Te tupakoinnin lopettaneet, joilla taipumusta masennukseen

Vierailija kirjoitti:

Tupakan lopettaminen ei kyllä pahenna yhtään mitään vaivaa,päinvastoin.

Ei vai? Minulla nousi verenpaineet tappiinsa. Olen ollut nyt 1,5 vuotta polttamatta ja verenpainelääkkeitä on syötävä. Tupakoidessani verenpaineeni oli hyvin alhainen, luokkaa 90-100/45-50. Lopetettuani verenpaine nousi 180/115 luokkaan. 

Mutta itse kysymykseen; olen huomannut olevani alakuloisempi kuin aiemmin ja välillä tunnen jopa syvääkin masennusta. On tietysti vaikea sanoa, johtuuko se yksistään tupakoimattomuudesta. 

Kannattaa miettiä sopivaa hetkeä, jos on vaikea-asteinen riippuvuus ja masennus yhtä aikaa.

Riippuvuuden asteen selvittämiseen on keinoja. Jos heti herättyään menee tupakalle ja mieli on maassa, niin kannattaa ehkä olla armollinen itselle.

Itse olin pätkiä polttamatta ja nyt yli 30 vuotta. Viimeisellä kerralla tuli hyvin vahva halu lopettaa ja siihen perään muuten tasaisempi elämänvaihe.

10 vuotta ehdin polttaa. Ja vieläkin saattaa hermosauhut tulla mieleen.

Mutta olkaa armollisia itsellenne. Riippuvuutta on erilaista. Joku polttaa paljon myös yksin ollessaan ja heti herättyään. Toiselle tupakointi kuuluu seuranpitoon humalassa...

Mullakin noin 3 vkon kohdalla iski depis ja retkahdin. Seuraavalla kerralla otin nicolaastarit 4 vkoksi ja onnistui paremmin. Tukena myös sumutin. Olin niin varautunut siihen depikseen. Nimittäin sen depiksen jälkeen alkaa erilainen olo. Liikunnasta saa paremman fiiliksen ja tykkää itsestä, kun on jaksanut sen alun. Tsemppii kaikille lopettaville!

Tupakointia 20 vuotta, aski päivässä. Itsellä joka kertaa alkaa masennus, kun lopetan tupakoinnin. Mikään ei kiinnosta ja olen apaattinen sekä aloitekyvytön. Työt eivät suju ja ei tee yksinkertaisesti mieli tehdä mitään... Pystyn suoraan yhdistämään tämän siihen, että olen savuton. Mulla ei mennyt edes puolessa vuodessa tuo alakulo ohi, vaikka urheilin ja söin samalla tavalla kuin aikaisemmin. Kyllä se vaan aika monelle on tietynlainen "lääke" tuo tupakka kun vaikuttaa hermostoon ihan lääketieteellisestikin. Ihme ettei tästä aiheesta enemmän puhuta.

Vierailija kirjoitti:

Koska tupakka vaikuttaa aivojen mielihyväkeskukseen ja välittäjäaineisiin, joiden toiminta on minulle ongelmallista, haluaisin kuulla omakohtaisia kokemuksia tupakoinnin lopetuksesta niiltä, joilla on taipumusta masennukseen. En halunnut kuulla yleistä diipadaapaa, jota jokaisessa oppaassa ja nettisivuilla toitotetaan.

Lopetan joka tapauksessa. Haluan tietää mahdolliset huonot puolet, jotta voin ja osaan varautua. Siis up. Ap.

Mulla tupakoinnin lopettaminen laukaisi masennuksen. Tosin saattoi yhtä hyvin johtua Zybanista, joita siis käytin lopetuksen tueksi. Parin vuoden masennuslääkityksellä sitten hoitui.

Täällä myös yksi. Olen tupakoinut yli 8 vuotta, ja enimmillään poltin 10 - 12 savuketta päivässä, eli puoli askia tai hieman yli. Viimeisen parin vuoden aikana olen vähentänyt polttamista siinä määrin, että nyt poltan ainoastaan 3 - 6 savuketta päivässä. Olen psyykkisesti riippuvainen ja tapariippuvainen, en niinkään fyysisesti. Savukkeiden korvaaminen nuuskalla, nikotiinipurkalla tms. ei minun kohdallani toimi, nimenomaan savukkeen sytyttäminen, savun hengittäminen ja ulospuhaltaminen tuo minulla nautintoa ja helpotusta stressiin ja ahdistukseen. Yritin yhdessä vaiheessa vaihtaa sähkötupakkaan, mutta sekään ei minulle sopinut. Eihän se tietenkään oikeasti auta yhtään mitään, se on pelkkää riippuvuuden synnyttämä harhakuvitelma. Tietoinen hengitys ajaisi käytännössä saman asian.

Olen vuosien varrella yrittänyt lopettaa tupakointia monia kertoja, mutta pisimmillään olen ollut polttamatta noin kuukauden verran. Kun on vuosikausia sitten oppinut "hoitamaan" omaa stressiään ja psyykettään (minulla on diagnosoitu toistuva masennus ja ahdistuneisuushäiriö), niin tuosta irtipääseminen on hyvin vaikeaa. Pitäisi vain malttaa ajan kulua ja oppia samalla vaihtoehtoisia "hoitokeinoja", kuten liikuntaa tai meditointia. Välillä on henkisesti todella paha olla, ja osittain sen vaikutuksesta alkaa kuvittelemaan, etten edes pysty lopettamaan eikä minun kannata edes yrittää sitä. Olen hyvin stressiherkkä, ja hiemankin voimakkaamman stressin, alakulon tai ahdistuksen vallassa alan automaattisesti himoitsemaan savuketta.

En vielä tiedä että milloin yritän lopettamista uudestaan, toivottavasti lähitulevaisuudessa. Mukavaa kuitenkin että löysin tämän ketjun, enkä ole ainoa tämän mt-ongelmat + tupakka -kombon kanssa.