "päättää" miten pitää siivota, on hyvä ja tekee sen sitten itse.

Ja ilman miestähän sinä et siis joutuisi kotitöitä koskaan tekemään? Niinhän?

Aika surullista että sinun elämäsi sisältö on vain ja ainostaan kotityöt etkä sitä pitemmälle osaa elämääsi arvottaa tai hahmottaa. Pakko kysyä, onko sinulla mies ja miksi sitä siis siedät?

Oma taloudellinen tilanne ja status miehen avulla noussut niin mukavaksi?