Lue keskustelun säännöt.
Kristiina, 32, on vapaaehtoisesti lapseton: ”Lapsi olisi kuin lemmikki, jonka hankkisin vaikken haluaisi”
10.01.2016 |
Kristiina, 32, on vapaaehtoisesti lapseton: ”Lapsi olisi kuin lemmikki, jonka hankkisin vaikken haluaisi”
Olen huomannut, että ihmiset ajattelevat äitiyden olevan naisena olon huipentuma, kertoo Kristiina Hacklin. (KUVA: Vesa Ranta)
Julkaistu: 10.1. 15:39
Lapsettomuus Lapsia syntyy Suomessa vähemmän kuin väestöllinen tarve olisi. Lapsettomuus on monelle naiselle tietoinen valinta, mutta lapsiluvut voivat laskea taloudenkin takia.
Rovaniemeläinen Kristiina Hacklin, 32, on täysin omasta tahdostaan päättänyt olla hankkimatta lapsia.
– Lapsi olisi kuin lemmikki, jonka hankkisin vaikken haluaisi. En ole ikinä kokenut tarvitsevani lapsia. Elämäni on mielekästä kissojen, puolison, töiden ja harrastuksien kanssa.
Hacklin kertoo päätöksensä kasautuvan monista palasista, joista tärkeimmän muodostaa hänen suvussaan kulkevat rasitteet. Näitä ovat mielenterveysongelmat, alkoholismi ja erilaiset fyysiset sairaudet.
– Myös oma välinpitämättömyys lapsia ja niiden hankkimista kohtaan vaikuttaa paljon. En usko, että olisin hyvä vanhempi. En myöskään halua hankkia lapsia maailmaan, joka on nykyisen kaltainen – ylikansoitettu ja saastunut.
Tämän päivän yhteiskunnassa Hacklin ei ole outolintu, sillä vähälapsisuus mukaan lukien lapsettomuus näyttää olevan kehitystrendi niin Suomessa kuin muissakin Pohjoismaissa.
”Saamme selvästi vähemmän lapsia kuin mitä toivoisimme”
Tilastokeskuksen tiedoista selviää, että suomalainen nainen synnyttää nykyisellään keskimäärin 1,71 lasta, kun väestön uusiutumistaso ( eli väkiluvun pysyminen ennallaan) edellyttäisi noin 2,1 lasta. Vuonna 2014 lapsia syntyi 57 232, mikä oli 902 vähemmän verrattuna edellisvuoteen. Syntyneiden määrä laskee nyt viidettä vuotta peräkkäin.
Syntyvyyden laskusta puolet selittyy sillä, että ensimmäisiä lapsia on syntynyt selvästi vähemmän. Kolmasosa laskusta puolestaan selittyy sillä, että myös toisia lapsia syntyi aiempaa vähemmän.
Kokonaan lapsettomien määrä on noussut Suomessa viimeisen 20 vuoden aikana. Nykyään noin joka viides 40–44-vuotias nainen ja noin joka neljäs samanikäinen mies on Suomessa lapseton, selviää Väestöliiton tiedoista.
Syntyvyyden lasku ei vielä sellaisenaan ole ongelma. Esimerkiksi ekologisen kuormittavuuden näkökulmasta voi olla toivottavaakin, ettei länsimaihin syntyisi hirveästi lisää kansalaisia, huomauttaa Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch. Hän tähdentää, että pienentyvä lapsiluku muodostuu ongelmaksi silloin, kun se nivoutuu toivottua pienempään lapsilukuun.
– Juuri Suomessa on Euroopan suurin ero toivotun ja toteutuneen lapsiluvun välillä. Saamme selvästi vähemmän lapsia kuin mitä toivoisimme.
Naiset eivät ole enää kovissa paineissa saada lapsia
Tyypillisimpiä syitä lapsettomuuteen ovat parisuhteen puuttuminen tai kumppanin löytyminen vasta myöhemmällä iällä. Eri tutkimuksissa on havaittu merkkejä kuitenkin myös siitä, että ihmisten toiveet lapsiluvusta ovat pienenemään päin.
