Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Päähän vain tulvii sanoja ja lauseita
Ihmeissään
11.01.2016 |
Eli siis muutama viikko sitten huomasin, että mieleeni tulvii sanoja ja lauseita mitkä eivät liity siihen hetkeen enkä oikein saa näistä ajatuksista kiinni. Esim. lauseet jäävät kesken enkä tosiaan tiedä mihin ne liittyvät. Kärsin myös pakkoajatuksista joten voisivatko nämäkin olla jonkinlaisia pakkoajatuksia, koska ahdistun niistä ja pyrin välttämään hiljaisia hetkiä jolloin niitä tulee eniten.. Onko kenelläkään muulla vastaavaa ja mistä tämä voisi johtua? Olen ollut hyvin stressaantunut ja ahdistunut. Pelkään tulevani hulluksi :/
Kommentit (43)
Lapsesta saakka ollut minullakin ajatuksia, tekstiä ja puhetta päässä. Samoin näen päässäni elokuvaa, itse keksimääni tietenkin. Harjoittelemalla voi tulla paremmaksi mutta itse en halua enää muuta.
Ei ole vaarallista mutta siihen saattaa jäädä koukkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä - täällä ihmiset ihmettelee ihmismielen ominaisuutta, joka on havaittu ja tunnistettu jo tuhansia vuosia sitten, sitä että ihmismieli on alati liikkeessä eikä levossa.
Erilaisissa meditatiivisissa perinteissähän tuota tilaa on pidetty ongelmana ja yritetty päästä tilaan jossa ajattelu katkeaa. Useimmille edes hetkellinen sellaisen tilan saavuttaminen on vuosien taistelu, joten todellakin: normaalitila on vilkas mieli jossa kulkee koko ajan kaikenlaista. Lisäksi nykyään monet meditaatioperinteetkin on siinä mielessä ihmisluontoystävällisempiä, että eivät vaadi ajattelun katkaisemista, vaan kehottavat vaan seuraamaan ajattelua siinä missä seuraa ääniä, hajuja, nähtyjä asioita. Ajatusvirta on yksi aistimus vaan siinä missä nuo muutkin, ei sitä tarvitse pitää ongelmana.
On nykyäänkin tosin niitä jotka pitävät mielen luontaista toimintaa ongelmana. Esim. Eckhart Tolle kirjoittaa siitä kirjassaan, että ainoa ero ns. hullujen ja tavallisten välillä on että hullut sanovat ajattelunsa ääneen. Ja ihmisen normaalitila onkin yleensä sellainen, että jos kaiken ajatellun höpöttäisi ääneen, olisihan se ihan pimeän kuuloista ulkopuolisesta. Ihmiset muistelevat asioita ja kommentoivat muistoja tunnepohjaisesti, kuvittelevat tulevaisuutta joko toiveikkaasti tai pelokkaasti tai ikään kuin harjoitellen miten toimia tulevaisuudessa, joskus mieli höpöttää muuten vaan jotain, joskus siellä soi musiikkia, joskus on kommentteja siitä mitä näkee nykyhetkessä (esim. onpa tuolla naisella oudon värinen tukka). Tämä on siis täysin normaalia, mutta Tollen mielestä myös henkisen valaistumisen este, ja siksi olisi parempi opetella keskittymään nykyhetkeen, jolloin täyden keskittymisen hetkellä ajattelu pysähtyy.
Itse en kannata taistelua ajattelua vastaan. Minusta riittää että sitä ei luule itsekseen, ei samaistu siihen liikaa, vaan antaa sen vaan olla ja katselee sitä kuin se olisi ääniä joita kuuluu ulkopuolelta. Ei se silloin mitään haittaa, kun sitä ei automaattisesti usko eikä siihen samaistu.
Vierailija kirjoitti:
Lapsesta saakka ollut minullakin ajatuksia, tekstiä ja puhetta päässä. Samoin näen päässäni elokuvaa, itse keksimääni tietenkin. Harjoittelemalla voi tulla paremmaksi mutta itse en halua enää muuta.
Ei ole vaarallista mutta siihen saattaa jäädä koukkuun.
Se on siis jonkinlainen ominaisuus..
Mulla yöllä ennen nukahtamista (ja tähän menee aina kauan) tulee sellaista, että jos en keskity ajattelemaan mitään tarkkoja asioita, päässä alkaa käydä sellanen keskustelu tai jonkunlainen höpötys jostain ihan järjettömästä.
