Mies unohti että olen raskaana
Tuli kaupasta alkuillasta ja kertoi bonganneensa jotain uutta siideriä. Oli ostanut minulle 6-packin. Kiitin miestä lisäten että harmi kun en voi maistaa. Mies kysyi ihmeissään että miksen. Totesin että no ei semmoinen hyvästä ole raskaana ollessa. Mies mykistyi ja katsoi minua järkyttyneenä. Hetken päästä sai kuitenkin sanotuksi että ainiin, unohdin ihan. Myöhemmin jatkoi vielä kertoen että onkin ihmetellyt kun olen hieman pyöristynyt. Jestas... Mies ei edes tajua että tuo oli todella ikävää. Miten ihmeessä voi unohtaa sen että on tulossa isäksi/vaimo on raskaana???
Kommentit (93)
Nojaa, kyllä mun mielestä tollanen asia voi hetkellisesti livetä mielestä. Onko mies herkästi innostuvaa tyyppiä? Nähnyt kaupassa sidukat ja tullut vaan heti vimma ostaa sua varten ilman sen enempiä ajatuksia
Siiderin ystävänä kiinnostaa, että mitä uutta siideriä on tullut kauppoihin, ja vielä 6-packiin. Aika harvaa siideriä kun saa nykyään valitettavasti enää pikkutölkeissä ja 6-packeina. Mistä sitä saa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota... Minkä ikäinen mies?
28-vuotias, jos se nyt jotenkin oleellista on :-D.
Äimistelin tuossa vielä hetki sitten miten mies oikeasti unohti tuollaisen asian. Ei kuulemma ole tullut ajatelleeksi sitä juuri viimeaikoina niin on päässyt unohtumaan. Olen kuitenkin jo 4. kuulla joten ei tämä mikään ihan tuore juttukaan ole enään. Mies vain kuittasi äimistelyni toteamalla että joskus sitä vain unohtaa isojakin juttuja ja korkkasi oluen. Tulkitsin keskustelun päättyneeksi siihen... ap
Ei ihan älyn jättiläiseltä vaikuta tuo miehesi...
Minusta melkoista ylianalysointia joiltakin. Jos raskaus on alussa ja siitä ei ole vielä ollut hirveästi puhetta tai ulkoisia merkkejä, niin onko se nyt outoa, että mies unohtaa? Tai ei ymmärrä ajatella, millä tavoin raskaus rajoittaa naista. Jos mies ei ole vielä henkisesti sisäistänyt, että siellä oikeasti vauva kehittyy. Onhan se myös aluksi haasteellista muuttaa tapojansa, joihin on jo vuosikausia tottunut. Monelle miehelle se raskauden tajuaminen iskee todellisesti kalloon vasta kun esim naisen vatsa alkaa pyöristyä, kun on mukana ensimmäistä kertaa ultrassa tai tulee muita selviä raskauden merkkejä. Tämän ainakin olen huomannut hoitotyössä. :)
no minä olin ITSE innoissani ostamassa uutta siiderimakua, kunnes muistin että ai niin joo .D
ja sitten taas vauvan jo synnyttyä pomppasin sängystä kauhuissani että " vauva ei ¨liiku!" no ei kai, kun oli jo syntynyt ja omassa sängyssään...
Eiköhän tämä ollut ihan aivopieru. Itselleni on esimerkiksi käynyt niin, että saatan viitata itseeni sinkkuna tyyliin sanoa työkavereille, että "olisipa siellä konferenssissa komeita sinkkumiehiä", vaikka olen onnellisesti parisuhteessa ihanan miehen kanssa enkä todellakaan etsi ketään muuta. Olin tätä ennen ollut pitkään sinkkuna, joten tuollaiset heitot tulevat ikään kuin vanhasta tottumuksesta.
Hah, mää unohdin monesti itse olevani raskaana. Paitsi tieten loppuvaiheessa, kun se penteleen pallo oli jokapaikassa tiellä.
Se on mies. Se ei ole raskaana. Eikä ajattele raskauttas 24/7. Höttö pää, eipä siihen muuta tarvita. Olisit onnellinen että halusi ilahduttaa ja yllättää tuomalla sullekin jotain hyvää, joskin vähän tilanteeseen väärää tuotetta.
Provohan tää, ja kömpelö sellainen. Hakenut vauhtia kirjoittamalla itse alkuviestit, säälittävää.
Ihan normaalia tuo minusta on. Asia ei ole miehelle mitenkään ajankohtainen, jos lapsi syntyy joskus 8 kk kuluttua eikä raskaus näy elämässänne vielä mitenkään.
En minäkään pysy perillä kaikista vaimon menoista. Nytkin sain tietää että on lähdössä työmatkalle maanantaina muutamaksi päiväksi. Vaimo toki kertoi matkasta jo ennen joulua, mutta unohdin koko asian, koska se ei ollut ajankohtainen silloin.
Kyllähän tuo ymmärrettävää on, että noin voi käydä.