Kun lähes koko ihmisen olemassaolon ajan paritteluvietti on varmistanut syntyvyyden, nyt ikiaikaisia lisääntymiskuvioita vaikuttavat sekoittavan uudenlaiset voimat. Lastensaantiaikeet kohtaavat ison haasteen palkkaan ja vaurauden tavoitteluun perustuvasta yhteiskunnasta.
– Jos elät yhteiskunnassa, joka arvostaa korkeaa statusta ja korkeita tuloja ja jossa asemasi ja vaikutusvaltasi määräytyvät työn ja koulutuksen mukaan, silloin nämä tekijät asettuvat etusijalle ohi lapsensaannin, toteaa evoluutioantropologi Sarah Hrdy New Scientist -lehdessä.
Hedelmällisessä iässä olevat naiset eivät myöskään ole enää samanlaisessa kulttuurisessa painekattilassa äitiyden osalta kuin pari vuosikymmentä sitten. Toisin sanoen ensimmäistä kertaa historiassa naiset voivat kieltäytyä lapsenteosta.
– Minusta lapsettomuus ja vähälapsisuus selittyy hitaasti muuttuvalla asennekulttuurilla. Naisen ei enää tarvitse olla vain äiti, vaan hänelle tarjotaan muitakin rooleja yhteiskunnassa, Hacklin kommentoi.
Väestöliiton tutkimuksista ilmenee, että vapaaehtoinen lapsettomuus näyttää olevan hieman yleisempää niillä, jotka ovat itse kasvaneet ilman sisaruksia. Lisäksi vapaaehtoisesti lapsettomien joukossa on muita enemmän niitä, jotka pitävät yksin elämistä parhaana vaihtoehtona.
Mielikuva lapsia vihaavasta sinkusta on tiukassa
Lapsettomuuden valinneet vetoavat tavallisesti henkilökohtaisiin syihin, kuten ”en katso olevani sopiva vanhemmaksi” tai ”lapsi ei sovi elämäntyyliini”, Väestöliiton tutkija Anneli Miettinen kertoo.
Hän muistuttaa, että lastenhankinnan siirtyminen myöhemmäksi voi osaltaan vaikuttaa siihen, että raskaaksi tuleminen muuttuu entistä hankalammaksi.
Valintaan lapsettomuudesta ei ole useinkaan helppoa kantaa, sillä se herättää Miettisen mukaan yhä edelleen monissa kielteisiä reaktioita.
– Mielikuva itsekkäästä, lapsivihamielisestä ikisinkusta tuntuu istuvan sitkeässä. Vapaaehtoisesti lapseton tuntuu kyseenalaistavan suomalaisessa yhteiskunnassa tärkeinä koettuja arvoja, kuten epäitsekkyyttä ja toisista huolehtimista.
Miettinen muistuttaa, että vapaaehtoisesti lapsettomiin mahtuu runsain mitoin niin työkeskeisiä puurtajia, sukulaisten ja tuttavien lapsille varavanhempina toimivia kuin omaisistaan tiiviisti huolehtivia ihmisiä.
Myös Kristiina Hacklinilla on kattavat kokemuksensa ennakkoasenteista, mukaan lukien syyllistävistä sellaisista. Hän kertoo kuulleensa varsinkin nuorempana jatkuvasti ”kyllä se mieli tuosta vielä muuttuu” -mantraa.
– Olen kuullut myös ne perinteiset, eli että olen itsekäs ja outo ja lapsettomuuteni on yhteiskunnalta ja tulevilta sukupolvilta pois, kun en tuo lisää veronmaksajia. Muutamaan otteeseen on oletettu, että lapsettomuuteni ei olisi vapaaehtoista.
Hacklin uskoo, että ennakkoasenteet ovat suuressa määrin kasvatuksesta kiinni.
– Meidät kasvatetaan edelleen uskomaan, että lasten saaminen on jokaisen naisen velvollisuus. Sitä jopa verrataan miesten velvollisuuteen käydä armeija.
– Olen myös huomannut, että ihmiset ajattelevat äitiyden olevan naisena olon huipentuma ja että lapseton nainen olisi jollain lailla puutteellinen – aivan kuten lasten saanti täydentäisi naisen valmiiksi.
