Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi minulla pitää olla aina niin hirveän vaikeaa?
Minä en jaksa enää!
06.01.2016 |
Elämäni on jatkuvaa vaikeuksista toiseen menemistä. Kun yksi vaikea asia on hädin tuskin ohi, niin seuraa vaikea asia tulee jo vastaan. En kestä tätä enää vaan tulen oikeasti kohta hulluksi tämän kanssa :-(
Kommentit (84)
Kuulemma Karaistaa... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulemma karaistaa... kirjoitti:
Minä synnyin. Kärsin siitä äidin isän tappelusta pikkulapsena, lopulta vanhempani erosi ja lähdin isän matkaan. Isällä oli uusi nainen joka oli täysi kahjo hän ei antanut minulle ruokaa eikä antanut minun poistua huoneesta edes vessaan. Isäni oli alkoholisti ja monet illat itkin isää kotia.
Äitini sai minun huoltajuuden itselleen ja muutin äitini luokse. Siellä kohtasin koulukiusaamisen helvetin, pulpettini tuhrittiin koiranpaskalla ja välitunneilla sain olla maalitaulu mihin heiteltiin kiviä tai jääpaloja. Ketään opettajaa ei kiinnostanut koko asia.
Sitten kasvoin ja huomasin miten paha ihminen minä olen. Sairastuin psyykkisesti...
Sitten kun olin 30v. menetin äitini hänen saadessaan äkillisen sairaskohtauksen, poliisit tulivat kertomaan seuraavana päivänä tämän asian minulle... Siitä alkoi vaikea kuolinpesän selvittäminen ja sain useita uhkauksia velkojilta. Vaikka en minä missään vastuussa ollut äitini veloista ja perukirjoitus oli tehty. No lopulta sitten ensimmäinen pesänselvittäjä vetäytyi ja toinen pesänselvittäjä sai pesän loppuun.
Sitten seurustelin ihmisen kanssa, joka epäili minua kaikesta huuti haukkui miten katson muita ihmisiä ja miten olen paha paha ihminen. Loppu ajat hänen kanssaan en voinut mennä edes vessaan ilman hänen läsnäoloa! Tai saatika avata jääkaappia koska kuulemma myrkytän hänet. Mitään tuommoista en tehnyt, eikä käynyt mielessä.
Isäni sairastuminen haimasyöpään on ollut kovapaikka minulle ja hänen kuolemansa tulee olemaan vaikeaa. JA Sitten oma terveys on mielenterveydellisistä syistä huono, nukun n. 3 - 4 tuntia pätkissä öin. Eikä edessä oleva avosydänleikkaus johon olen leikkausjonossa piristä yhtään.
Joten tapanko itseni? Kun takuueläkkeellä kituuttaa menemään niin olisi kiva, jos niitä mukavia asioita olisi kertynyt tai terveys läheisillä sekä itsellä olisi ok.Jessus. Meinaat sitten koko elämäsi kaatua lapsuudenasioihin. No, ei ole näämmä ollut kehuttava lapsuus, mutta so? Meinaatko tulevaisuutesikin mässyttää vaan samaa etkä edes yrittää muuta? Ja en ole kultalusikka suussa päässyt elämäni läpi. Muakin kiusattiin koulussa, puoliso sairasteli ja jäin nuorena leskeksi.
? Lapsuuden asioihin? Ootas joo nuo kaikki on tapahtunut minun lapsuudessa. Olinpa hölmö....
Ja mitä minä voin enää yrittää? Olen pääni takia eläkkeellä syön lääkkeitä ja haaveilen siitä kun olisi jotakin muuta. Mutta ei sitä ole. Sitten tuo leikkaus se on aika hemmetin kovapaikka kun on yksinäinen... Tulee aika mukavat viikot kotona leikkauksen jälkeen.
