Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ruokalaskun jakaminen
05.01.2016 |
Miten te muut parit maksatte ruokaostokset? Taitaa kaikilla mennä puoliksi.. Yksin asuessa mulla meni joku 150 euroa ja nyt miehen kanssa asuessa 200-250e kuussa ruokaan. Ihan syynä se, että mies (joka on isokokoinen muutenkin ja urheilee, paljon) syö paljon enemmän kuin minä ja hänellä on yliherkkyyksiä joiden vuoksi joudumme käyttämään erikoistuotteita.. Olen yrittänyt sanoa asiasta, mutta hän oli vaan ihan hämillään kun omasta mielestään on reilua just tää puoliksi jako. En tiedä oikein miten tätä lähteä selvittämään. Olen kuitenkin pienituloinen opiskelija ja tuo tekee ison loven rahapussiini joka kk :( miten saan nätisti sanottua, että toivon että hän tulisi vähän vastaan tässä asiassa?
Kommentit (23)
Meillä kaikki raha mitä tulee on yhteistä. Ukko laskee kuinka paljon rahaa meillä on per kuukaus kun rahat tulee ja maksaa laskut sitten. Rahasumma mikä jää yli hän jakaa niille päiville siihe asti kun seuraavat rahat tulee ja niillä sitten mennään. Eli päiväbudjetilla. Sitten jos päiväbudjetti näyttää sen verran isolta että vähemmälläkin pärjätään niin hän laskee kuinka paljon siitä voi ottaa säästöön/muuhun käyttöön. Vaikka ite tienasin rahaa tossa puolen vuoden aikana ku olin töissä mutta ukko sai vaan työmarkkinatuen+vähän asumistukea niin silti rahat oli yhteisiä. Pienellä muutoksella vaan että mä sain tietty omalla palkalla ostaa jotain mitä halusin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko laskenut kuinka paljon yhdessä asuminen vaikuttaa muihin kuluihin? Luultavasti asumiskustannukset kuitenkin ovat yhdessä asuessa pienemmät henkeä kohden, eli yhteisasuminen ei välttämättä vie sinua tappiolle. Toki voisitte sopia, että tietyt ruoat ostetaan yhteiseen käyttöön, ja ne joita vain toinen kaipaa, ostaa kumpikin omilla rahoillaan.
Miksi et voi sanoa miehelle, että sulla ennen meni rahaa 150€ ja nyt menee noin paljon enemmän, ja sulla on näin pienet tulot, että ei sulla ole varaa? Jos mies on töissä, niin kyllä hänellä on varaa maksaa suurempi osuus, tulojen suhteessa, ei siinä ole mitään hämmentämistä.
Yhdessä asuminen ilman että yhdistetään myös rahat on aina hankalaa, jos aiotaan olla perhe, niin pitää koko perheellä olla sama elintaso. Joko eletään köyhemmän elintason mukaan, tai rikkaamman tai jotain siltä väliltä, mutta kahta eri tasoista elämää ei voi yhtäaikaa yhdessä perheessä elää.
No ei todellakaan ole reilua tuo puoliksi maksaminen. Nyt äijä puhutteluun. Kerrot mitä mieltä olet, ja paukuta asia ymmärrykseen. Tai sitten sanot, että ostatte omat safkanne.
Onnistuisiko teillä systeemi, että molemmat käy vuoroviikoin kaupassa? Aina kun on miehen vuoro, niin teet hänelle ostoslistan, joka sisältää reilusti ostoksia ja näitä hänen erikoisjuttuja. Sitten seuraavalla viikolla, kun on sinun vuorosi, niin pääset pienemmillä ostoksilla. Toinen vaihtoehto on yhteinen ruokatili, jonne laitatte joka kuukausi rahaa. Sinä vain talletat hiukan vähemmän kuin miehesi. Jos nämä eivät auta, niin sitten muutut kauppareisuilla unohtelevaksi, ja pyydät miestä silloin tällöin tuomasn kaupasta jotain kotiin tullessaan. Aina löytyy keinot!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei auta muu kuin ottaa asia puheeksi. Monet kuluttavat rahaa tulojen suhteessa. Ottakaa yhteinen tili minne laitat ruokaan sen 150 ja miehesi sitten enemmän jos suuremmat tulot. Tai sitten käytte tarkan budjetin läpi ja ostatte edullisempaa ruokaa. Ehkäpä rahanne kuluvat ajattelemattomuuttanne? Tämä asia pitää ottaa esille nyt alkuvaiheessa kunnolla.
