Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Järkytys: Helsingin opiskelijanaiset
10.01.2016 |
En asu Helsingin keskustassa tai edes lähellä, mutta käyn siellä joskus harvoin hoitamassa asioita ja ostoksilla. No olin eilen kaupoilla ja ratikassa eteen istui kaksi nuorta naista. Puhuivat opiskelusta mutta herranjestas heidän ulkomuotoaan!! Molemmilla merkkilaukut ja kellot ja muutenki todella huoliteltu ulkonäkö hiuksia ja meikkiä myöten...Miten opiskelijoilla varaa näyttää tältä? Kiinnitin loppupäivän tarkempaa huomiota ja huomasin että moni muukin nuori nainen on sonnustautunut todella kalliin oloisesti. Tiedän että pikkujuttu, mutta jotenkin vaivaa silti. Mitä jos oma tytär tulevaisuudessa haluaa esimerkiksi Helsingin yliopistoon, tuleeko hänestä ihan ulkopuolinen kun minulla ei ole varaa ostella useampia laukkuja yms.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidin kaksi välivuotta ennen kuin pääsin opiskelemaan yliopistoon - joka ei tosin ole Helsingissä. Välivuodet asuin vanhempieni luona ja tein 37,5-tuntista työviikkoa, pääasiassa työskentelin sellaisina aikoina, että kuittasin ilta- ja viikonloppulisiäkin. Vanhemmilleni ei tarvinnut (tietenkään, onneksi) maksaa mitään vuokraa tai ruokarahaa, joten käytin rahaa mm. laadukkaisiin vaatteisiin, laadukkaaseen ja kestävään elektroniikkaan ja niin edelleen. Nyt elän opintorahalla ja työtulolla jota kertyy muutamasta viikkotunnista, vaatteeni ja laukkuni ovat edelleen siistejä, koska silloin leveästi elellessäni panostin laatuun.
Että sori hei siitä, että omalla työnteollani rahoitin itselleni sellaisia asioita, jotka eivät lahoa kolmessa viikossa ja päädy maatumattomaksi jätteeksi kaatopaikalle.
sori, hei, mutta oikeastaan sinunkin äitisi ja isäsi maksoivat sun elintason jos heidän kustannuksellaan asuit, söit ja kulutit. Varmaan helppo törsätä turhuuksiin kun joku maksaa elämisen.
Kuulostaa jopa erikoiselta että täysipäiväisesti työssäkäyvä, kotona asuva lapsi ei korvaa mitään vanhemmille asumisestaan...
Toinen hlö vastaa. Minulla sama tilanne ollut nuorena. Tosin tiedostan sen, että sain säästöni suurelta osin vanhempieni ansiosta. Mutta on jokaisen vanhemman oma asia, antaako asua aikuisen lapsen ilmaiseksi vai ei. Jos jollain ei ole velkoja ja palkka on hyvä, voi haluta aivan omaehtoisesti tukea aikuisia lapsiaan hyvää tarkoittaen.
Hyvää tarkoittaen = Lapsella varaa ostaa merkkilaukkuja ja vaatteita, tuotteita joilla ylläpitää ulkonäkönsä tiettyjen vaatimusten mukaisena?
Kannattaako tuollaista hyvää tarkoittaa, sitä tässä pohdin?
Pienituloisena on vaikea ymmärtää sitä, että joillain on enemmän rahaa käytettävissä, tiedän kyllä. Ajattele järjellä. Suomessa osa kansasta kuitenkin on varakkaita. Jos jollain on vapaata rahaa esimerkiksi 100 000 euroa tai 2 000 000 euroa, on aivan luonnollista, että nämä laittavat rahaa kiertämään eteenpäin myös lastensa hyväksi. Silloin siitä varallisuudesta on iloa itselle, kun saa itse valita käyttökohteen, olkoon se sitten lapsen merkkilaukku tai puolison kenkäkokoelman kartuttaminen tai lomamatkan varaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä käyn töissä opiskelun ohella ja ostan ja matkustelen miten tykkään, vaikka tietenkin hintoja vertaillen esim matkojen kohdalla. Myös asumisen kanssa on käynyt tuuri, kun perhesuhteiden kautta asun edullisella vuokralla.