Olen pahoillani tilanteestasi. Osaat kuitenkin nettiä käyttää, eli löydät varmasti vertaistukiryhmiä ja esim. SPR:llä on tukipalveluita, sellaisia ystäväryhmiä jne. Itse sain joskus apua näistä. Sairaaloissa on sosiaalityöntekijä, häneltä voit kysyä lisää. Yksin ei tarvitse olla nykypäivänä! Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä antaa raskaamman taakan kuin jaksaa kantaa. Olin ennen näitä törkeitä vastoinkäymisiä paljon parempi ihminen kuin nyt. Olen niin väsynyt että en jaksa välittää muista kuin ihan lähimmistä ja niitä on vain muutama. Ennen olin avulias monelle ja jaksoin tukea ja ottaa muitakin huomioon. Auttavaa käteä ei heille enää riitä. Lisäksi ajattelen monesti että miksi minä vaivautuisin olemaan hyvä jollekin kun minullekaan ei olla.
Unohda ne kusipäät. Ei nekään piittaa kuin itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla on yksikin asia josta voit iloita, keskity siihen, koita katsella parempia puolia elämässäsi. Se ei tarkoita , etteikö olisi harmeja ja vaikeaa .Älä kieriskele ja mässää kurjuudessasi.
Väärä tapa toimia. Itselleen ei kannata koskaan valehdella, se johtaa aina suurempiin henkisiin ongelmiin.
Ah, ei se ole valehtelemista! Lasia voi aivan yhtä hyvin pitää puolitäysinäisenä kuin puolityhjänäkin!
14, ohiksena
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä antaa raskaamman taakan kuin jaksaa kantaa. Olin ennen näitä törkeitä vastoinkäymisiä paljon parempi ihminen kuin nyt. Olen niin väsynyt että en jaksa välittää muista kuin ihan lähimmistä ja niitä on vain muutama. Ennen olin avulias monelle ja jaksoin tukea ja ottaa muitakin huomioon. Auttavaa käteä ei heille enää riitä. Lisäksi ajattelen monesti että miksi minä vaivautuisin olemaan hyvä jollekin kun minullekaan ei olla.
Unohda ne kusipäät. Ei nekään piittaa kuin itsestään.
Samaa mieltä. Itse olen heittänyt pellolle myöskin kaikki ei toivotut henkilöt ja olen voinut paljon paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Fakta on, että elämä ON epäreilua. Toiset saavat jo alkutaipaleella huonot kortit käteen, toisilla on onni syntyä rakastavaan ja kannustavaan perheeseen ja onni potkaisee mahdollisesti myös geneettisellä puolella (ei sairauksia, hyvä ulkonäkö jne.) Kyllä sen hyvän asenteen löytäminen on huomattavan paljon helpompaa niillä, joilla elämä on sujunut edes jokseenkin mukavasti, kuin että koko elinikä on ollut kamppailua. Nostan hattua kaikille, jotka vaikeuksista huolimatta löytävät mielekkyyden ja onnen elämästään.
Aivan totta. Ja yhteiskunta pitää politiikallaan huolen siitä, että hyväosaisille annetaan lisää ja köyhiä kyykytetään vielä lisää.
Mutta minä ajattelen nyt täysin yksilön suhtautumista omaan elämäänsä.
14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla on yksikin asia josta voit iloita, keskity siihen, koita katsella parempia puolia elämässäsi. Se ei tarkoita , etteikö olisi harmeja ja vaikeaa .Älä kieriskele ja mässää kurjuudessasi.
Väärä tapa toimia. Itselleen ei kannata koskaan valehdella, se johtaa aina suurempiin henkisiin ongelmiin.
Ah, ei se ole valehtelemista! Lasia voi aivan yhtä hyvin pitää puolitäysinäisenä kuin puolityhjänäkin!
14, ohiksena
Lapsellista soopaa. Jos kaikki asiat on päin vittua, niin lasi on täysin tyhjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa jo, ei se elämä kanna. Siihen ei kannata luottaa. Nähty on. Aina, siis AINA, tulee jokin itsestä riippumaton ulkopuolinen tekijä, mikä pistää ihmisen jälleen nöyräksi. Koettu on.
Kultalusikka berberissä syntyneet ei voi tätä millään ymmärtää. Eikä muutkaan onnellisten hymyjen ihmiset vaikka köyhempiä olisivatkin.
Näin se menee tosielämässä. Sitten nämä trollit yrittävät vielä vääntää veistä haavassa siihen päälle. Osa kertoo valhe hymyistä ja toiset syyttävät uhria.