Sitten saatan esimerkiksi "lukea" jotain kirjoja uutisia, joita ei oikeasti olemassakaan. Tämä on pahimmillaan silloin, kun olen väsynyt sekä fyysisesti että henkisesti (olen introvertti eli ihmisten kanssa oleminen ja heidän juttujensa kuunteleminen uuvuttaa ihan totaalisesti).
Yleensä keskityn noissa tilanteissa luomaan jonkinlaisen tarinan, jota seurata ennen kuin nukahdan. Tyyliin sijoitan itseni jonkun kirjan tai leffan päähenkilöksi ja sitten katselen sitä kuin elokuvaa.
Valveilla minun on vaikea rentoutua noin paljon, että saisin käännettyä "valkoiselle kohinalle", eli vain seurata vierestä aivojen myrskyämistä.
Luulen, että ap:n kannattaisi kokeilla tietoista keskittymistä yms. Uskon, että tuollainen on todella häiritsevää. Psykoosin mahdollisuus on varmaan aika pieni, vaikka esimerkiksi skitsofreniassa äänet eivät välttämättä puhu itselle, vaan ne ovat pelkkiä vierestä seurattavia keskusteluja. Jos ahdistaa, mene lääkäriin. Saat mielenrauhan :)
Vierailija kirjoitti:
Mulla yöllä ennen nukahtamista (ja tähän menee aina kauan) tulee sellaista, että jos en keskity ajattelemaan mitään tarkkoja asioita, päässä alkaa käydä sellanen keskustelu tai jonkunlainen höpötys jostain ihan järjettömästä.
Sitten saatan esimerkiksi "lukea" jotain kirjoja uutisia, joita ei oikeasti olemassakaan. Tämä on pahimmillaan silloin, kun olen väsynyt sekä fyysisesti että henkisesti (olen introvertti eli ihmisten kanssa oleminen ja heidän juttujensa kuunteleminen uuvuttaa ihan totaalisesti).
Yleensä keskityn noissa tilanteissa luomaan jonkinlaisen tarinan, jota seurata ennen kuin nukahdan. Tyyliin sijoitan itseni jonkun kirjan tai leffan päähenkilöksi ja sitten katselen sitä kuin elokuvaa.
Valveilla minun on vaikea rentoutua noin paljon, että saisin käännettyä "valkoiselle kohinalle", eli vain seurata vierestä aivojen myrskyämistä.
Luulen, että ap:n kannattaisi kokeilla tietoista keskittymistä yms. Uskon, että tuollainen on todella häiritsevää. Psykoosin mahdollisuus on varmaan aika pieni, vaikka esimerkiksi skitsofreniassa äänet eivät välttämättä puhu itselle, vaan ne ovat pelkkiä vierestä seurattavia keskusteluja. Jos ahdistaa, mene lääkäriin. Saat mielenrauhan :)
Mulla on vähän samanlaista kun yritän nukahtaa, mutta tosiaan tämä jatkuu silloinkin kun olen jo herännyt. Sitten se päivän mittaan vähenee.. Veikkaan, että itselläni on liikaa aikaa ajatella, koska en opiskele enkä käy töissä. Olen suurimmaksi osaksi vain kotona tekemättä yhtään mitään ja sitten lueskelen kaikkien vakavien sairauksien tai häiriöiden oireita. Olen jatkuvasti huolestunut omasta terveydestäni ja se on aika uuvuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Introverttityypeillähän yleensä on noin. Itselleni se on valtava rikkaus, josta en luopuisi mistään hinnasta. Mikään ulkoinen ei ole niin hyvää viihdettä kuin omassa päässä pyörivät tarinat ja elokuvat ja keskustelut. Olen jopa valinnut erakkomaisen ja parisuhteettoman elämäntavan, koska "parhaat bileet vaan on mun päässä", eikä mikään ulkoinen, ei seura tai tekeminen, voi kilpailla sen kanssa. Töissä kuitenkin käyn ja elätän itseni, eli kenellekään en ole taakaksi tällä.
Vierailija kirjoitti:
Öö, mulla on aina ollut noin, ja olen ajatellut että kaikilla olisi. Toiset ei vaan niin tiedosta sitä, että mieli oikeastaan toimii koko ajan, päällä on sisäinen monologi tai dialogi tai muistelu tai kuvittelu.
En ymmärrä miten tuo olisi mikään ongelma. Itse vaan katselen kaikkia niitä ajatuksia ihan rauhassa, annan niiden tullla ja mennä miten vaan. Exäni joka oli psykologi sanoi että vilkas sisäinen mielikuvittelu ja sisäinen puhe on yleensä luovuuden merkkij.
