Onko kukaan "tyytynyt" siihen, että ei löydä kumppania?

Minä en yritä löytää ketään ja olen tavallaan hyväksynyt, ettei kannata. Jotain säätöä on ollut aina joskus, mutta eihän niistä mitään tule.

Olen silti ihan tyytyväinen elämääni. Minulla on pari lasta, opiskelen ja ehdin vähän harrastaakin. Näen kavereita ja meditoin. Ei ole asiat huonosti lainkaan. Joskus oikein onnittelen itseäni kun saan ihan itse päättää mitä teen... :-)

Olen osittain tyytyväinen, mutta koen silti ison osan puuttuvan. Oon miettinyt vuosikausia miksi en kelpaa, vaikka elämä muuten sujuukin. Näistä ajatuksista ei vain pääse eroon. Iloa tuo mielekäs työ ja kuntosaliharrastus

Kyllä. Olen 41-vuotias ja jo 8 vuotta sitten päätin, että en enää etsi miestä. Syy ei niinkään ollut se ettenkö olisi uskonut että jonkun ihan ok miehen voisin vielä löytääkin, vaan se että huomasin etten kaipaa miestä mihinkään. Seksipuolenkin voi ihan riittävän hyvin hoitaa itse, ja lapsia en ole koskaan halunnut. Lisäksi kaipaan arjessani paljon omaa rauhaa ja tilaa, ja asuminen jonkun kanssa on ollut ahdistavaa silloin kun pari kertaa sitä olen kokeillut. 

En tee elämässäni mitään erityistä, koska en kaipaa sellaista. Saan iloni ja nautintoni tavallisesta arjesta ja sen pienistä asioista. Hyvästä ruoasta, viinilasillisesta, luonnon kauneudesta, kukkien hoidosta, kirjoista ja tietokonepeleistä.

Minä! Ainoa, mikä sinkkuudessa harmittaa on se, että haluaisin lapsia. Toki näin naisena niitä olisi helppo hommata yksinkin, mutta lasten kasvatus yksin ilman kumppania taitaa olla melko raskasta ja haasteellista.

Näin työttömänä ja koulusta valmistumisen kynnyksellä on ollut vaikeaa, mutta toivon pian pääseväni aloittamaan uudessa mukavassa päivätyössä, joka tuo sisältöä ja iloa elämään. En ole muutenkaan koskaan hakenut muista ihmisistä itselleni sitä iloa sinänsä. Olen ollut aina sinkku (siis koko ikäni, 28 vuotta), joten yksin on jotakuinkin oppinut nauttimaan elämästä ja pienistä asioista.

Nautin elämästä harrastamalla mielekkäitä asioita, ulkoilemalla, kokkaamalla jne. näkemällä ystäviä. Valitettavasti ikisinkku on kyllä alkanut tippua pois tietyistä porukoista, mutta toisaalta aina elämän varrella tutustuu uusiinkin ihmisiin :)

Ja todettakoon vielä tähän, että miehiä ei ole ollut jonoksi asti, ja itsellä on aina ollut vaikeuksia kiinnostua miehistä. Harva on ollut passeli, ja sitten taas ei ole menneet asiat pakettiin näiden kanssa. Luovutettu siis on. Luulisi, että nuorena ihmisenä olisi jossain vaiheessa ehtinyt syntyä edes jotain säätöä sopivan ihmisen kanssa, jos olisi ollut syntyäkseen.