Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ai miksi vauvoja/lapsia raahataan joka paikkaan?
03.01.2016 |
http://m.iltalehti.fi/perhe/2016010220898900_pr.shtml
Tuo viimeinen kommentti tuolla uutisessa, eli miksi vauvoja raahataan joka paikkaan, toistuu täälläkin aika ajoin. Minusta on outoa väittää että ehtii sitä 7 vuoden päästäkkn tai kymmenen vuoden. Ja että vuosia pitäisi vaan istua perse homeessa kotona lasten kanssa. Mistä te sitten kun -elämää elävät ihmiset tiedätte miten kauan elätte ja miten kauan lapsenne elää? Minä en osaa ennustaa, joten nautin elämästä nyt. En ala odottamaan vuosia jotain maagista aikaa jolloin voin taas tehdä kaikkea. Elämä voi olla huomenna ohi. On elämän ottamista itsestäänselvyytenä väittää että vuosien päästä on hyvä aika tehdä jotain. Voi olla tai sitten ei.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olennainen kysymys onkin se, että lapsen kanssa et enää voi tehdä kaikkea sitä, mitä ennen lasta pystyit tekemään. Et voi mennä vauva sylissä katsomaan pornoshowta, vaikka se ennen oli sinulle henki ja elämä. Jätät vauvan kotiin ja hyväksyt, että nyt on nyt. Miksi et tekisi samoin muidenkin asioiden kanssa? Vauva ei kuulu baariin eikä välttämättä elokuvateatteriinkaan, koska ei nauttisi elämästään kummassakaan.
Miksi pitäisi rajoittaa ihan tavallisia menoja? Matkoja, kaupunkikäyntejä, ravintolassa syömistä? Ne on normaalia elämää. Jos noin perusjuttuja rajoittaa, niin eihän jäljelle jää muuta kuin kotona istuminen.
Sulla taitaa olla aika kapea elämä, jos ilman lasta et keksi muuta tekemistä kuin matkustelun, ravintolat ja kaupunkikäynnit...
Joka tapauksessa: lasten kanssa voi tehdä luettelemiasi asioita, mutta silloin pitää hyväksyä, että mukana on se lapsi. Et ole enää yksin. Et voi ajatella, että se lapsi menee siinä sivussa, koska ei se mene. Joudut antamaan lapselle huomiotasi ja hyväksymään sen, että et voi antautua elämään aikuisten elämää pitkine keskusteluineen luottaen, että jossain on joku toinen, joka katsoo lapsesi perään sillä aikaa, kun sinä elät sitä elämää, jota haluat elää. Ravintoloissa ei ole lastenhoitajia taaperoasi varten, ne muissa pöydissä istuvat ovat maksavia asiakkaita kuten sinä, eivät leikittäjiä lapsellesi. Tarjoilijan tehtävä ei ole viihdyttää lastasi.
Ymmärrätkö: jos otat lapsen mukaan, että ole enää yksi vaan kaksi. Ja siitä kahdesta olet se osapuoli, jonka täytyy hyväksyä se, että toinen (pienempi) tarvitsee sinua koko ajan, myös siellä kirkkokonsertissa, kirjallisuusmatineassa ja uimahallissa.
Tämän ymmärt kyll jokainen ilmeisesti, paitsi sinä. Mikä sua asiassa riepoo? Onko oma elämäsi jotenkin vaikeaa kun täytyy kiukutella? :)
Ai ymmärtää vai?
Eilenkin olin brunssilla ystäväni kanssa. Siihen meidän pöydän ääreen tuli pari alle metristä toljottamaan ja kyselemään, että mitä me syödään ja miksi me ollaan siellä ja näpelöimään tuolin selkämyksellä olevaa laukkuani. Kun sanoin ihan ystävällisesti, että menkääpä oman perheen luo, niin vastaus oli, että ei mennä ja sitten alkoikin pöytäliinan tempominen. Juomalasi kaatui, kahvia läikkyi ja tarjoilija riensi apuun, mutta noiden lasten äidit vain jatkoivat rupatteluaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kyllä, elämäni on aina välillä vaikeaa, kun joutuu kasvattamaan muiden lapsia. Kun he lopulta suostuivat lähtemään, niin kamppasin toisen. Huuli halki ja voi että sitä huudon ja veren määrää. Siinä vaiheessa minä keskityin rupatteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On muuten kätevä neuvo toi "ehtii sitä myöhemminkin". Esim. jos on kolme lasta muutaman vuoden ikäeroilla niin esikoinen saakin odotella teini-ikää ennen kuin perhe menee mihinkään yhdessä, esim. lomalle, koska vauva.