Minullakin on ollut tuota aina, etenkin nukahtamisvaiheessa mieleen saattaa tulla aivan älyttömiä lauseita. Monesti havahdun siinä vaiheessa tajuamaan, että aha, olen nukahtamaisillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä - täällä ihmiset ihmettelee ihmismielen ominaisuutta, joka on havaittu ja tunnistettu jo tuhansia vuosia sitten, sitä että ihmismieli on alati liikkeessä eikä levossa.
Erilaisissa meditatiivisissa perinteissähän tuota tilaa on pidetty ongelmana ja yritetty päästä tilaan jossa ajattelu katkeaa. Useimmille edes hetkellinen sellaisen tilan saavuttaminen on vuosien taistelu, joten todellakin: normaalitila on vilkas mieli jossa kulkee koko ajan kaikenlaista. Lisäksi nykyään monet meditaatioperinteetkin on siinä mielessä ihmisluontoystävällisempiä, että eivät vaadi ajattelun katkaisemista, vaan kehottavat vaan seuraamaan ajattelua siinä missä seuraa ääniä, hajuja, nähtyjä asioita. Ajatusvirta on yksi aistimus vaan siinä missä nuo muutkin, ei sitä tarvitse pitää ongelmana.
On nykyäänkin tosin niitä jotka pitävät mielen luontaista toimintaa ongelmana. Esim. Eckhart Tolle kirjoittaa siitä kirjassaan, että ainoa ero ns. hullujen ja tavallisten välillä on että hullut sanovat ajattelunsa ääneen. Ja ihmisen normaalitila onkin yleensä sellainen, että jos kaiken ajatellun höpöttäisi ääneen, olisihan se ihan pimeän kuuloista ulkopuolisesta. Ihmiset muistelevat asioita ja kommentoivat muistoja tunnepohjaisesti, kuvittelevat tulevaisuutta joko toiveikkaasti tai pelokkaasti tai ikään kuin harjoitellen miten toimia tulevaisuudessa, joskus mieli höpöttää muuten vaan jotain, joskus siellä soi musiikkia, joskus on kommentteja siitä mitä näkee nykyhetkessä (esim. onpa tuolla naisella oudon värinen tukka). Tämä on siis täysin normaalia, mutta Tollen mielestä myös henkisen valaistumisen este, ja siksi olisi parempi opetella keskittymään nykyhetkeen, jolloin täyden keskittymisen hetkellä ajattelu pysähtyy.
Itse en kannata taistelua ajattelua vastaan. Minusta riittää että sitä ei luule itsekseen, ei samaistu siihen liikaa, vaan antaa sen vaan olla ja katselee sitä kuin se olisi ääniä joita kuuluu ulkopuolelta. Ei se silloin mitään haittaa, kun sitä ei automaattisesti usko eikä siihen samaistu.
Kiitos hyvästä vastauksesta! Jotenkin rauhoittaa mieltä :)
Vierailija kirjoitti:
Introverttityypeillähän yleensä on noin. Itselleni se on valtava rikkaus, josta en luopuisi mistään hinnasta. Mikään ulkoinen ei ole niin hyvää viihdettä kuin omassa päässä pyörivät tarinat ja elokuvat ja keskustelut. Olen jopa valinnut erakkomaisen ja parisuhteettoman elämäntavan, koska "parhaat bileet vaan on mun päässä", eikä mikään ulkoinen, ei seura tai tekeminen, voi kilpailla sen kanssa. Töissä kuitenkin käyn ja elätän itseni, eli kenellekään en ole taakaksi tällä.
Hienoa, että osaat ajatella sen noin! Itselleni tämä on niin uusi asia, että pelkään sitä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeissään kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttityypeillähän yleensä on noin. Itselleni se on valtava rikkaus, josta en luopuisi mistään hinnasta. Mikään ulkoinen ei ole niin hyvää viihdettä kuin omassa päässä pyörivät tarinat ja elokuvat ja keskustelut. Olen jopa valinnut erakkomaisen ja parisuhteettoman elämäntavan, koska "parhaat bileet vaan on mun päässä", eikä mikään ulkoinen, ei seura tai tekeminen, voi kilpailla sen kanssa. Töissä kuitenkin käyn ja elätän itseni, eli kenellekään en ole taakaksi tällä.