Onko rikoksen uhrikin itse syyllinen, häh?
Ei, ei ole ihminen itse syyllinen kaikkeen. Ainakin itse tarkoitan sitä, että omiin vaikeuksiinsa voi suhtautua monella astevaihtelulla. Jos ajattelee, että saatana, taas uusi riesa, ei kannata enää pullikoida kohtaloa vastaan, niin veikkaan, että lopputulos on huonompi kuin jos sinnittelee ja kohtaa vaikeuden kerrallaan. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?
Enkä siis tarkoita, etteikö saisi surra ja olla vihainen, ja varsinkaan epäoikeudenmukaisuudesta ei saisi suuttua - kyllä saa.
Mutta ei semmoisesta uhriutumisesta, että ajattelee olevansa ainoana ihmisenä kokenut kovia, siitä ei ole hyötyä omalle jaksamiselle ja selviytymiselle.
Aika paljonhan tässä on omasta synnynnäisestä perusluonteesta kiinni. Omien rakkaitteni masennuksesta olen oppinut sen, että mikään tahdonvoima ei aina auta, mutta sittenkään ei kannata heittää lusikkaa kaivoon, koska SILLOIN on tosiaan peli pelattu.
14, parempia aikoja yhä odottaen
Väärin, jos sinnittelee niin tulee käymään vielä huonommin.
Kun tunnustaa itselleen, että maailma on paha ja ihmiset ovat kusipäitä on valaistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla on yksikin asia josta voit iloita, keskity siihen, koita katsella parempia puolia elämässäsi. Se ei tarkoita , etteikö olisi harmeja ja vaikeaa .Älä kieriskele ja mässää kurjuudessasi.
Väärä tapa toimia. Itselleen ei kannata koskaan valehdella, se johtaa aina suurempiin henkisiin ongelmiin.
Ah, ei se ole valehtelemista! Lasia voi aivan yhtä hyvin pitää puolitäysinäisenä kuin puolityhjänäkin!
14, ohiksena
Lapsellista soopaa. Jos kaikki asiat on päin vittua, niin lasi on täysin tyhjä.
Äärimmäisen harvalla ihmisellä Suomessa on lasi täysin tyhjä. Siitä tuossa oli puhe: pyrkimyksestä löytää edes jotain myönteistä.
14
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa jo, ei se elämä kanna. Siihen ei kannata luottaa. Nähty on. Aina, siis AINA, tulee jokin itsestä riippumaton ulkopuolinen tekijä, mikä pistää ihmisen jälleen nöyräksi. Koettu on.
Kultalusikka berberissä syntyneet ei voi tätä millään ymmärtää. Eikä muutkaan onnellisten hymyjen ihmiset vaikka köyhempiä olisivatkin.
Näin se menee tosielämässä. Sitten nämä trollit yrittävät vielä vääntää veistä haavassa siihen päälle. Osa kertoo valhe hymyistä ja toiset syyttävät uhria.
Onko rikoksen uhrikin itse syyllinen, häh?
Ei, ei ole ihminen itse syyllinen kaikkeen. Ainakin itse tarkoitan sitä, että omiin vaikeuksiinsa voi suhtautua monella astevaihtelulla. Jos ajattelee, että saatana, taas uusi riesa, ei kannata enää pullikoida kohtaloa vastaan, niin veikkaan, että lopputulos on huonompi kuin jos sinnittelee ja kohtaa vaikeuden kerrallaan. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?
Enkä siis tarkoita, etteikö saisi surra ja olla vihainen, ja varsinkaan epäoikeudenmukaisuudesta ei saisi suuttua - kyllä saa.
Mutta ei semmoisesta uhriutumisesta, että ajattelee olevansa ainoana ihmisenä kokenut kovia, siitä ei ole hyötyä omalle jaksamiselle ja selviytymiselle.
Aika paljonhan tässä on omasta synnynnäisestä perusluonteesta kiinni. Omien rakkaitteni masennuksesta olen oppinut sen, että mikään tahdonvoima ei aina auta, mutta sittenkään ei kannata heittää lusikkaa kaivoon, koska SILLOIN on tosiaan peli pelattu.
14, parempia aikoja yhä odottaen
Väärin, jos sinnittelee niin tulee käymään vielä huonommin.