Onko sinusta 8v teini-iässä? Jos lapsia on muutaman vuoden välein, niin ne on tyyliin 1v, 4v ja 7v eli ei ihan lähellä teini-ikää.
Seurasin ennen joulua kirkkokonsertissa kahta äitiä ja noin 3v lastaan. Toinen lapsi oli alusta asti levoton, piti hakata kirkonpenkkiä, hyppiä penkiltä alas ja tömistellä. Äiti keskittyi puhelimeen. Toisen lapsen äiti ihasteli vaimealla äänellä kirkon kattokruunuja ja ikkunoita. Esityksen aikana se puhelinäiti sanoi lapselleen, että mene vaan juoksentelemaan, jos et jaksa istua ja sepä lapsi sitten ravasi pitkin parvea edestakaisin. Äiti keskittyi edelleen enemmän puhelimeensa kuin konserttiin. Se toinen lapsi kuunteli konserttia, otti välillä esiin kirjan ja selaili sitä ja kyseli taas äidiltään hiljaisella äänellä lauluista ja laulajista. Lopulta hän kysyi, että miksi tuo toinen lapsi koko ajan juoksee eikä kuuntele, miksi se ei mene ulos juoksemaan. Äitinsä vastasi, että siksi, koska kukaan ei ole koskaan opettanut sille, miten konsertissa ollaan. Siksi se ei ole oppinut eikä koskaan opi.
Itsekseni mietin, että miksi se puhelinäiti edes oli siellä.
Vierailija kirjoitti:
On muuten kätevä neuvo toi "ehtii sitä myöhemminkin". Esim. jos on kolme lasta muutaman vuoden ikäeroilla niin esikoinen saakin odotella teini-ikää ennen kuin perhe menee mihinkään yhdessä, esim. lomalle, koska vauva.
Meillä tehtiin näin. Minä olin 15 kun kävin ensimmäisen kerran ravintolassa, aiemmin oli aina vauva/taapero esteenä. 14 vuotiaana pääsin ekan kerran tivoliin, kun aiemmin oli aina yks joka on liian pieni ja häiriintyy melusta ja kavereiden kanssa ei päästetty, koska olin liian nuori menemään yksin. En saanut myöskään lähteä kavereiden kanssa kaupungille tai elokuviin ennen kuin olin vanhempien mielestä riittävän vanha (14) ja sitä ennen en päässyt myöskään vanhempien kanssa, koska pikkusisarus. Pääsin just lähimarkettiin, koska vanhemmat ei halunneet vauvan/taaperon aiheuttavan muille ärtymystä ja minut pidettiin samalla pumpulissa. Oli muuten aivan harvinaisen ankea lapsuus. Omien kanssa käyn niissä alennusmyynneissä, ravintoloissa ja reissussa ja lapset oppii miten toimitaan ja toivottavasti ovat itsenäisempiä kuin minä joka pelkäsi kaikkea, kun kaikki oli kiellettyä ja aina sanottiin etten osaa/voi yksin kun ei oo harjoiteltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No koska se kuolisi yksin kotona ja taitaa olla lain vastaistakin. Siksi otan lapsen kauppaan mukaan ja lomalle ja kävelylle ja sukupäivälliselle ravintolaan ja esikoisen peleihin.
Mikset hanki lastenhoitajaa/ lastenvahtia vauvallesi tuoksi ajaksi? Meillä on 4 lasta ja kun käyn asioilla, meillä lapset kotona lastenvahdin kanssa.
Ai maksullinen? Kerropas nyt ensin se, onko maksullinen. Ja äiti/anoppi tmv. jolle maksat ei käy, koska helppousaste hankkia sellainen on silti 6-0 verrattuna kun asuu vaikkapa 25km lähimmästä kaupungista. (Jossa pari hassua mll:n hoitajaa)
No tietenkin on maksullinen. Mll tai paikallinen kotipalvelujen tarjoaja. Velottaa ihan normaalisti taksan mukaan, ja tulee kauemmaskin, meillä matkaa 18 km. Otan yleensä useammaksi tunniksi pari kertaa kuussa ja hoidan samalla kaikki asiat, ostokset ym. Yleensä ehdin myös käydä lounaalla ystävärien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pointti oli nyt kuitenkin siinä että elämä voi olla huomenna ohi. Mitään sitten kun -elämää ei välttämättä koskaan tule.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olennainen kysymys onkin se, että lapsen kanssa et enää voi tehdä kaikkea sitä, mitä ennen lasta pystyit tekemään. Et voi mennä vauva sylissä katsomaan pornoshowta, vaikka se ennen oli sinulle henki ja elämä. Jätät vauvan kotiin ja hyväksyt, että nyt on nyt. Miksi et tekisi samoin muidenkin asioiden kanssa? Vauva ei kuulu baariin eikä välttämättä elokuvateatteriinkaan, koska ei nauttisi elämästään kummassakaan.
