Lue keskustelun säännöt.
Miksi minulla pitää olla aina niin hirveän vaikeaa?
Minä en jaksa enää!
06.01.2016 |
Elämäni on jatkuvaa vaikeuksista toiseen menemistä. Kun yksi vaikea asia on hädin tuskin ohi, niin seuraa vaikea asia tulee jo vastaan. En kestä tätä enää vaan tulen oikeasti kohta hulluksi tämän kanssa :-(
Kommentit (84)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ehkä toi teidän asenne...
Kerrotko, että miten asenne vaikuttaa fyysiseen sairauteen, asunnottomuuteen ja pieniin tuloihin?
Mä alan kans kohta uskoa että Jumala on olemassa. Ja se on epäreilu vittumainen julma paskapää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä toi teidän asenne...
Kerrotko, että miten asenne vaikuttaa fyysiseen sairauteen, asunnottomuuteen ja pieniin tuloihin?
En ole yllä oleva vastaaja, mutta tokihan asenne vaikuttaa pieniin tuloihin. Toki jos fyysinen sairaus estää tulonhankinnan niin sitten ei välttämättä asennekaan auta.
kiinnostaa:
Miksi sulla on pienet tulot?
Miksi sulla on terveys rempallaan?
Miksi sulla ei ole asuntoasiat kunnossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asenne oikeasti auttaa, usko siihen, että elämä kantaa ja vielä kannattaa luottaa siihen ja uskaltaa tehdä elämälleen asioita. Kaikki meistä ottaa kuraakin vastaan elämältä, mutta sen ei kannata antaa kaataa.
Kysy mieluummin Miksi Olen niin valtavan terve Miksi asuntoni on niin upea? Ja miksi tienaan main paljon? Jos test sits viikon ajattelematta kurjuuttasi takaan mielesi olevan kokonaan muuttunut.On vain kysymys siota kuka maaraa mita ajattelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä muillakin on pienet tulot jne. Eroja, sairauksia ja semmosia. Kaikki eivät vaan suhtaudu niihin masentuen ja ottaen elämän haasteita "maton vetämisinä jalkojen alta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä toi teidän asenne...
Kerrotko, että miten asenne vaikuttaa fyysiseen sairauteen, asunnottomuuteen ja pieniin tuloihin?
No voisit löytää vaikka jonkun kivan miehen, jolla on asunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä alan kans kohta uskoa että Jumala on olemassa. Ja se on epäreilu vittumainen julma paskapää.
Eiähän ole jo aika luopua tosta satupukki asiasta, ja uskoa että ihan yksin tässä itsestä vastataan.
Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat. Tuo on kai Raamatusta?
Mulla oli n. 7v jakso elämässä, kun tapahtui vain paskoja asioita. Se on nyt ohi. Luota siihen että asiat kylla aina järjestyy lopulta. Tsemppiä:).
Jumala ei anna raskaampaa taakkaa kuin jaksat kantaa.
En ole uskovainen, kaikkea muuta. Äitini kuoli syksyllä, hän viljeli näitä loppuaikanaan. Onhan niissä jotain järkeäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskokaa jo, ei se elämä kanna. Siihen ei kannata luottaa. Nähty on. Aina, siis AINA, tulee jokin itsestä riippumaton ulkopuolinen tekijä, mikä pistää ihmisen jälleen nöyräksi. Koettu on.
Kultalusikka berberissä syntyneet ei voi tätä millään ymmärtää. Eikä muutkaan onnellisten hymyjen ihmiset vaikka köyhempiä olisivatkin.
Joo, vähän se joskus painaa, kun tuntuu, että vaikeudet kasaantuu. Mulla esim. on ollut:
- yhden lapsen autismi, toisen vaikea masennus
- puolison masennus
- puolison syöpä
- oma sairastelu jatkuvaa
- työpaikalla organisaatiomuutos johti palkan alennukseen ja muutenkin alennukseen rividuunariksi. Lisäksi olen erittäin turhautunut työpaikan ilmapiiriin ja työolojen heikennyksiin (samalla epäsäännöllisen vuorotyön työaikoja tehtiin hankalammiksi ja työtahti kiristyi).
- tulot vähissä, puoliso ollut pitkään Kelan sairaspäivärahalla ja oman palkanalennuskin vaikuttaa
- oman äidin alzheimer, tarvitsisi apua, mutta 500 km välimatkaa
Mutta mä sanoisin silti, että vaikka noita hankaluuksia piisaa, elämään VOI suhtautua valoisammin ja vähemmän valoisasti. Että sikäli, asenteella ON väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä toi teidän asenne...
