Aatelislapselle nimi?

Vierailija kirjoitti:

Antakaa nimet sinun suvustasi, jos edellisten nimet olivat miehen suvusta ja sukunimikin mieheltä. Välillä jotain sinultakin.

Edellistenkin lasten nimissä on suomalaista oman sukuni puolelta/muuten mieleisiä nimiä. Pojan ensimmäinen nimi on suomalainen, kaksi muuta saksalaista. Vanhemman tytön ensimmäinen nimi on taas hieman kansainvälisempi, toinen nimi suomalainen ja kolmas miehen isoäidin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Claudia Marie

Tai ehkä ennemmin Claudia Anna Marie. Iskeekö yhtään..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu oudolta että aatelissukuun kuuluvalle pitää av:lta kysellä nimivinkkiä, luulisi -kuten joku jo hyvin alussa kommentoi- että siihen on sääntö/kaava jonka mukaan nimi annetaan.

No eihän ap kuulu mihinkään aatelisukuun vaan miehensä. Ap on vaan ns. nousukas.

Noh, jos tarkkoja ollaan, niin vaikka itse en ole aatelinen, mutta mieheni on ja olemme naimisissa, kuulun täten aatelissukun.

Ap

Eli nousukas

Nousukas toki, muttei se poista sitä, että kuulun aatelissukuun koska mieheni on aatelinen. Mitä yrität todistella itsellesi tai muille yrittämällä vähentää arvoani? En siis todellakaan pidä itseäni aatelisena tai ylempiarvoisena, mutta en silti ole huonompi ihminen, vaikken aatelinen olekaan.

Eli oliko tämän aloituksen tarkoitus siis vain tuoda esille se, että kuulut nyt miehesi mukana aatelissukuun. No onneksi olkoon, jos se on sinulle tuollainen ilonaihe. Eihän noilla juuri merkitystä nykymaailmassa ole. Mutta tuohon aloituksessa esittämääsi kysymykseen et tule saamaan täältä vastausta, jos et osaa antaa tarvittavia lähtötietoja. Annatte vaan samalla kaavalla kuin kahdelle ensimmäiselle lapsellekin (joilla kerran oli aatelisnimet).

Varmaan se oli ap tarkoitus, tuoda itseään tykö.

Lapset ovat puoliaatelisia, onko sillä nimellä merkitystä ja onko ylipäätään muutenkaan merkitystä aatelistolla? Luulisin kyllä ettei kovin korkealla olla kun täältä kysellään.

Outoa nimittää puoliaateliseksi, kun miehen äitikään ei ole aatelinen, kuten ei myöskään isoisä. Varmasti kaukaisiin sukujuuriin asti ulottuu niitä, jotka eivät ole aatelisina menneet aatelisten kanssa naimisiin. Yleistähän se on ollut aina, että aateliset ovat menneet tavalliseen sukuun kuuluvien kanssa naimisiin. Tällöin puoliaatelisen merkitys hälvenee kokonaan, kun näitä puoliaatelisia on joka puolella ja lähes jokaisessa sukupolvessa.

Ap

Mitä outoa siinä on? Se, jos aatelissukuihin naidaan ei-aatelisia, ei muuta sitä faktaa, että jälkeläisistä tulee ei-aatelisia. Kyllä niitä on ihan täysaatelisiakin olemassa. Ennen - kun nämä aatelis-statukset vielä merkitsivät oikeasti jotain - oltiin hyvin tarkkoja siitä, ettei menty rahvaan kanssa naimisiin vaan valittiin puolisoksi toinen aatelinen. Nykyäänhän ei ole niin väliä.

Ethel Genevieve

Frederica Annemarie

Giselle Emilie

Anneliese Getrud

Ilsa Hertha

Roselyn Hildemar

Pirkko Gertrud Adalwolfa von Sauerkraut

Wilhelmina Mathilde

Ulrica Getrud

Rosaleen Genevieve

Malene Lovisa

Eloise Dagmar

Miehen äiti tai isoisäkään ei ole aatelinen? Eli mieskään ei sitten kuitenkaan ole aatelinen. On vain aatelissuvusta. Teidän lapsenne ovat siis korkeintaan 1/4 aatelisia. Ei kai tuossa vaiheessa enää tarvitse mitään aatelisnimiä miettiä. Eihän noilla ole edes siellä Saksassakaan enää paljon merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu oudolta että aatelissukuun kuuluvalle pitää av:lta kysellä nimivinkkiä, luulisi -kuten joku jo hyvin alussa kommentoi- että siihen on sääntö/kaava jonka mukaan nimi annetaan.

