Minkä kokoisena "havahtuisit" ylipainoon?

Vierailija kirjoitti:

Ylipainoiset usein väittävät, että heidän hoikat kaverinsa voivat syödä mitä tahansa ja kuinka paljon tahansa lihomatta. Kuitenkin tästä keskustelusta huomaa, että normaalipainoiset tarkkailevat painoaan ja eivät päästä itseään lihomaan useita kiloja.

Niin tai sanovat, että syövät yhtä paljon kuin hoikat, mutta vain heille kertyy ylimääräistä. Minä kyllä syön kavereiden kanssa ihan kunnolla esim. ravintolassa, mutta eivät he näe, mitä syön tai olen syömättä kotona. Kompensoin mässäilyn tarvittaessa hyvinkin niukalla ravinnolla.

Olen 174 cm, ja kun vaaka näytti loppuvuodesta yli 80 kg havahduin, että laihduttaa pitää. Ensiksi pyrin pääsemään 75 kiloon, ja pidemmän päälle tavoitteeni on 68 kg, joka on minulle aikalailla ihannepaino.

Tuskinpa on olemassa yhtään naispuolista ihmistä, joka ei reagoi painoon.

Syöminen on erittäin ikävä stressinhoitotapa, mutta eipä minusta olisi alkoholistiksi, tupakoijaksi, parisuhteiden tuhoajaksi tai irtosuhteiden harrastajaksi. Yllättävän monella tuollainen toiminta on yleistä.

Havahduin aiemmin, mutta vasta 170/80 sain itseäni niskasta kiinni. Pelkäsin vaakaa ja en saanut mitään aikaiseksi ennen kuin näin sen numeron, vaikka se oli suunnilleen arvattavissa. Paino oli vaatteista päätellen pysynyt samana pitkään, joten en usko että olisin tuosta lihonut enempää, ellen olisi muuttanut ruokavalio pelkäksi sipsikarkkipizzaksilimuksi. Nyt katson vaakaa päivittäin, niin asia ei pääse ylitsepääsemättömäksi.

Mä havahdun 52 kilon ylittyessä. Olen 160-senttinen, ja tuo on mun ylin sallittu paino. Jos menee yli, tarkistan ruokavalioni. 

Kiva että teille syömishäiriöisille löytyi oma topic.

Mä en voi lihoa edes normaalipainon sisällä. Koska kaikki kertyy vain ja ainoastaan yläreisiin ja vatsaan. Pohkeet ja käsivarret pysyvät tikkuina. Hirveän näköistä olla muuten laiha, mutta persuksen alaosa/alapuoli levenee. Eli mun raja on 177/60.

Olen 175 pitkä ja nyt kun painan 74, on jo paha olla. 5-10kg olisi tiputettavana.

Havahduin aikoinaan kun olin 170/70. En tiennyt painoani, mutta sairaalassa se mitattiin ja tajusin, etten tosiaankaan enää ole 60-kiloinen kuten ennen. Tietysti olin jollain tasolla tiedostanut painonnousun, kun en uskaltanut kotona vaa'alle... :) Laihdutin takaisin 60-kiloiseksi.

Nyt olen taas lähes 70-kiloinen, mutta kehonkoostumus ja ympärysmitat ovat täysin erilaiset kuin silloin. En pystykään sanomaan mitään painoa, jolloin voisin havahtua ylipainoon, mutta tuskin ihan hirveästi pystyn enempää lihasta kasvatamaan (ilman horkkua), ehkä max. 1-2 kg enää. Sen yli menevä olisikin sitten läskiä. 

Olin pari vuotta sitten yli 70-kiloinen kun päätin laihduttaa. Nykyään en anna painon nousta yli 60 kilon, koska laihduttaminen on niin perseestä... Eli jos vaaka näyttää 60 kg, laihdutan pari kiloa. Tällä hetkellä mitat 168/57.

