onko joku koko ikänsä kaupungissa asunut muuttanut
maalais paikkakunnalle ja ei olekkaan viihtynyt ollenkaa? Eli muutimme 25km päähän entisestä koti kaupungistamme, rakensimme uuden talo, mutta nyt tuntuu etten kaupunkilaisena viihdykkään täällä kun kaikki tuntuu olevan niin kaukana ja ihmiset tietävät ja tuntevat kaikki toisensa... mitään erityistä ei ole sattunut, mutta esim kun kävelee lähi puistossa niin lähes kaikki odottavat että heitä tervehditään. Olen tottunut kaupungissa kävelemää `rauhassa`... en siis millään lailla halua mollata paikkakunnan ihmisiä mutta piirit vaan tuntuvat liian pieniltä. Taitaa olla takaisin muuto jossain vaiheessa edessä =(
Kommentit (4)
Itse tulisin ja meinaan välillä tullakin kotona lasten kanssa ollessa hulluksi, jossen pääsisi välillä muualle- normaalisti töihin Helsinkiin. Minä en jaksa piiri-pieni-pyörii leikkiä jatkuvasti. Lasten kannalta se on hyvä, mutta aikuisten kannalta pidemmän päälle rasittavaa. Ärsyttävää kun kaikki tuntevat ja tietävät toistensa asiat, mukava tietenkin on jutella tuttujen kanssa, mutta aina en haluaisi muita nähdä.
No olen asunut lapsuuteni ja nuoruuteni n.40 000asukkaan kaupungissa ja sitten aikanaan eri paikoissa Espoossa, kunnes muutimme maalle- jossa itse viihdyin. Siellä ei naapurit nähneet jokaista liikettä ja koska emme asuneet kuntakeskuksessa saimme oman rauhan. Välimatkojen ja lasten vuoksi (koulut, kaveri, harrastukset) muutimme sitten n.40 000asukkaan kaupunkiin, mutta tämä asuma-alue tuntuu olevan " pieni oma piirinsä" . No sitähän me haimmekin lasten vuoksi (turvallinen ja tuttu, jossa tunnetaan lasten kaverit), mutta minun itseni pitää päästä välillä pois- muualla helpottaisi, mutta jos en ole töissä, niin vanhan asuinpaikan kavereita moikkamaan tai jonnekin kylään, reissuun tai pois.
että joudumme harrastuksien ja kavereiden takia kulkemaan tuossa entisessä kotikaupungissamme useita kertoja viikossa. Kävellen ei voi lähteä juuri mihinkään koska en osaa / halua käyttää paikkakunnan kauppoja ja palveluita... kuulostan kauhealta mutta näin asia on...lasten kannalta olisi tietysti mukavampaa kasvaa piennemmissä piireissä mutta toisaalta en osaa sitäkään aina pitää etuna, kun tottuu ympärillään siihen että ihmisiä on olemassa todella paljon erillaisia vaikuttaa se paljon millaiseksi kasvaa. No saa nähdä mihin tulokseen tulemme muutaman vuoden päästä mutta tällä hetkellä asuminen näin kaukana kaikesta tuntuu lähinnä ahdistavalta. Olen siis itse veittänyt lapsuuteni yli 160000 asukkaan kaupungissa muutaman kilometrin etäisyydellä keskustasta. Mutta toistan etten tarkoita missään nimessä sitä että maalla asuvissa ihmisissä olisi vikaa vaan taidan itse olla `kaupunkilais juntti`=)
ja samaahan se täälläkin on: sama lähikauppa, siellä samat myyjät ja samat asiakkaat, sama Stokka, lasten harrastuksissa samat naamat, samat naapurit, samat puliukot puistonpenkillä, samat julkkikset lenkillä puistossa, samat narkkarit menossa vaihtamaan neuloja, sitä samaa aina.
Samanvärisiä ratikoita samoilla kaduilla.
Jos olette kerran talon rakentaneet ja olettaisin ettette ole vielä kauaa siellä maalla asuneet?? Itse olen lapsuuteni viettänyt maalla (en ehkä sen puoleen oikea ihminen vastaamaan kyselyysi?) ja asunut nyt lähikaupungissa 16 vuotta. En ole vieläkään kotiutunut tänne kaupunkiin ja haaveilenkin takaisin maalle muutosta.
Itse koen sen kivana asiana että ihmiset tervehtivät ja puistoissakin jutellaan ja kysellään kuulumisia. Minusta kaupungissa on juuri se kurjaa kun ihmiset eivät tunne toisiaan ja tuntuu välillä että vaikka tuntisivatkin niin aina ei haluta tervehtiä saati sitten muuten jutella.
Mitä jos yrittäisit itse saada uusia tuttavia siellä asuinpaikkakunnalla? Kotiutuisit varmasti paremmin jos sinulla olisi ikäisiäsiäsiä ystäviä ja kirjoituksesi perusteella olettaisin teillä olevan myös lapsia joten lapsillekin olisi kiva löytää kavereita. Sitten kun lapset ovat kouluiässä on tosi paljon hyötyä siitä että olette pienellä paikkakunnalla. Ihmiset ovat tuttuja opettajiin on helpompi pitää yhteyttä ja toisaalta kun luokkakoot ovat pienempiä (vähemmän lapsia) on opetuskin yksilöllisempää.
Itseltäni vei pari vuotta ennenkuin koin vähän kotiutuneeni tänne kaupunkiin vaikka en vieläkään koe tätä lopulliseksi asuinpaikakseni.
Matkaa entiseen kotikylääni on alle 20 km mutta silti olisin valmis muuttamaan milloin vain takaisin ja toivonkin että perheeni kanssa vielä joskus voisimmekin muuttaa takaisin.