Ihanaa kun vihdoin monien sinkkuvuosien jälkeen löysin miehen.

Kun itse aloin seurustella pitkän sinkkuuden jälkeen, tuntui että olinko todella ollut liian nirso. Olisin ollut onnellisempi jonkun "huonommankin" vaihtoehdon kanssa kuin sinkkuna. Toisaalta silloin olisi jäänyt tuo parempi vaihtoehto ehkä tapaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä te naiset ihan varmana jonkun löydätte ennemmin tai myöhemmin, kun ne "kemiat" kohtaavat ja "se vain tapahtui". Meille miehille asia ei ole ollenkaan niin yksinkertainen, minäkin olen ollut koko ikäni yksin.

No kyllä teille miehille on helpompaa löytää nainen kuin hiljaiselle naiselle joka ei häikäisevä kaunotar ole. En ole ikinä päässyt treffeille asti, pakkeja olen saanut kymmeniä. T. 32v ikisinkkunainen.

Mitä luulet kuinka hyvät mahdollisuudet ujolla ja hiljaisella miehellä on löytää nainen? Naiset harvemmin tekee aloitteita ja varsinkaan ujolla miehelle.

Ujo sinkkumies

Minä tykkään ujoista miehistä, mutta en uskalla tehdä aloitetta, koska en ole varma onko kiinnostus molemminpuolista. Mikä tahansa merkki, vaikka edes pieni hymy riittäisi. Aloitteenteon jälkeen kyllä odotan molemminpuolista yhteydenpitoa ettei vallan yksin tarvitse juttua kasassa pitää. 

Itse olen ujo ja siksi sinkkuna pitkään. Mutta pakko oli vain yrittää päästä ujoudesta yli. Astua pois mukavuusalueelta. Joskus on vaan oltava rohkea ja ylitettävä itsensä. Ja nyt en olekaan enää sinkku. Olisin kyllä jos olisin antanut ujoudelle periksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään ujoista miehistä, mutta en uskalla tehdä aloitetta, koska en ole varma onko kiinnostus molemminpuolista. Mikä tahansa merkki, vaikka edes pieni hymy riittäisi. Aloitteenteon jälkeen kyllä odotan molemminpuolista yhteydenpitoa ettei vallan yksin tarvitse juttua kasassa pitää. 

 

Eihän aloitteen teossa olisi mitään ongelmaa, jos tietäisi kiinnostuksen olevan molemminpuolista. Valitettavasti naiset odottaa aina, että yhteydenpito on miehen vastuulla :(

Ujo sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään ujoista miehistä, mutta en uskalla tehdä aloitetta, koska en ole varma onko kiinnostus molemminpuolista. Mikä tahansa merkki, vaikka edes pieni hymy riittäisi. Aloitteenteon jälkeen kyllä odotan molemminpuolista yhteydenpitoa ettei vallan yksin tarvitse juttua kasassa pitää. 

 

Eihän aloitteen teossa olisi mitään ongelmaa, jos tietäisi kiinnostuksen olevan molemminpuolista. Valitettavasti naiset odottaa aina, että yhteydenpito on miehen vastuulla :(

Ujo sinkkumies

Usko nyt hyvä mies, että jos nainen edes pari kertaa vilkaisee sinua ja toisella hymyilee juuri havaittavasti = kiinnostunut! Silloin ryhdistäydyt ja lähestyt. "Moi. Mitä kuuluu?"

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, että joitakin lykästää, onnea matkaan! Itse olen ollut sinkkuna kaksi vuotta, pitkän parisuhteen jälkeen. Puolitoista vuotta olen enemmän tai vähemmän aktiivisesti treffaillut miehiä laihoin tuloksin. Varmaan 50 miestä tavannut. Joitakin heistä tapaillut useamman kerran, mutta aina se on vain kuivahtanut kokoon. Nyt ei vaan enää jaksa tavata uusia tyyppejä. Kaikki kanavat kokeiltu: Netin ihmeellinen maailma, Tinderin pukit, baarit kaljamahaisine känniääliöineen, harrastukset.

Tavallaan hyväksyn sen, ettei tää mun yhtälö ole mitenkään houkutteleva: Neljänkympin ohittanut useamman lapsen yh-äiti lähiöstä. Ei siinä paljon auta, että on pitänyt itsensä kuosissa ja on ihan kiva. Ja suht hyvin säilynyt, jonkun mielestä kivannäköinenkin. Ainoat, jotka on tosissaan kiinnostuneita, on setämäiset viiskymppiset (tai yli) miehet. Hetken huumaa kanssani haluavat kolmekymppiset miehet. Oman ikäiset miehet ovat järjestään kiinnostuneita nuoremmista naisista. Ympäriltäni sinkkukaverit pariutuvat ja mä porskutan yksin hautaan saakka. Ei kai siinä mitään. Itse joskus totesin, että parempi yksin kuin huonossa parisuhteessa. Pääsin siitä huonosta suhteesta eroon, ja nyt sit ollaan yksin.

