Lue keskustelun säännöt.
Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?
Tästä oli keskustelu demi.fi:ssä joskus vuonna nakki ja kivi ja siellä sai hyvät naurut joten ajatettelin tehdä tännekin :)
Tämä ei ole omani mutta joku kirjoitti sinne että hänen tuttavaperheessään oli sellainen sääntö etteivät tytöt (teinejä) saaneet käyttää mitään hajusteita, siis edes deodoranttia. Syystä että vanhemmat eivät halunneet että he tutustuvat poikiin ja hyväntuoksuisena se onnistuisi helpommin :D
Kommentit (3002)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjastossa näin, kun pieni lapsi olisi halunnut lainata kaksi kuvakirjaa. Äiti sanoi, että valitse toinen. Hän oli jo aiemmin sanonut, että yhden kirjan saa lainata, mutta lapsi kysyi silti, saisiko kaksi. Hän kyllä uskoi kiltisti. Eikä olleet mitään tiiliskiviä. Harmittaa vieläkin lapsen puolesta. Miksei saisi lainata kahta kirjaa?? Ymmärtäisin, jos oltaisiin kirjaostoksilla, mutta kirjastossa. Kyseessä oli vielä poikalapsi, joiden lukeminen vain vähenee. Tuntuu, että äiti on kontrollifriikki, joka haluaa asettaa rajoja joka puolelle ihan rajaamisen ilosta. Jos se tapahtuisi nyt, saattaisin jopa kysyä, että anteeksi, miksi näin, vaikka yleensä en puutu vieraiden asioihin.
Ootkohan nähnyt mut pojan kanssa kirjastossa :D
Me käydään pari kertaa viikossa ja aina haluaa lainata jotain, mutta ei ikinä palauttaa. Siinä vaiheessa, kun kotona on jo se 35 lainakirjan pino, annan lainata vain yhden kerrallaan. Jossain vaiheessa toteaa itse, että palautettaisko ne vanhat, niin saa valita enemmän tilalle... Ja meillä muuten luetaan paljon :D
Jos käytte Turun pääkirjastossa, niin ehkä? Jos oikein muistan, niin naisella oli myös vauvanvaunut mukana. En silti ymmärrä, miksei voi ensin lukea niitä vanhoja kirjoja rauhassa kotona eikä tulla aina uudestaan kirjastoon hakemaan lisää.
En ole kyseinen äiti, mutta ehkäpä tuo äiti kuitenkin haluaa tulla lainaamaan uusia kirjoja tai jotain, ja lapsi on pakko ottaa mukaan..? ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheen isä kävi ruokatunnilla koton syömässä (jotain ilmaista yleensä) ja silloin hänellä oli joku sisätakki päällä mistä kaikki tiesi että on ruokkiksella ja silloin ei häntä saanut puhutellä ym että oli kuin ilmaa ja kun riisui takin ennen takaisn töihin lähtöä oli taas lupa puhutella...eikä ollut/ole kapiainen.
Lapsiraukat.
Vierailija kirjoitti:
Isoäitini silppusi roskapusseihin pitkät viillot ennen roskikseen viemistä, etteivät muut talon asukkaat kerää niitä roskiksesta itselleen. Aivan kuin joku olisi edes niin tehnyt.
Että "jos en minä näitä enää tarvitse, niin et kyllä prkl sinäkään saa hyötyä mistään minun entisistä, tarpeettomista tavaroistani koskaan mitenkään - et edes roskapusseista"! :D :D :D
Huhhuijaa, kaikkia sitä maa päällään kantaakin... ;) :D
Vierailija kirjoitti:
Luulin lapsuudenperheeni olleen outo, mutta tämä ketju todisti, että lapsuuteni on loppujen lopuksi ollut melko normaali. Tässä kuitenkin ihmettelemiäni/inhoamiani sääntöjä:
[...]
- Kortinpeluu oli äitini mielestä saatanallista, en tiedä edelleenkään miksi.
[...]