Normaalissa parisuhteessa ei onnistu kumpikaan: ei täydellinen tasajako eikä kummankaan omat rahat ainakaan silloin, jos tulot ovat erisuuruiset. Ja nehän ovat ainakin silloin, jos tulee lapsia kun se on aina nainen,joka ne lapset tekee ja on välillä jollakin päivärahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan oltu yhdessä ooiskeluajoista lähtien, nyt jo isovanhempia. Alusta asti yhteiset rahat, eikä olla ikinä riidellä rahasta. Elämäntilanteet ovat vaihdelleet mutta rahat ovat pysyneet yhteisinä. Meille raha on vain väline. Välillä sitä on vähemmän, välillä enemmän.
Minä olen ollut hoomoilasena tämän av:n jälkeen. Meillä on omat tilit, mutta yhteiset rahat yhteisiin menoihin. Ruuat maksaa se, joka jaksaa, tai usein se, jonka tilipäivä on ollut lähempänä. Täysin henkilökohtaiset menot, kuten harrastukset, vaatteet ja omat puhelinlaskumme maksamme kumpikin omalta tililtä, mutta laskut, ruuat yms. ei niitä lasketa, kuka mitäkin maksaa tai syö.
Mies maksaa asunnosta enemmän, sähkölasku taas tulee minun nimelläni ja pääsääntöisesti olen maksanut taloyhtiön remontit. Olen halunnut ne maksaa, koska mies on maksanut lainasta enemmän. Miehellä on nettona tulot tällä hetkellä vajaan tonnin enemmän, bruttona reilusti enemmän. Minulla on työssäkäynnistä pitkän työmatkan vuoksi isommat kulut. Välillä on ollut tilanne, että minun käytössäni on enemmän rahaa, jolloin minä maksan enemmän. Ei meillä ole juuri ikinä rahasta tai kulujen jakamisesta riidelty. Ainoat on sellaisia, että minä joskus olen kokenut huonoa omaatuntoa siitä, että mies maksaa enemmän. Mies käskee olla hiljaa, koska "yhdessähän tässä eletään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ruoan määrä ja erikoistuotteet. Mitäs jos istuisitte muutaman viikon kauppakuittien kanssa pöydän ääreen laskemaan, mitä mikäkin maksaa. Jos vaikka mies juo vain soijamaitoa, kuinka paljon sitä menee viikossa ja mitä se maksaa. Jos hän ei ole valmis ottamaan sitä omaan piikkiinsä, niin sitten lopetatte sen ostamisen ja juotte vettä hanasta.
Lompakkoloinen siis haluaa miehen maksavan kaiken. Onpa yllättävää av-palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on takana 25 yhteistä vuotta, koko ajan omat rahat ja omat tilit. Ei mitään ongelmia rahoista, koska kumpikin maksaa itse omat kulunsa. Ruuassa asia on hyvin yksinkertainen: minä vegaani maksan yksin kaikki ne ruuat, jotka ovat vain minulle ja mies maksaa (ja ostaa) makkaransa ja jauhelihansa itse.
En ole ikinä ymmärtänyt tätä "ei olla perhe, jos rahat ei ole yhteisiä" tai että perheen sisällä on erilainen elintaso, jos toisella pienemmän tulot ja joutuu kuitenkin itse maksamaan omat menonsa. Jos minä haluan viikonloppureissulle Prahaan, voin sopia miehen kanssa ajankohdan ja maksaa molempien matkan, koska minä olen se, joka sinne reissuun haluaa. Ei silloin kysellä, onko miehellä varaa maksaa vai ei tai pitääkö miehen säästää puoli vuotta voidakseen maksaa osuutensa. Ehei, minä haluan matkaan, mies suostuu tulemaan mukaan ja minä maksan. Sen sijaan meillä ei tehdä niin, että minä haluan New Yorkiin ja katson miehen tililtä, että sillä on varaa maksaa ja varaan matkan, vaikka ihan hyvin tiedän, että mies olisi halunnut säästää purjevenettä varten.
