Syön TODELLA kovaäänisesti -mistä johtuu ja kuinka eroon tästä "tavasta"?

Vierailija kirjoitti:

Liian isot haukkaukset/haarukalliset?

Kiitos vinkistä! Tätäkin vaihtoehtoa olen miettinyt, ja koittanutkin ottaa vajaita haarukallisia.Pitääkin koittaa tätä uudestaan ja vertailla pieneneekö eläimellinen meteli :)

-ap

Kohta sulla on joku syömishäiriö, jos alat liikaa tarkkailla itseäsi. Kyllä se sun miehesikin taatusti pitää jotain ääntä, joka sinua ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritä pitää suuta "pienemmällä" sen lisäiksi että pidät huulet kiinni ja kokeile auttaisiko se. Mieheni pitää valtavan kovaa ääntä syödessään ja vaikka hän on oppinut pitämään suun kiinni, syömisen äänet kuuluvat helposti huoneesta toiseen. Miestä tarkkaillessa olen huomannut hänen tekevän todella isoja liikkeitä syödessään. Alaleuka heiluu pureskellessa ylös alas, posket ovat pullollaan ilmaa ja nielaistessa pää heilahtaa reilusti taaksepäin samalla kun kuuluu iso KLUNKS-ääni.

 

Kun mies oppi pitämään suunsa kiinni syödessään, en kehtaa enää huomauttaa asiasta, mutta kovaääninen syöminen häiritsee minua silti. Kiitos että sain avautua :)

Onto sun miehellä ollut lapsena vaikeuksia oppia tiettyjä äänteitä? Joillakin ihmisillä on suussa sellaisia tuntopuutoksia, että heidän on vaikea hallita suun hienomotoriikkaa. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että äänteitä tehdään liioitellusti, koko leualla, koska ihminen ei yksinkertaisesti hahmota sitä suun aluetta. Jos ihminen syö niin että koko pää on jammailussa mukana, niin minulle ainakin tulee mieleen, että kyse voi olla ihan vaan tästäkin,  että hän ei kykene "parempaan".  Meillä on suvussa monia miehiä joilla on ollut vaikeuksia puheen tuottamisessa, ja he syövät juurikin niin että se muistuttaa enemmän urheilusuoritusta kuin syömistä. Älykkyyden kanssahan tällä ei ole mitään tekemistä, vaan kyseessä on ihan tällainen synnynnäinen ominaisuus.

Puhumaan oppimisesta en tiedä, mutta mieheni ei ole liikkeissään muutenkaan kovin sulava. En sanoisi häntä suorastaan kömpelöksi mutta en lähtisi ehdottamaan hänelle esimerkiksi yhteistä tanssikurssia.

Vierailija kirjoitti:

Mutta, se että joku syö kovaäänisesti ei ole mikään iso ärsytyksen aihe. Ei sen vuoksi kannata alkaa jännittämään. Syömisäänet on kuitenkin ihan normaaleja ääniä.

Olen samaa mieltä, ei kannata ottaa tätä liian vakavasti. Olen se, jonka mies syö kovaäänisesti ja vaikka äänet ärsyttävät joskus, se on kokonaisuuden kannalta kuitenkin aika pientä.

Vierailija kirjoitti:

Mun entisellä kämppiksellä oli mielenkiintoinen tapa syödä. Kun ruoka oli saatu lusikkaan, avattiin suu, työnnettiin kieli ulos ja odotettiin kieli ulkona että lusikka vietiin hitaasti suuhun ja sitten siitä ryystettiin se ruoka kovaäänisesti. En ole koskaan nähnyt kenelläkään niin pitkää kieltä. Se oli sekä vastenmielistä että jollain lailla tavattoman kiehtovaa. En oikein osannut päättää, halusinko syödä meidän sopparuuat yhdessä vai enkö missään nimessä halunnut.

