Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Päähän vain tulvii sanoja ja lauseita
Ihmeissään
11.01.2016 |
Eli siis muutama viikko sitten huomasin, että mieleeni tulvii sanoja ja lauseita mitkä eivät liity siihen hetkeen enkä oikein saa näistä ajatuksista kiinni. Esim. lauseet jäävät kesken enkä tosiaan tiedä mihin ne liittyvät. Kärsin myös pakkoajatuksista joten voisivatko nämäkin olla jonkinlaisia pakkoajatuksia, koska ahdistun niistä ja pyrin välttämään hiljaisia hetkiä jolloin niitä tulee eniten.. Onko kenelläkään muulla vastaavaa ja mistä tämä voisi johtua? Olen ollut hyvin stressaantunut ja ahdistunut. Pelkään tulevani hulluksi :/
Kommentit (43)
Minulla oli tuollaista, kun polttelin pidempään päivittäin hasista (juu sitä laattaa, vuonna miekka ja kilpi). Sairastuin sitten "psykoosiin" ja olin muutaman kuukauden katkolla suljetulla psykiatrisella osastolla (ei ollut harhoja). Siellä tuo ilmiö loppui parissa viikossa lääkityksellä. Sen jälkeen ei ole moista enää ollut.
Ei tosiaan pystynyt mihinkään keskittymään yhtään, tuuppasi vaan jostain jatkuvalla syötöllä ajatuksia tai sanoja toisen ajatuksen ollessa "kesken" :D Raivostuttava vaiva paitsi, että välillä kyllä huvitti..
Jos asia vaivaa sinua, käy lääkärissä :) Oletko stressaantunut tuosta ilmiöstä vai onko jokin erityinen asia mikä stressaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuollaista, kun polttelin pidempään päivittäin hasista (juu sitä laattaa, vuonna miekka ja kilpi). Sairastuin sitten "psykoosiin" ja olin muutaman kuukauden katkolla suljetulla psykiatrisella osastolla (ei ollut harhoja). Siellä tuo ilmiö loppui parissa viikossa lääkityksellä. Sen jälkeen ei ole moista enää ollut.
Ei tosiaan pystynyt mihinkään keskittymään yhtään, tuuppasi vaan jostain jatkuvalla syötöllä ajatuksia tai sanoja toisen ajatuksen ollessa "kesken" :D Raivostuttava vaiva paitsi, että välillä kyllä huvitti..
Jos asia vaivaa sinua, käy lääkärissä :) Oletko stressaantunut tuosta ilmiöstä vai onko jokin erityinen asia mikä stressaa?
Sinulla varmaan tuo polttaminen oli aikamoinen riskitekijä.. Itse elän melko terveellisesti, mutta takana on vaikea suhde ja sen vuoksi kärsin ahdistuneisuudesta. Tuo vaivakin kyllä stressaa ja ahdistaa minua. Aina kun on yksinäistä ja hiljaista olen oikein valmistautunut näihin ajatuksiin.. :/
Mulle tulee tuollaista liittyen uneen ja nukkumiseen. Ei siis unessa vaan esim. Kun makaan sängyssä ja olen nukahtamassa TAI olen heränyt kesken unen, aivan kuin unifilmin ääninauha jatkuisi kuvan loputtua. Olen siis hereillä. Liittyikö sulla se aiemmin nukkumiseen?
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee tuollaista liittyen uneen ja nukkumiseen. Ei siis unessa vaan esim. Kun makaan sängyssä ja olen nukahtamassa TAI olen heränyt kesken unen, aivan kuin unifilmin ääninauha jatkuisi kuvan loputtua. Olen siis hereillä. Liittyikö sulla se aiemmin nukkumiseen?
Mulla ei aiemmin ollut mitään tollasta. Se vaan alkoi keskellä päivää ja säikähdin, mutta pahenee kun menee nukkumaan :|
Psykoosin oire ? Nukutko hyvin?Jomottaako päätä etupuolelta kuin aivot olisi tulehtuneet ja tekee mieli hieroa niitä kohtia ?
En tiedä mitä pakkoajatukset on .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykoosin oire ? Nukutko hyvin?Jomottaako päätä etupuolelta kuin aivot olisi tulehtuneet ja tekee mieli hieroa niitä kohtia ?
En tiedä mitä pakkoajatukset on .
