Millaisista syistä tuttavapiirissäsi pienten lasten vanhemmat on eronneet?

- Jatkuva riitely, vanhemmat ei tulleet enää toimeen keskenään. Pari tapausta tulee mieleen.

- Yksi kertoi eronneensa keski-iässä, koska oli niin nuorena alkanut seurustella lasten isän kanssa.

-  Pari tapausta tulee mieleen, joissa toinen vanhemmista on rakastunut toiseen, eronnut puolisostaan ja alkanut seurustella ihastuksensa kohteen kanssa.

- Yksi sanoi eronneensa ihan vaan, koska oli aina niin puuduttavan tylsää vanhassa tutussa suhteessa.

- Yksi erosi miehensä liiallisen ryyppäämisen vuoksi.

Yleensä joka akka tai ukko pettää ja jos tunnet molemmat saat kuulla kaksi täysin eri tarinaa eron syystä. Ei nyt tule äkisti mitään muuta syytä kuin pettäminen. Varmasti syyt on toki olleet jo taustalla siinä vaiheessa, kun aletaan hakeutumaan vieraisiin vuoteisiin.

Vuosien varrelta teidän yli puolitusinaa pikkulasten vanhempien eroa.

Joskus toinen on vaan rakastunut kolmen lapsen äitinä toiseen mieheen ja laittanut miehensä pihalle ja ottanut uuden tilalle ja ollut uudelle miehelle jo siinä vaiheessa raskaana.

Eiköhän ne syyt ole aikalailla samoja lasten iästä riippumatta. Toisilla ongelmat vaan alkavat aikaisemmin tai sitten toiset vitkuttelevat eron kanssa pidempää. 

Tai sitten on niitä, jotka ymmärtävät valinneensa väärän puolison vasta, kun lapsen myötä enemmän ollaan kotona. Itselleni kävi nuorena niin. Vietimme hauskaa ja menevää elämää. Vielä raskausaikakin oli kaikenlaista tapahtumaa ja juhlaa täynnä ja tietysti raskauskin oli jännää ja moni kaverikin oli samaan aikaan raskaana. Vaikka vauva oli todella helppo ja hyväuninen, niin kyllähän elämä silti rauhoittui aika paljon ja oltiin enemmän kotona. Heti huomasin, että miehen kanssa ei oltu yhtään samoilla aaltopituuksilla. Myös seksi väheni huomattavasti (miehen haluttomuuden vuoksi, syy ei oikein selvinnyt mutta ei se ainakaan siitä kiinni ollut, että minä olisin jotenkin muuttunut. Olin todella kaunis ja hoikka tuolloin.) Vuoden verran yritin kaikkea mahdollista suhteen korjaamiseksi mutta sitten erottiin. Mies olisi halunnut vielä jatkaa vaikka en vieläkään ymmärrä miksi. Ehkä sitten lapsen takia. En ainakaan kokenut että hän olisi minua rakastanut tai halunnut.

Jatkuva riitely ja lopulta pettäminen.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva riitely ja lopulta pettäminen.

Oletko varma, että järjestys on ollut tämä? Pettäminen avioeron syynä näkyy oikeastaan vain siinä tapauksessa, kun toinen vaihtaa lennossa kumppania.

Monet ovat voineet piipahtaa aidan toisella puolella, mutta eivät vaan kerro.

Mies on lähtenyt kävelemään, kun on kyllästynyt lapsi-arkeen.

No tietenkin sen takia, kun on hankittu lapsia. Se on se pohjimmainen syy.

Kandee muistaa että aika harvoin sivulliset tietävät tai saavat koskaan tietää eron todellisia syitä, eivät edes eronneiden lapset useinkaan tiedä ihan kaikkea. Ja monesti edes eron osapuolilla ei ole yhtenevää näkemystä eron syistä. Parisuhteet päättynevät vastaavista syistä lasten iästä riippumatta.

Mies huomasin lapsen saannin jälkeen (alunperin mies halusi lapsia enemmän kuin nainen) ettei pikkulapsiarki olekaan kivaa ja bongasi itselleen uuden lapsettoman naisen. Näkee nykyään lapsiaan hyvin harvoin.