No, saat olla tuota mieltä jos haluat. Ei se ole "väärin", se on vaan minusta tuhoon vievä asenne. Tässä on sinun muutenkin minusta turhaa tuomita muiden näkökantoja oikeiksi tai vääriksi, kullakin on oikeus omansalaiseen elämänasenteeseen.
14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla on yksikin asia josta voit iloita, keskity siihen, koita katsella parempia puolia elämässäsi. Se ei tarkoita , etteikö olisi harmeja ja vaikeaa .Älä kieriskele ja mässää kurjuudessasi.
Väärä tapa toimia. Itselleen ei kannata koskaan valehdella, se johtaa aina suurempiin henkisiin ongelmiin.
Ah, ei se ole valehtelemista! Lasia voi aivan yhtä hyvin pitää puolitäysinäisenä kuin puolityhjänäkin!
14, ohiksena
Lapsellista soopaa. Jos kaikki asiat on päin vittua, niin lasi on täysin tyhjä.
Äärimmäisen harvalla ihmisellä Suomessa on lasi täysin tyhjä. Siitä tuossa oli puhe: pyrkimyksestä löytää edes jotain myönteistä.
14
Ei kannata keksiä myönteistä, koska silloin käy huonommin ja tulee taas pettymään. Kun tunnustaa tosiasiat, niin ei enää koskaan pety.
Maailma on paha. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa jo, ei se elämä kanna. Siihen ei kannata luottaa. Nähty on. Aina, siis AINA, tulee jokin itsestä riippumaton ulkopuolinen tekijä, mikä pistää ihmisen jälleen nöyräksi. Koettu on.
Kultalusikka berberissä syntyneet ei voi tätä millään ymmärtää. Eikä muutkaan onnellisten hymyjen ihmiset vaikka köyhempiä olisivatkin.
Näin se menee tosielämässä. Sitten nämä trollit yrittävät vielä vääntää veistä haavassa siihen päälle. Osa kertoo valhe hymyistä ja toiset syyttävät uhria.
Onko rikoksen uhrikin itse syyllinen, häh?
Ei, ei ole ihminen itse syyllinen kaikkeen. Ainakin itse tarkoitan sitä, että omiin vaikeuksiinsa voi suhtautua monella astevaihtelulla. Jos ajattelee, että saatana, taas uusi riesa, ei kannata enää pullikoida kohtaloa vastaan, niin veikkaan, että lopputulos on huonompi kuin jos sinnittelee ja kohtaa vaikeuden kerrallaan. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?
Enkä siis tarkoita, etteikö saisi surra ja olla vihainen, ja varsinkaan epäoikeudenmukaisuudesta ei saisi suuttua - kyllä saa.
Mutta ei semmoisesta uhriutumisesta, että ajattelee olevansa ainoana ihmisenä kokenut kovia, siitä ei ole hyötyä omalle jaksamiselle ja selviytymiselle.
Aika paljonhan tässä on omasta synnynnäisestä perusluonteesta kiinni. Omien rakkaitteni masennuksesta olen oppinut sen, että mikään tahdonvoima ei aina auta, mutta sittenkään ei kannata heittää lusikkaa kaivoon, koska SILLOIN on tosiaan peli pelattu.
14, parempia aikoja yhä odottaen
Väärin, jos sinnittelee niin tulee käymään vielä huonommin.
No, saat olla tuota mieltä jos haluat. Ei se ole "väärin", se on vaan minusta tuhoon vievä asenne. Tässä on sinun muutenkin minusta turhaa tuomita muiden näkökantoja oikeiksi tai vääriksi, kullakin on oikeus omansalaiseen elämänasenteeseen.
14
Koska sinun asenteesi johtaa itsemurhaan.
Jos uskoo asioiden paranevan ja ne eivät parane, niin se voi olla se viimeinen niitti. Pidän sinua jopa vastuullisena levittäen tällaista virheellistä tietoa ja annat toivottomille toivoa. Vähän kuin antaisi kuoleman sairaalle toivoa. Kusipäistä touhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska sinun asenteesi johtaa itsemurhaan.
