Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Toinen lapsi alkoi kaduttaa.
14.02.2006 |
Meille on tulossa toinen ja nyt alkoi kaduttaa kunnolla. Ensimmäisen kanssa jatkuvasti pinna kireellä joten mitä se tulee olemaan kun toinenkin huutaa vieressä. Mies ei voi pitää isyyslomaa kuin viikon eikä varmaan pääse synnytykseenkään. Toki auttaa kotona mut päivät on pitkiä. Miten ihmeessä sitä jaksaa?
Kommentit (21)
Tuntuu ettei jaksa kuunnella tuota jatkuvaa rängyntää ja ihmaa ja kohta on toinen parkumassa. Pitikin mennä tekemään tämä toinen:( Vielä päälle sit tää syyllisyys siitä etten halua toista lasta joka jo kasvaa sisällä. Huoh.-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne on ne raskaushormonit mitkä ton tekee
miten joku voi olla niin kiittämätön että kun saa noin käsittämättömän suuren lahjan niin ei sitä tahdokkaan!?
Tuollaiset ihmiset on varmaan lapsesta asti saaneet kaiken haluamansa ja nyt aikuisena ovat niin sekaisin että eivät yksinkertaisesti tiedä mitä haluavat eivätkä osaa ajatella nenäänsä pidemmälle.
Vierailija:
miten joku voi olla niin kiittämätön että kun saa noin käsittämättömän suuren lahjan niin ei sitä tahdokkaan!?
Tuollaiset ihmiset on varmaan lapsesta asti saaneet kaiken haluamansa ja nyt aikuisena ovat niin sekaisin että eivät yksinkertaisesti tiedä mitä haluavat eivätkä osaa ajatella nenäänsä pidemmälle.
Toinen lapsi oli meillä toivottu ja suunniteltu. Kun tein raskaustestin järkytyin. Yhtäkkiä en enää halunnutkaan toista lasta.
Tunne kesti kuukausia, toivoin salaa jopa keskenmenoa, eikä edes ultrassa nähty vauva herkistänyt kuin hetkellisesti.
Olin todella väsynyt ja masentunut enkä uskonut jaksavani kahden lapsen kanssa. Koin huonoa omaatuntoa siitä, että esikoinen ei saanutkaan olla ainoa lapsi kauempaa.
Loppua kohden aloin kuitenkin jo odottaa vauvan syntymää ja kun vauva syntyi, olin myyty. Ihana pieni pallero. Synnytyksen jälkeen en ole katunut hetkeäkään ja nyt en voi kun kauhistella aikaisempia mietteitäni. Vauva on kohta jo vuoden ja kaikki on mennyt hyvin sekä esikoisen, että vauvan kanssa.
Tsemppiä ap:lle ja muille kohtalotovereille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvan hoito sujuu jo rutiinilla,eikä stressaa (ehdi stressata) kaikesta turhanpäiväisestä.Asiat sujuu " omalla painollaan" .Sitten kun lapset kasvaa sulla jää enemmän omaa aikaa,koska lapsista on seuraa toisilleen.Esikoisen kanssa kaikki oli uutta.Mitä enemmän lapsia sitä helpompaa (kuulostaa hullulta mutta näin se on!).Oikeasti,nyt kolmannen kanssa olen nauttinut äitiydestä kaikesta eniten ;)
T.äiti ja lapset 6v,5v ja 9kk
Ap:n fiilikset on ihan normaaleja.Itsekin olin raskausaikana masentuneisuuteen taipuvainen,hormoonit tekee naisesta sellaisen.
Ajattelin kauhulla miten tulen selviämään useamman lapsen kanssa vaikka lapset olivat kaikki toivottuja.Itkeskelin jopa välillä.Ei nuo fiilikset tarkoita sitä ettei halua lasta,raskaana oleminen ei ole auvoinen tila....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JA tokan lapsen synnyttyäkin olin vielä ihan pälli levällään, musta tuntuu että hormoonit teki ihan todella temppunsa mulle. Raskausaikana ja vauvan syntymän jälkeen olin ihan varma, että se on jotenkin tosi vammanen, enkä osaisi sitä rakastaa jne jne.
No kolme kuukautta synnytyksestä alkoi pää selvitä ja nyt kun vauva on 6kk on elämä ihanaa ja itse olen taas ihan normaali. JA molemmat lapset maailman rakkaimpia : )
Pian jo itketään kun ne lähtee koulutielle..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja annan sulle ap vinkin; kerro fiiliksistäs rehellisesti edes täällä netissä ettet ihan sekoa jatkossa. Eli älä piiloudu vierailijaksi kun sulla kerta on nikkikin,tai nikkejä itse asiassa. Se vie turhaan voimia kun kerta muutenkin elät sekasortosessa mielentilassa.
tuo on taas jotain luonnon määräämää kasvua äiteyteen, veikkaan ma!
mulla kanssa toista odottaessa oli aika hullunmyllyä pääkopassa. vaikka kuopus oli oikein toivottu, välillä sitä mietti mihin on ryhtynyt. itkin mm. sitä että esikoinen ei saa tarpeeksi huomiota jne.
lapset ovat nyt 2v ja 9kk, ihan paita ja peppu kun viilettävät pitkin kämppää, ovat tosi läheisiä.
onnea raskauteen, kyllä se siitä, rennolla asenteella vain..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kai sinulla käytöstavat kuitenkin on?
Kakkosen kanssa ei ole ollut niin rankkaa kuin ykkösen vaikka onhan se raskasta näinkin. Silti olen erittäin onnellienn tästä tulokkaasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis oletteko te muut täällä yötäpäivää?
Mä kirjoitan useastikin jonkun viestin ja palaan lukemaan vastauksia päivän tai kahden kuluttua. En ehdi aiemmin.
kun kerta paljastu lapselliseksi titsu82:ksi joka jahkasi taaperoissakin iänkaiken toista lastaan
parempi koko perheenkin kannalta!
Että pitikin ehdoin tahdoin hankkiutua raskaaksi! Kadutti, mutta kun raskaus eteni pitemmälle, alkoi olo vaihtua onnelliseksi odotuksesksi. Ja kun vauva oli syntynyt, ei olisi rakkaampi voinut olla!
Kyllä sinä, ap. pärjäät kahden kanssa. Kunhan vauva on syntynyt et voisi kuvitellakaan elämää ilman häntä.
Onnea odotukseesi.
On todella tavallista, että tuleva äiti katuu hankkiutumistaan raskaaksi jossain vaiheessa. Hormoonit aiheuttavat mielialamuutoksia, kyllä teidän se pitäisi tietää. Ihan kuin abortti olisi ratkaisu. Voisi kaduttaa sen jälkeen vielä enemmän, ja syystä.
Alue: Aihe vapaa
Lpasen synnyttyä en tosin ole osannut katua. Kai se mietityttää, ennen kuin saa lapsen. Just toi pärjääminen. Lohduttavaa on kuitenkin se, että kun lapsi syntyy, on pakko pärjätä. Ei ole aikaa katua :)