Lue keskustelun säännöt.
Kristiina, 32, on vapaaehtoisesti lapseton: ”Lapsi olisi kuin lemmikki, jonka hankkisin vaikken haluaisi”
10.01.2016 |
Kristiina, 32, on vapaaehtoisesti lapseton: ”Lapsi olisi kuin lemmikki, jonka hankkisin vaikken haluaisi”
Olen huomannut, että ihmiset ajattelevat äitiyden olevan naisena olon huipentuma, kertoo Kristiina Hacklin. (KUVA: Vesa Ranta)
Julkaistu: 10.1. 15:39
Lapsettomuus Lapsia syntyy Suomessa vähemmän kuin väestöllinen tarve olisi. Lapsettomuus on monelle naiselle tietoinen valinta, mutta lapsiluvut voivat laskea taloudenkin takia.
Rovaniemeläinen Kristiina Hacklin, 32, on täysin omasta tahdostaan päättänyt olla hankkimatta lapsia.
– Lapsi olisi kuin lemmikki, jonka hankkisin vaikken haluaisi. En ole ikinä kokenut tarvitsevani lapsia. Elämäni on mielekästä kissojen, puolison, töiden ja harrastuksien kanssa.
Hacklin kertoo päätöksensä kasautuvan monista palasista, joista tärkeimmän muodostaa hänen suvussaan kulkevat rasitteet. Näitä ovat mielenterveysongelmat, alkoholismi ja erilaiset fyysiset sairaudet.
– Myös oma välinpitämättömyys lapsia ja niiden hankkimista kohtaan vaikuttaa paljon. En usko, että olisin hyvä vanhempi. En myöskään halua hankkia lapsia maailmaan, joka on nykyisen kaltainen – ylikansoitettu ja saastunut.
Tämän päivän yhteiskunnassa Hacklin ei ole outolintu, sillä vähälapsisuus mukaan lukien lapsettomuus näyttää olevan kehitystrendi niin Suomessa kuin muissakin Pohjoismaissa.
”Saamme selvästi vähemmän lapsia kuin mitä toivoisimme”
Tilastokeskuksen tiedoista selviää, että suomalainen nainen synnyttää nykyisellään keskimäärin 1,71 lasta, kun väestön uusiutumistaso ( eli väkiluvun pysyminen ennallaan) edellyttäisi noin 2,1 lasta. Vuonna 2014 lapsia syntyi 57 232, mikä oli 902 vähemmän verrattuna edellisvuoteen. Syntyneiden määrä laskee nyt viidettä vuotta peräkkäin.
Syntyvyyden laskusta puolet selittyy sillä, että ensimmäisiä lapsia on syntynyt selvästi vähemmän. Kolmasosa laskusta puolestaan selittyy sillä, että myös toisia lapsia syntyi aiempaa vähemmän.
Kokonaan lapsettomien määrä on noussut Suomessa viimeisen 20 vuoden aikana. Nykyään noin joka viides 40–44-vuotias nainen ja noin joka neljäs samanikäinen mies on Suomessa lapseton, selviää Väestöliiton tiedoista.
Syntyvyyden lasku ei vielä sellaisenaan ole ongelma. Esimerkiksi ekologisen kuormittavuuden näkökulmasta voi olla toivottavaakin, ettei länsimaihin syntyisi hirveästi lisää kansalaisia, huomauttaa Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch. Hän tähdentää, että pienentyvä lapsiluku muodostuu ongelmaksi silloin, kun se nivoutuu toivottua pienempään lapsilukuun.
– Juuri Suomessa on Euroopan suurin ero toivotun ja toteutuneen lapsiluvun välillä. Saamme selvästi vähemmän lapsia kuin mitä toivoisimme.
Naiset eivät ole enää kovissa paineissa saada lapsia
Tyypillisimpiä syitä lapsettomuuteen ovat parisuhteen puuttuminen tai kumppanin löytyminen vasta myöhemmällä iällä. Eri tutkimuksissa on havaittu merkkejä kuitenkin myös siitä, että ihmisten toiveet lapsiluvusta ovat pienenemään päin.