Jos uskoo asioiden paranevan ja ne eivät parane, niin se voi olla se viimeinen niitti. Pidän sinua jopa vastuullisena levittäen tällaista virheellistä tietoa ja annat toivottomille toivoa. Vähän kuin antaisi kuoleman sairaalle toivoa. Kusipäistä touhua.
Minusta on aina helpompi jaksaa jonkun rankemman jakson läpi, kun tunnelin päässä on valoa. Jos toitotan itselleni, ettei mikään tule muuttumaan ja tätä tämä nyt on, niin murrun tai en tajua tehdä muutoksia. Kun taas taistelen paremman elämän puolesta, parantelen asioita jo matkalla. Kuten tosi surkea työharjoittelupaikkani, itkin 3:na päivänä pukkarissa. En todellakaan olisi jaksanut siellä, ellen olisi uskonut parempaan ja lopulta hankkinut kesken kaiken toista harjoittelupaikkaa.
Joskus on tullut takkiin, mutta sitten on tähdätty seuraavaan hyvään asiaan.
Mites se tyttö, jonka koko muu perhe kuoli tsunamissa? On jaloillaan eikä katkeroitunut. Kannattaa lukea haastattelu, niin arvostaa taas aika paljon omaa elämää.
Olen joutunut nousemaan monta kertaa ylös. Kaksi eroa tänä vuonna, sairautta, pitkäaikaissairas lapsi, asun vuokralla, huono työyhteisiö. Mutta olen noussut, osaan elää yksin, olen elossa, lapsi samoin, on asunto, on työpaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla on yksikin asia josta voit iloita, keskity siihen, koita katsella parempia puolia elämässäsi. Se ei tarkoita , etteikö olisi harmeja ja vaikeaa .Älä kieriskele ja mässää kurjuudessasi.
Väärä tapa toimia. Itselleen ei kannata koskaan valehdella, se johtaa aina suurempiin henkisiin ongelmiin.
Ah, ei se ole valehtelemista! Lasia voi aivan yhtä hyvin pitää puolitäysinäisenä kuin puolityhjänäkin!
14, ohiksena
Lapsellista soopaa. Jos kaikki asiat on päin vittua, niin lasi on täysin tyhjä.
Äärimmäisen harvalla ihmisellä Suomessa on lasi täysin tyhjä. Siitä tuossa oli puhe: pyrkimyksestä löytää edes jotain myönteistä.
14
Ei kannata keksiä myönteistä, koska silloin käy huonommin ja tulee taas pettymään. Kun tunnustaa tosiasiat, niin ei enää koskaan pety.
Maailma on paha. Piste.
Mä toista hitaasti, josko vaikka ymmärtäisit tällä kertaa: se on paha sinun mielestäsi. Sinun. Ei kaikkien. Sinun mielipiteesi on sinun mielipiteesi, asiasta ei ole olemassa mitään faktaa. Piste.
14
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa jo, ei se elämä kanna. Siihen ei kannata luottaa. Nähty on. Aina, siis AINA, tulee jokin itsestä riippumaton ulkopuolinen tekijä, mikä pistää ihmisen jälleen nöyräksi. Koettu on.
Kultalusikka berberissä syntyneet ei voi tätä millään ymmärtää. Eikä muutkaan onnellisten hymyjen ihmiset vaikka köyhempiä olisivatkin.
Näin se menee tosielämässä. Sitten nämä trollit yrittävät vielä vääntää veistä haavassa siihen päälle. Osa kertoo valhe hymyistä ja toiset syyttävät uhria.
Onko rikoksen uhrikin itse syyllinen, häh?
Ei, ei ole ihminen itse syyllinen kaikkeen. Ainakin itse tarkoitan sitä, että omiin vaikeuksiinsa voi suhtautua monella astevaihtelulla. Jos ajattelee, että saatana, taas uusi riesa, ei kannata enää pullikoida kohtaloa vastaan, niin veikkaan, että lopputulos on huonompi kuin jos sinnittelee ja kohtaa vaikeuden kerrallaan. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?
Enkä siis tarkoita, etteikö saisi surra ja olla vihainen, ja varsinkaan epäoikeudenmukaisuudesta ei saisi suuttua - kyllä saa.