Jos nyt satut vielä tätä ketjua lukemaan, niin tässä selitystä tuohon kortinpeluuasiaan:
Kirkko nyt vaan on lähes aina tuominnut kortit syntisiksi, eri syin ja perusteluin. Ja Suomi on ollut perinteisesti aika kuuliaisen uskovainen maa - kaikki, mitä oma uskonto sanoo, niellään kyseenalaistamatta. ;) :D
Legendoja pelikorttien alkuperästä on monenlaisia. Nykypäivänä ehkä yleisimmin niiden alkuperää pidetään "okkultistisina" tai muuta sellaista, ja niiden suosio esim. romanien keskuudessa (mm. korteista ennustaminen ym. tavat) on ollut omiaan lisäämään "tavallisen" kansan epäluuloa pelikortteja kohtaan. Siksi tuo korttien "yleinen syntisyys" kulkee edelleenkin niiden mukana leimana, jolle ei oikeasti ole mitään järkevää selitystä.
Esim. täällä pelikorteista ja niiden historiasta enemmänkin, jos kiinnostaa: http://nickain.com/historia.php
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taidan olla sellainen tyhjästä nalkuttaja, jonka koti on täynnä outoja sääntöjä. Lapsia minulla ei ole. Kuljen korjaamassa poikaystävän jälkiä, vaikka hän onkin oppinut hyvin siihen miten asunnossani ollaan.
- astiat on laitettava tietyille paikoille kuivauskaapissa (en käytä muuta astiakaappia). Erityisen tärkeää on laittaa isot syvät lautaset reunimmaiseksi, koska ne eivät pysy kunnolla pystyssä kuin astiakaapin seinää vasten
- astiat on huuhdeltava käytön jälkeen
- verhot on suljettava iltaisin niin, ettei mistään raosta pääse aamulla auringonvaloa
- kattiloita ja paistinpannua säilytetään puhtaina liedellä, kahvat käännettynä niin ettei niihin voi törmätä
- jääkaappia ja pakastinta ei saa tuulettaa, siis pohtia ovi auki mitä haluaisi
- myöhään illalla pidetään vain himmeitä valoja tai lukuvaloa
päällä
- vessan ovi suljetaan sen jälkeen kun siitä on kuljettu, muuten se tukkii ulko-oven- jokaista vesilasillista varten ei oteta uutta lasia, tulee kamalasti tiskiä
muuten- vessaharjalla pestään vain pöntön sisäosa, ei reunoja. Reunat pestään sienellä tai rätillä
- pyykätessä pestään tummat, värilliset ja valkoiset erikseen
- pyyhkeet ja lakanat rullataan eikä
viikata, ettei niihin tule rumia painaumiaMiksi ihmeessä pidät puhtaita kattiloita ja paistinpannuja liedellä?
Tosi sotkusen näköstä
Jospa vaikka ei ole yhtään ylimääräistä kaappitilaa, mihin ne mahtuisivat säilytykseen..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ihmettelen sitä, että monen mielestä on omituista, jos yläasteikäiset lapset joutuvat menemään ajoissa nukkumaan. Mun mielestä on vanhemien tehtävä katsoa, että lapset ja nuoret nukkuvat riittävasti. Meillä pojat on ysillä ja amiksen ekalla ja edelleen joutuvat laittamaan koneet kiinni arkisinko 21.00 tulemaan iltapalalle ja sen jälkeen nukkumaan. Kotiin nuoremman täytyy tulla klo viikonloppuisin21.00 viimeistään, ellei ole pätevää syytä esim. diskoa. Ei ton ikästen tarvii ostarilla notkua. Vanhempi saisi olla pidempään, mutta ei se halua. Salilta saattaa tulla joskus viikonloppuna ysin jälkeen kotiin.
Kotona 80-luvulla mä jouduin tekemään kotitöitä ja katsomaan paljon pikkusiskon perän, koska mä olin tyttö. Vuotta vanhemman veljen ei tarvinnut-koska oli poika. Meillä joutuu molemmat pojat tekemään kotitöitä joita vastaan saavat kuukausirahan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjastossa näin, kun pieni lapsi olisi halunnut lainata kaksi kuvakirjaa. Äiti sanoi, että valitse toinen. Hän oli jo aiemmin sanonut, että yhden kirjan saa lainata, mutta lapsi kysyi silti, saisiko kaksi. Hän kyllä uskoi kiltisti. Eikä olleet mitään tiiliskiviä. Harmittaa vieläkin lapsen puolesta. Miksei saisi lainata kahta kirjaa?? Ymmärtäisin, jos oltaisiin kirjaostoksilla, mutta kirjastossa. Kyseessä oli vielä poikalapsi, joiden lukeminen vain vähenee. Tuntuu, että äiti on kontrollifriikki, joka haluaa asettaa rajoja joka puolelle ihan rajaamisen ilosta. Jos se tapahtuisi nyt, saattaisin jopa kysyä, että anteeksi, miksi näin, vaikka yleensä en puutu vieraiden asioihin.