Kun lähes koko ihmisen olemassaolon ajan paritteluvietti on varmistanut syntyvyyden, nyt ikiaikaisia lisääntymiskuvioita vaikuttavat sekoittavan uudenlaiset voimat. Lastensaantiaikeet kohtaavat ison haasteen palkkaan ja vaurauden tavoitteluun perustuvasta yhteiskunnasta.
– Jos elät yhteiskunnassa, joka arvostaa korkeaa statusta ja korkeita tuloja ja jossa asemasi ja vaikutusvaltasi määräytyvät työn ja koulutuksen mukaan, silloin nämä tekijät asettuvat etusijalle ohi lapsensaannin, toteaa evoluutioantropologi Sarah Hrdy New Scientist -lehdessä.
Hedelmällisessä iässä olevat naiset eivät myöskään ole enää samanlaisessa kulttuurisessa painekattilassa äitiyden osalta kuin pari vuosikymmentä sitten. Toisin sanoen ensimmäistä kertaa historiassa naiset voivat kieltäytyä lapsenteosta.
– Minusta lapsettomuus ja vähälapsisuus selittyy hitaasti muuttuvalla asennekulttuurilla. Naisen ei enää tarvitse olla vain äiti, vaan hänelle tarjotaan muitakin rooleja yhteiskunnassa, Hacklin kommentoi.
Väestöliiton tutkimuksista ilmenee, että vapaaehtoinen lapsettomuus näyttää olevan hieman yleisempää niillä, jotka ovat itse kasvaneet ilman sisaruksia. Lisäksi vapaaehtoisesti lapsettomien joukossa on muita enemmän niitä, jotka pitävät yksin elämistä parhaana vaihtoehtona.
Mielikuva lapsia vihaavasta sinkusta on tiukassa
Lapsettomuuden valinneet vetoavat tavallisesti henkilökohtaisiin syihin, kuten ”en katso olevani sopiva vanhemmaksi” tai ”lapsi ei sovi elämäntyyliini”, Väestöliiton tutkija Anneli Miettinen kertoo.
Hän muistuttaa, että lastenhankinnan siirtyminen myöhemmäksi voi osaltaan vaikuttaa siihen, että raskaaksi tuleminen muuttuu entistä hankalammaksi.
Valintaan lapsettomuudesta ei ole useinkaan helppoa kantaa, sillä se herättää Miettisen mukaan yhä edelleen monissa kielteisiä reaktioita.
– Mielikuva itsekkäästä, lapsivihamielisestä ikisinkusta tuntuu istuvan sitkeässä. Vapaaehtoisesti lapseton tuntuu kyseenalaistavan suomalaisessa yhteiskunnassa tärkeinä koettuja arvoja, kuten epäitsekkyyttä ja toisista huolehtimista.
Miettinen muistuttaa, että vapaaehtoisesti lapsettomiin mahtuu runsain mitoin niin työkeskeisiä puurtajia, sukulaisten ja tuttavien lapsille varavanhempina toimivia kuin omaisistaan tiiviisti huolehtivia ihmisiä.
Myös Kristiina Hacklinilla on kattavat kokemuksensa ennakkoasenteista, mukaan lukien syyllistävistä sellaisista. Hän kertoo kuulleensa varsinkin nuorempana jatkuvasti ”kyllä se mieli tuosta vielä muuttuu” -mantraa.
– Olen kuullut myös ne perinteiset, eli että olen itsekäs ja outo ja lapsettomuuteni on yhteiskunnalta ja tulevilta sukupolvilta pois, kun en tuo lisää veronmaksajia. Muutamaan otteeseen on oletettu, että lapsettomuuteni ei olisi vapaaehtoista.
Hacklin uskoo, että ennakkoasenteet ovat suuressa määrin kasvatuksesta kiinni.