Mutta ei semmoisesta uhriutumisesta, että ajattelee olevansa ainoana ihmisenä kokenut kovia, siitä ei ole hyötyä omalle jaksamiselle ja selviytymiselle.
Aika paljonhan tässä on omasta synnynnäisestä perusluonteesta kiinni. Omien rakkaitteni masennuksesta olen oppinut sen, että mikään tahdonvoima ei aina auta, mutta sittenkään ei kannata heittää lusikkaa kaivoon, koska SILLOIN on tosiaan peli pelattu.
14, parempia aikoja yhä odottaen
Väärin, jos sinnittelee niin tulee käymään vielä huonommin.
No, saat olla tuota mieltä jos haluat. Ei se ole "väärin", se on vaan minusta tuhoon vievä asenne. Tässä on sinun muutenkin minusta turhaa tuomita muiden näkökantoja oikeiksi tai vääriksi, kullakin on oikeus omansalaiseen elämänasenteeseen.
14
Koska sinun asenteesi johtaa itsemurhaan.
Jos uskoo asioiden paranevan ja ne eivät parane, niin se voi olla se viimeinen niitti. Pidän sinua jopa vastuullisena levittäen tällaista virheellistä tietoa ja annat toivottomille toivoa. Vähän kuin antaisi kuoleman sairaalle toivoa. Kusipäistä touhua.
Aa, en minä noin sanonut, että asiat varmasti paranevat. Sanoin, että vaikeuksia voi tulla vaikka kuinka läjissä, kuten itsellenikin on tullut, mutta silti voi pyrkiä selviämään niistä yksi kerrallaan ja samalla myös nähdä elämässään sellaisia asioita, jotka eivät ole huonosti. Oikeastaan kaikilla ihmisillä on jotain sellaistakin.
Sitä paitsi, minä en sano kenenkään elämästä sivusta päin mitään, tiedän vain, että omassa elämässäni selviämistäni auttaa se, etten nyykähdä vaikeuksien alle. Ja kannustan kaikkia muitakin miettimään, olisi tuosta asenteesta enemmän hyötyä kuin uhriutumisesta.
Minä olen varma, että paljon todennäköisemmin vie itsemurhaan se ajattelutapa, että "mulle ei koskaan tule tapahtumaan mitään hyvää, kaikki on huonosti ja tulee aina olemaankin".
14
Kyllä kuolemansairaallekin voi puhua monella tavalla. Voi sanoa, että sä kuolet kohta, ja voi rassukkaa ja voi voi kyllä oli tyhjään heitetty ja arvoton toi sun elämäs. Ja se on nyt siinä, ota tosta unilääkettä yliannos niin saadaan tääkin peti seuraavalle...
Tai sitten voi kertoa, että kuolema on edessä ja antaa toisen prosessoida sitä itse, surrakin, mutta myös tukea hyvien muistojen muistelemista ja sitä, että viimeisistä päivistä tulisi mahdollisimman hyviä, ja kuoleva voisi jättää hyvät jäähyväiset läheisilleen.
Alue: Aihe vapaa
Ei, ei ole ihminen itse syyllinen kaikkeen. Ainakin itse tarkoitan sitä, että omiin vaikeuksiinsa voi suhtautua monella astevaihtelulla. Jos ajattelee, että saatana, taas uusi riesa, ei kannata enää pullikoida kohtaloa vastaan, niin veikkaan, että lopputulos on huonompi kuin jos sinnittelee ja kohtaa vaikeuden kerrallaan. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?
Enkä siis tarkoita, etteikö saisi surra ja olla vihainen, ja varsinkaan epäoikeudenmukaisuudesta ei saisi suuttua - kyllä saa.
Mutta ei semmoisesta uhriutumisesta, että ajattelee olevansa ainoana ihmisenä kokenut kovia, siitä ei ole hyötyä omalle jaksamiselle ja selviytymiselle.
Aika paljonhan tässä on omasta synnynnäisestä perusluonteesta kiinni. Omien rakkaitteni masennuksesta olen oppinut sen, että mikään tahdonvoima ei aina auta, mutta sittenkään ei kannata heittää lusikkaa kaivoon, koska SILLOIN on tosiaan peli pelattu.
14, parempia aikoja yhä odottaen