Puoliso paljastui epäluotettavaksi taloudellisesti. Valkoisia valheita paljastui vähän väliä, isoja ja pieniä. Kävimme keskustelemassa psykologin kanssa asiasta, mutta mä en vaan päässyt asian yli:-(

Mies kyllästynyt tylsään ja sitovaan vauva/lapsiaikaan. Naisesta on tullut sairaalloisen vaativa ja tämä on kadehtinut nalkuttaen, miehen vastuuttomampaa elämää. Nainen on muuttunut äidiksi, ja ei kukaan mies halua olla äidin kanssa, vaan naisen.

Vierailija kirjoitti:

Kandee muistaa että aika harvoin sivulliset tietävät tai saavat koskaan tietää eron todellisia syitä, eivät edes eronneiden lapset useinkaan tiedä ihan kaikkea. Ja monesti edes eron osapuolilla ei ole yhtenevää näkemystä eron syistä. Parisuhteet päättynevät vastaavista syistä lasten iästä riippumatta.

Tämä on niiiin hyvin sanottu. Kaikki tuntemani riitaisat/yllätyserot on olleet juuri tällaisia, että riitaosapuolet ovat täysin eri mieltä syistä. Ulkopuolinenkin on usein nähnyt ennusmerkit eroon jo pitkään, mitä toinen osapoli voi hämmästellä ja kiistää mitään sellaista olleen...

Lakattiin olemasta mies ja vaimo, alettiin olla vain äiti ja iskä.

Kuka mistäkin syystä. Ei niissä lasten iät vaikuta eron syihin. On myös pareja jotka sinnittelevät lasten ja taloudellisten asioiden takia yhdessä mutta suhde keikkuu eron partaalla ja kumpikin pettää säännöllisesti toisiaan.

Mutta harvoin niitä erojen syitä ulkopuolisille kerrotaan, eikä ne muille kyllä kuulukaan.

- miehen masennus ja burnout

- mies löysi toisen

Mun suhteessa oli joitakin yhtäläisyyksiä kolmosen kanssa. Oltiin nuoria ja meneviä, yhteinen kaveripiiri hetken. Elämä oli biletystä, töitä, seksiä eikä minkäänlaista hajuakaan tulevaisuudesta. Tulin raskaaksi, mies ilmoitti heti että pidetään lapsi. Itse en ollut ajatellut vielä sellaista. Sitten sitä rakastuneena oli otettu kun toinen haluaa sinuun tuolla tavalla sitoutua ja mietin asiaa. Annoin itseni luottaa että elämä kantaa ja lapsi tuli. Siinä sitten ajan myötä tuli riitaa kun itse oli ottanut homman vakavasti ja miehelle tekikin tiukkaa olla vastuuntuntoinen. Se koski lasta, minua, hoidettavia asioita, kaikkea. Mitään riitoja ei koskaan käsitelty niin että niihin olisi koskaan etsitty yhdessä ratkaisu. Se oli vain möyhöämistä. Itkettävää, loukkaavaa, jopa fyysisyyteen saakka jatkuvaa tappelua. Kesti toisen lapsen syntymään tajuta miten pahasti asiat olivat. Olin vain kovapintaisesti yrittänyt pitää ydinperheestä kiinni kun olimme siihen lähteneet. Ei sitä vain ollut tajunnut miten paljon eri arvot ja taustat ja ajattelutapa tulevat vaikuttamaan asioiden hoitumiseen. Olin nuori ja naiivi. Kun mies kerran kuristi toisen lapsen syntymän jälkeen hirveässä kännissä, tajusin että loukussa ollaan. Kesti kaksi vuotta uskaltaa lähteä siitä pelosta huolimatta että kestääkö mies sen, tekeekö meille tai itselleen jotain?

En koskaan ole ajatellut että lasteni isä on paha. Hänellä vain oli paljon enemmän ja pahempia traumoja lapsuudestaan ja perhepiiristään kuin olin osannut koskaan ajatella. Mies edelleen haluaisi perheen yhteen. Ilman minkänlaista yritystä muuttaa asioita tai kohdata. Sellainen olisi hänelle vain liikaa ja sitä hän tulee välttämään loppuelämänsä. En voisi koskaan enää elää sellaisessa suhteessa missä toinen ei ole valmis avautumaan.

Tämmöset syyt meillä.