– Meidät kasvatetaan edelleen uskomaan, että lasten saaminen on jokaisen naisen velvollisuus. Sitä jopa verrataan miesten velvollisuuteen käydä armeija.
– Olen myös huomannut, että ihmiset ajattelevat äitiyden olevan naisena olon huipentuma ja että lapseton nainen olisi jollain lailla puutteellinen – aivan kuten lasten saanti täydentäisi naisen valmiiksi.
Suomalaiset eivät ole kuolemassa sukupuuttoon
Sukupuuttoon suomalaiset eivät ainakaan hetkeen ole kuolemassa, sillä suurin osa lapsettomistakin suomalaisista toivoo lopulta saavansa lapsia. Toisinaan biologiset syyt vaikeuttavat lapsentekoa, mutta tahatonta lapsettomuutta voi selittää suuressa määrin myös taloudelliset puitteet.
– Tällä hetkellä syntyvyyden lasku johtuu paljolti taloudellisesta epävarmuudesta, joka vaikeuttaa parisuhteiden solmimista ja perheen perustamista. Muutos verottaa kansalaisten hyvinvointia, Rotkirch kertoo.
Rotkirch muistuttaa, että väestörakenteeseen voi vaikuttaa maahanmuutolla ja väestön huoltosuhdetta voi muuttaa työuria pidentämällä. Siksi hän korostaakin ongelman inhimillistä puolta.
– Enemmistö suomalaisista toivoo itselleen puolisoa ja lapsia. Silti ei-toivottu lapsettomuus on lisääntynyt paljon.
Yleensä vaikeat taloudelliset ajat johtavat syntyvyyden nousuun, kun taas nousukausilla keskitytään enemmän rahan kuin lasten tekemiseen, kertoo THL:n tutkimusprofessori Mika Gissler.
– Vaikuttaisi siltä, että ollaan huonossa kierteessä, koska samaan aikaan talous takkuaa ja syntyvyys laskee, Gissler kertoo.
Nihkeän taloustilanteen pitkittyminen on Gisslerin mukaan saattanut pistää ihmiset miettimään, onko heillä varaa hankkia lapsia.
– Täytyy kuitenkin muistaa, että moni lapsenhankintaa 1990-luvulla lykänneistä lopulta hankki lapsia 2000-luvun aikana ja on mahdollista, että sama toteutuu tälläkin kertaa.
Joka tapauksessa ilman merkittäviä kehityssuunnan muutoksia Suomessa voi olla edessä pidempikin matalan syntyvyyden ajanjakso.
Lauri Seppälä
Kommentit (40)
Moni maksaa aikuisena veroja tuista. Taitaa tuottaa enemmän tappiota, nämä "uudet veronmaksajat". Eiköhän maahanmuutto takaa väkiluvun pysyvyyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Hän kertoo kuulleensa varsinkin nuorempana jatkuvasti ”kyllä se mieli tuosta vielä muuttuu” -mantraa.
– Olen kuullut myös ne perinteiset, eli että olen itsekäs ja outo ja lapsettomuuteni on yhteiskunnalta ja tulevilta sukupolvilta pois, kun en tuo lisää veronmaksajia. Muutamaan otteeseen on oletettu, että lapsettomuuteni ei olisi vapaaehtoista."
Niin, aika monet nuoret naiset, ja miehet, muuttavat mieltään ja haluavatkin lapsia myöhemmällä iällä, esim. kolmekymppisenä tai jopa nelikymppisenä. Eli jos joku sanoo jotain tämän suuntaista, niin mitä pahaa siinä on?
Tuo että on itsekäs että ei tee yhteiskunnalle lapsia on kyllä ihan paskaa, en ole vielä törmännyt ihmiseen joka niin ajattelisi, suurempi osa ihmisistä on huolissaan maapallon liikakansoittumisesta.