No eihän ap kuulu mihinkään aatelisukuun vaan miehensä. Ap on vaan ns. nousukas.

Noh, jos tarkkoja ollaan, niin vaikka itse en ole aatelinen, mutta mieheni on ja olemme naimisissa, kuulun täten aatelissukun.

Ap

Eli nousukas

Nousukas toki, muttei se poista sitä, että kuulun aatelissukuun koska mieheni on aatelinen. Mitä yrität todistella itsellesi tai muille yrittämällä vähentää arvoani? En siis todellakaan pidä itseäni aatelisena tai ylempiarvoisena, mutta en silti ole huonompi ihminen, vaikken aatelinen olekaan.

Eli oliko tämän aloituksen tarkoitus siis vain tuoda esille se, että kuulut nyt miehesi mukana aatelissukuun. No onneksi olkoon, jos se on sinulle tuollainen ilonaihe. Eihän noilla juuri merkitystä nykymaailmassa ole. Mutta tuohon aloituksessa esittämääsi kysymykseen et tule saamaan täältä vastausta, jos et osaa antaa tarvittavia lähtötietoja. Annatte vaan samalla kaavalla kuin kahdelle ensimmäiselle lapsellekin (joilla kerran oli aatelisnimet).

Varmaan se oli ap tarkoitus, tuoda itseään tykö.

Lapset ovat puoliaatelisia, onko sillä nimellä merkitystä ja onko ylipäätään muutenkaan merkitystä aatelistolla? Luulisin kyllä ettei kovin korkealla olla kun täältä kysellään.

Outoa nimittää puoliaateliseksi, kun miehen äitikään ei ole aatelinen, kuten ei myöskään isoisä. Varmasti kaukaisiin sukujuuriin asti ulottuu niitä, jotka eivät ole aatelisina menneet aatelisten kanssa naimisiin. Yleistähän se on ollut aina, että aateliset ovat menneet tavalliseen sukuun kuuluvien kanssa naimisiin. Tällöin puoliaatelisen merkitys hälvenee kokonaan, kun näitä puoliaatelisia on joka puolella ja lähes jokaisessa sukupolvessa.

Ap

Mitä outoa siinä on? Se, jos aatelissukuihin naidaan ei-aatelisia, ei muuta sitä faktaa, että jälkeläisistä tulee ei-aatelisia. Kyllä niitä on ihan täysaatelisiakin olemassa. Ennen - kun nämä aatelis-statukset vielä merkitsivät oikeasti jotain - oltiin hyvin tarkkoja siitä, ettei menty rahvaan kanssa naimisiin vaan valittiin puolisoksi toinen aatelinen. Nykyäänhän ei ole niin väliä.

Siis heistä tulee puolaatelisia, tai neljäsosa-aatelisia, sillä mieskin on puolaatelinen äitinsä ei-aatelisuuden vuoksi. No, anyway, sillä ei juurikaan ole merkitystä, aatelisina lapsiamme joka tapauksessa pidetään sukunimen perusteella. Nykyään harva siis on enää täysaatelinen. Typerältähän se kuulostaisi jos jatkuvasti puhuttaisiin puolaatelisista, neljäsosa-aatelisista sun muista :D Helpompi käyttää pelkkää täystermiä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miehen äiti tai isoisäkään ei ole aatelinen? Eli mieskään ei sitten kuitenkaan ole aatelinen. On vain aatelissuvusta. Teidän lapsenne ovat siis korkeintaan 1/4 aatelisia. Ei kai tuossa vaiheessa enää tarvitse mitään aatelisnimiä miettiä. Eihän noilla ole edes siellä Saksassakaan enää paljon merkitystä.

Kuten sanottu, harvemmin nykyään ja edes muutaman aiemman sukupolven aikana on aatelinen mennyt toisen aatelisen kanssa naimisiin. Toki mies on osittain aatelinen, koska osa aatelisten verestä virtaa hänessä ja täten lapsissamme. Kuinka monta täysaatelista tiedetään tänä päivänä? Todella harva. Puhutaan silti aatelisista, vaikkei täysaatelisia oltaisikaan.

