Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Järkytys: Helsingin opiskelijanaiset
10.01.2016 |
En asu Helsingin keskustassa tai edes lähellä, mutta käyn siellä joskus harvoin hoitamassa asioita ja ostoksilla. No olin eilen kaupoilla ja ratikassa eteen istui kaksi nuorta naista. Puhuivat opiskelusta mutta herranjestas heidän ulkomuotoaan!! Molemmilla merkkilaukut ja kellot ja muutenki todella huoliteltu ulkonäkö hiuksia ja meikkiä myöten...Miten opiskelijoilla varaa näyttää tältä? Kiinnitin loppupäivän tarkempaa huomiota ja huomasin että moni muukin nuori nainen on sonnustautunut todella kalliin oloisesti. Tiedän että pikkujuttu, mutta jotenkin vaivaa silti. Mitä jos oma tytär tulevaisuudessa haluaa esimerkiksi Helsingin yliopistoon, tuleeko hänestä ihan ulkopuolinen kun minulla ei ole varaa ostella useampia laukkuja yms.
Kommentit (48)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun vanhemmat ovat kustantaneet mun opiskelut, enkä edes häpeä sitä. Asuin heidän asunnossaan krunikassa ja sain n. 1500 kuussa juokseviin menoihin, jos halusin lisää niin kävin tekemässä muutaman opettajansijaisuuden. Miksi olisin kieltäytynyt? Nyt hyvä koulutus ja kunnon palkka. Mitä sitten, jos isi tai äiti maksaa? Suomessa on suurin rikos olla varakas.
Miksi et vain pyytänyt enempää rahaa vanhemmiltasi?
Vierailija kirjoitti:
Pidin kaksi välivuotta ennen kuin pääsin opiskelemaan yliopistoon - joka ei tosin ole Helsingissä. Välivuodet asuin vanhempieni luona ja tein 37,5-tuntista työviikkoa, pääasiassa työskentelin sellaisina aikoina, että kuittasin ilta- ja viikonloppulisiäkin. Vanhemmilleni ei tarvinnut (tietenkään, onneksi) maksaa mitään vuokraa tai ruokarahaa, joten käytin rahaa mm. laadukkaisiin vaatteisiin, laadukkaaseen ja kestävään elektroniikkaan ja niin edelleen. Nyt elän opintorahalla ja työtulolla jota kertyy muutamasta viikkotunnista, vaatteeni ja laukkuni ovat edelleen siistejä, koska silloin leveästi elellessäni panostin laatuun.
Että sori hei siitä, että omalla työnteollani rahoitin itselleni sellaisia asioita, jotka eivät lahoa kolmessa viikossa ja päädy maatumattomaksi jätteeksi kaatopaikalle.
sori, hei, mutta oikeastaan sinunkin äitisi ja isäsi maksoivat sun elintason jos heidän kustannuksellaan asuit, söit ja kulutit. Varmaan helppo törsätä turhuuksiin kun joku maksaa elämisen.
Kuulostaa jopa erikoiselta että täysipäiväisesti työssäkäyvä, kotona asuva lapsi ei korvaa mitään vanhemmille asumisestaan...
Monet ovat olleet työelämässä ennen yliopisto-opiskeluja, useat vuosiakin. Ei tuo mitenkään tavatonta minust aole. Pitäisikö ulkomuoto muuttaa heti köyhäilijäksi, kun aloittaa yliopisto-opinnot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidin kaksi välivuotta ennen kuin pääsin opiskelemaan yliopistoon - joka ei tosin ole Helsingissä. Välivuodet asuin vanhempieni luona ja tein 37,5-tuntista työviikkoa, pääasiassa työskentelin sellaisina aikoina, että kuittasin ilta- ja viikonloppulisiäkin. Vanhemmilleni ei tarvinnut (tietenkään, onneksi) maksaa mitään vuokraa tai ruokarahaa, joten käytin rahaa mm. laadukkaisiin vaatteisiin, laadukkaaseen ja kestävään elektroniikkaan ja niin edelleen. Nyt elän opintorahalla ja työtulolla jota kertyy muutamasta viikkotunnista, vaatteeni ja laukkuni ovat edelleen siistejä, koska silloin leveästi elellessäni panostin laatuun.