Ja mitä pahaa siinä on että joku olettaa lapsettomuuden olevan tahatonta? Se on tuon jutunkin mukaan hyvin yleistä nykyään. Kuitenkin suurin osa ihmisistä haluaa lapsia. Se on ihmisen geeneissä että haluaa jatkaa omia geenejään, se sama on myös muilla eläimillä ja jopa kasveilla, mitä ihmettelemistä siinä on? Ei myöskään siinä että jotkut ihmiset eivät halua lapsia, se ei mun elämää hetkauta mihinkään suuntaan. Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus syntyä tähän kurjaan maailmaan toivottuna.
En tiennytkään että Rovaniemi on ylikansoitettu ja saastunut.
Onhan noita vanhojapiikoja ollut maailmanhalki. Nyt vain nimitys on erilainen.
Onneksi naisilla on nykyään valinnanvapaus. Ainakin Suomessa. Ainakin vielä. Eihän sitä tiedä mitä uskonnollinen ukkohallitus vielä keksii...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun joskus ip-lehdet tekisivät juttua naisista, jotka haluavat lapsia, mutta eivät löydä puolisoa. Näitä on mun tuttavapiirissä enemmän kuin lapsellisia ja vapaaehtoisesti lapsettomia yhteensä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita vanhojapiikoja ollut maailmanhalki. Nyt vain nimitys on erilainen.
Vanhapiika on naimaton. Kaikki vapaaehtoisesti lapsettomat eivät ole naimattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa luvattoman huonosti kirjoitettu juttu. Silloin kolme vuosikymmentä sitten, kun kulttuuriset paineet olivat kovat lapsentekoon toimittajan mukaan, 18 prosenttia 49-vuotiaista naisista ja miehistä oli lapsettomia. Nyt lapsettomia on tässä ikäluokassa 25 prosentta. Alle kymmenen prosenttia enemmän. Tuon artikkelin perusteella luulisi, että luku olisi huomattavan paljon suurempi. (lähde; väestöliitto)
Lapsettomia ihmisiä on aina ollut. Suomessa heille on aina löytynyt paikka yhteiskunnassa. Ei lapsettomuus ole ollenkaan niin radikaalia ja modernia kuin annetaan ymmärtää. Ei se oikeastaan kiinnosta muita ihmisiä, jokainen tekee ne omat valintansa. En ole itse koskaan kuullut kenenkään kutsuvan lapsettomia itsekkäiksi. Se vaan ei kerta kaikkiaan kiinnosta onko jollakulla lapsia vai ei,jos ei kuulu tiettyihin herätysliikkeisiin tai ole sattunut syntymään piireihin, joissa puututaan muiden asioihin.
ei tarvitse kuin katsoa fb profiilia niin sieltä löytyy sateenkaari tahdon tervetuloa vassari lesbo. Ei varmaan kiinnosta lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita vanhojapiikoja ollut maailmanhalki. Nyt vain nimitys on erilainen.
MIkä vanhapiika hän on? Vanhapiikuus ei liity äitiyteen, vaan siihen, onko (ollut) parisuhteessa, ja kyseisellä ihmisellä on kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi naisilla on nykyään valinnanvapaus. Ainakin Suomessa. Ainakin vielä. Eihän sitä tiedä mitä uskonnollinen ukkohallitus vielä keksii...
Millainen se ukkohallitus se sitten olisi? Kuka tai ketkä ja millainen se sitten olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ärsyttää, että usein nämä haastateltavat velat ovat reilusti alle nelikymppisiä. Hyvähän se on olla seesteinen päätöksensä kanssa kun voi hetkenä minä hyvänsä muuttaa mieltään.
Enemmän kaipaisin haastatteluja niistä, jotka eivät enää voi ikänsä puolesta valita, ja jotka oikeasti elää sen päätöksensä kanssa. Ne ajatukset olisivat mielenkiintoisia, yleensä harvat tällaiset haastattelut ovat olleen hyvin onnistuneita ja avanneet sitä ihmisen elämää ja arvoja monella lailla.