Ootkohan nähnyt mut pojan kanssa kirjastossa :D
Me käydään pari kertaa viikossa ja aina haluaa lainata jotain, mutta ei ikinä palauttaa. Siinä vaiheessa, kun kotona on jo se 35 lainakirjan pino, annan lainata vain yhden kerrallaan. Jossain vaiheessa toteaa itse, että palautettaisko ne vanhat, niin saa valita enemmän tilalle... Ja meillä muuten luetaan paljon :D
Jos käytte Turun pääkirjastossa, niin ehkä? Jos oikein muistan, niin naisella oli myös vauvanvaunut mukana. En silti ymmärrä, miksei voi ensin lukea niitä vanhoja kirjoja rauhassa kotona eikä tulla aina uudestaan kirjastoon hakemaan lisää.
Ei olla sit sama porukka, väärä kaupunki :) Kirjasto on näppärästi eskarimatkan varrella ja täällä Oulussa ainakin kirjastoissa on muutakin kirjoja. Monesti pelataan lapsen kanssa jotain lautapeliä, tehdään palapelejä tai katsellaan taidenäytelyä. Tykkää myös lukea muumilehtiä siellä (ei lainata). Ihan kiva siellä on hengailla :D
Ja samassa rakennuksessa on myös ruokakauppa, joskus jätän lapsen kirjastoon lukemaan ja käyn siellä pikaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tuttavaperseessä sellainen sääntö, ettei 5- ja 6-vuotiaat saaneet mennä kaupungille iltaisin kahdestaan. Niillä oli myös nukkumaanmenoajat.
No ei tietenkään tuon ikäiset saa mennä keskenään mihinkään, oli vuorokaudenaika mikä tahansa. Tuon ikäisille nukkumaanmenoajat ovat lähes pakollisia. Tosin olet lähes 100 % varmuudella "trolli". Jos et ole niin se on jo todella huolestuttavaa.
Öö, onkohan tuosta unohtunut ykköset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjastossa näin, kun pieni lapsi olisi halunnut lainata kaksi kuvakirjaa. Äiti sanoi, että valitse toinen. Hän oli jo aiemmin sanonut, että yhden kirjan saa lainata, mutta lapsi kysyi silti, saisiko kaksi. Hän kyllä uskoi kiltisti. Eikä olleet mitään tiiliskiviä. Harmittaa vieläkin lapsen puolesta. Miksei saisi lainata kahta kirjaa?? Ymmärtäisin, jos oltaisiin kirjaostoksilla, mutta kirjastossa. Kyseessä oli vielä poikalapsi, joiden lukeminen vain vähenee. Tuntuu, että äiti on kontrollifriikki, joka haluaa asettaa rajoja joka puolelle ihan rajaamisen ilosta. Jos se tapahtuisi nyt, saattaisin jopa kysyä, että anteeksi, miksi näin, vaikka yleensä en puutu vieraiden asioihin.
Ootkohan nähnyt mut pojan kanssa kirjastossa :D
Me käydään pari kertaa viikossa ja aina haluaa lainata jotain, mutta ei ikinä palauttaa. Siinä vaiheessa, kun kotona on jo se 35 lainakirjan pino, annan lainata vain yhden kerrallaan. Jossain vaiheessa toteaa itse, että palautettaisko ne vanhat, niin saa valita enemmän tilalle... Ja meillä muuten luetaan paljon :D
Jos käytte Turun pääkirjastossa, niin ehkä? Jos oikein muistan, niin naisella oli myös vauvanvaunut mukana. En silti ymmärrä, miksei voi ensin lukea niitä vanhoja kirjoja rauhassa kotona eikä tulla aina uudestaan kirjastoon hakemaan lisää.
Ei olla sit sama porukka, väärä kaupunki :) Kirjasto on näppärästi eskarimatkan varrella ja täällä Oulussa ainakin kirjastoissa on muutakin kirjoja. Monesti pelataan lapsen kanssa jotain lautapeliä, tehdään palapelejä tai katsellaan taidenäytelyä. Tykkää myös lukea muumilehtiä siellä (ei lainata). Ihan kiva siellä on hengailla :D
Ja samassa rakennuksessa on myös ruokakauppa, joskus jätän lapsen kirjastoon lukemaan ja käyn siellä pikaisesti.