Että sori hei siitä, että omalla työnteollani rahoitin itselleni sellaisia asioita, jotka eivät lahoa kolmessa viikossa ja päädy maatumattomaksi jätteeksi kaatopaikalle.
sori, hei, mutta oikeastaan sinunkin äitisi ja isäsi maksoivat sun elintason jos heidän kustannuksellaan asuit, söit ja kulutit. Varmaan helppo törsätä turhuuksiin kun joku maksaa elämisen.
Kuulostaa jopa erikoiselta että täysipäiväisesti työssäkäyvä, kotona asuva lapsi ei korvaa mitään vanhemmille asumisestaan...
Toinen hlö vastaa. Minulla sama tilanne ollut nuorena. Tosin tiedostan sen, että sain säästöni suurelta osin vanhempieni ansiosta. Mutta on jokaisen vanhemman oma asia, antaako asua aikuisen lapsen ilmaiseksi vai ei. Jos jollain ei ole velkoja ja palkka on hyvä, voi haluta aivan omaehtoisesti tukea aikuisia lapsiaan hyvää tarkoittaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä muu kohde voisi olla rahankäytölle vanhemman kannalta tärkeämpi, kuin oman lapsen elämän tukeminen? Jos se on taloudellisesti mahdollista, niin siitä vaan!
Eihän ne laukut maksa kun jotain kolmisen hunttia.. Ottaa vaikka opintolainaa kerran, jos ei muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pappa betalar. Näillä kermaperseillä on asunnoista lähtien kaikki valmiina, kun on millä mällätä.
Eikös se ole vain hyvä, että on asunto valmiina? Pääkaupunkiseudulla on pulaa vuokra-asunnoista, joten muidenkin opiskelijoiden kannalta on vain hyvä, jos joku ei ole hakemassa samoja asuntoja.
Pääkaupunkiseudulla asuu runsaasti varakkaita perheitä. Ei se varallisuus mihinkään katoa, kun tytär aloittaa yliopistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun vanhemmat ovat kustantaneet mun opiskelut, enkä edes häpeä sitä. Asuin heidän asunnossaan krunikassa ja sain n. 1500 kuussa juokseviin menoihin, jos halusin lisää niin kävin tekemässä muutaman opettajansijaisuuden. Miksi olisin kieltäytynyt? Nyt hyvä koulutus ja kunnon palkka. Mitä sitten, jos isi tai äiti maksaa? Suomessa on suurin rikos olla varakas.
On tutkittu, että rikastumisen myötä ihmiseltä katoaa empatia. Samoin aletaan pitää vaurastumista vain omasta itsestä kiinni olevana tekijänä. Tätä taustaa vasten ymmärrän kiukkusi rikoksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidin kaksi välivuotta ennen kuin pääsin opiskelemaan yliopistoon - joka ei tosin ole Helsingissä. Välivuodet asuin vanhempieni luona ja tein 37,5-tuntista työviikkoa, pääasiassa työskentelin sellaisina aikoina, että kuittasin ilta- ja viikonloppulisiäkin. Vanhemmilleni ei tarvinnut (tietenkään, onneksi) maksaa mitään vuokraa tai ruokarahaa, joten käytin rahaa mm. laadukkaisiin vaatteisiin, laadukkaaseen ja kestävään elektroniikkaan ja niin edelleen. Nyt elän opintorahalla ja työtulolla jota kertyy muutamasta viikkotunnista, vaatteeni ja laukkuni ovat edelleen siistejä, koska silloin leveästi elellessäni panostin laatuun.
Että sori hei siitä, että omalla työnteollani rahoitin itselleni sellaisia asioita, jotka eivät lahoa kolmessa viikossa ja päädy maatumattomaksi jätteeksi kaatopaikalle.
Tuo on aika epätavallista, että lukion jälkeen hengaillaan vanhemmilla pari vuotta ilman, että maksetaan ruoasta tai asumisesta mitään vaikka käydään kokopäivätöissä. Kaikki mun tuntemani kaverit ovat maksaneet vanhemmilleen asumisesta, kun ovat täyttäneet 20 vuotta ja vielä luuhanneet porukoidensa kämpässä.
