Kokemuksia sokeritoukista kaivataan!

Unohtui kysyä vielä tietäisikö kukaan tappaako pakkanen sokeritoukat?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hohhoh, kylläpä löytyi sopivaan saumaan tälläinen keskustelu. Muutettiin muutama viikko sitten omistuskämppään ja myyjä "unohti" mainita, että asunnossa ja yhtiössä on iso sokeritoukkaongelma. Talo on alle 10v vanha. Toukat on isoja, 1cm kokoisia ja niitä on joka paikassa. Makkareissa, olkkarissa, keittiössä. Onneksi toistaiseksi lattioilla eikä kaapeissa. Ollaan myrkytetty kaikki lattialistat ja poimittu sen jäljiltä kymmeniä kuolleita. Ahdistus ja epätoivo iskee. Ei näin voi elää :( eikä tätä varmaan saa edes myytyä. Ja kuinka terveellistä on elellä koko ajan hyönteismyrkyn lemussa? Koko taloyhtiön myrkyttäminen saattaisi auttaa, täytyy kai lähteä sitä ajamaan.

Ilmoitatte isännöitsijälle joka luultavasti tilaapaikalle tuholaistorjujan. Näinmeillä rivitaloyhtiössä kun isoja toukkia ryömi olkkarissa kymmenittäin.

Tuholaistorjuja kävi 2 kertaa rivarissa ruiskuttamassa ja monta vuotta ilman ainutta toukkahavaintoa.

Me ostettiin aikanaan asunto, jossa oli paljon sokeritoukkia. Olin aika epätoivoinen ja soitin myrkytysfirmoihin. Yksi sanoi, että myrkytä kerran viikossa kahdeksan viikon ajan, niin kuolevat kaikki. Viemäreihin Baycon-jauhetta paketin ohjeen mukaan ja listojen alle suihketta säännöllisesti kerran viikossa. Noilla ohjeilla päästiin niistä eroon, ei näkynyt uusia, vaikka asuttiin kämpässä vielä 5 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että joku loinen on syönyt kirjojen lehtiä ja kansia. Siis hyvin vanhjen kirjojen. Epäilen sokeritoukkaa. Meillä on rivarissa niitä runsaasti.

Meillä ihan sama juttu. Sokeritoukat syö kirjoja ja paperia. Onkohan sama rivari?

Siivous / Tuholaistorjunta / Sokeritoukat pois - eroon sokeritoukista http://www.siivous.info/tuholaistorjunta/sokeritoukka-torjunta-pois

Sokeritoukka (lepisma saccharina) on suhteellisen yleinen ja jossain mielessä varsin harmiton hyönteinen. 

Sokeritoukan tunnistus

Sokeritoukka on väriltään hopean harmaa, joten lajin englanninkielinen nimitys silverfish, kuvaa hyvin sokeritoukan ulkonäköä. Aikuinen sokeritoukka on kooltaan tyypillisesti noin 1 cm pitkä ja 2-3 milliä leveä hyönteinen. Yleisimmin sokeritoukkia esiintyy lattialla, sillä jalkalistojen ja kynnysten kolot tarjoavat lajille varsin hyvä piilopaikat. Rakenteista riippuen sokeritoukkia voi päätyä myös esimerkiksi tiskipöydälle, mutta kaappeihin sokeritoukat eksyvät harvoin (sopivien kulkureittien avulla tämäkin on kyllä mahdollista). 

Sokeritoukka viihtyy parhaiten kosteissa ympäristöissä, joten asuintiloissa lajia tavataan tyypillisesti WC ja pesutiloissa. 

Sokeritoukan ravinnonlähteet

Vaikka sokeritoukan ei olekaan havaittu nimestään huolimatta hakeutuvan varsinaisesti sokerin luokse – käyttää sokeritoukka ravinnokseen tärkkelyspitoisia elintarvikkeita ja ruoanmurusia. Esimerkiksi leivän murut ja perunankuorien palat sisältävät yleensä sokeritoukille kelpaavia aineksia. Tärkkelyspitoisten elintarvikkeiden lisäksi sokeritoukan on todettu nakertavan mm. tapettiliimaa ja sekä selluloosaa (papereita). 