Äiti pyöritti yksin koko arkea, asia ei muuttunut silloin kun palasi hoitovapaalta työelämään. Molemmat vanhemmista teki kahdeksan tunnin työpäiviä, äiti oli se joka kävi kaupassa, teki ruuat, siivosi, pyykkäsi, hoiti lapset ja yöheräämiset. Isä harrasti, nukkui päkkäreitä, ravasi viihteellä ja illanistujaisissa. Lapset saivat isän vasta eron myötä, kun isällä ollessaan ei ollut äiti paikalla hoitamassa. Mies yritti vielä sitäkin,että ex-vaimo tekisi ruuat valmiiksi, kun lapset tulevat hänelle, mutta joutui sitten opettelemaan ruuan laittamisen uudelleen (osasi kyllä kokkailla ennen lasten syntymää...). Niin ja siis tämä kertoo itsestäni. Joidenkin mielestä ei ole hyvä syy erota, minulle riittävä. Ei tarvitse toista aikuista raahata mukana arjessa eikä harmistua kenenkään tekemättä jättämisistä. Elämässäni on paljon enemmän energiaa ja iloa nykyään, en kadu. Ja nyt hyvä välit ex-miehen kanssa.

Parisuhdetta on yritetty pelastaa tekemällä vielä yksi lapsi. Siihen se on viimeistään kaatunut. Miten joku voi luulla, että vauva-aika jotenkin helpottaisi parisuhdetta, jos on jo ennestäänkin vaikeaa?

Isi löysi toisen naisen. Ja siis kyllä, näin se juurikin meni: isi ei halunnu olla enää äidin kaa, ja äiti kun sai tietää et isillä on joku toinen niin se ei todellakaan halunnu enää kattella sen naamaa, niin yhteisymmärryksessä pistettiin omaisuus jakoon. Äidillä totta kai petetty olo, kenelläpä nyt ei ois kun oma puoliso vehtaa selän takana ja puuhailee tollasia, ja pienet lapset kotona..! (Mulla ei henkilökohtaisesti riitä ymmärrys siihen miksi pitää mennä naimisiin ja vielä hankkia lapsia jos on niin helppoa haksahtaa vieraaseen heilahtavaan hameenhelmaan) Mut elämä on.

Joka tapauksessa on kuviossa ollut muita. Joidenkin kohdalla julkisesti, jotkut on "virallisesti" löytäneet uuden esimerkiksi kuukausi eron jälkeen. Ihan jokaisessa tapauksessa on tuota samaa ollut. Yksi hyvä ystävä kuuluu näihin, joiden erosta ei kukaan usko tuota syytä, koska sen toisen miehen kanssa ei kuviosta tullut mitään ja näin ollen se jäi salaisuudeksi. Totuus on, että erosi, koska halusi tuon toisen ja toinen syötti ajatusta, ettei halua tapailla, jos toinen on naimisissa. Tämäpä erosi ja se toinen ei halunnutkaan mitään vakavaa vain jatkaa satunnaista tapailua. Lapseni ystävän isä lähti ja muutama kuukausi eron jälkeen paljastui, että juuri tutustuttu nainen onkin ollut kuviossa jo pari vuotta. Erään miehen ystävän vaimo kyllästyi miehen "vastuuttomuuteen" ja halusi erota. Vuosi eron jälkeen vasta paljastui, että olihan siinä kuviossa sittenkin ollut kolmas pyörä. Itse erosin nuoruuden lapsettomasta liitosta nykyisen mieheni takia, vaikken sitäkään ole julkisesti kuin parille ystävälle tunnustanut.

Jopa tätini erosi miehestään, koska mies oli alkkis, mutta voiman sai siitä, että kuviossa oli toinen mies. Jopa uskovan työkaverin uskovainen aviomies löysi toisen naisen töistä, vaikka salasikin sen visusti. Yksi ainoa ero ilman kolmatta pyörää tulee mieleen ja se oli erään sukulaispariskunnan ero eläkeiässä. Mies sanoi, että erosivat, koska oli päättänyt sen jo 70-luvulla. Lapsi tuli kuulemma vahingossa ja ajatteli, että tehdään sitten toinen ja perustetaan perhe, mutta ei kuulemma koskaan välittänyt vaimostaan vaan oli jo silloin päättänyt, että lasten aikuistuttua ja saatua omat perheet jättää vaimonsa. Ja niinpä jätti.