Ja siis, nyt sanon asian joka on niin iso tabu että tulee todennäköisesti valtavasta alapeukkuja, mutta; kolmekymppisistä veloista kaikki ovat sataprosenttisen varmoja päätöksestään. Nelikymppisenä ei ollakaan. Se juna on mennyt jo. Useimmat käsittelevät tämän asian syvällisesti vasta sitten, kun se jokerikortti siitä, että voikin muuttaa mieltään, ei olekaan enää käytössä. Ei voikaan enää ajatella, että sitten kun, jos joskus tuntuu siltä, niin ehkä sitä lasta voi harkita. Tiedän monia joille se ajan kuluminen olikin yllätys. Jotka kokevat, että no NYT on saatu elämältä se mitä on haluttu, nyt olisi aikaa ja energiaa miettiä myös haluaako lapsia. Voi olla järkytys, että se neljänkympin ikäraja on niin jyrkkä, että vaikka ei tuntisi itseään ollenkaan vanhaksi, eikä toki olekaan vanha, on silti liian vanha saamaan lapsia. Toki on niitäkin joille iän tuoma lopullisuus on helpotus, mut on näitäkin joille se on sittenkin kriisi.
Siksi toivon että sitä, että lapsettomaksi jääminen vapaaehtoisestikin, voi olla monitahoinen prosessi, käsiteltäisiin mediassa eri tahoilta. Se antaisi tukea niille, joille asia ei sitten kuitenkaan ollut aivan helppo, mutta jotka eivät halua keskustella siitä kaveripiirissään.
Pelkkää propagandaa tuollaiset kaikki paikat on noita täynnä.Suomalaiset halutaan tappaa sukupuuttoon, mutta muslimien syntyvyyttä tuetaan kaikin mahdollisin tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomia ihmisiä on aina ollut. Suomessa heille on aina löytynyt paikka yhteiskunnassa. Ei lapsettomuus ole ollenkaan niin radikaalia ja modernia kuin annetaan ymmärtää. Ei se oikeastaan kiinnosta muita ihmisiä, jokainen tekee ne omat valintansa. En ole itse koskaan kuullut kenenkään kutsuvan lapsettomia itsekkäiksi. Se vaan ei kerta kaikkiaan kiinnosta onko jollakulla lapsia vai ei,jos ei kuulu tiettyihin herätysliikkeisiin tai ole sattunut syntymään piireihin, joissa puututaan muiden asioihin.
Kyllä se oikeasti kiinnostaa monia, mieti sitä kuinka monelle tahattomasti lapsettomalle möläytellään, että milloin niitä vaivoja alkaa tulla, onko maha kasvanut jne. tosi monet joutuu jatkuvasti kuuntelemaan noita törpötyksiä.
Samalla tavalla veloilta kysellään noita asioita, ja tuntuu siltä, että se on nykyään isompi juttu kuin ennen jostakin syystä.
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää, että usein nämä haastateltavat velat ovat reilusti alle nelikymppisiä. Hyvähän se on olla seesteinen päätöksensä kanssa kun voi hetkenä minä hyvänsä muuttaa mieltään.
Enemmän kaipaisin haastatteluja niistä, jotka eivät enää voi ikänsä puolesta valita, ja jotka oikeasti elää sen päätöksensä kanssa. Ne ajatukset olisivat mielenkiintoisia, yleensä harvat tällaiset haastattelut ovat olleen hyvin onnistuneita ja avanneet sitä ihmisen elämää ja arvoja monella lailla.
Ja siis, nyt sanon asian joka on niin iso tabu että tulee todennäköisesti valtavasta alapeukkuja, mutta; kolmekymppisistä veloista kaikki ovat sataprosenttisen varmoja päätöksestään. Nelikymppisenä ei ollakaan. Se juna on mennyt jo. Useimmat käsittelevät tämän asian syvällisesti vasta sitten, kun se jokerikortti siitä, että voikin muuttaa mieltään, ei olekaan enää käytössä. Ei voikaan enää ajatella, että sitten kun, jos joskus tuntuu siltä, niin ehkä sitä lasta voi harkita. Tiedän monia joille se ajan kuluminen olikin yllätys. Jotka kokevat, että no NYT on saatu elämältä se mitä on haluttu, nyt olisi aikaa ja energiaa miettiä myös haluaako lapsia. Voi olla järkytys, että se neljänkympin ikäraja on niin jyrkkä, että vaikka ei tuntisi itseään ollenkaan vanhaksi, eikä toki olekaan vanha, on silti liian vanha saamaan lapsia. Toki on niitäkin joille iän tuoma lopullisuus on helpotus, mut on näitäkin joille se on sittenkin kriisi.