Mulla on ollut ihan jäätävää psykoosin pelkoa ja oon kehitelly itelleni vaikka mitä oireita. Koko ajan tarkkailen itteäni ja kärsin tossa yhessä vaiheessa unettomuudesta, mut sain melatoniinia siihen ja nyt nukun aika hyvin. En usko, että psykoosi puhkeaisi niin herkästi. Varsinkin kun suvussa ei ole mitään sellaista koskaan ollut yms.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee tuollaista liittyen uneen ja nukkumiseen. Ei siis unessa vaan esim. Kun makaan sängyssä ja olen nukahtamassa TAI olen heränyt kesken unen, aivan kuin unifilmin ääninauha jatkuisi kuvan loputtua. Olen siis hereillä. Liittyikö sulla se aiemmin nukkumiseen?
Mulla on sama usein herätessä, ja tiedän olevani hereillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä veikkaan, että ilmiö liittyy tuohon ahdistukseen (ja tuohon parisuhteeseen minkä mainitsit?). Onko ahdistusta jatkunut kauankin? Saatko keneltäkään sellaista keskusteluapua/"vertaistukea", esim läheisiltä? :)
-2
Mulla on ollut lapsesta asti sellaista, että päässä sa" ttyä tarina, lauseita, vuorosanoja, Suomeksi tai tosiusein Englanniksi. Niinkuin käsikirjoituksen kohtauksia. Jos uppoudun ajatuksiini, se vie mukanaan, enkä nykyään tee sitä sillä ajattelen ettei se ole "normaalia". Lapsesta asti tälläistä ollut. Se ilmenee myös tuollaisena että lauseita vaan poksahtaa päähän.. joskus olen miettinyt, pitäisikö minun vaan alkaa kirjailijaksi. Kirjoittamaan ne tarinat ylös. En ole koskaan kokeillut, lauseet ovat tosiaan kuin "elokuvakohtauksia", tai keskusteluja joita kuvittelen tavallaan ihmisten välille, mutta outoa on se etten joudu kuvittelemalla kuvittelemaan mitään vaan lauseet vaan tulvii päähäni kuin nauhurilta. Olen yrittänyt ajatella, että ne on vain vilkkaan mielikuvituksen ja ylivireän mielen tuotteita.Onko ketään jolla on tätä samaa?
Mutta joskus käy noin niinkuin ap kuvailit, että lause jää kesken eikä ollenkaan tiedä mihin se liittyy. Tyyliin "matti oli sanonut jo kymmenesti tikapuiden-" ja sit katkeaa ja oon ihan että mitä ihmettä. Kuka Matti, mitkä tikapuut. Luulen että se on jotain aivojen neurologista tyhjäkäyntiä tai jotain.. kuvailenko ollenkaan sitä mitä ap tarkoitat? En ole näistä edes kellekään terapeutille koskaan puhunut. Mulla on kyllä ollut stressaantuneena, ahdistuneena tai masentuneena myös pakkoajatuksia niin, että syyttelen itseäni, olen paska, huono jne. Se on pakonomaista toistoa sillon. Niistä olen terapiassa joskus kertonut. Niitäkin ollut ehkä 12-v lähtien. Niistä olen suurimmaksi osaksi päässyt eroon, niitä tulee nykyään käytännössä enää krapulassa/paniikkitiloissa. Poltan kyllä myös kannabista, mutta en ole huomannut sen vaikuttaneen tähän. Ajatus lentää ehkä vähemmän sillon, ja olen keskittyneempi, ehkä liiankin keskittynyt omiin ajatuksiin ja tuntemuksiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mäkin kärsin tuosta pelosta, että menen psykoosiin. Mulla se liittyy eniten huonoon itsetuntoon ja vääristyneeseen minäkuvaan. Joku mulle joskus sanoi, että psykiatri oli sanonut että ainakin sillon kun kuulee ääniä, ne äänet "kuulee oikeasti" eikä vaan pään sisällä. Siis jos kuulet harhaisia ääniä, luulet niitä todeksi sillä kuulet ne kuin joku puhuisi pääsi ulkopuolella. En tiedä onko tämä totta, osaisiko joku ääniä kuullut kertoa? - 10.
