Häviääkö kaikilla kosketus pitkässä parisuhteessa?
Tarkoitan halailua, pussailua, koskettelua noin yleensä ja tietty seksiäkin.. Väheneenkö se tosiaan vuosien myötä aina vaan enemmän ja enemmän vai onko joku kuitenkin pielessä ja pahasti jos ei huvita enää koskea toiseen? Vai onko nämä niitä parisuhteen "vaiheita"?
Me ollaan mieheni kanssa oltu nyt 5 vuotta yhdessä (mikä ei sekään kauhean pitkä aika ole), ja nykyään huomaan että me ei juuri koskaan kosketa toisiamme. Nukumme kyllä samassa sängyssä, usein lapsi välissä, ja seksiä on osittain senkin takia hyvin harvoin. Kaipasin sitä itse vielä pari vuotta sitten enemmän, mutta kun mies silminnähden ahdistui halukkuudestani, niin olen antanut asian vähän niinkuin olla, varmaan virhe.
Ymmärrän senkin että läheisyyden tarve eri ihmisillä on erilainen. Mutta pitkässä suhteessa luulen, että seksillä on aika suuri vaikutus muuhunkin fyysiseen kanssakäymiseen, tai lähinnä seksin puutteella.. Meillä ei ole ollenkaan harvinaista jos seksiä on vain kerran kuussa. Pidempiäkin taukoja on ollut useita.
Kenelläkään ollut samanlaisia kokemuksia? Onko mahdollista saada romanttista kipinää suhteeseen, joka tällaisessa jamassa? Miten voi lähestyä toista ilman että hän ahdistuu? Minunkaan ei tällä hetkellä tee edes mieli lähestyä miestäni, koska pelkään että hän suhtautuu siihen kylmästi ja tunnen oloni taas jälleen kerran tyhmäksi.. Alkaa vaan turhauttaa elää yhdessä mukamas parisuhteessa ihmisen kanssa, jota ei edes uskalla koskea.
Kommentit (27)
Voihan ne lapset sitä halimista yms vähentää, mutta onkin kyse siitä onko kosketus kadonnut. Muutama pikkupusukin päivässä pitää suhdetta hengissä silloin kun on hiljaisempaa. Kokonaan ei pidä unohtaa.
Aloitatte siitä, että lapsi omaan sänkyyn ja huoneeseen. Saunotte vain kahdestaan, lapsi mummolle jos sellainen on. Ole aloitteen tekijä ja helli miestä. Ja tärkein, sano ajatuksesi ääneen, älä kuitenkaan syyttäen, mies ei ole ajatustenlukija
Vierailija kirjoitti:
Tämän palstan äideillä yhteinen elämä miehen kanssa on vaan parantunut lapsien myötä, mutta täällä reaalielämässä näin ei aina vaan käy. Sekä itselleni että kavereilleni on käynyt niin, että parisuhde on muuttunut, eikä sellaista fiilistä siinä ole kuin ennen. Seksiä ja hellyyttä on paljon, paljon vähemmän, eikä suinkaan siksi ettei nainen haluaisi tai että lapset nukkuvat samassa makuuhuoneessa tms.
Luuletko että ihmiset valehtelevat sitä minkä verran parisuhteessa on hellyytä ja koskettelua? Kyllä se on kuule ihan todellista elämää, vaikka ei nyt ehkä koskekaan juuri sinua. Älä ole niin katkera, maailmakin näyttäytyy paljon valoisampana.
Miehethän ei herkkänä hetkenään muuta teekään kuin avautuvat siitä, kuinka eivät saa kosketusta parisuhteessaan, ja naisetkin tekisivät niin jos kehtaisivat - se että nainen on halukkaampi kuin mies on tabu, eikä siitä hirveästi puhuta. Tosi monen mies pakenee hellyyttä ylitöihin, harrastuksiin, nettiin ja nettipeleihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi jo laittaa se lapsi omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen nukkumaan? Aikuisten sänky on aikuisille tarkoitettu.
En ole tuo äskeinen, mutta huutelen täältä sivusta. Minä ainakin haluan, että lapsistani kasvaa läheisyyteen ja hellyyteen tottuneita aikuisia.
Joku tai jotkut on nukkuneet meidän välissä kohta viisi vuotta putkeen. Mutta joka ilta otetaan aika toistemme iholla. Vähintäänkin katsotaan telkkua sylikkäin ja hierotaan toistemme jalat. Tämä hetki priorisoidaan aina kotitöiden edelle.
Eikö lapsi voi tottua läheisyyteen ja hellyyteen, jos ei saa nukkua vanhempiensa välissä?
Joo, kyllä se niin on. Mies ei ole sellainen että koskettelisi juurikaan, ja lasten syntymän myötä ja miehen sairastelun, seksin määrä on vähentynyt aika minimiin. Ennen lasten syntymää mulla oli tapana kosketella miestä, ajattelin että tottuu siihen ja "oppii" siihen, ja kaipaa sitä itsekin. Kun odotin kaksosia, oli olo huono, ja miehen suhtautuminen ei ollut sitä mitä odotin vuosien lapsentekoyrityksen jälkeen, silloin lopetin koskettelun, ajattelin että jos ei miestä kiinnosta, niin ei sitten.
Minä olen onneton kun kosketusta ei ole, aina seksin jälkeen menee muutama päivä, että tuntuu että mies rakastaa, mutta kun alkaa olla puutteessa niin luottamus rakkauteen hiipuu, jos toinen ei koske edes vahingossa moneen viikkoon, tuntuu että ollaanko tässä kämppiksiä vai mitä, mitä järkeä elää samassa talossa ja nukkua samassa sängyssä. Miehen mielestä ei ole mitään hätää, sanoo että yritetään rakastella useammin, mutta aina se silti jää. Välillä on epätoivoisia ajatuksia että oliko tämä mun seksielämä nyt tässä ja mä olen vasta neljänkymmenen.
Kuitenkin uskon, että jos minä todellakin alkaisin panostaa, itseni nolaamisen uhalla, voisi tilanne parantuakin, ainakin kosketuksen osalta, ei mies yleensä kosketustani kaihdakaan. Seksiä en halua ehdotella koska torjunta olisi liian nöyryyttävää ja murentaisi naiseuttani.
Tutkitusti seksin harrastaminen lisää ja pitää yllä rakkauden tunnetta. Siksi en usko että kukaan pariskunta rakastaa toisiaan jos eivät rakastele koskaan, parisuhde on siinä vaiheessa muuttunut ystävyyssuhteeksi tai sukulaisuussuhteeksi tai jopa kämppäkaverisuhteeksi.
Me ollaan oltu yhdessä 8 vuotta ja koskettelu/halit ja läheisyys ei ole kadonnut mihinkään. Seksin suhteen oli ehkä n. kolmisen vuotta sitten hiljaisempaa, miestä ei paljoa kiinnostanut enkä sitten itsekkään jaksanut. Mutta sekin vaihe meni ohi ja nykyään seksiä on aina silloin kun tekee mieli. Lapsia meillä ei ole, joten en osaa ottaa kantaa siihen, miten lapsi vaikuttaa parisuhteen läheisyyteen yms. :)