Joten ap: keskustele miehen kanssa siitä, että kuluja ei tarvitse jakaa tasan puoliksi vaan kumpikin voi edelleen maksaa vain oman osuutensa. Sähkölasku menee puoliksi, vuokra samoin, mutta ruoka, vaatteet ja harrastumaksut voi varsin hyvin olla ihan omia.
Säälin miehiä jotka suostuvat lompakkoloisten loisimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lompakkoloinen siis haluaa miehen maksavan kaiken. Onpa yllättävää av-palstalla.
Ja sinä taas olet sitä mieltä,että naisen täytyy elättää miehensä? Tässähän nimenomaan nainen maksaa miehensä ruuat. Meilläkin minä maksan miehen ruuat. Mieheni on siis lompakkoloinen, mutta en jaksa tehdä siitä muneroa. Minä käyn töissä ja minulla on varaa. Mutta ymmärrän,että opiskelija tyttö ei välttämättä pysty miestään ruokkimaan,eikä tarviikkaan. Sinun mielestäsi nainen siis on "lompakkoloinen" jos miehen pitäisi maksaa omat ruokansa? Kukahan se lompakkoloinen oikeasti on? Ps. Sä et varmaan oo saanu ketään naista lompakkoloiseksi kun olet noin katkera;D ?
Vierailija kirjoitti:
Säälin miehiä jotka suostuvat lompakkoloisten loisimiseen.
Eikös tässä tapauksessa mies ole se lompakkoloinen? Ja itseasiassa kaikissa suhteissa missä ruokalasku laitetaan puoliksi,taitaa se mies olla se lompakkoloinen. Miehet kun yleensä aina syövät enemmän. Säälittääkö sua ne naisetkin jotka elättää lompakkoloista?
Vierailija kirjoitti:
Säälin miehiä jotka suostuvat lompakkoloisten loisimiseen.
Älä suotta sääli. Sääli vain itseäsi kun et ole saanut omaa lompakkoloista.Kateuksissasi täällä sitten kitiset :D AP:lle sanoisin,että kyllähän se joka syö enemmän voi tosiaankin maksaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin miehiä jotka suostuvat lompakkoloisten loisimiseen.
Eikös tässä tapauksessa mies ole se lompakkoloinen? Ja itseasiassa kaikissa suhteissa missä ruokalasku laitetaan puoliksi,taitaa se mies olla se lompakkoloinen. Miehet kun yleensä aina syövät enemmän. Säälittääkö sua ne naisetkin jotka elättää lompakkoloista?
Eiköhän tässä tapauksessa tämä opiskelijaloinen hyödy miehestä jo pelkän vuokranmaksun osalta enemmän?
Puhumattakaan muista menoista.
Kovasti koitatte puolustella loisimistanne, mutta teette itsestänne naurettavia.
Meillä yhteinen ruoka maksetaan kutakuinkin puoliksi. Mutta kumpikin ostaa omat leipänsä, rahkansa, maitonsa yms. itse. Miksi minun pitäisi maksaa maidosta, jota en käytä?
morttivertti kirjoitti:
Oletko laskenut kuinka paljon yhdessä asuminen vaikuttaa muihin kuluihin? Luultavasti asumiskustannukset kuitenkin ovat yhdessä asuessa pienemmät henkeä kohden, eli yhteisasuminen ei välttämättä vie sinua tappiolle. Toki voisitte sopia, että tietyt ruoat ostetaan yhteiseen käyttöön, ja ne joita vain toinen kaipaa, ostaa kumpikin omilla rahoillaan.
Onpa tyhmästi ajateltu. Kyllä ruokalaskunkaan ei pitäisi nousta kun yhteen muuttaa. Ennen kuin lapsia siunaantuu.
Alue: Aihe vapaa
Miehellä on noin kolme kertaa isompi liksa, joten hän maksaa suurimman osan ruoista. Oma palkkani menee asumiseen, "laskuihin" ja shoppailuun, ehkä muutaman ruokakauppakeikan maksan kuukaudessa. Kauppaan meillä menee n. 500 e/kk ja ravintoloihin n. 400-600 e/kk.