Rehellisiä mielipiteitä punastelusta

Noloa ja säälittävää. Jotain on omallatunnolla, jos punastelee ilman aikojaan.

Olin itsekin nuorempana punastelija ja pidän vain söpönä jos esiintyjä punastuu. Ei ole negatiivinen asia lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Noloa ja säälittävää. Jotain on omallatunnolla, jos punastelee ilman aikojaan.

Jotain on todella vialla mun täytyy tollanen kommentti heittää. Huomaa, että olet tyhmä ja kouluttamaton.

Ihan merkityksetöntä, jos puhuja punastelee. Pääasia, että puhuu selvästi ja kiinnostavasti.

Esiintyvänä ja punastelevan ihmisenä tunnen sympatiaa, tiedän kuinka vaikeata ja haastavaa se on. Omasta kokemuksestani muulla viestinnällä on merkitystä. Itsevarma olemus ja jopa punastumisen mainitseminen laukaisee jännitystä. Sekä itselle että yleisölle, normaali reaktiohan punastumiseen tuntuu olevan tietty sääli ja häpeä. Asian mainitseminen kuitenkin ilmoittaa yleisölle, että asia on tiedossa ja puhuja itse osaa suhtautua siihen oikein ja jopa hieman huumorilla.

Ei haittaa. Varsinkin joulun alla vaan hyväksi.

Nainen tietysti söpö ja ihq. 

Mies nolo, pervo ja luuseri nössö. 

Vierailija kirjoitti:

Nainen tietysti söpö ja ihq. 

Mies nolo, pervo ja luuseri nössö. 

 

Vain miesten mielestä. Yleisössä saattaa olla myös naisia. 

Oletko varma, että se näkyy niin selvästi kuin oletat? Oma punasteluni lieveni ja lopulta häipyi, kun lakkasin jännittämästä sitä huomattuani, ettei se näy niin selvästi kuin luulin (opintoihini ja työhöni kuului kursseja, joilla sai muiden palautetta ja näki omat esiintymisensä videoituina). Beetasalpaajat on kans keksitty: poistavat täysin turhat esiintymisjännitysoireet. Jos punastelu on ihan hirvittävän selvää, ja etenkin jos yhdistyy takelteluun ja muuhun tukaluuteen, niin se on epämukavaa yleisöllekin joten kyllä esiintymisvarmuuteen kannattaa panostaa.

Suurin osa ihmisistä jännittää esiintymisiä, senkin tajuaminen saattaa auttaa omaan jännitykseen. Ei se punastelu pahasta ole, mutta todella jännittynyt esiintyminen on tietysti hiukan kiusallista seurattavaa. Siksi kannattaa harjoitella, kertoa monelle jo etukäteen että jännittää jne.

Älä vaan mainitse tai ota puheeksi. Uskon että valtaosa yleisöstä ei edes huomaa että joku punastuu, ei se oikeasti ole niin näkyvää. Ja ihmisillä voi muutenkin olla iho-ongelmia kasvoissa ja punakkuutta, varsinkin näin talvella. Ei sitä kukaan noteeraa.

Tähän on tullut jo ihan hyviä vastauksia. Vastaan silti omien ajatusteni mukaisesti vielä

, ja olen rehellinen. :)

Minä olen aina ollut vähän ujo, mutta tykännyt esiintymisestä. Kuitenkin välillä huomaan, että punastun. Välillä se näkyy ja välillä ei, mutten ole koskaan osannut kiinnittää siihen itse_huomiota. Nuorempana jotkut "kaverit" kyselivät minkä värinen on paloauto, mutta varsinaisissa esiintymistilanteissa en ole kyllä koskaan kuullut kenenkään kommentoivan muiden punastumista. Luulen, että jännittäminen ja punastuminen kuuluu niin monen elämään tai kokemuksiin, että heidän reaktionsa ovat lähinnä neutraaleja tai myötätuntoisia, jos joku punastuu.

Itse pyrin olemaan huomioimatta jos esiintyjä punastuu. Yritän lähinnä itse "helpottaa" puhujaa katsomalla hieman hänestä sivuun (eli ns vältän katsekontaktin saamista) mutten anna katseen harhailla tylsästi. Yrin näyttää siltä että kuuntelen keskittyneesti ja mielenkiinnolla, en siis ala supista vierustoverin kanssa tai pelaa puhelimella. Usein sellainen pahentaa puhujan oloa ja punaa, jos huomaa ettei ketään kiinnosta. Missään tapaukessa en koe punastumista ärsyttävänä, jos siihen ei liity lieveilmiöitä. Pakko rehellisyyden nimissä sanoa, että jos alkaa hirveä takeltelu tai kykenemättömyys jatkaa juttua kunnolla, kun odottaa saavansa hyvän puhe-esityksen, se ärsyttää. On tosi inhottavaa, jos puhuja ei tiedäkään yhtään mistä on puhumassa. Aivan eri juttu, jos ns myöntää virheensä tai sanoo että jännittää ja ajatus hukkui.

Jos puhuja on muutoin hyvä, otta kontaktia, elehtii relevantisti ja vaikuttaa muutoin varmalta, punastumiseen ei kiinnitä ollenkaan huomiota. Ole siis huoleti! Hyvä esiintyjä saa yleisän aina puolelleen, ja asiasta/esityksen toteutuksesta tulee paljon tärkeämpi juttu kuin esiintyjän ulkonäöstä.

Lisäksi se punastuminen on usein vain sisäistä. Kun puhuessa tuntee punan leviävän, kannattaa sen vain nousta, mutta olla kiinnitämättä siihen huomiota. Itselläni auttaa vähän hymyily ja sen jälkeen tiukka keskittyminen asiaan. Myöhemmin saan kuulla, etten ole oikeasti punastunut ollenkaan, vaan puna on ollut vain ns.sisäistä hehkua. Sen sijaan jos punastumista stressaa mielettömästi, se usein nousee näkyväksi.

Mutta tosiaan, paljon mieluummin punastele kuin takeltele! Ensimmäinen ei haittaa ketään, jälkimmäinen synnyttää usein erilaisia suhtautumistapoja ja tunteita.

Tuskin voittekaan uskoa, miten nämä asialliset viestit vierittivät suunnattoman ison kiven pois sydämeltäni! En muista, että tuntemattomien ihmisten sanoilla olisi koskaan ollut tällaista merkitystä minulle. Kyynelkin tuli silmänurkkaan, niin helpottunut olen juuri nyt. Kiitos rakkaat kanssaihmiset, you made my day so bright! 😊

Luin mielenkiinnolla. Olen samanlainen.

Go girl, ei se muita kiinnosta niin paljon kuin sinua itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Nainen tietysti söpö ja ihq. 

Mies nolo, pervo ja luuseri nössö. 

 

Minua kiusattiin kouluaikoina punastumisesta ja myös haukuttiin rumaksi. Jäi vahva tunne, että minun kasvoillani punaisuus on ihan erityisen rumaa. Että en tätä kyllä allekirjoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen tietysti söpö ja ihq. 

Mies nolo, pervo ja luuseri nössö. 

 

Minua kiusattiin kouluaikoina punastumisesta ja myös haukuttiin rumaksi. Jäi vahva tunne, että minun kasvoillani punaisuus on ihan erityisen rumaa. Että en tätä kyllä allekirjoita.

Niin ja siis nainen olen.