Oikeesti jätät päiväkoti-ikäisen yksikseen jonnekin kaupungille? Ei tuu mieleen, mitä kaikkee voi sattua noin pienelle? Toivottavasti joku ilmottaa seur kerralla poliisille että ton ikänen yksinään liikkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai. Mun mielestä kuulostaa todella kivalta mutsilta! Käy lapsensa kanssa kirjastossa, leikkii ja lukee sen kanssa ja hoitaa kauppahommatkin siinä sivussa. Peukut!
Toinen ääripää näihin suurimpaan osaan muita tarinoita:
Eräässä perheessä lasten ei tarvitse yleensä tehdä oikeastaan mitään. Kauhean laiskoja narisijoita, mitään kotitöitä ei tehtäis, jos joku joskus erehtyykin pyytämään. Joskus kauhealla patistuksella tai anelulla jotain, sentään, mutta sittenkin se on aivan kauhean pöyristyttävää, jos joku kehtaakin vaatia tekemään edes pienintäkään hommaa..!
Näistä lapsista on tullut ja lopuistakin tulossa todellisia uusavuttomia.
Yhdellekin lapsista äiti alkoi vasta ehkä ½ - 1 v. ennen täysi-ikäisyyttä puhumaan, että pitäISI oppia asioita, jotta osaa sitten kotoa lähdettyä. Joutui silloin tällöin sitten hoitamaan jonkun yksittäisen homman itsenäisesti: esim. tekemään (puolivalmistellun) ruoan valmiiksi muille tai imuroimaan, ennen kuin nämä tulivat töistä ja koulusta. Mutta siis... Aivan pientä pierrystä, verrattuna siihen, että yksin asuessa pitäisikin yhtäkkiä osata todellakin itsenäisesti ottaa kaikki huomioon ja tehdä ihan kaikki itse! :(
Tuskinpa joku puoli vuotta "pientä opettelua" vastaa samaa, kuin että olisi pikkuhiljaa jo pienestä pitäen opetellut hoitamaan kaikenlaisia kotitöitä! Niin, että niistä olisi tullut automaattista, helppoa rutiinia, jota ei tarvitse erikseen miettiä eikä tehdä sen suurempaa numeroa. Sen sijaan nyt tilanne on se, että kaiken voi unohtaa ja jättää kokonaan hoitamatta, koska *nari-nari vali-vali* - "ei nyt vaan oikeesti millään jaksa tehdä yhtään mitään"! Elämänhallinta on täysin olematonta, tulevaisuudensuunnitelmia ei ole, päihteet houkuttavat... Todella surullista seurattavaa, kun nuori toisensa jälkeen tästä perheestä ajautuu tuuliajolle.
Nuorimmainen puolestaan on täysin piloille hemmoteltu "pikkuvauva" ja toisaalta taas oppinut isommiltaan ikäistään rumemmat puheet, teinimäisen vastaansanomisen ja ikäisekseen älyttömän huonon käytöksen. Eikä kukaan oikeasti laita rajoja! :( Toruvinaan kyllä ollaan, mutta kun käytös jatkuu siitä huolimatta, niin sitten suljetaan silmät ja ohitetaan koko juttu. Sen kummempia seurauksia tai rangaistuksia ei mistään ylilyönneistä ja tempauksista yleensä tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös piti syödä aina lautanen tyhjäksi, oli mikä oli, ja meni miten kauan meni. Ja aina oli kaikkea "maistettava" (siis syötävä se koko lautasellinen tyhjäksi). Ei auttanut edes se, että oltiin maistettu jo kymmenen kertaa ennenkin ja joka kerta todettu, että ei vaan vieläkään tykätä, ei kertakaikkiaan! Joskus istuttiin keittiön pöydän ääressä kakomassa ja tuskallisen hitaasti syömässä päivällistä vielä iltauutistenkin aikaan, vanhempien rentoutuessa olkkarissa, katsellen tyytyväisinä niitä uutisiaan.