Ap

Siis tiedät kai ap, että nämä aatelihommat ovat pelkkää oman piirin pikkupelleilyä nykypäivän länsimaisissa demokratioissa? Että niillä ei ole mitään virallista statusta tai merkitystä. Sukuhaarasta riippuen, aatelistausta ei edes välttämättä ole pelkkää jaloa perimää vaan oikeastaan täysin päinvastoin. Riistoa ja julmuutta. Voisin itsekin ottaa erään tunnetun aatelisnimen itselleni, mutta pidän enemmän ikivanhasta karjalaisesta sukunimestäni. Pointtini on se, että on vähän hämmentävää ja hassua, että aatelistausta, joka on nykypäivänä todellinen menneisyyden (koominen) jäänne, on sinun silmissäsi noin suuri osa lastesi identiteettiä. Ymmärrän, että etsii sukunimeen sopivaa nimeä, mutta sinä etsit käytännössä rahvaasta erottavaa nimeä aatelislapselle (:D). Meillä kaikilla on sukujuurissa niin herroja kuin hevosvarkaitakin, kun tarpeeksi kaivaa, kannattaisi tukea lasten identiteettistä kasvua jollain muilla keinoilla.

Vierailija kirjoitti:

Ethel Genevieve

Frederica Annemarie

Giselle Emilie

Anneliese Getrud

Ilsa Hertha

Roselyn Hildemar

Saksassa harvemmin perinteisissä nimissä käytetään C-kirjainta. K on yleisempi ja myös saksalaisemman näköinen. Kiitos näistä, kauniita nimiä, etenkin tuo Anneliese, vaikka suvussa onkin versio Annemarie. Ilsa Herthakin on kaunis, mutta osaisitko tehdä kolmiosaisen nimen, joista yksi on suomalainen ja kaksi saksalaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu oudolta että aatelissukuun kuuluvalle pitää av:lta kysellä nimivinkkiä, luulisi -kuten joku jo hyvin alussa kommentoi- että siihen on sääntö/kaava jonka mukaan nimi annetaan.

No eihän ap kuulu mihinkään aatelisukuun vaan miehensä. Ap on vaan ns. nousukas.

Noh, jos tarkkoja ollaan, niin vaikka itse en ole aatelinen, mutta mieheni on ja olemme naimisissa, kuulun täten aatelissukun.

Ap

Eli nousukas

Nousukas toki, muttei se poista sitä, että kuulun aatelissukuun koska mieheni on aatelinen. Mitä yrität todistella itsellesi tai muille yrittämällä vähentää arvoani? En siis todellakaan pidä itseäni aatelisena tai ylempiarvoisena, mutta en silti ole huonompi ihminen, vaikken aatelinen olekaan.

Eli oliko tämän aloituksen tarkoitus siis vain tuoda esille se, että kuulut nyt miehesi mukana aatelissukuun. No onneksi olkoon, jos se on sinulle tuollainen ilonaihe. Eihän noilla juuri merkitystä nykymaailmassa ole. Mutta tuohon aloituksessa esittämääsi kysymykseen et tule saamaan täältä vastausta, jos et osaa antaa tarvittavia lähtötietoja. Annatte vaan samalla kaavalla kuin kahdelle ensimmäiselle lapsellekin (joilla kerran oli aatelisnimet).

Varmaan se oli ap tarkoitus, tuoda itseään tykö.

Lapset ovat puoliaatelisia, onko sillä nimellä merkitystä ja onko ylipäätään muutenkaan merkitystä aatelistolla? Luulisin kyllä ettei kovin korkealla olla kun täältä kysellään.

Outoa nimittää puoliaateliseksi, kun miehen äitikään ei ole aatelinen, kuten ei myöskään isoisä. Varmasti kaukaisiin sukujuuriin asti ulottuu niitä, jotka eivät ole aatelisina menneet aatelisten kanssa naimisiin. Yleistähän se on ollut aina, että aateliset ovat menneet tavalliseen sukuun kuuluvien kanssa naimisiin. Tällöin puoliaatelisen merkitys hälvenee kokonaan, kun näitä puoliaatelisia on joka puolella ja lähes jokaisessa sukupolvessa.

Ap

Mitä outoa siinä on? Se, jos aatelissukuihin naidaan ei-aatelisia, ei muuta sitä faktaa, että jälkeläisistä tulee ei-aatelisia. Kyllä niitä on ihan täysaatelisiakin olemassa. Ennen - kun nämä aatelis-statukset vielä merkitsivät oikeasti jotain - oltiin hyvin tarkkoja siitä, ettei menty rahvaan kanssa naimisiin vaan valittiin puolisoksi toinen aatelinen. Nykyäänhän ei ole niin väliä.