Suomalaiset eivät ole kuolemassa sukupuuttoon
Sukupuuttoon suomalaiset eivät ainakaan hetkeen ole kuolemassa, sillä suurin osa lapsettomistakin suomalaisista toivoo lopulta saavansa lapsia. Toisinaan biologiset syyt vaikeuttavat lapsentekoa, mutta tahatonta lapsettomuutta voi selittää suuressa määrin myös taloudelliset puitteet.
– Tällä hetkellä syntyvyyden lasku johtuu paljolti taloudellisesta epävarmuudesta, joka vaikeuttaa parisuhteiden solmimista ja perheen perustamista. Muutos verottaa kansalaisten hyvinvointia, Rotkirch kertoo.
Rotkirch muistuttaa, että väestörakenteeseen voi vaikuttaa maahanmuutolla ja väestön huoltosuhdetta voi muuttaa työuria pidentämällä. Siksi hän korostaakin ongelman inhimillistä puolta.
– Enemmistö suomalaisista toivoo itselleen puolisoa ja lapsia. Silti ei-toivottu lapsettomuus on lisääntynyt paljon.
Yleensä vaikeat taloudelliset ajat johtavat syntyvyyden nousuun, kun taas nousukausilla keskitytään enemmän rahan kuin lasten tekemiseen, kertoo THL:n tutkimusprofessori Mika Gissler.
– Vaikuttaisi siltä, että ollaan huonossa kierteessä, koska samaan aikaan talous takkuaa ja syntyvyys laskee, Gissler kertoo.
Nihkeän taloustilanteen pitkittyminen on Gisslerin mukaan saattanut pistää ihmiset miettimään, onko heillä varaa hankkia lapsia.
– Täytyy kuitenkin muistaa, että moni lapsenhankintaa 1990-luvulla lykänneistä lopulta hankki lapsia 2000-luvun aikana ja on mahdollista, että sama toteutuu tälläkin kertaa.
Joka tapauksessa ilman merkittäviä kehityssuunnan muutoksia Suomessa voi olla edessä pidempikin matalan syntyvyyden ajanjakso.
Lauri Seppälä
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Lapseton nainen on aina erityisen fiksu ihminen. :)
Ei mee massan mukana, tietää mitä oikeasti haluaa.
Miettii maapallon tilannetta, keskittyy uraan, matkusteluun jne.
Jos miettii kovastikin maapallon tilannetta niin matkustelu ei sitä tilannetta paranna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vielä tiedä, miten tulee käymään omalla kohdallani mutta, jos jään lapsettomaksi, niin se johtuu siitä, että en ole löytänyt miestä ajoissa. Tähän asti on menty ikisinkkuna. Toinen syy, joka on ehkä merkittävin, olisi se, jos minun urakehitykseni olisi sellainen, että en voi hankkia lapsia. Ja kolmas se, että en halua vartaloni runnoutuvan. Toki muitakin syitä on, kuten tuo maailman tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää, että usein nämä haastateltavat velat ovat reilusti alle nelikymppisiä. Hyvähän se on olla seesteinen päätöksensä kanssa kun voi hetkenä minä hyvänsä muuttaa mieltään.
Enemmän kaipaisin haastatteluja niistä, jotka eivät enää voi ikänsä puolesta valita, ja jotka oikeasti elää sen päätöksensä kanssa. Ne ajatukset olisivat mielenkiintoisia, yleensä harvat tällaiset haastattelut ovat olleen hyvin onnistuneita ja avanneet sitä ihmisen elämää ja arvoja monella lailla.
Ja siis, nyt sanon asian joka on niin iso tabu että tulee todennäköisesti valtavasta alapeukkuja, mutta; kolmekymppisistä veloista kaikki ovat sataprosenttisen varmoja päätöksestään. Nelikymppisenä ei ollakaan. Se juna on mennyt jo. Useimmat käsittelevät tämän asian syvällisesti vasta sitten, kun se jokerikortti siitä, että voikin muuttaa mieltään, ei olekaan enää käytössä. Ei voikaan enää ajatella, että sitten kun, jos joskus tuntuu siltä, niin ehkä sitä lasta voi harkita. Tiedän monia joille se ajan kuluminen olikin yllätys. Jotka kokevat, että no NYT on saatu elämältä se mitä on haluttu, nyt olisi aikaa ja energiaa miettiä myös haluaako lapsia. Voi olla järkytys, että se neljänkympin ikäraja on niin jyrkkä, että vaikka ei tuntisi itseään ollenkaan vanhaksi, eikä toki olekaan vanha, on silti liian vanha saamaan lapsia. Toki on niitäkin joille iän tuoma lopullisuus on helpotus, mut on näitäkin joille se on sittenkin kriisi.