Siitähän on tutkimuksiakin, ettei velat kadu juurikaan ollenkaan, vaikka ihmiset aina luulee, että vanhemmat velat katuisivat joukottain päätöstään.
Samoin mulla on tapana lukea ihmisten kokemuksia redditista, childfree osiosta, ja siellä on paljon vanhempia veloja, ne usein kertoo tuntemuksiaan, eikä nekään tunnu katuvan. Siellä on muutenkin mun mielestä mahdollista saada vertaistukea, ja sitten on olemassa myös ns. fencesitters reddit, joka on niille, jotka ei ole varmoja haluaako ne lapsia ja kaipaavat vertaistukea.
Toi velan katumus on myytti mun mielestä, joillekin on tärkeää ajatella, että kyllä se velakin muuttaa mielensä, koska niiden maailmankuvaan ei mahdu ettei joku ihan oikeasti halua lapsia.
Mäkin tiesin jo ennen kouluikää etten ikinä, koskaan halua olla äiti, vaikeaa kuvitella, että 40v yhtäkkiä saisin jonkun etulohkovaurion ja haluaisin vauvoja.
Vierailija kirjoitti:
Lapseton nainen on aina erityisen fiksu ihminen. :)
Ei mee massan mukana, tietää mitä oikeasti haluaa.
Miettii maapallon tilannetta, keskittyy uraan, matkusteluun jne.
Ei me aina noin fiksuja olla, tai tuon stereotyypin mukaisia.
Mä en ole esimerkiksi noista ympäristöasioista koskaan perustanut. Päinvastoin, ajattelen, että sitä vastaan kun en tuota maailmaan lisää kuluttajia, saan itse elinaikanani vähän tuhlata ympäristöäkin huoletta. Ajelen yksityisautolla, asun isommassa asunnossa kun olisi tarpeen, en lajittele jätteitä tms. Ja sittenkin olen ympäristölle parempi kuin moni muu, koska minä en ole tuottanut jälkeeni jatkumoa uusia kuluttajien sukupolvia.
Urasta ja matkustelusta en ole koskaan ollut kiinnostunut. Olen rauhallinen kotihiiri, melkein erakko. Moni ihmettelee, että mistä sitten saan elämäni tarkoituksen, koska ajatellaan että normaali tarkoitus on perhe, mutta vaihtoehtoisia esim. ura tai itsensä toteuttaminen jonkun harrasteen parissa. Mutta minä en tarvitse mitään elämän tarkoitusta, minä vain elän, ja se riittää.
t. 41-vuotias vela
Vierailija kirjoitti:
Onneksi naisilla on nykyään valinnanvapaus. Ainakin Suomessa. Ainakin vielä. Eihän sitä tiedä mitä uskonnollinen ukkohallitus vielä keksii...
Voin kuvitella, kuinka Sipilä pitää taas televisiossa puheen. Tällä kertaa pakkolakiin lisätään pykälä, jossa vaaditaan kaikkia suomen kansalaisia tekemään kolme lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää, että usein nämä haastateltavat velat ovat reilusti alle nelikymppisiä. Hyvähän se on olla seesteinen päätöksensä kanssa kun voi hetkenä minä hyvänsä muuttaa mieltään.