Kerrotko, että miten asenne vaikuttaa fyysiseen sairauteen, asunnottomuuteen ja pieniin tuloihin?
En ole yllä oleva vastaaja, mutta tokihan asenne vaikuttaa pieniin tuloihin. Toki jos fyysinen sairaus estää tulonhankinnan niin sitten ei välttämättä asennekaan auta.
Ei auta. Deterministinen maailma, ikävä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Asenne oikeasti auttaa, usko siihen, että elämä kantaa ja vielä kannattaa luottaa siihen ja uskaltaa tehdä elämälleen asioita. Kaikki meistä ottaa kuraakin vastaan elämältä, mutta sen ei kannata antaa kaataa.
Ei kannata uskoa tällaista paskaa, tai tulet pettymään pahasti.
Minäkin uskoin ennen edellistä muuttoa, että voin tehdä asioita, vaan enpä voinut tehdä mitään asioita joita halusin muuttoni jälkeen ja taas olen muuttamassa. Tuskin voin seuraavassakaan paikassa ..
Jos uskot valheita, niin petyt!
T. Faktoihin uskova
Minä synnyin. Kärsin siitä äidin isän tappelusta pikkulapsena, lopulta vanhempani erosi ja lähdin isän matkaan. Isällä oli uusi nainen joka oli täysi kahjo hän ei antanut minulle ruokaa eikä antanut minun poistua huoneesta edes vessaan. Isäni oli alkoholisti ja monet illat itkin isää kotia.
Äitini sai minun huoltajuuden itselleen ja muutin äitini luokse. Siellä kohtasin koulukiusaamisen helvetin, pulpettini tuhrittiin koiranpaskalla ja välitunneilla sain olla maalitaulu mihin heiteltiin kiviä tai jääpaloja. Ketään opettajaa ei kiinnostanut koko asia.
Sitten kasvoin ja huomasin miten paha ihminen minä olen. Sairastuin psyykkisesti...
Sitten kun olin 30v. menetin äitini hänen saadessaan äkillisen sairaskohtauksen, poliisit tulivat kertomaan seuraavana päivänä tämän asian minulle... Siitä alkoi vaikea kuolinpesän selvittäminen ja sain useita uhkauksia velkojilta. Vaikka en minä missään vastuussa ollut äitini veloista ja perukirjoitus oli tehty. No lopulta sitten ensimmäinen pesänselvittäjä vetäytyi ja toinen pesänselvittäjä sai pesän loppuun.
Sitten seurustelin ihmisen kanssa, joka epäili minua kaikesta huuti haukkui miten katson muita ihmisiä ja miten olen paha paha ihminen. Loppu ajat hänen kanssaan en voinut mennä edes vessaan ilman hänen läsnäoloa! Tai saatika avata jääkaappia koska kuulemma myrkytän hänet. Mitään tuommoista en tehnyt, eikä käynyt mielessä.
Isäni sairastuminen haimasyöpään on ollut kovapaikka minulle ja hänen kuolemansa tulee olemaan vaikeaa. JA Sitten oma terveys on mielenterveydellisistä syistä huono, nukun n. 3 - 4 tuntia pätkissä öin. Eikä edessä oleva avosydänleikkaus johon olen leikkausjonossa piristä yhtään.
Joten tapanko itseni? Kun takuueläkkeellä kituuttaa menemään niin olisi kiva, jos niitä mukavia asioita olisi kertynyt tai terveys läheisillä sekä itsellä olisi ok.
Jos ongelmiin ei voi vaikuttaa, voi vaikuttaa siihen miten niihin suhtautuu.
ei huuhuttelua kirjoitti:
Kysy mieluummin Miksi Olen niin valtavan terve Miksi asuntoni on niin upea? Ja miksi tienaan main paljon? Jos test sits viikon ajattelematta kurjuuttasi takaan mielesi olevan kokonaan muuttunut.On vain kysymys siota kuka maaraa mita ajattelet.
Hahhahhah,, nyt nauran lattialla .. siis pitää valehdella itselleen?
Ei jumalauta mitä vajukkeja sitä onkin. Asiat on päin vittua, niin pitää väkisin vääntää hymyä naamalle. Ei VITTU!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä alan kans kohta uskoa että Jumala on olemassa. Ja se on epäreilu vittumainen julma paskapää.
Eiähän ole jo aika luopua tosta satupukki asiasta, ja uskoa että ihan yksin tässä itsestä vastataan.
Ei kyllä mulle myytiin rikkinäinen auto ja viskattiin asunnosta pellolle.
Näin on näreet. Niin ja kaikki vuokrat maksoin ja hoidin, kun kysyt kuitenkin.
Täällä sama. Matto vedetään jalkojen alta jatkuvasti.