Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen sisko ei ymmärrä mitä tarkoittaa "ruuhkavuodet"
06.01.2016 |
Mainostaa kovaan ääneen että elävät miehensä kanssa nyt niitä kuuluisia ruuhkavuosia ja että kyllä on niin helvetin rankkaa. Kyseessä on siis lapseton pari joka asuu vuokralla ja mies on normaalisti töissä ja tää nainen opiskelee. Jotenki pistää vihaks kun itse olen ajatellut eläväni niitä ns ruuhkavuosia tässä kahden alle 5v lapsen kanssa,kun pitäisi sovittaa työvuorot ja lasten päiväkodit ja kaikki muu yhteen ja joskus ei ehditä miehen kanssa muuta kuin tekemään läpsystä vaihto ovella. Että näin.
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä tarkoitetaan tiettyä ikäjaksoa, ei tiettyä lapsilukumäärää. Eläkkeellä sitten helpottaa työkiireet ja muu rumba. Pienestä ne ihmiset ärsyyntyy, jos tuollaisestakin.
Vierailija kirjoitti:
Pistää vihaksi? No huh.
Marttyyrin kruunu himmenee ikävästi. :(
Et ole voinut välttyä kuulemasta termiä "elämän ruuhkavuodet", joilla tarkoitetaan ajanjaksoa, jolloin lapset ovat pieniä, työelämä kiihkeimmillään ja vapaa-aika on täytetty harrastustoiminnalla. Tähän palettiin kuuluu usein myös oman kodin hankinta, rakentaminen tai remontoiminen, jotka mahdollistuvat useimmille vain velkaa ottamalla. Aikaa ja rahaa on aina riittämättömästi.
Nopea googletus..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kaksi lasta ei vielä tarkoita ruuhkavuosia, vaan tilanne, missä on työ, lapset, ja omien vanhempien hoitaminen. Nykyään ihmiset onneksi elävät niin vanhoiksi, että harva joutuu kokemaan todelliset ruuhkavuodet. Omat lapset ovat yleensä melko vanhoja, kun vanhemmat sairastuvat. Itsellä on ruuhkavuodet melko lähellä. On neljä lasta, työ, ja isä vakavasti sairas. Äiti on kuitenkin hyväkuntoinen, joten oma taakka ei kasva liian suureksi.
Vierailija kirjoitti:
Ai ruhkavuosiin riittää nykyisin normaali lapsiperhe-elämä? Vielä pari vuotta sitten siinä piti olla lisänä iäkkäistä vanhemmista huolehtiminen.
Minä olen elänyt sen ajan, kun lapset oli pieniä ja äiti jäi leskeksi ja äidin hoito ropsahti minun niskoille. Ja en edes tiennyt eläväni ruuhkavuosia, kun kuvittelin sen olevan jotain todella ruuhkaista ja uuvuttavaa.
Joku minulle sitten huokaili, että miten jaksat, kun elät ruuhkavuosia :) Sain melkein kruunun päälaelleni, kun ihmiset töissä kuuli, että käyn vielä hoitamassa äitiäni töiden jälkeen :)
Itse olin ajatellut vain, että se on elämää ja aika aikaansa kutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai ruhkavuosiin riittää nykyisin normaali lapsiperhe-elämä? Vielä pari vuotta sitten siinä piti olla lisänä iäkkäistä vanhemmista huolehtiminen.
Kyllä se vanhemmista huolehtimisen vaatii, että voi ton statuksen saada, muuten katon pahalla! Toinen hyvä vaihtoehto on jotenkin erityistarpeinen lapsi esim. paljoa huolta vaativan sairauden takia.
Tuohan on ihan suhteellista! Se aika omasta elämästä, jolloin on kiireisintä. Ei tuosta muiden kanssa kisaa kannata ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä niillä ruuhkavuosilla tarkoitetaan vielä tuohon sinun tilanteeseen päälle oman kodin hankinta&remppa ja lasten (sekä oma) harrastusrumbaa. Yksinkertaisesti sitä, että aikaa ja rahaa on molempia riittämättömästi. Niin ja päälle kolmenkympin ikää. Toki teillä voi ollakin näin!
