Entinen homepakolainen, miten asut?

Täällä yksi ex-homerivariasukas. Nyt asutaan 50-luvun täystiilisessä kerrostalossa, jossa painovoimainen ilmanvaihto. Ei oireita (paitsi loppuelämän mukana kulkeva astma).

Tämän uskalsimme juuri ja juuri ostaa. Pientalo-nimiseen venäläiseen rulettiin ei olisi ollut enää rahkeita.

En ole homepakolainen enkä homeoireile. Tiedän, että Suomi on täynnä homeisia rakennuksia. Minkälainen omistusasunto teidän mielestänne kannattaisi hankkia pk-seudulta, jos haluaa välttää kaikkein homeisimmat tai eniten oirehdintaa aiheuttavat kämpät?

Eli mistä merkeistä yleensä tunnistatte homeasunnon? Mitä asunnosya voi/kannattaa tarkistaa ennen ostotarjouksen jättämistä? En haluaisi sairastua homesairauksiin.

Sehän se ongelma onkin että jos ei teetä tuhansien tutkimuksia, sisäilmaongelman tuntee usein vasta jonkun ajan jälkeen. Ärsytysoireita tulee, mulla nykyään iho-oireet nousee ja kurkku/silmät/kieli on "tulessa". Onneksi on työpaikka melko ok eikä vielä ole astmaa, paitsi yhdellä rasituspiippu perheessä, tiedän myös ihmisiä joilla työkyky on mennyttä. Olisi paras jos asunnossa pääsisi viikonkin asumaan ennen muuttoa tai ostoa. Sekään ei toki estä myöhemmin tulevia putkivuotoja yms. Kannattaa laskea omistamisen hyödyt tarkkaan ja tutkia muitakin sijoitusvaihtoehtoja jos on halua ja mahdollisuutta kerryttää varallisuutta, pörssiosakkeet ei ainakaan myrkytä ketään..

Ja ai niin, en ostaisi mielellään betonielementtiasuntoa, ainakaan yhtään vanhempaa (uusi todnäk parempi mutta ei aina kun rakennetaan hutiloiden). Mielellään yksiaineinen seinä ja suht yksinkertainen koeteltu arkkitehtuuri, kattolyhdyissä yms on vuotoriskejä enemmän. Välttäisin pohjakerrosta ja kenties myös ylintä kerrosta. Mutta voi olla että kaikista näistä huolimatta napsahtaa tai joku sääntö on turha, hyvin rakennettu ja pidetty kestää, toisaalta voi pilatakin asunnon halutessaan.