Lue keskustelun säännöt.
Järkytys: Helsingin opiskelijanaiset
10.01.2016 |
En asu Helsingin keskustassa tai edes lähellä, mutta käyn siellä joskus harvoin hoitamassa asioita ja ostoksilla. No olin eilen kaupoilla ja ratikassa eteen istui kaksi nuorta naista. Puhuivat opiskelusta mutta herranjestas heidän ulkomuotoaan!! Molemmilla merkkilaukut ja kellot ja muutenki todella huoliteltu ulkonäkö hiuksia ja meikkiä myöten...Miten opiskelijoilla varaa näyttää tältä? Kiinnitin loppupäivän tarkempaa huomiota ja huomasin että moni muukin nuori nainen on sonnustautunut todella kalliin oloisesti. Tiedän että pikkujuttu, mutta jotenkin vaivaa silti. Mitä jos oma tytär tulevaisuudessa haluaa esimerkiksi Helsingin yliopistoon, tuleeko hänestä ihan ulkopuolinen kun minulla ei ole varaa ostella useampia laukkuja yms.
Kommentit (48)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingissä on paljon opiskelijoita, joilla on varakkaat vanhemmat jotka rahoittavat asumiset yms. Opiskellaan myös ihan vain ajankuluksi ilman paineita työllistymisestä.
Onhan se kamalaa, kun opiskelijat ei ole enää samanlaisia kuin aikanaan Koijärvellä. Silloin riitti risat farkut, villapaita ja maihari.
Tuleeko yllätyksenä, että myös varakkaat opiskelevat?
Hahah :)
Kanoja ratikassa?
Taisivat olla kanoja/ pissiksiä.
Mahtaaks iän myötä helpottaa vai muuttuuko pahemmaksi.
Itse asun muualla kuin pk seudulla, menen pipo päässä syvällä ja pälyilen epäluuloisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiusten ja naaman laitto ei välttämättä ole kallista, jos on järkevät tuotteet, eikä käytä esim. geelikynsiä tai ripsenpidennyksiä. Sen sijaan kalliit merkkilaukut ovat muotia ja nuoret (ihan yläasteikäisetkin) saattavat toivoa niitä joulu-, synttäri- tai rippilahjaksi tai keväällä koulunpäättäjäislahjaksi. Nykyään on paljon enemmän tietoa esim. meikkauksesta tai hiusten laittamisesta ja olisin varmaan itsekin ollut yläasteella paljon siistimmän näköinen, jos jostain olisi saanut tietoa. Oma äiti oli tyyppiä "suihkun kautta suoraan ulos" ja vaatteina halvimmat lökäcolleget, joten sellaisena minäkin hiihtelin lähes parikymppiseksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tiedät että on merkkikellot ja laukut? Halpiskamakin jäljittelee kalleimpia merkkejä, tottumaton silmä ei välttämättä havaitse eroa. Nyt on trendinä näyttää kalliilta.
No voi hyvänen aika. Ei suurin osa opiskelijoista omista merkkilaukkuja. Jotkut omistavat. Joillain on rikkaat vanhemmat, jotkut ovat saaneet perintöä, jotkut taas käyvät ahkerasti töissä ja säästävät palkastaan luksukseen kuten merkkilaukkuun. Nuoret pistävät usein säästämiään rahojaan itsensä hemmotteluun, kuten kauniisiin laukkuihin, hiustenpidennyksiin, kynsien laittamiseen, ulkomaanmatkoihin yms. Rahaa ei säästetä vain tulevaisuuden taloa ja perhe-elämää varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen helsinkiläisen opiskelijatytön äiti. Käyn töissä, tienaan mukavasti ja annan lapselleni rahaa, koska hän joka tapauksessa minut joskus perii. En ymmärrä, miksi tytön pitäisi kituuttaa opiskeluaikansa vain siksi, että se jotenkin häntä jalostaa. Minulla on varaa maksaa, hänellä on tarvetta käyttää rahaa. Omat työtulonsa hän voi laittaa ASP-tilille tai tuhlata, sama se minulle. En vain pidä järkevänä sitä, että kun minä kuolen kohtalaisen varakkaana joskus 90 v iässä, niin siinä vaiheessa 60v tyttöni perisi omaisuuteni kituutettuaan sitä ennen opiskeluaikana ja työuran alussa kymmenkunta vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piraattikamaa Tallinnasta, lautta kulkee sinne monta kertaa päivässä. Bling bling!