Hienoa, että osaat ajatella sen noin! Itselleni tämä on niin uusi asia, että pelkään sitä :D
Mitään ajatuksia ei kannata pelätä: ne ovat vain ajatuksia. Päähän pälkähtävällä ajatuksella ei ole esim. valtaa pakottaa ketään tekemään mitään, vaan se minkä ajatuksen mukaan tekee, valitaan tietoisesti. Tätä usein korostetaan erityisesti niille jotka kärsii esim. toisten vahingoittamiseen liittyvistä pakkoajatuksista, että ne ajatukset ei ole vaarallisia, ja niiden voi antaa vaan olla, ja tietenkin päättää että ei tee niin (yleensä muuten niistä ajatuksista kärsivät eivät oikeasti ikinä vahingoittaisi kohdetta jota vahingoittamisfantasiat koskee, vaan päinvastoin pelkäävät sen vahingoittumista tai kuolemaa, ja jotenkin tämä pelko projisoituu ajatukseksi siitä että itse vahingoittaisi esim. omaa vauvaa tai lemmikkiä).
Mielenterveysongelmia ei tuon takia tarvitse pelätä, niin kauan kuin erottaa sisäisen puheen ja fantasian todellisuudesta. Sen sijaan siinä vaiheessa jos mielessä alkaa puhua vaikka jumala ja perkele ja käskeä tekemään erilaisia outoja asioita, ja oikeasti uskoo että kyseessä on sellainen ulkoinen olento joka juttelee eikä mielen sisäinen kuvittelu, niin on syytä huoleen.
Ihmeissään kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttityypeillähän yleensä on noin. Itselleni se on valtava rikkaus, josta en luopuisi mistään hinnasta. Mikään ulkoinen ei ole niin hyvää viihdettä kuin omassa päässä pyörivät tarinat ja elokuvat ja keskustelut. Olen jopa valinnut erakkomaisen ja parisuhteettoman elämäntavan, koska "parhaat bileet vaan on mun päässä", eikä mikään ulkoinen, ei seura tai tekeminen, voi kilpailla sen kanssa. Töissä kuitenkin käyn ja elätän itseni, eli kenellekään en ole taakaksi tällä.
Hienoa, että osaat ajatella sen noin! Itselleni tämä on niin uusi asia, että pelkään sitä :D
Uusi asia oikeasti lienee ainoastaa se että nyt huomaat tuon automaattisen ajattelun, jota tapahtuu kun mieli on ns. tyhjäkäynnillä. Kyllä sitä on todennäköisesti aina tapahtunut ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmeissään kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introverttityypeillähän yleensä on noin. Itselleni se on valtava rikkaus, josta en luopuisi mistään hinnasta. Mikään ulkoinen ei ole niin hyvää viihdettä kuin omassa päässä pyörivät tarinat ja elokuvat ja keskustelut. Olen jopa valinnut erakkomaisen ja parisuhteettoman elämäntavan, koska "parhaat bileet vaan on mun päässä", eikä mikään ulkoinen, ei seura tai tekeminen, voi kilpailla sen kanssa. Töissä kuitenkin käyn ja elätän itseni, eli kenellekään en ole taakaksi tällä.
Hienoa, että osaat ajatella sen noin! Itselleni tämä on niin uusi asia, että pelkään sitä :D
Mitään ajatuksia ei kannata pelätä: ne ovat vain ajatuksia. Päähän pälkähtävällä ajatuksella ei ole esim. valtaa pakottaa ketään tekemään mitään, vaan se minkä ajatuksen mukaan tekee, valitaan tietoisesti. Tätä usein korostetaan erityisesti niille jotka kärsii esim. toisten vahingoittamiseen liittyvistä pakkoajatuksista, että ne ajatukset ei ole vaarallisia, ja niiden voi antaa vaan olla, ja tietenkin päättää että ei tee niin (yleensä muuten niistä ajatuksista kärsivät eivät oikeasti ikinä vahingoittaisi kohdetta jota vahingoittamisfantasiat koskee, vaan päinvastoin pelkäävät sen vahingoittumista tai kuolemaa, ja jotenkin tämä pelko projisoituu ajatukseksi siitä että itse vahingoittaisi esim. omaa vauvaa tai lemmikkiä).
Mielenterveysongelmia ei tuon takia tarvitse pelätä, niin kauan kuin erottaa sisäisen puheen ja fantasian todellisuudesta. Sen sijaan siinä vaiheessa jos mielessä alkaa puhua vaikka jumala ja perkele ja käskeä tekemään erilaisia outoja asioita, ja oikeasti uskoo että kyseessä on sellainen ulkoinen olento joka juttelee eikä mielen sisäinen kuvittelu, niin on syytä huoleen.