Siis heistä tulee puolaatelisia, tai neljäsosa-aatelisia, sillä mieskin on puolaatelinen äitinsä ei-aatelisuuden vuoksi. No, anyway, sillä ei juurikaan ole merkitystä, aatelisina lapsiamme joka tapauksessa pidetään sukunimen perusteella. Nykyään harva siis on enää täysaatelinen. Typerältähän se kuulostaisi jos jatkuvasti puhuttaisiin puolaatelisista, neljäsosa-aatelisista sun muista :D Helpompi käyttää pelkkää täystermiä.

Ap

"Aatelisina lapsiamme jokatapauksessa pidetään." Missä pidetään? Ihan mielenkiinnosta kysyn, että onko tuolla jotain käytännön merkitystä jossain?

Percilia Poussina von Xxxxxxx. Lausutaan persiilia pussiina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen äiti tai isoisäkään ei ole aatelinen? Eli mieskään ei sitten kuitenkaan ole aatelinen. On vain aatelissuvusta. Teidän lapsenne ovat siis korkeintaan 1/4 aatelisia. Ei kai tuossa vaiheessa enää tarvitse mitään aatelisnimiä miettiä. Eihän noilla ole edes siellä Saksassakaan enää paljon merkitystä.

Kuten sanottu, harvemmin nykyään ja edes muutaman aiemman sukupolven aikana on aatelinen mennyt toisen aatelisen kanssa naimisiin. Toki mies on osittain aatelinen, koska osa aatelisten verestä virtaa hänessä ja täten lapsissamme. Kuinka monta täysaatelista tiedetään tänä päivänä? Todella harva. Puhutaan silti aatelisista, vaikkei täysaatelisia oltaisikaan.

Ap

Niin no kun eihän noista juuri nykypäivänä puhuta. Varmaankin juuri tuosta syystä, koska se varsinainen jaloveri on sammunut tai ainakin ohentunut noiden sukuun naitujen rahvaiden seurauksena. Hollannissa ja Luxembourgissa tuo aatelisuus on vielä jonkinlainen juttu, ja siellä kyllä seurataan sitä naidaanko sukuun aatelinen vai rahvas (saa tehdä kummin haluaa, mutta asiaa seurataan). Ovat siellä oikein roskalehtien palstoilla seurattuja julkkiksia. Mitään todellista arvoa sillä aatelisuudella ei taida enää sielläkään olla.

Vierailija kirjoitti:

Siis tiedät kai ap, että nämä aatelihommat ovat pelkkää oman piirin pikkupelleilyä nykypäivän länsimaisissa demokratioissa? Että niillä ei ole mitään virallista statusta tai merkitystä. Sukuhaarasta riippuen, aatelistausta ei edes välttämättä ole pelkkää jaloa perimää vaan oikeastaan täysin päinvastoin. Riistoa ja julmuutta. Voisin itsekin ottaa erään tunnetun aatelisnimen itselleni, mutta pidän enemmän ikivanhasta karjalaisesta sukunimestäni. Pointtini on se, että on vähän hämmentävää ja hassua, että aatelistausta, joka on nykypäivänä todellinen menneisyyden (koominen) jäänne, on sinun silmissäsi noin suuri osa lastesi identiteettiä. Ymmärrän, että etsii sukunimeen sopivaa nimeä, mutta sinä etsit käytännössä rahvaasta erottavaa nimeä aatelislapselle (:D). Meillä kaikilla on sukujuurissa niin herroja kuin hevosvarkaitakin, kun tarpeeksi kaivaa, kannattaisi tukea lasten identiteettistä kasvua jollain muilla keinoilla.

Emme kyllä suvussa tai perheessä mitenkään korosta aatelistaustaa, ja lapsillekin on opetettu että vaikka sukukartano ja arvokkaita asioita suvussa onkin, ei se tee meistä (tai heistä, koko suvusta) nykypäivänä ylempää väkeä. Toki vanhemmat sukulaiset saattavat kertoa joitain tarinoita menneisyydestä, mutta siihen se meidän osalta ainakin jää.