Sokeritoukka kylpyhuoneessa

Kuten jo edellä mainittiin, sokeritoukka pitää kosteudesta ja sen tiedetään käyttävän myös viemäreitä kulkureitteinään. 

Sokeritoukan yhteys homeeseen

Vaikka sokeritoukka viihtyy hyvin kosteissa paikoissa kuten pesu- ja WC-tiloissa ei sokeritoukkaa pidä automaattisesti yhdistää homeeseen tai pitää merkkinä asunnossa piilevästä kosteusvauriosta. Kosteusvaurio ymmärrettävästi parantaisi kosteissa tiloissa viihtyvien sokeritoukkien elinoloja, mutta kyseisiä asioita ei tulisi liiakseltaan yhdistää toisiinsa. 

Sokeritoukat torjunta

Koska sokeritoukat käyttävät ravinnokseen lähestulkoon kaikkea tärkkelyspitoista, on ruoantähteiden ja roiskeiden huolellinen poistaminen tärkeä osa sokeritoukkien torjuntaa. Sokeritoukat viihtyvät parhaiten kosteissa tiloissa ja esimerkiksi viemäreissä, joten kokonaan sokeritoukista on hankalaa päästä eroon - mutta kosteiden tilojen säännöllinen tuuletus ja kuivattaminen vähentävät tilan kosteutta – jolloin tilan elinolot eivät ole enää sokeritoukille kovinkaan suotuisat. Viemärien ritilöihin voidaan asentaa myös erilaisia sihtejä ja suodattimia, joiden tarkoituksena on tyypillisesti hiustuppojen ja irtoroskien viemäriin pääsyn estäminen – oikein asennettuna kyseiset suodattimet saattavat myös estää sokeritoukkia nousemasta viemärin kautta pesutiloihin. 

Sokeritoukkien torjunta viemäristä tapahtuu kaatamalla viemäriin kuumaa/keihuvaa vettä ja perään voidaan lorauttaa hieman etikkaa. Torjunta tulee uusia aamuin ja illoin – ja tarpeen vaatiessa torjuntaa voi olla tarpeen jatkaa pidemmän aikaa. 

Jalkalistojen raoissa lymyileviä sokeritoukkia voidaan puolestaan torjua pyretriiniä sisältävillä torjunta-aerosoleilla. Myös joidenkin seetriöljyjen tiedetään erittävän tuoksua, josta sokeritoukat eivät pidä. Öljyä voidaan annostella esim. pipetillä pinnoille (ja halkeamiin) joissa sokeritoukkia on nähty. 

Sokeritoukat hävittäminen

Jos sokeritoukkia on riesaksi saakka – jolloin ei puhuta enää parista kolmesta saman aikaan nähtävästä toukasta – voidaan sokeritoukat hävittää asuintoloista esimerkiksi seuraavilla keinoilla. Imuroi huolellisesti kosteissa tiloissa olevat halkeamat ja rakoset; käytä mahdollisimman pientä suulaketta ja suurinta mahdollista imutehoa. Imuroinnin jälkeen vie pölypussi tulee viedä suoraan ulos roskikseen. Tämän jälkeen halkeamiin ja rakoihin puhalletaan kuumaa ilmaa esim. hiustenkuivaajalla tai muulla kuumailmapuhaltimella. Lopuksi halkeamat on hyvä käsitellä sokeritoukkien hävittämiseen sopivalla torjunta-aineella; ja koloihin voidaan annostella myös muurahaisten torjuntaan tarkoitettua muurahaisraetta/sirotetta. 