Miksi pitäisi rajoittaa ihan tavallisia menoja? Matkoja, kaupunkikäyntejä, ravintolassa syömistä? Ne on normaalia elämää. Jos noin perusjuttuja rajoittaa, niin eihän jäljelle jää muuta kuin kotona istuminen.
Sulla taitaa olla aika kapea elämä, jos ilman lasta et keksi muuta tekemistä kuin matkustelun, ravintolat ja kaupunkikäynnit...
Joka tapauksessa: lasten kanssa voi tehdä luettelemiasi asioita, mutta silloin pitää hyväksyä, että mukana on se lapsi. Et ole enää yksin. Et voi ajatella, että se lapsi menee siinä sivussa, koska ei se mene. Joudut antamaan lapselle huomiotasi ja hyväksymään sen, että et voi antautua elämään aikuisten elämää pitkine keskusteluineen luottaen, että jossain on joku toinen, joka katsoo lapsesi perään sillä aikaa, kun sinä elät sitä elämää, jota haluat elää. Ravintoloissa ei ole lastenhoitajia taaperoasi varten, ne muissa pöydissä istuvat ovat maksavia asiakkaita kuten sinä, eivät leikittäjiä lapsellesi. Tarjoilijan tehtävä ei ole viihdyttää lastasi.
Ymmärrätkö: jos otat lapsen mukaan, että ole enää yksi vaan kaksi. Ja siitä kahdesta olet se osapuoli, jonka täytyy hyväksyä se, että toinen (pienempi) tarvitsee sinua koko ajan, myös siellä kirkkokonsertissa, kirjallisuusmatineassa ja uimahallissa.
Tämän ymmärt kyll jokainen ilmeisesti, paitsi sinä. Mikä sua asiassa riepoo? Onko oma elämäsi jotenkin vaikeaa kun täytyy kiukutella? :)
Ai ymmärtää vai?
Eilenkin olin brunssilla ystäväni kanssa. Siihen meidän pöydän ääreen tuli pari alle metristä toljottamaan ja kyselemään, että mitä me syödään ja miksi me ollaan siellä ja näpelöimään tuolin selkämyksellä olevaa laukkuani. Kun sanoin ihan ystävällisesti, että menkääpä oman perheen luo, niin vastaus oli, että ei mennä ja sitten alkoikin pöytäliinan tempominen. Juomalasi kaatui, kahvia läikkyi ja tarjoilija riensi apuun, mutta noiden lasten äidit vain jatkoivat rupatteluaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kyllä, elämäni on aina välillä vaikeaa, kun joutuu kasvattamaan muiden lapsia. Kun he lopulta suostuivat lähtemään, niin kamppasin toisen. Huuli halki ja voi että sitä huudon ja veren määrää. Siinä vaiheessa minä keskityin rupatteluun.
Niin varmaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauva nyt vielä menee, ei liiku mihinkään ja hiljenee tutilla. mutta kirkuva taapero, joka säntäilee ympäriinsä tai tylsyyttä isoon ääneen tauotta mariseva ala-asteelainen :O
Vierailija kirjoitti:
Pointti oli nyt kuitenkin siinä että elämä voi olla huomenna ohi. Mitään sitten kun -elämää ei välttämättä koskaan tule.
Ap
Ja juuri siksi - koska tämä minun elämäni on minulle ainutlaatuinen - en halua elää sitä jonkun toisen lasten ympäröimänä ravintolassa, konsertissa tai edes kylpylässä. Lapsiperheille on ihan riittävästi elettävää elämää jossain toisaalla, onko ihan pakko ängetä ns. aikuisten kylpylään ihmettelemään, että eikö täällä ole liukumäkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten kätevä neuvo toi "ehtii sitä myöhemminkin". Esim. jos on kolme lasta muutaman vuoden ikäeroilla niin esikoinen saakin odotella teini-ikää ennen kuin perhe menee mihinkään yhdessä, esim. lomalle, koska vauva.
