Raiskaus, hylkääminen, alkoholi, sukupuolitauti. Mt ongelmia?

Hei.
Olen nuorinainen ja neuvoton. Asun avoliitossa. Olin ollut 2,5v sinkkuna, kunnes keväällä tapasin mieheni. Kiinnyimme toisiimme nopeasti. Alussa kaikki oli hyvin. Olin iloinen ja onnellinen. Hieman jopa toiveikas, mutta kuitenkin hieman varautunut. Mietin ettei minulle voi tapahtua mitään näin hyvää. Kaiken tämän jälkeen mitä on sattunut, odotin koska mieheni ''hylkää'' minut. Tämä johtuu ikävistä sattumista elämässäni.

Esim. Isän olen nähnyt elämässäni vain kerran, ja jo tuolloin hän teki selväksi sen, ettei olisi koskaan halunnut minun syntyvän.
Äitini taas on alkoholisti sekakäyttäjä, joka on vielä kaiken lisäksi itsekkäin ihminen jonka tiedän. Ei olla juurikaan enään tekemisissä. Tämän vuoksi muutinkin niin äkkiä pois kotoa kuin suinkin oli mahdollista (16vuotiaana).
Hyvin läheinen ihminen minulle kuoli vuosi sitten, kyseinen ihminen oli minulle kuin isä, jota minulla ei koskaan ollut.
Minut raiskattiin vuosi sitten, tekijä pääsi pälkähästä. Eikä saanut teostaan MITÄÄN. Mies oli yli 50v.
tämäkin oli vain pieni pintaraapaisu, mutta todennäköisesti kaikkein oleellisimmat.

Mutta kuitenkin suhteemme eteni seurusteeluun , jonka vuoksi muutimme yhteen. Vaikka meillä oli kesällä 2 viikon tauko. Nyt kuukausi sitten saatiin selville, että olen saanut mieheltäni klamydian. Raiskauksen jälkeen minulta otettiin kaikki testit ja puhtaita oli. En ole siis seksiä sen jälkeen harrastanut, kuin mieheni kanssa. Mieheni oli kesällä käynyt höyläämässä jotain toista. Tartunnan saanut todennäköisesti häneltä. Testeihin kun ei pyynnöstäni huolimatta koskaan mennyt, kun seurustelemaan alettiin.

Nyt tämän klamyn jälkeen olen vain aivan hermona, stressaan ja suutun kaikesta. Mies sanoo yhden väärän sanan, niin johan helvetti on taas irti. En ole ennen suuttunut näin herkästi. Taustalla toki on vielä 2,5kk kestänyt kuume, jonka vuoksi olen yleisestikkin uupunut. Mietin asiat pahimmalla tavalla, en osaa olla enään positiiivinen, en osaa muuta kun stressata ja odottaa uutta takapakkia. Rakastan miestäni, mutta harmittaa että loukkaan häntä jatkuvasti. Tiedän hänen katuvan sitä, että tartutti minuunkin klamydian. Mutta jotenkin vain arvostukseni häntä kohtaan laski. Eihän se nyt vakavaa ollut, mutta olen kammoksunut aina sukupuolitauteja, klamydian saadessani minun arvostus itseäkohtaan katosi täysin. Olo oli likainen ja kevytkenkäinen. Suorastaan olo oli kuin h*oralla.

Mutta pointtini on se, miten ihmeessä saan ajatukset kuriin, etten vain olisi jatkuvasti ahdistunut ja stressaantunut.
Osa aivoissani ajattelee järkevästi, mutta kun suutun keskityn vain negatiivisiin asioihin, jolloin ne valtaavat myös positiivisen puolen. Mustasukkaisuus varjostaa myös suhdettamme, olen niin epävarma itsestäni. Olo on kelvoton ja huono. Olen myös ahkera ''jossittelija''. En tiedä, olen vain uupunut elämään itseni kanssa, tiedän olleeni erittäin vaikea ihminen viimeisen kuukauden ajan, pelkään mieheni kyllästyvän minuun. Ennen olin rakastava ja huolehtiva. Olen myös manipuloiva ja teen riidoissamme aina itsestäni ''uhrin''. Vaikka sillä hetkelläkin tiedän olevani typerä.

Tunnen myös empatiaa ja sääliä miestäni kohtaan, vaikka olisin kuinka vihanen. Eihän se rassukka ole ikinä mitään niin pahaa tehnyt, että olisi kaikki haukut ansainnu. 90% kerroista jolloin suutun, ei mieheni ole oikeasti tehnyt pahaa. Minä vain hakemalla haen riitaa. Mikä minua vaivaa?