Itse kärsin juuri tuollaisista pakkoajatuksista. Ja tosiaan en usko mihinkään sellaiseen, että joku saatana puhuisi minulle. Se on vaan omaa sisäistä puhetta.
Vierailija kirjoitti:
Niinkuin käsikirjoituksen kohtauksia. ... Se ilmenee myös tuollaisena että lauseita vaan poksahtaa päähän.... En ole koskaan kokeillut, lauseet ovat tosiaan kuin "elokuvakohtauksia", tai keskusteluja joita kuvittelen tavallaan ihmisten välille, mutta outoa on se etten joudu kuvittelemalla kuvittelemaan mitään vaan lauseet vaan tulvii päähäni kuin nauhurilta. ... Onko ketään jolla on tätä samaa?
.
Minull #4 eli jolla ns. unen välissä tulee, mutta hereillä, on se just tuollaista. Se on kuin vuoropuhelua tai sitten joskus monologia. Mutta tunne siitä on yleensä sellainen, että se on jotain viisasta juttua. Itseasiassa on ole edes varma käsitänkö mitä asiaa se on, mutta siinä se TUNTUU nerokkaalta. Niin ja toki myös siltä ettei se ole minun omaa ajatusta, siis sellaista mitä normaalisti miettisin, esim. tämän päivän päiväohjelmaa, mitä teen, aikatauluja, mistä pitäisi kenenkin kanssa puhua jne.
Kirjoitin kännyllä tuon ensimmäisen viestin, niin minusta oma juttuni ei ole sellaista että siinä pätkisi lauseet. Mutta onhan se inhoittavaa, kun se ei tunnu omalta, kun se tapahtuu. Vaikka nyt kirjoittaessa tai ylipäätään asiaa miettiessä tajuaa että omien aivojen tuotettahan se on. Luulen kyllä että se liittyy unen vaiheeseen, onkohan vilkeuni/REM-uni? Herään siis jotenkin väärässä unen vaiheessa. AP:llä luulen että aivosi ovat ylikuumentuneet (stressi, ahdistus), itsellä kun sitä ei ole koskaan keskellä päivää tapahtunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Öö, mulla on aina ollut noin, ja olen ajatellut että kaikilla olisi. Toiset ei vaan niin tiedosta sitä, että mieli oikeastaan toimii koko ajan, päällä on sisäinen monologi tai dialogi tai muistelu tai kuvittelu.
En ymmärrä miten tuo olisi mikään ongelma. Itse vaan katselen kaikkia niitä ajatuksia ihan rauhassa, annan niiden tullla ja mennä miten vaan. Exäni joka oli psykologi sanoi että vilkas sisäinen mielikuvittelu ja sisäinen puhe on yleensä luovuuden merkkij.
Varmaan näinkin osittain, mutta entä kun se pään puhe taikka dialogi alkaa tuntua normaalia arki-päänsisäis-puhetta paljon voimakkaammalta ja paljon enemmän siltä ETTEI se ole sun omaa?
Hei, oletko ihmeissään saanut apua tai päässyt eroon ajatustulvasta? Itselläni alkoi samanlainen oireilu stressaavan elämäntilanteen jälkeen ihan yhtäkkiä. Ajatuksia vain tulee päähän ja ne on ihan outoja. Samoten mielialani vaihtuu päivän mittaan useaan kertaan.
Hasispsykoosi on ihan eri asia. Ei missään nimessä lekurille kannata tollasista puhua. (Näillä palstoilla pävystää näköjään lääketeollisuuden tappaja-psykiatrit mainostamassa psykiatria-bisnestä, mutta siihen EI KOSKAAN pidä turvautua. =Tulokset on vaan pahenpaan aina)
Sanoja ja ajatuksia voidaan tuottaa toisen mieleen monin tvoin- mutt voi kai ne vain jiskus pulpahtaa mieleen muutenkin- ei tartte olla moisesta huolestunut.
Tuo on mahdollisesti mielenohjailun tulos- tai voi olla muutakin. Oletko ollut ulkomailla - esim USAssa- iell voi tapahtua kaikenlaista j onko suku-perhe esim vapaamuurari tai muu salaseuraa, eliittejä? Niiden touhuihin mielenkontrolli kuuluu.