Meillä tehtiin näin. Minä olin 15 kun kävin ensimmäisen kerran ravintolassa, aiemmin oli aina vauva/taapero esteenä. 14 vuotiaana pääsin ekan kerran tivoliin, kun aiemmin oli aina yks joka on liian pieni ja häiriintyy melusta ja kavereiden kanssa ei päästetty, koska olin liian nuori menemään yksin. En saanut myöskään lähteä kavereiden kanssa kaupungille tai elokuviin ennen kuin olin vanhempien mielestä riittävän vanha (14) ja sitä ennen en päässyt myöskään vanhempien kanssa, koska pikkusisarus. Pääsin just lähimarkettiin, koska vanhemmat ei halunneet vauvan/taaperon aiheuttavan muille ärtymystä ja minut pidettiin samalla pumpulissa. Oli muuten aivan harvinaisen ankea lapsuus. Omien kanssa käyn niissä alennusmyynneissä, ravintoloissa ja reissussa ja lapset oppii miten toimitaan ja toivottavasti ovat itsenäisempiä kuin minä joka pelkäsi kaikkea, kun kaikki oli kiellettyä ja aina sanottiin etten osaa/voi yksin kun ei oo harjoiteltu.
Meillä oli isä ja äiti, jotka kykenivät aika itsenäisesti viemään viittä lasta vaikka missä kokoonpanoissa eri paikkoihin. Milloin isä ja pojat lähti uimahalliin, milloin äiti ja kaksi vanhinta shoppailemaan muualle kuin lähikaupunkiin. Sen vauvan kanssa kotiin saattoi jäädä kumpi tahansa vanhemmista ja toinen reissasi Linnanmäet ja Puuhamaat. En koe, että olisin jäänyt yhtään mistään paitsi, koska isä ja äiti osasi olla erossa toisistaan toisin kuin nykyvanhemmat, jotka kulkevat joka paikkaan käsi kädessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pointti oli nyt kuitenkin siinä että elämä voi olla huomenna ohi. Mitään sitten kun -elämää ei välttämättä koskaan tule.
Ap
Ja juuri siksi - koska tämä minun elämäni on minulle ainutlaatuinen - en halua elää sitä jonkun toisen lasten ympäröimänä ravintolassa, konsertissa tai edes kylpylässä. Lapsiperheille on ihan riittävästi elettävää elämää jossain toisaalla, onko ihan pakko ängetä ns. aikuisten kylpylään ihmettelemään, että eikö täällä ole liukumäkeä.
Noin päin sitä vaan ei voi valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pointti oli nyt kuitenkin siinä että elämä voi olla huomenna ohi. Mitään sitten kun -elämää ei välttämättä koskaan tule.
Ap
Ja juuri siksi - koska tämä minun elämäni on minulle ainutlaatuinen - en halua elää sitä jonkun toisen lasten ympäröimänä ravintolassa, konsertissa tai edes kylpylässä. Lapsiperheille on ihan riittävästi elettävää elämää jossain toisaalla, onko ihan pakko ängetä ns. aikuisten kylpylään ihmettelemään, että eikö täällä ole liukumäkeä.
Ainutlaatuinen elämäsi antaa sinulle siis vapauden määritellä sitä, miten muut saavat elämäänsä elää. Justiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei mielestäni vastannut omaan kysymykseensä: onko napanuora jäänyt katkaisematta vai miksi ne lapset tosiaan pitää ottaa aina mukaan kun itse menet jonnekin? Ei tarvitse istua perse homeessa kotona seitsemää vuotta, mutta miksi ne lapset pitää ottaa mukaan jos itse haluat jonnekin mennä?
Jos nyt puhutaan esim. matkoista, ravintoloista ja kaupungilla käynnistä kuten tuossa mielipidekirjoituksessa, niin ne on ihan normaalia elämää enkä näe mitään syytä miksi lapset ei voisi olla mukana. Vaihtelu virkistää lapsiakin.
Ap
No imetystähän tuo kirjoitus koski, joten puhutaan siis sylivauvoista - ei lapsista yleensä. Ei vauva kyllä paljon vaihtelusta välitä, eikä vieraat, meluisat ja epämukavat paikat nyt varsinaisesti virkistä vauvaa. Matkailua vauvojen kanssa en kyllä oikein ymmärrä: ei vauva siitä kokemuksesta saa mitään irti.
Vauvan perhe kuitenkin nauttii, eikä vauva siitä mukana olemisesta mitenkään kärsi, joten miksi muu perhe ei saisi nauttia?
Alue: Aihe vapaa
Ymmärsit väärin. Tarkoitin, ettei lentokoneessa tarvita välttämättä alkoholitarjoilua ollenkaan. Ja ettet taas ymmärtäisi väärin, niin en ole ollenkaan absolutisti.