Mutta, se että joku syö kovaäänisesti ei ole mikään iso ärsytyksen aihe. Ei sen vuoksi kannata alkaa jännittämään. Syömisäänet on kuitenkin ihan normaaleja ääniä.

Kuulostaa kiehtovalta, päivän naurut!

Muutkin saavat kertoa kokemuksiaan kovaäänisesti syömäreistä, ehkä jossakin tarinassa nousee esiin jokin asia mitä  teen syödessäni, mutta jota en vain itse tiedosta :)

-ap

Kokeile nauhoittaa sitä ääntä. Ehkä häpeä auttaisi hillitsemään sitä? :D

Vierailija kirjoitti:

Kokeile nauhoittaa sitä ääntä. Ehkä häpeä auttaisi hillitsemään sitä? :D

Häpeää on jo ilman nauhoitustakin aivan tarpeeksi :) Toisaalta ihan hyvä idea nauhoittaa syömisensä ääni, kuuleepahan kuinka kovaääninen se todellisuudessa on, ja onko ääni pääosin maiskutusta/hampaiden kolinaa/jotain aivan muuta!

Mulla on lonksuleuat ja siitä ilmeisesti äänekkyys johtuu. Arvostan kovasti niitä jotka eivät ota siitä ongelmaa. Harmittaa itseänikin.

Eräällä puolison sukulaisella oli kovasti volyymia, joka kasvoi pikkuhiljaa ja kielen hallinta vaikeutui (loppuvaiheessa alkoi ruokaa tippumaan suusta), kunnes oli slaagista vainaa. Jonkinlainen lihastulehdusperäinen asia jälkikäteisarvion mukaan.

Minun vinkkini on että kun syöt suu kiinni niin keskity myös kieleen. Nimittäin suu kiinni voi myös maiskuttaa kun lätisyttää kieltä kitalakeen. Pidä suussa hieman ilmaa ja kieli suht paikoillaan kun syöt, anna hampaiden hoitaa homma.

Eli älä lutkuta kielellä kitalakeen kun syöt.

Veljeni syö pehmeääkin ruokaa ihan järjettömällä hampaiden kolinalla. On se sitten muusi tai jäätelö niin sitä pureskellaan kuin viimeistä päivää. Isämme syö samalla tavalla, mutta hänelle en ole kehdannut sanoa asiasta. Ei pureskellessa ole pakko paukuttaa hampaita voimalla toisiinsa, vähempikin riittää.

Työkaveri söi aina suu auki, maiskutus oli ihan järjetöntä ja näkykin sellainen ettei kukaan halunnut istua häntä vastapäätä kahvihuoneessa.

Kovaääniset syöjät - aargh. Olin kerran odottamassa pitsaa kun viereisessä pöydässä istui joku nainen joka söi jotain kanakoria tai vastaavaa, ja piti niin kovaa ääntä että tuntui kuin siinä olisi ollut joku hevoslauma mässyttämässä ja rouskuttelemassa antaumuksellisesti niitä porkkanoita ja kurkkuja ("rousk rousk maisk maisk gulp rousk maisk gulp mäysk mäysk"). Mulla on muutenkin vähän ongelmaa ihmisten syömisäänien kanssa (tiedostan että ongelma on minun, eikä muiden), mutta se oli ihan järkyttävää, melkein lähdin ulos odottelemaan kun en vaan kestänyt sitä. Mieskin jopa sen huomasi, vaikka hän ei yleensä muiden rouskutuksiin kiinnitä mitään huomiota. Ehkä se oli ap?

Itselläni ei ole vinkkejä tähän asiaan mutta mulla oli joskus ystävä, joka ärsyyntyi ihan pienestäkin syömis/juomisäänestä, ja oli opetellut nielaisemaan täysin äänettömästi. En tiedä miten hän sen teki, en itse ikinä pystynyt samaan vaikka harjoittelin. Täytyy toivoa että hän liikkuu av:llä, hänellä olisi varmasti vinkkejä aiheeseen liittyen.