Vierailija kirjoitti:
Mä veikkaan, että ilmiö liittyy tuohon ahdistukseen (ja tuohon parisuhteeseen minkä mainitsit?). Onko ahdistusta jatkunut kauankin? Saatko keneltäkään sellaista keskusteluapua/"vertaistukea", esim läheisiltä? :)
-2
Käyn viikottain sairaanhoitajalla ja pian alkaa psykoterapia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut lapsesta asti sellaista, että päässä sa" ttyä tarina, lauseita, vuorosanoja, Suomeksi tai tosiusein Englanniksi. Niinkuin käsikirjoituksen kohtauksia. Jos uppoudun ajatuksiini, se vie mukanaan, enkä nykyään tee sitä sillä ajattelen ettei se ole "normaalia". Lapsesta asti tälläistä ollut. Se ilmenee myös tuollaisena että lauseita vaan poksahtaa päähän.. joskus olen miettinyt, pitäisikö minun vaan alkaa kirjailijaksi. Kirjoittamaan ne tarinat ylös. En ole koskaan kokeillut, lauseet ovat tosiaan kuin "elokuvakohtauksia", tai keskusteluja joita kuvittelen tavallaan ihmisten välille, mutta outoa on se etten joudu kuvittelemalla kuvittelemaan mitään vaan lauseet vaan tulvii päähäni kuin nauhurilta. Olen yrittänyt ajatella, että ne on vain vilkkaan mielikuvituksen ja ylivireän mielen tuotteita.Onko ketään jolla on tätä samaa?
Mutta joskus käy noin niinkuin ap kuvailit, että lause jää kesken eikä ollenkaan tiedä mihin se liittyy. Tyyliin "matti oli sanonut jo kymmenesti tikapuiden-" ja sit katkeaa ja oon ihan että mitä ihmettä. Kuka Matti, mitkä tikapuut. Luulen että se on jotain aivojen neurologista tyhjäkäyntiä tai jotain.. kuvailenko ollenkaan sitä mitä ap tarkoitat? En ole näistä edes kellekään terapeutille koskaan puhunut. Mulla on kyllä ollut stressaantuneena, ahdistuneena tai masentuneena myös pakkoajatuksia niin, että syyttelen itseäni, olen paska, huono jne. Se on pakonomaista toistoa sillon. Niistä olen terapiassa joskus kertonut. Niitäkin ollut ehkä 12-v lähtien. Niistä olen suurimmaksi osaksi päässyt eroon, niitä tulee nykyään käytännössä enää krapulassa/paniikkitiloissa. Poltan kyllä myös kannabista, mutta en ole huomannut sen vaikuttaneen tähän. Ajatus lentää ehkä vähemmän sillon, ja olen keskittyneempi, ehkä liiankin keskittynyt omiin ajatuksiin ja tuntemuksiini.
Kuulostaa hyvin tutulta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tulvii päähän kaikkea. Joskus jää jokin sana tai lause ns. soimaan päässä. Olen kyllä ADD, eli pääni on sekava paikka, mutta olen tottunut.
Ahdistuneena tai stressissä ajatuksetkin on ahdistavia. Siitä varmasti sinulla kyse. Ei kuulosta harha-aistimuksilta, vaan siltä että aivoilla on stressitila päällä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla tulvii päähän kaikkea. Joskus jää jokin sana tai lause ns. soimaan päässä. Olen kyllä ADD, eli pääni on sekava paikka, mutta olen tottunut.
Ahdistuneena tai stressissä ajatuksetkin on ahdistavia. Siitä varmasti sinulla kyse. Ei kuulosta harha-aistimuksilta, vaan siltä että aivoilla on stressitila päällä.
Sama täällä. Lauseet varsinkin jäävät helposti soimaan päähän. Voi tosiaan olla, että tämä johtuu todella pahasta ahdistuksesta jota en ole saanut purkaa. Tuntuu siltä kuin se paha olo olisi jossain hyvin syvällä. Erosin todella raskaasta suhteesta vasta muutama kuukausi sitten ja melkein menetin henkeni. Näiden tapahtumien jälkeen olin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olin aivan liian pirteä ja oma itseni, mutta joulun aikoihin kaikki romahti. En vaan enää voinut esittää, että asiat ovat hyvin. Ja nyt ollaan sitten tässä tilanteessa.. :/
Öö, mulla on aina ollut noin, ja olen ajatellut että kaikilla olisi. Toiset ei vaan niin tiedosta sitä, että mieli oikeastaan toimii koko ajan, päällä on sisäinen monologi tai dialogi tai muistelu tai kuvittelu.