Siksi toivon että sitä, että lapsettomaksi jääminen vapaaehtoisestikin, voi olla monitahoinen prosessi, käsiteltäisiin mediassa eri tahoilta. Se antaisi tukea niille, joille asia ei sitten kuitenkaan ollut aivan helppo, mutta jotka eivät halua keskustella siitä kaveripiirissään.
Kyllä. Ja samoin niiden VANHOJEN naisten kokemuksia, joilla on koko elämän ollut vaikeasti vammainen lapsi, joka ei koskaan opi pitämään edes perusasioistaan huolta. Onko se niin auvoista se äitiys aina? Ei ole, eikä lapsi ole aina todellakaan terve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseton nainen on aina erityisen fiksu ihminen. :)
Ei mee massan mukana, tietää mitä oikeasti haluaa.
Miettii maapallon tilannetta, keskittyy uraan, matkusteluun jne.
Jos miettii kovastikin maapallon tilannetta niin matkustelu ei sitä tilannetta paranna.
Voi parantaa, nimittäin tuo tietoa ja mahd ystäviä ja kontakteja ympäri maailman ja niitä tarvitaan yhteistyöhön ja ymmärtämiseen, joka puolestaan on välttämätöntä rauhaa ja hyvinvointia ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää, että usein nämä haastateltavat velat ovat reilusti alle nelikymppisiä. Hyvähän se on olla seesteinen päätöksensä kanssa kun voi hetkenä minä hyvänsä muuttaa mieltään.
Enemmän kaipaisin haastatteluja niistä, jotka eivät enää voi ikänsä puolesta valita, ja jotka oikeasti elää sen päätöksensä kanssa. Ne ajatukset olisivat mielenkiintoisia, yleensä harvat tällaiset haastattelut ovat olleen hyvin onnistuneita ja avanneet sitä ihmisen elämää ja arvoja monella lailla.
Ja siis, nyt sanon asian joka on niin iso tabu että tulee todennäköisesti valtavasta alapeukkuja, mutta; kolmekymppisistä veloista kaikki ovat sataprosenttisen varmoja päätöksestään. Nelikymppisenä ei ollakaan. Se juna on mennyt jo. Useimmat käsittelevät tämän asian syvällisesti vasta sitten, kun se jokerikortti siitä, että voikin muuttaa mieltään, ei olekaan enää käytössä. Ei voikaan enää ajatella, että sitten kun, jos joskus tuntuu siltä, niin ehkä sitä lasta voi harkita. Tiedän monia joille se ajan kuluminen olikin yllätys. Jotka kokevat, että no NYT on saatu elämältä se mitä on haluttu, nyt olisi aikaa ja energiaa miettiä myös haluaako lapsia. Voi olla järkytys, että se neljänkympin ikäraja on niin jyrkkä, että vaikka ei tuntisi itseään ollenkaan vanhaksi, eikä toki olekaan vanha, on silti liian vanha saamaan lapsia. Toki on niitäkin joille iän tuoma lopullisuus on helpotus, mut on näitäkin joille se on sittenkin kriisi.
Siksi toivon että sitä, että lapsettomaksi jääminen vapaaehtoisestikin, voi olla monitahoinen prosessi, käsiteltäisiin mediassa eri tahoilta. Se antaisi tukea niille, joille asia ei sitten kuitenkaan ollut aivan helppo, mutta jotka eivät halua keskustella siitä kaveripiirissään.
Kyllä. Ja samoin niiden VANHOJEN naisten kokemuksia, joilla on koko elämän ollut vaikeasti vammainen lapsi, joka ei koskaan opi pitämään edes perusasioistaan huolta. Onko se niin auvoista se äitiys aina? Ei ole, eikä lapsi ole aina todellakaan terve.