Vierailija kirjoitti:

Havahdun jos vaatteet eivät mahdu. Mulla on niin kallis ja kranttu maku etten voi tosta vaan uusia garderoobia.

Olisinpa sinä:)

Läskit

Tällä hetkellä olen 172/67 ja tyytyväinen. Jos paino nousisi 70, pudottaisin painoni takaisin näihin lukemiin, siis jos ja kun olisin täysin terve. 10v sitten lihoin nopeasti 85kiloon, jolloin vasta tajusin, että kiloja oli tullut ihan hervottomasti. Ei ollut helppo tie laihduttaa, mutta tein sen, muutamassa viikossa pudotin 13kg, ja sitten hitaammalla tahdilla näihin lukemiin. Mikäli kuitenkin sairastuisin taas, voi olla, että vasta yli 80kg havahtuisin asiaan.

Olen 180 cm ja aika pitkän mässäilykauden jälkeen olo 73 kiloisena on aika kamalaa. Vaatteet ei tietenkään mahdu päälle ja olo huono, läski suoraan sanoen. Laihdutan takaisin 66-68 kiloon, joka on minulle hyvältä tuntuva paino.

Kyllähän sen vaatekoosta huomaa, mutta jos on lihoakseen ja vähän masentunut siitä, niin silloin ajattelee sen hetken ajan, että voi ei olen lihonut. Kun ne liian ahtaat vaatteet on sitten pukenut päälleen, tuntee itsensä entistä lihavammaksi, ja siksi menee kauppaan ja ostaa isompaa kokoa olevia vaatteita, jotka päällä ei enää tunnukaan lihoneelta. Jos syömisille ei tee mitään, niin tämä kierre jatkuu kunnes eräänä päivänä huomaa käyttävänsä 3 kokoa isompia vaatteita kuin muutamaa vuotta aiemmin.

Itseäni harmittaa kaikki kivat vaatteet, jotka eivä enää mahdu päälle. Silti olen ne säästänyt.

Itse olen 175cm ja 69 kiloa on minulle riittävä havainto. Tai ei oikeastaan sillä painolla ole merkitystä, vaan sillä, mitä peilikuva kertoo ja se, että vaatteet alkaa puristaa. Eli lähinnä oma kehonkoostumukseni on antanut sen kipinän, että nyt liikuntaa. Onneksi on vielä mies, jonka olen vannottanut sanomaan, kun alkaa näyttää liikaa siltä, että keskikroppa kerää liikaa massaa... Mieluummin reagoi siinä vaiheessa, kun ylipainoa ei oikeastaan ole, mutta oman tyytymättömyyden rajoilla jo mennään. 

Varsinkin kun ikää tulee lisää, niin ei se kroppa itsestään kunnossa pysy, vaan on tehtävä suhteessä enemmän duunia sen eteen kuin nuorempana. 

Huolwstuisin jos painaisin yli 52 kg. Olen 48/167 ja paino heittelee sen parisen kiloa suuntaan ja toiseen. Yli 50 kg en halua olla.

60 kiloa oli mulle liikaa. T. 157cm. 

Pituutta 166cm, painoa 85kg. Tuossa viisi kiloa sitten tuli mieleen että voisin laihduttaa, ja pyrinkin nyt n. 70kg painoon. Siinä tunsin oloni hyväksi - paremmaksi jopa kuin 60-kiloisena, mikä mulle on ehdoton alaraja.

N31

Itse olen lihonut parissa vuodessa 59kg->72kg. Olen 165cm pitkä. Ällöttää miten oon antanut itseni repsahtaa näin ja vituttaa kun mies ei muka nää mitään lihomista ja väittää että parempi tälleen kun on jotain mistä ottaa kiinni jne. Että aiemmin olin kuulema "pulkannaru" (kiitti vaan, hyvin tuntu sillon sekin kelpaavan). Nyt mies haaveilee kolmannesta lapsesta, sanoin että voidaan alkaa yrittää kunhan olen saanut vähän painoa ensin alas.