Mistä ja millaiset miehet ne sun sinkkukaverit on saanut? Onko kaverisi lapsettomia? Onko niiden miehet samanikäisiä ja sellaisia mitkä kelpaisi sinullekkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään ujoista miehistä, mutta en uskalla tehdä aloitetta, koska en ole varma onko kiinnostus molemminpuolista. Mikä tahansa merkki, vaikka edes pieni hymy riittäisi. Aloitteenteon jälkeen kyllä odotan molemminpuolista yhteydenpitoa ettei vallan yksin tarvitse juttua kasassa pitää. 

 

Eihän aloitteen teossa olisi mitään ongelmaa, jos tietäisi kiinnostuksen olevan molemminpuolista. Valitettavasti naiset odottaa aina, että yhteydenpito on miehen vastuulla :(

Ujo sinkkumies

Usko nyt hyvä mies, että jos nainen edes pari kertaa vilkaisee sinua ja toisella hymyilee juuri havaittavasti = kiinnostunut! Silloin ryhdistäydyt ja lähestyt. "Moi. Mitä kuuluu?"

Itsellä on vahvemmistakin merkeistä huolimatta mennyt naisen tulkinta pieleen ja epäonnistumiset ei rohkaise lähestymään uusia naisia.

Ujo sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään ujoista miehistä, mutta en uskalla tehdä aloitetta, koska en ole varma onko kiinnostus molemminpuolista. Mikä tahansa merkki, vaikka edes pieni hymy riittäisi. Aloitteenteon jälkeen kyllä odotan molemminpuolista yhteydenpitoa ettei vallan yksin tarvitse juttua kasassa pitää. 

 

Eihän aloitteen teossa olisi mitään ongelmaa, jos tietäisi kiinnostuksen olevan molemminpuolista. Valitettavasti naiset odottaa aina, että yhteydenpito on miehen vastuulla :(

Ujo sinkkumies

Usko nyt hyvä mies, että jos nainen edes pari kertaa vilkaisee sinua ja toisella hymyilee juuri havaittavasti = kiinnostunut! Silloin ryhdistäydyt ja lähestyt. "Moi. Mitä kuuluu?"

Äh, no tämän perusteella varmaan joka toinen mies jossain lähikaupassa luulee että olen kiinnostunut niistä :D Usein jään ajatuksissani tuijottamaan jotain ja sitten kun havahdun ja toinen huomaa katseeni, hymyilen hämilläni. En tosiaankaan ole kiinnostunut noista tyypeistä.

[/quote] Mistä ja millaiset miehet ne sun sinkkukaverit on saanut? Onko kaverisi lapsettomia? Onko niiden miehet samanikäisiä ja sellaisia mitkä kelpaisi sinullekkin?[/quote]

Netistä, baarista, harrastusten kautta. Ovat suunnilleen saman ikäisiä kuin minäkin, lapsia vähemmän. Ja niiden miehet on saman ikäisiä, mutta vaikea sanoa "kelpaisiko" minullekin. No, yksi olisi kelvannut, koska tapailimme vuosi sitten, mutta miehellä "ei mennyt jalat alta" mun kanssa, mutta nyt piirittää hyvää ystävääni, ovat ilmeisesti alkaneet seurustella. Siinä meni sit sekin ystävä, kun mä en pysty enää olemaan yhteydessä, eikä kyllä sekään, kun tietää mulla olleen tunteita sen nyxää kohtaan. Mutta nää mun toiset kaverit ja niiden kumppanit...Niin, osa mun kavereista tupakoi, eikä niitä haittaa että mies tupakoi. Mua haittaa. Samoin haittaa, jos alko maistuu reippaasti. Toisia naisia ei haittaa tämäkään. Mä kaipaisin kumppaniksi nuorekasta ja sporttista miestä, joka huolehtii itsestään ja huomioi muutkin ihmiset. Mä olen vain liian tylsä nainen, ei mene kenelläkään jalat alta. Tiesin kyllä jo 17-vuotiaana, ettei mulle ole saumaa, kun kaverit silloinkin pariutuivat ympärillä, ja minä olin aina yksin. Sit tapasin ex-mieheni, läheis- ja päihderiippuvaisen narskun, ja jäin siihen suhteeseen liian pitkäksi aikaa. Ehkä mulla olis vielä alle nelikymppisenä ollut mahdollisuus löytää hyvä parisuhde...nyt se on myöhäistä.