Enemmän kaipaisin haastatteluja niistä, jotka eivät enää voi ikänsä puolesta valita, ja jotka oikeasti elää sen päätöksensä kanssa. Ne ajatukset olisivat mielenkiintoisia, yleensä harvat tällaiset haastattelut ovat olleen hyvin onnistuneita ja avanneet sitä ihmisen elämää ja arvoja monella lailla.
Ja siis, nyt sanon asian joka on niin iso tabu että tulee todennäköisesti valtavasta alapeukkuja, mutta; kolmekymppisistä veloista kaikki ovat sataprosenttisen varmoja päätöksestään. Nelikymppisenä ei ollakaan. Se juna on mennyt jo. Useimmat käsittelevät tämän asian syvällisesti vasta sitten, kun se jokerikortti siitä, että voikin muuttaa mieltään, ei olekaan enää käytössä. Ei voikaan enää ajatella, että sitten kun, jos joskus tuntuu siltä, niin ehkä sitä lasta voi harkita. Tiedän monia joille se ajan kuluminen olikin yllätys. Jotka kokevat, että no NYT on saatu elämältä se mitä on haluttu, nyt olisi aikaa ja energiaa miettiä myös haluaako lapsia. Voi olla järkytys, että se neljänkympin ikäraja on niin jyrkkä, että vaikka ei tuntisi itseään ollenkaan vanhaksi, eikä toki olekaan vanha, on silti liian vanha saamaan lapsia. Toki on niitäkin joille iän tuoma lopullisuus on helpotus, mut on näitäkin joille se on sittenkin kriisi.
Siitähän on tutkimuksiakin, ettei velat kadu juurikaan ollenkaan, vaikka ihmiset aina luulee, että vanhemmat velat katuisivat joukottain päätöstään.
Samoin mulla on tapana lukea ihmisten kokemuksia redditista, childfree osiosta, ja siellä on paljon vanhempia veloja, ne usein kertoo tuntemuksiaan, eikä nekään tunnu katuvan. Siellä on muutenkin mun mielestä mahdollista saada vertaistukea, ja sitten on olemassa myös ns. fencesitters reddit, joka on niille, jotka ei ole varmoja haluaako ne lapsia ja kaipaavat vertaistukea.
Toi velan katumus on myytti mun mielestä, joillekin on tärkeää ajatella, että kyllä se velakin muuttaa mielensä, koska niiden maailmankuvaan ei mahdu ettei joku ihan oikeasti halua lapsia.
Mäkin tiesin jo ennen kouluikää etten ikinä, koskaan halua olla äiti, vaikeaa kuvitella, että 40v yhtäkkiä saisin jonkun etulohkovaurion ja haluaisin vauvoja.
Tää on sama myytti kuin se, että ihmiset löytää jumalan kun ovat kuolemassa.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin tiesin jo ennen kouluikää etten ikinä, koskaan halua olla äiti, vaikeaa kuvitella, että 40v yhtäkkiä saisin jonkun etulohkovaurion ja haluaisin vauvoja.
Mulle kyllä iski tuossa vähän ennen 40 ikävuotta tilapäinen mielenhäiriö, jossa halusin suorastaan pakkomielteisesti miehen ja lapsen. Se oli jotain ihan käsittämätöntä - minä joka olin aina kokenut olevani erakko joka en kestäisi miestäkään, yhtäkkiä halusin paitsi miehen niin myös lapsen, ja jos vielä ehtisi niin parikin. Aina kun näin vauvoja tai raskaana olevia naisia, nousi valtava kaipuu kokea sama, ja tuntui että koko elämäni on merkityksetöntä jos en saa lasta.
No, onneksi en saanut aikaiseksi etsiä miestä joten jäi sitten lapsikin saamatta. Noin vuodessa tuo keski-iän kriiseilyksi katsomani vauvakuume meni ohi, enkä enää ollenkaan kaipaisi miestä tai lapsia.
Lapseton nainen on aina erityisen fiksu ihminen. :)
Ei mee massan mukana, tietää mitä oikeasti haluaa.
Miettii maapallon tilannetta, keskittyy uraan, matkusteluun jne.