Tuo olisi muuten oikeasti tosi kiinnostava aihe lukea esim. naistenlehdistä. Olen aina miettinyt millaista se elämä on. Minulla on tuttavapiirissä vanha äiti jolla kotona asuva vaikeahoitoinen aikuinen vammainen poika, mutta hän on sitä sukupolvea joka ei avaudu tunteistaan eikä valita vaan kestää päivästä toiseen hiljaa. Mutta pakkohan sen on olla raskasta. Tuokin poika on erittäin isokokoinen ja välillä myös väkivaltainen, saa kiukkupuuskia kuin pari-kolmevuotias ja ilman ymmärrystä teoistaan voi satuttaa äitiään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapseton nainen on aina erityisen fiksu ihminen. :)
Ei mee massan mukana, tietää mitä oikeasti haluaa.
Miettii maapallon tilannetta, keskittyy uraan, matkusteluun jne.
Fiksu ihminen, kun miettii maapallon tilannetta ja keskittyy matkusteluun, kuluttamiseen jne. Jepjep.
Vierailija kirjoitti:
Lapseton nainen on aina erityisen fiksu ihminen. :)
Ei mee massan mukana, tietää mitä oikeasti haluaa.
Miettii maapallon tilannetta, keskittyy uraan, matkusteluun jne.
Minä en ainakaan pidä kovin fiksuna tuollaista stereotyyppistä ajattelua. Lapsettomuuden syitä on monia. Harmi, että olet niin tyhmä, ettet ymmärrä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tottta että lapsi ei ole kuin lemmikki. Monesti lapsista puhutaan kuin jostain minkä voi ostaa, mutta kyseessä on uusi ihminen, elävä olento, joka vielä lopulta rupeaa elämään omaa elämäänsä.
Mielestänä silti syntyvyyden säännöstelyä tulisi lisätä maissa, joissa lapsia kuolee turhaan erilaisiin sairauksiin, esimerkiksi afrikanmaissa joissa malaria, hiv ja lukuisat muut taudit jylläävät. Suomen olosuhteet ovat vielä hyvät ja useimmat vanhemmat pystyvät joka tapauksessa elättämään lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseton nainen on aina erityisen fiksu ihminen. :)
Ei mee massan mukana, tietää mitä oikeasti haluaa.
Miettii maapallon tilannetta, keskittyy uraan, matkusteluun jne.
Jos miettii kovastikin maapallon tilannetta niin matkustelu ei sitä tilannetta paranna.
Voi parantaa, nimittäin tuo tietoa ja mahd ystäviä ja kontakteja ympäri maailman ja niitä tarvitaan yhteistyöhön ja ymmärtämiseen, joka puolestaan on välttämätöntä rauhaa ja hyvinvointia ajatellen.
Juu, lapsettomien sinkkunaisten maailmanparannusreissut maailman suurkaupunkien ostoskaduille ovat tosiaan yleisesti tunnettuja. Jotenkin nimittäin epäilen, ettei huoleton elämästä nauttiminen suinkaan tarkoita maailmanparannusverkostojen luomista maailman köyhimmissä maissa tai kehitysalueilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[.[/quote]
Kyllä. Ja samoin niiden VANHOJEN naisten kokemuksia, joilla on koko elämän ollut vaikeasti vammainen lapsi, joka ei koskaan opi pitämään edes perusasioistaan huolta. Onko se niin auvoista se äitiys aina? Ei ole, eikä lapsi ole aina todellakaan terve.[/quote]
Tuo olisi muuten oikeasti tosi kiinnostava aihe lukea esim. naistenlehdistä. Olen aina miettinyt millaista se elämä on. Minulla on tuttavapiirissä vanha äiti jolla kotona asuva vaikeahoitoinen aikuinen vammainen poika, mutta hän on sitä sukupolvea joka ei avaudu tunteistaan eikä valita vaan kestää päivästä toiseen hiljaa. Mutta pakkohan sen on olla raskasta. Tuokin poika on erittäin isokokoinen ja välillä myös väkivaltainen, saa kiukkupuuskia kuin pari-kolmevuotias ja ilman ymmärrystä teoistaan voi satuttaa äitiään...[/quote]
Tabu-asia, koska silloin joutuisi tunnustamaan, että olisi mieluummin ilman lasta... Ainakin osa.