En ymmärrä miten tuo olisi mikään ongelma. Itse vaan katselen kaikkia niitä ajatuksia ihan rauhassa, annan niiden tullla ja mennä miten vaan. Exäni joka oli psykologi sanoi että vilkas sisäinen mielikuvittelu ja sisäinen puhe on yleensä luovuuden merkkij.
Vierailija kirjoitti:
Öö, mulla on aina ollut noin, ja olen ajatellut että kaikilla olisi. Toiset ei vaan niin tiedosta sitä, että mieli oikeastaan toimii koko ajan, päällä on sisäinen monologi tai dialogi tai muistelu tai kuvittelu.
En ymmärrä miten tuo olisi mikään ongelma. Itse vaan katselen kaikkia niitä ajatuksia ihan rauhassa, annan niiden tullla ja mennä miten vaan. Exäni joka oli psykologi sanoi että vilkas sisäinen mielikuvittelu ja sisäinen puhe on yleensä luovuuden merkkij.
Aijaa! Yritän olla huolestumatta näistä ajatuksista mitkä vain putkahtelevat jostain. Olen älyttömän herkkä ihminen. Tunnen paljon ja voimakkaasti. Ehkä tämä sitten vain on osa minua tai sitten se menee ajan kanssa ohi eikä ole mitään vakavaa. Taidan itse tehdä siitä vakavan asian..
Minulla on taas sellaista, että minun on sanottava näitä lauseita ääneen. Pystyn suurin piirtein kontrolloimaan tätä muiden läsnä ollessa, mutta en täysin. Pelkään esimerkiksi nukahtamistilannetta muiden seurassa, silloinkin näitä lauseita tulee.
Joskus minun on vaan pakko sanoa jotain, joko yhtä sanaa tai kokonaista lausetta. Esimerkiksi nimiä. Saatan itsekseni vaan sanoa esim. "Maria". On vaan pakko sanoa.
Yhteen aikaan tämä lause oli: "Äiti vie teidät keltaiseen taloon". Joskus tämä on dialogia: saatan esimerkiksi tervehtiä ääneen, (no hei, mitä kuuluu..).
On tosi kiusallista ja noloa. Minulla on diagnoosit ahdistuneisuushäiriö ja kaksisuuntainen. Muuten olen elämäni kunnossa, en ainakaan tunnista muita oireita.
Onko muilla? Voi kun minulla vain putkahtelisi lauseita mieleen, mutta kun minun pitää vielä sanoa ne ääneen. Onneksi tuo kontrolli muiden seurassa suurin piirtein toimii, mutta voi tulla esimerkiksi töihin kävellessä tai oman työpöydän ääressä, kun kukaan ei näe.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on taas sellaista, että minun on sanottava näitä lauseita ääneen. Pystyn suurin piirtein kontrolloimaan tätä muiden läsnä ollessa, mutta en täysin. Pelkään esimerkiksi nukahtamistilannetta muiden seurassa, silloinkin näitä lauseita tulee.
Joskus minun on vaan pakko sanoa jotain, joko yhtä sanaa tai kokonaista lausetta. Esimerkiksi nimiä. Saatan itsekseni vaan sanoa esim. "Maria". On vaan pakko sanoa.
Yhteen aikaan tämä lause oli: "Äiti vie teidät keltaiseen taloon". Joskus tämä on dialogia: saatan esimerkiksi tervehtiä ääneen, (no hei, mitä kuuluu..).
On tosi kiusallista ja noloa. Minulla on diagnoosit ahdistuneisuushäiriö ja kaksisuuntainen. Muuten olen elämäni kunnossa, en ainakaan tunnista muita oireita.
Onko muilla? Voi kun minulla vain putkahtelisi lauseita mieleen, mutta kun minun pitää vielä sanoa ne ääneen. Onneksi tuo kontrolli muiden seurassa suurin piirtein toimii, mutta voi tulla esimerkiksi töihin kävellessä tai oman työpöydän ääressä, kun kukaan ei näe.
Mä teen tuota usein. Osaan kontrolloida sitä niin etten tee sitä töissä, kaupassa tms julkisilla paikoilla. Mutta olen tosi yksinäinen sinkku, ja minusta jotenkin on joskus mukava kuulla edes oma äänensä, ettei ole täysin hiljaista. NIinpä puhun usein ajatuksiani ääneen esim. kotona tai koiraa lenkittäessä.
Alue: Aihe vapaa
Kaipaisin vastauksia! Kiitos :)