Miten/minkä avulla ootte päässy yli siitä, että teijät on vaihettu toiseen?

Miten pystyi potkimaan sut pois yhteisestä kodista? Oliko kaikki miehen? Lakanatkin?

Kyllä, kämppä oli miehen. Tiedän, tyhmä ratkaisu olla miehen varassa, mutta opiskelujeni takia oli helpointa muuttaa hänen luokse, jotta en joudu itse maksamaan vuokria yms. Siinä vinkki vitonen kaikille: älkää koskaan olko miehen varassa. Tein sen tyhmän teon ja nyt kadun sitä, mutta siitä ei tarvitse enää kenenkään sanoa :D Lakanat olivat yhteisiä, mutta vielä emme ole ehtineet tavaroita jakaa, joten hän voi käyttää niitä miten haluaa... 

-ap

Eipä tuossa varmaan mitään kikkakonsteja ole, valitettavasti :( Ajattele että on hyvä että asia tuli ilmi nyt eikä myöhemmin, kun teillä olisi lapsia/ olisitte naimisissa. Ole ystävien kanssa, tee asioita jotka saavat mielesi edes hitusen paremmaksi, harrasta...

Muista, että sinussa ei ole mitään vikaa. Älä syytä itseäsi, näin nyt vain sattui tapahtumaan, niin epäreilua ja väärältä kuin se tuntuukin. Valitettavasti en tiedä muita tehokkaita apukeinoja tilanteeseen kuin se aika.

Jaksamisia ap!! <3 Jotenkin tuntuu että aina vaan kuulee näitä surullisia parisuhdekohtaloita, pistää miettimään miksi se onnellinen pitkäkestoinen parisuhde on niin vaikeaa saavuttaa ja niin harvinaista.

Olin samassa tilanteessa elokuussa. Muutama viikko auttoi, tapasin kavereita, kävin kampaajalla, huolehdin minusta. Oli kyllä laastarisuhdekin, joka fiasko. 

Mä aloin treenaamaan päivittäin tein töitä tuplat mitä normaalisti opiskelin samalla kerennyt ees syömään. Ihan turhaan kaikki yhen ihmisen takia nyt saa olla kipeessä kehossa lopun elämää. Onneksi oli asunto mun nimissä auto yms. Ei kannata elämää pilata yhen entisen suhteen takia.

Aika ja sureminen helpottaa oloa. Älä pakene pahaa oloa vaan kohtaa kipeät tunteet. Alkuun nöyryytyksen ja häpäisyn hyväksyminen on kuitenkin vaikeaa, tiedän.

Itse olen voimaantunut kun olen pitänyt itsestäni hyvää huolta ja opetellut rakastamaan itseäni. Syö terveellisesti, liiku ja osta kauniita vaatteita. Deittaile ja huomaa että on muitakin miehiä olemassa. Ajan kanssa olen pystynyt katsomaan suhdetta objektiivisemmin ja ymmärtänyt ettei mies ollut kovin sopiva minulle alun alkaenkaan. Rakastuneena näkee vain ne hyvät puolet ja haluaa unohtaa huonot.

Usko pois, et sinä niitä lakanoita edes halua, muistuttavat vain exästä ikuisesti.

Nokka kohti tulevaa, kyllä se siitä.

Suremalla suruni läpi vaan. Minut jätti aviomies 8 vuotta sitten, vaihtoi 19-vuotiaaseen näyttävään slaavilaistyttöön. Ei siinä muu auttanut kuin itkeä ja huutaa kunnes kyyneleet loppuivat, ja jatkaa sitten elämää yksinhuoltajana. 

Hassua kyllä, miehellä joka minun kanssa lapsen saamisesta niin "traumatisoitui" että pakeni baareihin ja muihin naisiin, eikä kuulemma äiti-ihminen kiinnosta enää seksuaalisestikaan, on sen pimunsa kanssa nyt 3 lasta. Nainen on perinteisesti kotiäitinä ja mies maksaa elämisen. No, hän ei ikinä tahtonutkaan kestää sitä että mulla on korkea koulutus ja ura, joten ehkä perinteinen palkintovaimo elätettävänä kohottaa jotenkin hänen miehistä itsetuntoaan.