Häh! Itse taas en tiedä ketään, joka olisi lukion jälkeisenä välivuotena maksanut vanhemmille asumisesta. Ruokaa toki on itsekkin ostettu, mutta ei mitään vuokraa tai sähkölaskuja ole kenenkään tuntemani (itseni mukaan lukien) tarvinut maksaa. Yhtä lailla omat vanhempani olisivat voineet peria vuokraa jo 15-vuotiaasta asti kesäisin kun olin palkkatöissä. Eivät perineet ja siksi kotoa pois muuttaessa oli omia säästöjä opiskelujen turvana. Niiden säästöjen ja lomilla tehtyjen töiden ansiosta minun ei tarvinut nostaa ollenkaan opintolainaa tai tehdä töitä opiskelun ohella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun vanhemmat ovat kustantaneet mun opiskelut, enkä edes häpeä sitä. Asuin heidän asunnossaan krunikassa ja sain n. 1500 kuussa juokseviin menoihin, jos halusin lisää niin kävin tekemässä muutaman opettajansijaisuuden. Miksi olisin kieltäytynyt? Nyt hyvä koulutus ja kunnon palkka. Mitä sitten, jos isi tai äiti maksaa? Suomessa on suurin rikos olla varakas.
Toivottavasti maksoit lahjaveron vanhemmiltasi saamista rahoista. Verottaja saattaa muuten kiinnostua tuollaisesta jälkikäteen.
Ei hätää, ei kiinnostu:) eli tehty niin, että bensaan oli oma kortti, auto tietty porukoiden nimissä, sitten rinnakkaisluotto, stockun kortti, osa käteisenä ja ne. Välillä myin esim. isän mp:n ja sain siitä osan rahana. Hehän saivat sen 4000 ja 4000 lahjoittaa, kuten myös isovanhempani. Koen todella empatiaa huonosti tienaavia kohtaan. Olen lukenut sos.tieteitä ja työskennellyt sote-puolella. En millään tavoin koe, että juuri me olisimme ansainneet varakkuuden. Töitä on tehty kovasti ja tehdään jatkossakin, lisäksi on käynyt hyvä tuuri. En kokenut koskaan tarvetta suuremmalle summalle, ennen vaihtoa oli kiva käydä välillä töissä ja säästää extrarahat. Minulla on ollut hyvä tuuti ja toivon että voin olla työssäni monelle avuksi:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen helsinkiläisen opiskelijatytön äiti. Käyn töissä, tienaan mukavasti ja annan lapselleni rahaa, koska hän joka tapauksessa minut joskus perii. En ymmärrä, miksi tytön pitäisi kituuttaa opiskeluaikansa vain siksi, että se jotenkin häntä jalostaa. Minulla on varaa maksaa, hänellä on tarvetta käyttää rahaa. Omat työtulonsa hän voi laittaa ASP-tilille tai tuhlata, sama se minulle. En vain pidä järkevänä sitä, että kun minä kuolen kohtalaisen varakkaana joskus 90 v iässä, niin siinä vaiheessa 60v tyttöni perisi omaisuuteni kituutettuaan sitä ennen opiskeluaikana ja työuran alussa kymmenkunta vuotta.
Musta tämä oli hyvin perusteltu, vaikka itse olen ihan tavallinen työssäkäyvä opiskeljia, joka ei saa vanhemmiltaan rahaa. En ole koskaan osannut olla kateellinen niille opiskelijoille, jotka tulevat varakkaamista perheistä, sillä ei sillä minulle ole mitään väliä mistä muiden rahat tulevat. En ole myöskään törmännyt opiskelijoihin, jotka olisivat jotenkin ylimielisiä varakkuutensa takia, vaikka tämmöinen ennakkoluulo joillain saattaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidin kaksi välivuotta ennen kuin pääsin opiskelemaan yliopistoon - joka ei tosin ole Helsingissä. Välivuodet asuin vanhempieni luona ja tein 37,5-tuntista työviikkoa, pääasiassa työskentelin sellaisina aikoina, että kuittasin ilta- ja viikonloppulisiäkin. Vanhemmilleni ei tarvinnut (tietenkään, onneksi) maksaa mitään vuokraa tai ruokarahaa, joten käytin rahaa mm. laadukkaisiin vaatteisiin, laadukkaaseen ja kestävään elektroniikkaan ja niin edelleen. Nyt elän opintorahalla ja työtulolla jota kertyy muutamasta viikkotunnista, vaatteeni ja laukkuni ovat edelleen siistejä, koska silloin leveästi elellessäni panostin laatuun.
Että sori hei siitä, että omalla työnteollani rahoitin itselleni sellaisia asioita, jotka eivät lahoa kolmessa viikossa ja päädy maatumattomaksi jätteeksi kaatopaikalle.
sori, hei, mutta oikeastaan sinunkin äitisi ja isäsi maksoivat sun elintason jos heidän kustannuksellaan asuit, söit ja kulutit. Varmaan helppo törsätä turhuuksiin kun joku maksaa elämisen.