Ehkä otsikko ja aloitus oli joidenkin mielestä korostusta ja provokaatiota, mutta se ei oikeastaan ollut tarkoitus. Lähinnä mietin juuri sellaisia nimiyhdistelmiä, jotka sopisivat sekä suomalaiselle (kutsumanimet) mutta jotka sisältäisivät vanhoja, saksalaisia nimiä, joita myös aatelisille on annettu. Yhtä hyvinhän esimerkiksi aatelisen nimi olisi voinut olla Annina, mutta niin myös rahvaan.

Mielenkiinnosta kysyn, mistä päin Karjalaa sukunimesi tai sukusi juontaa juurensa? Omaakin sukua oli nimittäin Antreasta.

Delia  Ida Annemarie

Else Hilda Genevieve

Elsie Anna Getrud

Karoline Ines Solvig

Greta Maria Henrietta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu oudolta että aatelissukuun kuuluvalle pitää av:lta kysellä nimivinkkiä, luulisi -kuten joku jo hyvin alussa kommentoi- että siihen on sääntö/kaava jonka mukaan nimi annetaan.

No eihän ap kuulu mihinkään aatelisukuun vaan miehensä. Ap on vaan ns. nousukas.

Noh, jos tarkkoja ollaan, niin vaikka itse en ole aatelinen, mutta mieheni on ja olemme naimisissa, kuulun täten aatelissukun.

Ap

Eli nousukas

Nousukas toki, muttei se poista sitä, että kuulun aatelissukuun koska mieheni on aatelinen. Mitä yrität todistella itsellesi tai muille yrittämällä vähentää arvoani? En siis todellakaan pidä itseäni aatelisena tai ylempiarvoisena, mutta en silti ole huonompi ihminen, vaikken aatelinen olekaan.

Eli oliko tämän aloituksen tarkoitus siis vain tuoda esille se, että kuulut nyt miehesi mukana aatelissukuun. No onneksi olkoon, jos se on sinulle tuollainen ilonaihe. Eihän noilla juuri merkitystä nykymaailmassa ole. Mutta tuohon aloituksessa esittämääsi kysymykseen et tule saamaan täältä vastausta, jos et osaa antaa tarvittavia lähtötietoja. Annatte vaan samalla kaavalla kuin kahdelle ensimmäiselle lapsellekin (joilla kerran oli aatelisnimet).

Varmaan se oli ap tarkoitus, tuoda itseään tykö.

Lapset ovat puoliaatelisia, onko sillä nimellä merkitystä ja onko ylipäätään muutenkaan merkitystä aatelistolla? Luulisin kyllä ettei kovin korkealla olla kun täältä kysellään.

Outoa nimittää puoliaateliseksi, kun miehen äitikään ei ole aatelinen, kuten ei myöskään isoisä. Varmasti kaukaisiin sukujuuriin asti ulottuu niitä, jotka eivät ole aatelisina menneet aatelisten kanssa naimisiin. Yleistähän se on ollut aina, että aateliset ovat menneet tavalliseen sukuun kuuluvien kanssa naimisiin. Tällöin puoliaatelisen merkitys hälvenee kokonaan, kun näitä puoliaatelisia on joka puolella ja lähes jokaisessa sukupolvessa.

Ap

Mitä outoa siinä on? Se, jos aatelissukuihin naidaan ei-aatelisia, ei muuta sitä faktaa, että jälkeläisistä tulee ei-aatelisia. Kyllä niitä on ihan täysaatelisiakin olemassa. Ennen - kun nämä aatelis-statukset vielä merkitsivät oikeasti jotain - oltiin hyvin tarkkoja siitä, ettei menty rahvaan kanssa naimisiin vaan valittiin puolisoksi toinen aatelinen. Nykyäänhän ei ole niin väliä.

Siis heistä tulee puolaatelisia, tai neljäsosa-aatelisia, sillä mieskin on puolaatelinen äitinsä ei-aatelisuuden vuoksi. No, anyway, sillä ei juurikaan ole merkitystä, aatelisina lapsiamme joka tapauksessa pidetään sukunimen perusteella. Nykyään harva siis on enää täysaatelinen. Typerältähän se kuulostaisi jos jatkuvasti puhuttaisiin puolaatelisista, neljäsosa-aatelisista sun muista :D Helpompi käyttää pelkkää täystermiä.

Ap

"Aatelisina lapsiamme jokatapauksessa pidetään." Missä pidetään? Ihan mielenkiinnosta kysyn, että onko tuolla jotain käytännön merkitystä jossain?