Ainakin Helsingin yliopisto on voimakkaasti keskiluokkaisen segmentin hallussa - ja näin on tainnut olla käytännössä aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidin kaksi välivuotta ennen kuin pääsin opiskelemaan yliopistoon - joka ei tosin ole Helsingissä. Välivuodet asuin vanhempieni luona ja tein 37,5-tuntista työviikkoa, pääasiassa työskentelin sellaisina aikoina, että kuittasin ilta- ja viikonloppulisiäkin. Vanhemmilleni ei tarvinnut (tietenkään, onneksi) maksaa mitään vuokraa tai ruokarahaa, joten käytin rahaa mm. laadukkaisiin vaatteisiin, laadukkaaseen ja kestävään elektroniikkaan ja niin edelleen. Nyt elän opintorahalla ja työtulolla jota kertyy muutamasta viikkotunnista, vaatteeni ja laukkuni ovat edelleen siistejä, koska silloin leveästi elellessäni panostin laatuun.
Että sori hei siitä, että omalla työnteollani rahoitin itselleni sellaisia asioita, jotka eivät lahoa kolmessa viikossa ja päädy maatumattomaksi jätteeksi kaatopaikalle.
sori, hei, mutta oikeastaan sinunkin äitisi ja isäsi maksoivat sun elintason jos heidän kustannuksellaan asuit, söit ja kulutit. Varmaan helppo törsätä turhuuksiin kun joku maksaa elämisen.
Kuulostaa jopa erikoiselta että täysipäiväisesti työssäkäyvä, kotona asuva lapsi ei korvaa mitään vanhemmille asumisestaan...
Toinen hlö vastaa. Minulla sama tilanne ollut nuorena. Tosin tiedostan sen, että sain säästöni suurelta osin vanhempieni ansiosta. Mutta on jokaisen vanhemman oma asia, antaako asua aikuisen lapsen ilmaiseksi vai ei. Jos jollain ei ole velkoja ja palkka on hyvä, voi haluta aivan omaehtoisesti tukea aikuisia lapsiaan hyvää tarkoittaen.
Hyvää tarkoittaen = Lapsella varaa ostaa merkkilaukkuja ja vaatteita, tuotteita joilla ylläpitää ulkonäkönsä tiettyjen vaatimusten mukaisena?
Kannattaako tuollaista hyvää tarkoittaa, sitä tässä pohdin?
No pahaako jonkun pitäisi mielestäsi toivoa omille lapsilleen? Mikä tuossa on väärää? Miksi olet niin merkkilaukkuvastainen?
Tätä minäkin ihmettelen. Niiden, joilla on varaa, pitäisi kuluttaa. Ja kun sitten kuluttaa, niin sekään ei ole hyvä. Tililläkö niitä rahoja täytyisi pitää? Minä ostan lapsilleni ihan mielelläni kaikkea sellaista, mihin heillä ei nyt opiskeluaikana muutoin olisi varaa. Tavaraa, palveluita, kalliimpaa ruokaa, matkoja jne.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen helsinkiläisen opiskelijatytön äiti. Käyn töissä, tienaan mukavasti ja annan lapselleni rahaa, koska hän joka tapauksessa minut joskus perii. En ymmärrä, miksi tytön pitäisi kituuttaa opiskeluaikansa vain siksi, että se jotenkin häntä jalostaa. Minulla on varaa maksaa, hänellä on tarvetta käyttää rahaa. Omat työtulonsa hän voi laittaa ASP-tilille tai tuhlata, sama se minulle. En vain pidä järkevänä sitä, että kun minä kuolen kohtalaisen varakkaana joskus 90 v iässä, niin siinä vaiheessa 60v tyttöni perisi omaisuuteni kituutettuaan sitä ennen opiskeluaikana ja työuran alussa kymmenkunta vuotta.
Sinun laaja omaisuutesi pitää sisällään myös kristallipallon? Se taitaakin olla äärettömän kallisarvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kolmekymppinen ja käyn töissä. Ja silti vanhemmat antaa mulle rahaa.
Tosin palkkani on vähän päälle tonnin, mut ilmeisesti ammattikorkeakoulusta ei parempaakaan ammattia saa.
Tulen itse köyhästä perheestä, jossa töitä oli etsittävä ja asumisen ja ruuan kuluihin osallistuttava kun lapsilisät loppuivat.
Mulla on pari ystävää joilla samanlainen tausta. Silloin vanhemmille ei soiteta ja pyydetä rahaa vaan enemmänkin vanhemmat soittaa ja pyytää lainaa tai avustusta.
Hyväosaisilla ystävilläni on vaikeuksia ymmärtää tätä. Ajattelevat että vanhempien hankkima kämppä tai rahasto on itsestäänselvyys. Se ei häiritse että jonkun vanhemmilla on edellytykset auttaa vaan juuri asian pitäminen itsestäänselvyytenä.
Alue: Aihe vapaa
No pahaako jonkun pitäisi mielestäsi toivoa omille lapsilleen? Mikä tuossa on väärää? Miksi olet niin merkkilaukkuvastainen?