Vanhemmuuteen sisältyy oletuksena ajatus siitä, että joku päivä lapsi muuttaa omilleen. Sitten kun niin ei tapadukaan, esim. vammaisuuden takia, niin se voi olla hirveä asia. Koko elämä menee lasta hoitaessa. Nykyään on jonkinlaisia hoitolaitoksia, mutta ei niissä kaikille ole tilaa, eikä se muutenkaan ole kaikille ratkaisu, jos omat vanhemmat tai edes toinen on elossa.
Vierailija kirjoitti:
Olipa luvattoman huonosti kirjoitettu juttu. Silloin kolme vuosikymmentä sitten, kun kulttuuriset paineet olivat kovat lapsentekoon toimittajan mukaan, 18 prosenttia 49-vuotiaista naisista ja miehistä oli lapsettomia. Nyt lapsettomia on tässä ikäluokassa 25 prosentta. Alle kymmenen prosenttia enemmän. Tuon artikkelin perusteella luulisi, että luku olisi huomattavan paljon suurempi. (lähde; väestöliitto)
7 prosenttiyksikköä enemmän tai 40 prosenttia enemmän. Kyllä 40 prosentin kasvu on melko suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseton nainen on aina erityisen fiksu ihminen. :)
Ei mee massan mukana, tietää mitä oikeasti haluaa.
Miettii maapallon tilannetta, keskittyy uraan, matkusteluun jne.
Jos miettii kovastikin maapallon tilannetta niin matkustelu ei sitä tilannetta paranna.
Voi parantaa, nimittäin tuo tietoa ja mahd ystäviä ja kontakteja ympäri maailman ja niitä tarvitaan yhteistyöhön ja ymmärtämiseen, joka puolestaan on välttämätöntä rauhaa ja hyvinvointia ajatellen.
Juu, lapsettomien sinkkunaisten maailmanparannusreissut maailman suurkaupunkien ostoskaduille ovat tosiaan yleisesti tunnettuja. Jotenkin nimittäin epäilen, ettei huoleton elämästä nauttiminen suinkaan tarkoita maailmanparannusverkostojen luomista maailman köyhimmissä maissa tai kehitysalueilla...
Matkustelulla todella on muitakin vaikutuksia kuin ympäristövaikutukset. Eikä kaikki matkustelu ole huoletonta kuluttamista suurkaupungeissa, ja toisaalta maailmanparannus ei ole yksinomaan vitsi, vaikka kyynikot helposti niin väittävät. Kaikki lähtee yksilötasolta.
On olemassa kahdenlaisia vapaaehtoisesti lapsettomia: on "lapsettomia", ja sitten on "veloja". Jälkimmäisen tunnistaa siitä että tämä kokee tarpeelliseksi korostaa agressiivisesti valintaansa lapsettomuudesta, vaikka kukaan ei edes kysynyt tai puhunut aiheeseen päinkään. Alakategoriana niinsanotut lasten vihaajat. Tiedän koska olin itsekin sellainen, kunnes viisastuin ja lakkasin välittämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kun joskus ip-lehdet tekisivät juttua naisista, jotka haluavat lapsia, mutta eivät löydä puolisoa. Näitä on mun tuttavapiirissä enemmän kuin lapsellisia ja vapaaehtoisesti lapsettomia yhteensä.
Kuinkas monet näistä on sellaisia, jotka ovat nauttineet villistä sinkkuelämästä ja nuoruudesta mielestään täysipainoisesti ja nyt 33-vuotiaana haluaisivat miehen ja lapsen kahden vuoden sisään, mutta kun "hyviä miehiä ei ole"? Niin, ne jaetaan silloin kun nainen on 29 tai alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun joskus ip-lehdet tekisivät juttua naisista, jotka haluavat lapsia, mutta eivät löydä puolisoa. Näitä on mun tuttavapiirissä enemmän kuin lapsellisia ja vapaaehtoisesti lapsettomia yhteensä.
Kuinkas monet näistä on sellaisia, jotka ovat nauttineet villistä sinkkuelämästä ja nuoruudesta mielestään täysipainoisesti ja nyt 33-vuotiaana haluaisivat miehen ja lapsen kahden vuoden sisään, mutta kun "hyviä miehiä ei ole"? Niin, ne jaetaan silloin kun nainen on 29 tai alle.