Mutta jos noin jossain parisuhteessa käy, niin jotain se kertoo myös suhteesta ja suhteessa puhumisesta. Jos vauva on tulossa, niin yleensä asiasta puhutaan ja asiaa huomioidaan arjessa jo muutenkin. Odotellaan koska liikkeet alkavat tuntua, ihmetellään yhdessäkin koska vatsakumpu alkaa näkyä, mietitään mille neuvolakäynnille mennään molemmat. Pohditaan mitä muutoksia kotiin pitää tehdä, jotta koti on vauvankin koti. Elämään puhutaan vauvalle tilaa. Tässä prosessissa pomona on nainen, koska, kuten täällä on jo todettu, se vauva on siellä naisen kehossa.
Olet, ap, huonosti hoitanut hommasi.
Mun mies soitti mulle kaupasta yks lauantai, että tuonko sulle Karhua vai Karjalaa. Totesin miehelle, että ehkä kuitenkin vaikka Jaffaa. Mies hämmentyi puhelimessa, että etkö muka ota saunaoluita. Nooo en tässä tilassa. Sitten mies repesi puhelimen toisessa päässä. Oli unohtanut koko raskauden. Ja tämä oli neljättä lasta odottaessa. :D En osannut tuosta suuttua tai loukkaantua. Mun mielestä oli hauska juttu. Joskus tulee tällaisia aivopieruja. En mäkään ole aina muistanut olevani raskaana, vaikka olen ollut ihan viimeisilläni ja olisi kuvitellut niin ison mahan kanssa muistavan, mutta ei...
Kyllä mä unohdin joskus itsekin olevani raskaana. Olinkohan just noilla viikoilla kun ei maha vielä juuri näkynyt eikä vauvan liikkeet niin selvästi tuntunut ja olin kaupassa ihan normaalisti ruokaostoksilla kun bongasin muistaakseni jotain uutta lonkeroa tai siideriä ja olin jo mättämässä sitä kärryyn kun muistin että ai niin..Kaupasta tuli joskus muutenkin kannettua kotiin sellaista mitä ei raskaana suositella syötäväksi. Nämä siis vanhasta tottumuksesta tuli ostettua.
Haha, repesin. Löysää vähän nutturaa, ap. Voi sitä tuore äitikin unohtaa hetkeksi, että on äiti, että revi siitä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo ymmärrettävää on, että noin voi käydä.
Mutta jos noin jossain parisuhteessa käy, niin jotain se kertoo myös suhteesta ja suhteessa puhumisesta. Jos vauva on tulossa, niin yleensä asiasta puhutaan ja asiaa huomioidaan arjessa jo muutenkin. Odotellaan koska liikkeet alkavat tuntua, ihmetellään yhdessäkin koska vatsakumpu alkaa näkyä, mietitään mille neuvolakäynnille mennään molemmat. Pohditaan mitä muutoksia kotiin pitää tehdä, jotta koti on vauvankin koti. Elämään puhutaan vauvalle tilaa. Tässä prosessissa pomona on nainen, koska, kuten täällä on jo todettu, se vauva on siellä naisen kehossa.
Olet, ap, huonosti hoitanut hommasi.
En haluaisi tehdä yhdessä mitään sinun kanssasi. Asioissa mennään vain sinun ehdoillasi kaikessa? Toinen voi kanssasi unohtaa OMAN elämänsä?
Ja kyllä, olen äiti, mutta nauraisin vaan, jos noin kävisi. Mieheni on silti mitä osallistuvin isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo ymmärrettävää on, että noin voi käydä.
Mutta jos noin jossain parisuhteessa käy, niin jotain se kertoo myös suhteesta ja suhteessa puhumisesta. Jos vauva on tulossa, niin yleensä asiasta puhutaan ja asiaa huomioidaan arjessa jo muutenkin. Odotellaan koska liikkeet alkavat tuntua, ihmetellään yhdessäkin koska vatsakumpu alkaa näkyä, mietitään mille neuvolakäynnille mennään molemmat. Pohditaan mitä muutoksia kotiin pitää tehdä, jotta koti on vauvankin koti. Elämään puhutaan vauvalle tilaa. Tässä prosessissa pomona on nainen, koska, kuten täällä on jo todettu, se vauva on siellä naisen kehossa.
Olet, ap, huonosti hoitanut hommasi.
En haluaisi tehdä yhdessä mitään sinun kanssasi. Asioissa mennään vain sinun ehdoillasi kaikessa? Toinen voi kanssasi unohtaa OMAN elämänsä?
Ja kyllä, olen äiti, mutta nauraisin vaan, jos noin kävisi. Mieheni on silti mitä osallistuvin isä.
Miten niin tuossa kuvauksessa mennään kenenkään ehdoilla? Vauvaahan siinä odotellaan, vauvakin rupeaa asettamaan ehtoja?
Vai ajatteletko että yhteinen lapsi on vain äidin asia?
Meillä ainakin lapset ovat olleet yhteisesti toivottu projekti, ja raskaus ja vauvan odottaminen siksi kuulunut myös miehelle.
Ap hyvä, ei tuollaisia asioita oikeesti kukaan terve ihminen unohda! Kyllä on pääkopassa jotain häikkää tai sitten miestä ei kiinnosta koko asia millään tavalla.