Mutta mitä tulee itse asiaan, sinua siis häiritsee että miehen sisko antaa ymmärtää elämänsä olevan välillä raskasta, vaikka kaiken järjen mukaan teillä on rankempaa? Vai vain se termin väärinkäyttö? Kyllä se elämä voi raskasta lapsettomillakin, varsinkin jos käy esim. opintojen lisäksi töissä ja on kokoajan isoja taloudellisia hankintoja tehtävänä. Meillä esim. ennen lapsia mies opiskeli ylempää tutkintoa kokopäivätyön ohella, ja minä kävin osa-aikatöissä omien täyspäiväisten (tai "ylikin" sillä suoritin reilusti etuajassa) opintojen ohella. Siihen nähden pikkulapsiaika normaalien kokopäivätöiden ohella tuntui oikeasti aika mukavalta ja normaalilta. Tai kyllä minulla oli kivempaa kotona lasten kanssa illalla kuin töitä tehden opiskelupäivän päätteeksi.
No kyllä tuo koko termi niin typerä ja itsekorostava onkin, ettei kukaan fiksu sitä edes käytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä ymmärtänyt, että omien valintojen vuoksi saa luvan kutsua elävänsä ruuhkavuosia! Jos on liikaa lapsia, liikaa harrastuksia, liikaa töitä ja siihen vierelle vielä kaksi koiraa ja omakotitalon remontti, niin onkohan ne ruuhkavuodet ihan itse hankittuja?
Sen sijaan se tilanne, jossa pitää revetä samaan aikaan lapsille, työlle, parisuhteelle ja sairaille vanhemmille on jo lähempänä ruuhkavuositotuutta, koska sitä vanhempien tilannetta ei ole voinut valita. Tai sairasta lasta. Tai puolison kuolemaa. Sen sijaan voi itse päättää, ryhtyykö remontoimaan siinä vaiheessa, kun tytöllä on taitoluisteluun liittyviä harkkoja 8 krt/vko ja poika pelaa junnukoripalloa 6 krt/vko ja pelimatkat viikonloppuisin.
Hajoapa siihen lapsiperhearkeesi, ap. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hajoapa siihen lapsiperhearkeesi, ap. :D
En hajoa? Minä en yleisesti valita elämästäni ja kerää sääliä voivottelemalla sitä kuinka rankkaa meillä on tai ei ole. Aloituksen pointti oli se että ärsyttää kun käytetään totaalisen väärin tuollaista termiä niinkuin "ruuhkavuodet". En itse ikinä lapsettomana opiskelijana kehtaisi huudella tuollaista.
Minusta normaali perhe elämä ei tarkoita vielä ruuhkavuosia, vaan pienten lasten vanhemmilla on lasten lisäksi huolehdittavana iäkkäät tai sairaat omat tai appivanhemmat, jotka tarvitsevat apua ja oma tai puolison terveys reistailee ja lisäksi on vaativa työ. Tämä on monelle arkipäivää, jolloin voi puhua ruuhkavuosista, kun aika ei vain riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hajoapa siihen lapsiperhearkeesi, ap. :D
En hajoa? Minä en yleisesti valita elämästäni ja kerää sääliä voivottelemalla sitä kuinka rankkaa meillä on tai ei ole. Aloituksen pointti oli se että ärsyttää kun käytetään totaalisen väärin tuollaista termiä niinkuin "ruuhkavuodet". En itse ikinä lapsettomana opiskelijana kehtaisi huudella tuollaista.
Valitathan parhaillaankin.
Teillä on kaksi pientä lasta, meilläpäin sitä kutsutaan elämäksi, eikä miksikään ruuhkavuosiksi.
Joo, haluat sympatiaa, mutta miksi hankit sitä haukkumalla muita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hajoapa siihen lapsiperhearkeesi, ap. :D
En hajoa? Minä en yleisesti valita elämästäni ja kerää sääliä voivottelemalla sitä kuinka rankkaa meillä on tai ei ole. Aloituksen pointti oli se että ärsyttää kun käytetään totaalisen väärin tuollaista termiä niinkuin "ruuhkavuodet". En itse ikinä lapsettomana opiskelijana kehtaisi huudella tuollaista.
Valitathan parhaillaankin.
Teillä on kaksi pientä lasta, meilläpäin sitä kutsutaan elämäksi, eikä miksikään ruuhkavuosiksi.
Joo, haluat sympatiaa, mutta miksi hankit sitä haukkumalla muita?
En jaksaisi alkaa lukutaidottomalle vääntämään rautalangasta mutta jostain syystä nyt yritän silti.
Ensinnäkään en itse ole KOSKAAN sanonut ääneen sanaa "ruuhkavuodet". En siis kuvaile omaa elämääni koskaan kyseisellä termillä. Vertasin aloituksessa omaani ja tämän mieheni siskon tilannetta ja olen sitä mieltä että minulla tämä ruuhkavuodet termi täyttyisi kuitenkin paremmin kuin lapsettomalla opiskelijalla joka istuu päivät kotona kirjoittamassa. Anteeksi jos pahoitin mielesi ja sait vaikutelman että valitan. En vaihtaisi omaa elämääni kenenkään kanssa, koska olen oikein tyytyväinen siihen kaikinpuolin.