Mene pikkulassukka takaisin sinne ylilaudalle, tai redpilliin.
Tämä on aikuisten ketju, eikä mikään lassukkamyyttien ketju.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun joskus ip-lehdet tekisivät juttua naisista, jotka haluavat lapsia, mutta eivät löydä puolisoa. Näitä on mun tuttavapiirissä enemmän kuin lapsellisia ja vapaaehtoisesti lapsettomia yhteensä.
Kuinkas monet näistä on sellaisia, jotka ovat nauttineet villistä sinkkuelämästä ja nuoruudesta mielestään täysipainoisesti ja nyt 33-vuotiaana haluaisivat miehen ja lapsen kahden vuoden sisään, mutta kun "hyviä miehiä ei ole"? Niin, ne jaetaan silloin kun nainen on 29 tai alle.
Mene pikkulassukka takaisin sinne ylilaudalle, tai redpilliin.
Tämä on aikuisten ketju, eikä mikään lassukkamyyttien ketju.
Eli kaikki, kun noin suutuit.
Vierailija kirjoitti:
On olemassa kahdenlaisia vapaaehtoisesti lapsettomia: on "lapsettomia", ja sitten on "veloja". Jälkimmäisen tunnistaa siitä että tämä kokee tarpeelliseksi korostaa agressiivisesti valintaansa lapsettomuudesta, vaikka kukaan ei edes kysynyt tai puhunut aiheeseen päinkään. Alakategoriana niinsanotut lasten vihaajat. Tiedän koska olin itsekin sellainen, kunnes viisastuin ja lakkasin välittämästä.
Velatko lasten vihaajia? Kerrotko vielä, kuinka monesta lapsen pahoinpitelystä, heitteillejätöstä, seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja murhasta vapaaehtoisesti lapsettomat ovat vastuussa?
Minua ärsyttää, että usein nämä haastateltavat velat ovat reilusti alle nelikymppisiä. Hyvähän se on olla seesteinen päätöksensä kanssa kun voi hetkenä minä hyvänsä muuttaa mieltään.
Ei tämä pidä paikkaansa. Monella velalla on käytössä pysyvä ehkäisy, he ovat parisuhteessa toisen vapaaehtoisesti lapsettoman kanssa eivätkä välttämättä sovellu adoptiovanhemmiksi (jo lapsettomuus ja sterilisaatio voi riittää tähän).
Ei ole olemassa mitään "väestöllistä tarvetta" hankkia tiettyä määrää lapsia. Talouden tehävä on palvella ihmistä, ei toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin tiesin jo ennen kouluikää etten ikinä, koskaan halua olla äiti, vaikeaa kuvitella, että 40v yhtäkkiä saisin jonkun etulohkovaurion ja haluaisin vauvoja.
Mulle kyllä iski tuossa vähän ennen 40 ikävuotta tilapäinen mielenhäiriö, jossa halusin suorastaan pakkomielteisesti miehen ja lapsen. Se oli jotain ihan käsittämätöntä - minä joka olin aina kokenut olevani erakko joka en kestäisi miestäkään, yhtäkkiä halusin paitsi miehen niin myös lapsen, ja jos vielä ehtisi niin parikin. Aina kun näin vauvoja tai raskaana olevia naisia, nousi valtava kaipuu kokea sama, ja tuntui että koko elämäni on merkityksetöntä jos en saa lasta.
No, onneksi en saanut aikaiseksi etsiä miestä joten jäi sitten lapsikin saamatta. Noin vuodessa tuo keski-iän kriiseilyksi katsomani vauvakuume meni ohi, enkä enää ollenkaan kaipaisi miestä tai lapsia.
Pitkäkestoisia ja sitovia päätöksiä ei yleensä kannatakaan tehdä hetkellisen mielijohteen tai "kuumeen" alaisuudessa. Järkevät päätökset syntyvät rauhassa ja suunnitellen.
Suomen kansalla ei ole oikeutta vaatia rajoja kiinni, jos se ei osaa itse lisääntyä.
T. Kohta minä partioin turhaan