Kuulostaa jopa erikoiselta että täysipäiväisesti työssäkäyvä, kotona asuva lapsi ei korvaa mitään vanhemmille asumisestaan...
Toinen hlö vastaa. Minulla sama tilanne ollut nuorena. Tosin tiedostan sen, että sain säästöni suurelta osin vanhempieni ansiosta. Mutta on jokaisen vanhemman oma asia, antaako asua aikuisen lapsen ilmaiseksi vai ei. Jos jollain ei ole velkoja ja palkka on hyvä, voi haluta aivan omaehtoisesti tukea aikuisia lapsiaan hyvää tarkoittaen.
Hyvää tarkoittaen = Lapsella varaa ostaa merkkilaukkuja ja vaatteita, tuotteita joilla ylläpitää ulkonäkönsä tiettyjen vaatimusten mukaisena?
Kannattaako tuollaista hyvää tarkoittaa, sitä tässä pohdin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidin kaksi välivuotta ennen kuin pääsin opiskelemaan yliopistoon - joka ei tosin ole Helsingissä. Välivuodet asuin vanhempieni luona ja tein 37,5-tuntista työviikkoa, pääasiassa työskentelin sellaisina aikoina, että kuittasin ilta- ja viikonloppulisiäkin. Vanhemmilleni ei tarvinnut (tietenkään, onneksi) maksaa mitään vuokraa tai ruokarahaa, joten käytin rahaa mm. laadukkaisiin vaatteisiin, laadukkaaseen ja kestävään elektroniikkaan ja niin edelleen. Nyt elän opintorahalla ja työtulolla jota kertyy muutamasta viikkotunnista, vaatteeni ja laukkuni ovat edelleen siistejä, koska silloin leveästi elellessäni panostin laatuun.
Että sori hei siitä, että omalla työnteollani rahoitin itselleni sellaisia asioita, jotka eivät lahoa kolmessa viikossa ja päädy maatumattomaksi jätteeksi kaatopaikalle.
sori, hei, mutta oikeastaan sinunkin äitisi ja isäsi maksoivat sun elintason jos heidän kustannuksellaan asuit, söit ja kulutit. Varmaan helppo törsätä turhuuksiin kun joku maksaa elämisen.
Kuulostaa jopa erikoiselta että täysipäiväisesti työssäkäyvä, kotona asuva lapsi ei korvaa mitään vanhemmille asumisestaan...
Toinen hlö vastaa. Minulla sama tilanne ollut nuorena. Tosin tiedostan sen, että sain säästöni suurelta osin vanhempieni ansiosta. Mutta on jokaisen vanhemman oma asia, antaako asua aikuisen lapsen ilmaiseksi vai ei. Jos jollain ei ole velkoja ja palkka on hyvä, voi haluta aivan omaehtoisesti tukea aikuisia lapsiaan hyvää tarkoittaen.
Hyvää tarkoittaen = Lapsella varaa ostaa merkkilaukkuja ja vaatteita, tuotteita joilla ylläpitää ulkonäkönsä tiettyjen vaatimusten mukaisena?
Kannattaako tuollaista hyvää tarkoittaa, sitä tässä pohdin?
Kyse ei ole sinun rahoistasi. Onko sillä sinun elämääsi jotain vaikutusta, mihin muut rahansa käyttävät?
Joo, Helsingin yliopisto on just niin homogeeninen paikka, että kahdesta naisesta voi päätellä, millaisia kaikki kymmenet tuhannet opiskelijat ovat ja tiedekunnasta, koulutusohjelmasta ja oppiaineesta riippumatta sosiaalinen paine pakottaa kaikki samanlaisiksi. Myös kaikki 25-vuotiaina opintonsa aloittavat taantuvat siellä 15-vuotiaan tasolle ja lopettavat omilla aivoillaan ajattelemisen ja alkavat matkia ensimmäistä stadissa vastaantulevaa pissistä.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä mun vanhemmat ovat kustantaneet mun opiskelut, enkä edes häpeä sitä. Asuin heidän asunnossaan krunikassa ja sain n. 1500 kuussa juokseviin menoihin, jos halusin lisää niin kävin tekemässä muutaman opettajansijaisuuden. Miksi olisin kieltäytynyt? Nyt hyvä koulutus ja kunnon palkka. Mitä sitten, jos isi tai äiti maksaa? Suomessa on suurin rikos olla varakas.