Kannattaa vaan yrittää ravita hyvällä ruoalla ja saada unta, mahdollisesti liikunta voi auttaa siinä- ja muistaa tärkeä lihan syönti tai ainakin valkuaisainetta eli liha tai kananmunat, pavut, jne?
Vierailija kirjoitti:
Hasispsykoosi on ihan eri asia. Ei missään nimessä lekurille kannata tollasista puhua. (Näillä palstoilla pävystää näköjään lääketeollisuuden tappaja-psykiatrit mainostamassa psykiatria-bisnestä, mutta siihen EI KOSKAAN pidä turvautua. =Tulokset on vaan pahenpaan aina)
Sanoja ja ajatuksia voidaan tuottaa toisen mieleen monin tvoin- mutt voi kai ne vain jiskus pulpahtaa mieleen muutenkin- ei tartte olla moisesta huolestunut.
Tuo on mahdollisesti mielenohjailun tulos- tai voi olla muutakin. Oletko ollut ulkomailla - esim USAssa- iell voi tapahtua kaikenlaista j onko suku-perhe esim vapaamuurari tai muu salaseuraa, eliittejä? Niiden touhuihin mielenkontrolli kuuluu.
Kannattaa vaan yrittää ravita hyvällä ruoalla ja saada unta, mahdollisesti liikunta voi auttaa siinä- ja muistaa tärkeä lihan syönti tai ainakin valkuaisainetta eli liha tai kananmunat, pavut, jne?
Valkuais-aine auttaa juuri ajattelu ja mielen toimintaan- ja kunnon rvinto tietuýsti on aina hyvä.
Uupumus ja hiekko rqavitsemus voi aina edesauttaa tai aiheuttaa monenlaisia ongelmia ilmenemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, mulla on aina ollut noin, ja olen ajatellut että kaikilla olisi. Toiset ei vaan niin tiedosta sitä, että mieli oikeastaan toimii koko ajan, päällä on sisäinen monologi tai dialogi tai muistelu tai kuvittelu.
En ymmärrä miten tuo olisi mikään ongelma. Itse vaan katselen kaikkia niitä ajatuksia ihan rauhassa, annan niiden tullla ja mennä miten vaan. Exäni joka oli psykologi sanoi että vilkas sisäinen mielikuvittelu ja sisäinen puhe on yleensä luovuuden merkkij.
Varmaan näinkin osittain, mutta entä kun se pään puhe taikka dialogi alkaa tuntua normaalia arki-päänsisäis-puhetta paljon voimakkaammalta ja paljon enemmän siltä ETTEI se ole sun omaa?
tää ja koko alotyus tuntuu jo provolta eli ärsytys tai tiedonkalastus-viesteiltä- mutta onhan tiedossa että nykytekniikalla monin tavoin voidaan lähettäö puhetta ja kuvia ja tun teisiin vaikuttaa monin eri tavoin-
googlatkaa vaikka sähköinen häirintä ja mind control
https://keskustelu.suomi24.fi/t/17381747/tiesitteko-etta-gang-stalking-(t-i--operaatioissa-on-aina-paikallisupseeri
lainaus YK.n lausumasta:
"7. Suuntakaiuttimien käyttö, joilla on kyky ohjata ääni yksittäiselle henkilölle ihmisiä täynnä olevassa huoneessa. Tämä tietty tuote on viime kädessä eniten käytetty ja sitä kutsutaan usein V2K:ksi tai ääntä kalloon (voice to skull) ja sitä käytetään laajalti uhrin ollessa hermoromahduksen partaalla. Alun perin käyttö on tarkoitettu aiheuttaa uhrin alkamaan epäillä mielenterveyttään ja ajaa heidät mielenterveysjärjestelmän piiriin..."
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16488045/keskustelua-hairintatekniikois…
Jollain lääkkeellä voi saada ajatuksensa katki, tai vaikka alkoholilla, huumeilla... Jotkut saavat ajatuksensa rauhoitettua puhumalla tai kirjoittamalla ylös ne.
Jos ne ajatukset tuntuu enemmän negatiiviselta kuin positiiviselta, kannattaa käydä lääkärissä.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä tuo ei ole mitään vakavaa vaan olet tottunut tekemään niin? Minulla on sellanen, että mietin koko ajan mitä sanoisin ihmisille. Ajattelen sen, mutta en sanokaan yhtään mitään. Sitten mietin myös, että mitä joku toinen saattaisi sanoa johonkin asiaan. En tiedä sitten mistä tämäkin on tullut!