Kun sokeritoukkien hävittäminen asuintilasta halutaan hoitaa hieman huolellisemmin, voidaan käsiteltävän tilan jalkalistat poistaa paikoiltaan – ja jalkalistojen taustat voidaan puhdistaa ja imuroida ennen edellä kuvattua torjunta-käsittelyä. Jalkalistojen alla havaittavat kolot ja halkeamat on syytä tukkia tai tiivistää esim. tiivistemassalla – sillä yleensä tilan tuulettamiseen liittyvä ns. tuuletusraot eivät sijaitse jalkalistojen alla. 

Kosteita tiloja käsiteltäessä tulisi pyrkiä myös tavalla tai toisella vähentämään tilassa olevaa kosteutta, jolloin ilmankosteus ei houkuttelisi sokeritoukkia. 

Mikäli kyseisen hyönteisen torjunta ei onnistu pelkin kotikonstein on viisasta ottaa yhteyttä alueellasi toimivaan tuholaistorjuntaa tekevään yritykseen. 

Itse sain sokeritoukat kokonaan pois kaatamalla kiehuvaa vettä viemäreihin, pesemällä kylpyhuoneen lattian huolellisesti joka viikko ja pitämällä keittiön kuivana ja siistinä. 

Muutettiin vanhaan taloon, sokeritoukkia käveli makuuhuoneessakin, ja siis sellaisia isoja myös eli vanhuksia jos ne nelisen vuotta elävät. Ahdistuin, yöunetkin meni. Keittiössäkin niitä oli laatikoissa ja jopa kahvinkeittimen vieressä paristi ja yökötti. Olin tottunut siihen että joskus voi vessassa yöllä yksi vilahtaa kun menee yöllä pissille, suhteeni niihin oli ennen tätä ollut täysin neutraali siis. Kosteusvauriohan täällä varmasti on enkä siitä kaipaa kurnutusta. Kerron nyt tässä miten kävi toukkien suhteen jos joku on joskus vastaavassa tilanteessa.

Aloin myrkyttämään järjestelmällisesti viikon välein läpi talven, aina oltiin yö mummolassa, joskus vain päivä ja tuuletus kun ei aina päässyt yöksi evakkoon. Paras tulos oli jos pystyi olemaan koko viikonlopun pois koska kuolleita toukkia ilmestyi lattioille vähintään kolmen päivän ajan ja ne oli helppo kerätä kaikki tullessa. Yövyttiin jopa hotellissa, otettiin se loman kannalta, saipahan nukkua rauhassa toukilta. Kloriittia kaadoin lattiaviemäreihin ja keittiön lavuaariin pullollisen jos toisen vaikkei varmasti hyvää tee viemäreille. Aina suihkutin varsinkin listojen vierustat ja mahdolliset kulkureitit. Ekalla kerralla löytyi kaksikerroksisen pienen talon huoneista n.25 toukkaa, määrä väheni hiljalleen mutta taistelu tuntui toivottomalta, määrä väheni tuskallisen hitaasti.

Käytin rautakauppojen suihkeita, aina meni pari kolme pulloa. Varmasti joskus 15 kerran jälkeen toukat vähentyivät rajusti ja lopulta hävisivät kokonaan. Ei ollut halpaa huvia mutta ammattilainen ei pysty myrkyttämään kuitenkaan kerralla kaikkia. En tiedä päättivätkö joukolla muuttaa naapuriin koska vanhan talon rakenteisiinhan ei mikään myrkky pääse. Kuitenkin nyt ne ovat poissa, ainakin vielä. Kuulin että pakkasilla kipittävät takaisin taloihin mutta eipä näy vielä ainakaan. Edelleen myrkytän välillä ja kaadan viikottain kloriitin viemäreihin jotteivat siellä lisäänny ainakaan enää. Kyllä ne ainakin vähintään vähentymään saa mutta sitkeä siinä täytyy olla ja muistaa että ne perkeleet on olleet täällä satoja miljoonia vuosia eikä ne täältä kokonaan katoa. Itselle riittää etten niihin enää törmäile kotona. Varmasti niitä täällä vielä on ja taistelu jatkuu mutta yli puoli vuotta on mennyt ettei ole yhtäkään semmosta perkelettä tarvinnut nähdä. Toivoa siis on.