Minä kolmen pienen lapsen äitinä kuvittelin elämän helpottuvan, kun lapset kasvavat, mutta nyt kun lapset ovat perheellisiä, niin nuoruuden elämä on kuin leikkiä.
Iäkkäät omat ja appivanhemmat tarvitsevat auttamista lähes päivittäin, lapset kinuavat hoitoapua lapsilleen, hoitaakseen parisuhdetta, puolison terveys reistailee ja äksyilee vaivoistaan, eikä omassa terveydessäkään ole kehumista ja työelämä on kiireistä ja jatkuvaa uuden opettelua. Ja vielä muutama vuosi pitäisi jaksaa työelämässä. Oisiko nämä niitä ruuhkavuosia.
Itse elän täysin yksinhuoltajana jonka lahjakkailla lapsilla monia mielenkiinnonkohteita ja sitä mukaa monia harrastuksia ( paljon kuskausta, rahankeruuta, osallistumista), työ, jossa viikonloppuja, iltoja, pyhätöitä jne.
jatkuvaa ammattitaidon päivittämistä omalla ajalla tietenkin jne. Lisäksi veljeni perhe on tarvinnut lastenhoitoapua tiettyjen asioiden takia, joten olen käynyt heillä viikottain noin 10 tunnin ajan eli tuosta tulee ylimääräinen työpäivä.
Silti voin samaistua siihen, että opiskeluvuosina oli kiireisempää ilman lapsia vaikka parisuhteessa olinkin: sain muutaman pitkäaikaissairauden, joiden takia dieetit menivät uusiksi, ja kaikki ruoka leivistä lähtien piti tehdä itse. ja toisaalta toimintakyky oli huonontunut niin, että tuolloin oli vain yksi käsi köytössä. Nykyään on rutiinia, ja osaa niitä reseptejä, lisäksi niitä löytää netistä, mitä aiemmin ei löytänyt. Lisäksi nykyään on saatavana ihan erilailla erilaisia ruoka-aineita, joita silloin sai hakea Ruotsista asti. Samoin tuolloin oli 2 sairasta iäkästä mummoa, joiden hoito/ auttaminen osui myös minun niskoilleni. Joka päivä kävin katsastamassa molemmat mummot, vaikka suurin osa vastuussa olikin vanhempieni vastuulla. Lisäksi tuolloisen poikaystävän isovanhemmat tarvitsivat apua, ja koska hänen vanhemmanpa eivät asuneet opiskelupaikkakunnallamme, niin käytiin heilläkin auttelemassa 1-2 kertaa viikossa. Lisäksi jostain syystä onnistuin monesti saamaan sellaisen vuokra-asunnon, josta piti muuttaa puolen vuoden sisällä pois: osui muutama susi vuokranantaja, muutama aivan ihana, mutta heidän piti myydä asunto altani pois jne, että jouduin muuttamaan keskimäärin puolen vuoden välein. Lisäksi kävin opiskelijavaihdossa muutamaan otteeseen, ja olin osa-aikaisessa työssä.
Joskus myös opiskelukavereiden kanssa laskettiin, että kirjojen hankkiminen vei ihan hirveästi aikaa. Osaa opiskelukirjoista ei ollut saatavana kuin yölainoina yhtenä kappaleena, ja niitä sitten kopioitiin epätoivoisina... Parhaillaan laskettiin, että niihin kirjojen hankkimisiin meni 20-30 tuntia kuukaudessa :) Rikkana rokassa tuokin...
Vaikka kälysi eläisi helpointa elämäänsä ikinä, niin silti en ymmärrä tuota "vihaksi pistää" kommenttia. Eikö hän saa kokea oman elämänsä olevan raskasta? Vai tarkoititko sitä ihan tosissaan? Jos nimittäin ihan oikeasti tuollainen asia pistää vihaksi, niin ehkä kannattaisi harkita keskusteluapua. Yleensähän sitä vain hymyillään itsekseen sisäänpäin, jos joku viattomuudessaan laukoo jotain huvittavaa...
Alue: Aihe vapaa
Ai ruhkavuosiin riittää nykyisin normaali lapsiperhe-elämä? Vielä pari vuotta sitten siinä piti olla lisänä iäkkäistä vanhemmista huolehtiminen.