Kirjoitin, että aatelisina lapsiamme (ja sukua muutenkin) pidetään sukunimen perusteella. Mikä tahansa sukunimi, joka alkaa vonilla, von und zu, van der tai muilla, tulee mieleen aatelinen. En tarkoittanut, että lapsia pitäisi kohdella tai varsinaisesti pitää aatelisina, vaan että lapsista ja suvusta tulee sukunimen perusteella mieleen aatelinen.

Tuntuu, että jotkut täällä yrittävät etsiä kirjoituksistani väkisin jostain syystä joitain "epäkohtia" tai ylimielisyyttä, vaikka en tarkoittaisi asiaa sillä lailla. Miksi näin? Onko yleinen suhtautuminen aatelisiin tai pilkunviilaajien varalta aatelissukuun kuuluville väheksyvä ja oletuksena heti, että kyseessä on ilkeä ihminen?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen äiti tai isoisäkään ei ole aatelinen? Eli mieskään ei sitten kuitenkaan ole aatelinen. On vain aatelissuvusta. Teidän lapsenne ovat siis korkeintaan 1/4 aatelisia. Ei kai tuossa vaiheessa enää tarvitse mitään aatelisnimiä miettiä. Eihän noilla ole edes siellä Saksassakaan enää paljon merkitystä.

Kuten sanottu, harvemmin nykyään ja edes muutaman aiemman sukupolven aikana on aatelinen mennyt toisen aatelisen kanssa naimisiin. Toki mies on osittain aatelinen, koska osa aatelisten verestä virtaa hänessä ja täten lapsissamme. Kuinka monta täysaatelista tiedetään tänä päivänä? Todella harva. Puhutaan silti aatelisista, vaikkei täysaatelisia oltaisikaan.

Ap

Niin no kun eihän noista juuri nykypäivänä puhuta. Varmaankin juuri tuosta syystä, koska se varsinainen jaloveri on sammunut tai ainakin ohentunut noiden sukuun naitujen rahvaiden seurauksena. Hollannissa ja Luxembourgissa tuo aatelisuus on vielä jonkinlainen juttu, ja siellä kyllä seurataan sitä naidaanko sukuun aatelinen vai rahvas (saa tehdä kummin haluaa, mutta asiaa seurataan). Ovat siellä oikein roskalehtien palstoilla seurattuja julkkiksia. Mitään todellista arvoa sillä aatelisuudella ei taida enää sielläkään olla.

Hauska ja mielenkiintoinen tuo Hollannin ja Luxemburgin juttu!

Ja tosiaan, mitään von Preußeneita ei siis olla, hehän sitä ylhäisaatelistoa ovat edelleen ja heitä kyllä jonkin verran arvostetaan.

Ap

Ap sinuun nyt suhtauduttiin vähän huvittuneesti, koska puhuit lapsestasi aatelisena, vaikka hän ei sellainen ole, ja korostit tätä "aatelisuutta" lapsesi ensisijaisena ominaisuutena ja nimenantoperusteena. Onhan se nyt vähän hupaisaa. Olisit kysynyt esim nimiä, jotka sopivat vanhan aatelissukunimen kanssa, niin suhtautuminen olisi varmasti eri. :)

Vierailija kirjoitti:

Ap sinuun nyt suhtauduttiin vähän huvittuneesti, koska puhuit lapsestasi aatelisena, vaikka hän ei sellainen ole, ja korostit tätä "aatelisuutta" lapsesi ensisijaisena ominaisuutena ja nimenantoperusteena. Onhan se nyt vähän hupaisaa. Olisit kysynyt esim nimiä, jotka sopivat vanhan aatelissukunimen kanssa, niin suhtautuminen olisi varmasti eri. :)

Olisin tietysti voinut muotoilla sen toisinkin, mutta tyhmemmältä olisi kuulostanut; "Aatelissukuun kuukuvalle lapselle nimi?". Helppo se oli noin muotoilla, ja ajattelin, että tällainen otsikko vetää ihmisiä enemmän puoleensa, niinkuin kävikin. Halusin nimiehdotuksia nopeasti, tosin suurin osa olikin huumorimielessä kirjoitettuja. Hauska ja pitkä ketju tästä tuli ja muutama hyvä ehdotus tulikin, joita harkitsemme nyt miehen kanssa. Kiitos kaikille!

Ap