Pappa betalar. Näillä kermaperseillä on asunnoista lähtien kaikki valmiina, kun on millä mällätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidin kaksi välivuotta ennen kuin pääsin opiskelemaan yliopistoon - joka ei tosin ole Helsingissä. Välivuodet asuin vanhempieni luona ja tein 37,5-tuntista työviikkoa, pääasiassa työskentelin sellaisina aikoina, että kuittasin ilta- ja viikonloppulisiäkin. Vanhemmilleni ei tarvinnut (tietenkään, onneksi) maksaa mitään vuokraa tai ruokarahaa, joten käytin rahaa mm. laadukkaisiin vaatteisiin, laadukkaaseen ja kestävään elektroniikkaan ja niin edelleen. Nyt elän opintorahalla ja työtulolla jota kertyy muutamasta viikkotunnista, vaatteeni ja laukkuni ovat edelleen siistejä, koska silloin leveästi elellessäni panostin laatuun.
Että sori hei siitä, että omalla työnteollani rahoitin itselleni sellaisia asioita, jotka eivät lahoa kolmessa viikossa ja päädy maatumattomaksi jätteeksi kaatopaikalle.
Olen oikiksessa Helsingissä (auta armias) ja omistan merkkilaukun (kamalaa) ja käyn kampaajalla jopa muutaman kuukauden välein (jessus). Ja käyn töissä opintojen ohella.
Helsingissä on tuotteiden suhteen suuri valikoima. Monissa kaupoissa on ale:t ja nuorilla on hyvä maku, he tietävät mikä itselle sopii ja seuraavat muotivirtauksia. He osaavat kasata kokoon tyylikkäitä asukokonaisuuksia pienellä rahalla, tai rakentaa kokonaisuuden jonkun kalliimman asusteen/ vaatteen ympärille. Näin olen huomannut meidän nuorten tekevän, eikä todellakaan olla mitään
rikkaita roopeankkoja.
Vierailija kirjoitti:
Pidin kaksi välivuotta ennen kuin pääsin opiskelemaan yliopistoon - joka ei tosin ole Helsingissä. Välivuodet asuin vanhempieni luona ja tein 37,5-tuntista työviikkoa, pääasiassa työskentelin sellaisina aikoina, että kuittasin ilta- ja viikonloppulisiäkin. Vanhemmilleni ei tarvinnut (tietenkään, onneksi) maksaa mitään vuokraa tai ruokarahaa, joten käytin rahaa mm. laadukkaisiin vaatteisiin, laadukkaaseen ja kestävään elektroniikkaan ja niin edelleen. Nyt elän opintorahalla ja työtulolla jota kertyy muutamasta viikkotunnista, vaatteeni ja laukkuni ovat edelleen siistejä, koska silloin leveästi elellessäni panostin laatuun.
Että sori hei siitä, että omalla työnteollani rahoitin itselleni sellaisia asioita, jotka eivät lahoa kolmessa viikossa ja päädy maatumattomaksi jätteeksi kaatopaikalle.
Tuo on aika epätavallista, että lukion jälkeen hengaillaan vanhemmilla pari vuotta ilman, että maksetaan ruoasta tai asumisesta mitään vaikka käydään kokopäivätöissä. Kaikki mun tuntemani kaverit ovat maksaneet vanhemmilleen asumisesta, kun ovat täyttäneet 20 vuotta ja vielä luuhanneet porukoidensa kämpässä.
Vai että huoliteltu ulkonäkö, meikkiä naamassa ja opiskelusta puhuivat. Siis pitäisikö opiskelijan aina näyttää nukkavierulta ja keskustella kuinka saisi makaronit ja tonnikalapurkit riittämään seuraavaan opintotukeen saakka.
Turha pelko. Helsingin yliopistossa n. 35 000 opiskelijaa, kyllä siihen mahtuu monenmoista hiihtelijää.
On totta joo, että varsinkin keskustakampuksen kirjastossa moni pukeutuu kalliinoloisesti, mutta eniten on taviksia ja melko vähävaraisiakin, kun osaa katsoa. Esimerkiksi luonnontieteiden opiskelijat pukeutuvat yleisenä trendinä vaatimattomammin.
Varakkaimmista opiskelijoista moni vaikuttaa opiskelevan esim. oikiksessa, johon suuri osa tulee erittäin hyvin toimeentulevista perheistä. Työllistyvät myös helposti jo opiskeluaikana.
Ei todellakaan ole enää opiskeluaikana vanhempien tehtävä varustaa lapsiaan vaatteilla, laukuilla ja kelloilla, että älä siitä huolehdi.
Sanoisin myös, että yliopistossa ollaan ehdottomasti niin aikuisia, ettei ketään jätetä ulkopuolelle siksi, etteikö olisi merkkilaukkua jne. Hyvistä tyypeistä pitää jokainen. Omissa piireissäni ei ainakaan kalliilla habituksella saa ystäviä ostettua. Pikemminkin sama elämäntilanne köyhänä opiskelijana yhdistää, eiköhän noilla näennäisesti varallisuutta huokuvilla opiskelijoillakin ole joskus rahat vähissä. Sinun näkemäsi tytöt ehkä työskentelevät opintojensa ohessa.
Myyvät peppua vanhemmille miehille.