Miten pärjäisit keikkatyössä, jossa pitää olla valmis lähtemään töihin parin tunnin

Kyllä mulle sopisi. Ei ole miestä eikä lapsia eikä muutakaan estettä tehdä töitä koska vain.

Onhan tuo rajoittavaa, vaikka nykyään saa olla tyytyväinen jos on työtä.

No joskus voisi käydä etten pystyisi lähtemään.

Olen opiskelija, ja haluaisin juuri tuollaisen työn. En varmaankaan tosin menestyisi siinä kovinkaan hyvin, koska en suostuisi perumaan jo sovittuja menoja työkeikkojen tieltä. Mikäli minulla ei siis olisi koulupäivän jälkeen mitään sovittua menoa ja minulle tarjottaisiin työkeikkaa, ottaisin sen vastaan. Jos sen sijaan olisin sopinut jo jotain, jättäisin työt väliin.

Jos ei olisi töitä, kyllä se pääsääntöisesti onnistuisi. Mutta ei voisi kyllä lähteä mihinkään kauemmaksi, jos koko ajan pitäisi olla valmiudessa. Edes salille ei voisi kovin pitkiä treenejä mennä tekemään, olettaen, että pitää lähteä minä päivänä vaana mihin aikaan vaan. Mutta kyllä varmaan olisin takavuosina suostunut. Nyt on töitä, joten tosin helppo luvata sellaista, mihin juuri nyt ei ole tarvetta. 

Teen juuri tällä hetkellä.Tavallaan se on raskasta mutta sitten siinä on myös mieletön vapaus.Saan vapaapäivän aina kun haluan kun merkkaan sen vaan kalenteriin.

Hyvin on pärjätty.

Hirvittävän ahdistavaa olisi tuollainen, jos rahan tulo olisi tuollaisesta kiinni ja laskutkin pitäisi saada maksuun, kovat olisi paineet että toivottavasti se puhelin soi tarpeeksi usein.

Tavallaan teen jo opiskelun ohella tuommoista työtä. Yleensä en 2h varoajalla ehdi työpaikalle saakka. Onneksi useimmiten keikat tulevat 1-3 pvää etukäteen. On se silti aika raskasta kun ei voi viikkoa pidemmälle suunnitella elämäänsä.

Teen keikkaluonteista työtä, ja lisäksi saan soviteltua ansiosidonnaista. Mulle tämä toimii kun selviydyn hyvin n 1200-1500 € käteen jäävällä summalla kuukaudessa. Lisäksi tässä jää ruhtinaallisesti vapaa-aikaa, joka on mulle tärkeää! Mulla on tilanne että voin oikeastaan valikoida työkeikat, kaikkia ei tarvitse kovalla kiireellä ottaa enkä niitä edes saisi, sillä jotkut keikat menee toisille työntekijöille. Mutta näin olen tyytyväinen. Ja mikä parasta myös työnantajani on kuulemma minuun erittäin tyytyväinen, win-win - tilanne siis!

Olen kuljetusalalla ja työni on välillä hyvin äkillistä tienpäälle lähdön suhteen. Olen tottunut ja tavallaan pidänkin siitä. Palkka on ok. Mutta ei tämä työ kaikille sovi, olen paljon poissa perheeni luota ja uupumus on helvetillistä pitkillä reissuilla.

Ai parin tunnin? Se olisikin luxusta. Mulla on yleensä tilanne se, että pitäisi olla jo paikalla.

Mutta kaikkeen tottuu.

Olen yrittänyt opintojen ohessa ja ei toiminut. Opintoni ovat liian vaativat, jotta pystyisin paljon muuttamaan rutiineja.