Mitenkäs tuo lettujen paisto? Onko ollut sellaista sääntöä kellään, että kaikki letut pitää ensin paistaa valmiiksi ja vasta sitten saa ottaa? Vai onko saanut ottaa sitä mukaa, kun niitä valmistuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullinen sivustaseuraaja kirjoitti:
Toinen ääripää näihin suurimpaan osaan muita tarinoita:
Eräässä perheessä lasten ei tarvitse yleensä tehdä oikeastaan mitään. Kauhean laiskoja narisijoita, mitään kotitöitä ei tehtäis, jos joku joskus erehtyykin pyytämään. Joskus kauhealla patistuksella tai anelulla jotain, sentään, mutta sittenkin se on aivan kauhean pöyristyttävää, jos joku kehtaakin vaatia tekemään edes pienintäkään hommaa..!
Näistä lapsista on tullut ja lopuistakin tulossa todellisia uusavuttomia.Yhdellekin lapsista äiti alkoi vasta ehkä ½ - 1 v. ennen täysi-ikäisyyttä puhumaan, että pitäISI oppia asioita, jotta osaa sitten kotoa lähdettyä. Joutui silloin tällöin sitten hoitamaan jonkun yksittäisen homman itsenäisesti: esim. tekemään (puolivalmistellun) ruoan valmiiksi muille tai imuroimaan, ennen kuin nämä tulivat töistä ja koulusta. Mutta siis... Aivan pientä pierrystä, verrattuna siihen, että yksin asuessa pitäisikin yhtäkkiä osata todellakin itsenäisesti ottaa kaikki huomioon ja tehdä ihan kaikki itse! :(
Tuskinpa joku puoli vuotta "pientä opettelua" vastaa samaa, kuin että olisi pikkuhiljaa jo pienestä pitäen opetellut hoitamaan kaikenlaisia kotitöitä! Niin, että niistä olisi tullut automaattista, helppoa rutiinia, jota ei tarvitse erikseen miettiä eikä tehdä sen suurempaa numeroa. Sen sijaan nyt tilanne on se, että kaiken voi unohtaa ja jättää kokonaan hoitamatta, koska *nari-nari vali-vali* - "ei nyt vaan oikeesti millään jaksa tehdä yhtään mitään"! Elämänhallinta on täysin olematonta, tulevaisuudensuunnitelmia ei ole, päihteet houkuttavat... Todella surullista seurattavaa, kun nuori toisensa jälkeen tästä perheestä ajautuu tuuliajolle.
Nuorimmainen puolestaan on täysin piloille hemmoteltu "pikkuvauva" ja toisaalta taas oppinut isommiltaan ikäistään rumemmat puheet, teinimäisen vastaansanomisen ja ikäisekseen älyttömän huonon käytöksen. Eikä kukaan oikeasti laita rajoja! :( Toruvinaan kyllä ollaan, mutta kun käytös jatkuu siitä huolimatta, niin sitten suljetaan silmät ja ohitetaan koko juttu. Sen kummempia seurauksia tai rangaistuksia ei mistään ylilyönneistä ja tempauksista yleensä tule.
Et taida tietää mitä perheessä tapahtuu. Kukaan ei joudu tuuliajoille ellei ole joutunut kotitöitä tekemään.
Ne kyllä osaa ilmankin, jos on nähnyt tehtävän tai itse joskus jotain pientä tehtävän.
Itsekään en tehnyt kotona mitään ja äkkiä ne on oppinut. Lapsenkaan eivät paljoa tee. Osaavat kyllä.
Ha toinen asia. Kasvatus ei vaadi rangaistuksia!
Vierailija kirjoitti:
Surullinen sivustaseuraaja kirjoitti:
Toinen ääripää näihin suurimpaan osaan muita tarinoita:
Eräässä perheessä lasten ei tarvitse yleensä tehdä oikeastaan mitään. Kauhean laiskoja narisijoita, mitään kotitöitä ei tehtäis, jos joku joskus erehtyykin pyytämään. Joskus kauhealla patistuksella tai anelulla jotain, sentään, mutta sittenkin se on aivan kauhean pöyristyttävää, jos joku kehtaakin vaatia tekemään edes pienintäkään hommaa..!
Näistä lapsista on tullut ja lopuistakin tulossa todellisia uusavuttomia.Yhdellekin lapsista äiti alkoi vasta ehkä ½ - 1 v. ennen täysi-ikäisyyttä puhumaan, että pitäISI oppia asioita, jotta osaa sitten kotoa lähdettyä. Joutui silloin tällöin sitten hoitamaan jonkun yksittäisen homman itsenäisesti: esim. tekemään (puolivalmistellun) ruoan valmiiksi muille tai imuroimaan, ennen kuin nämä tulivat töistä ja koulusta. Mutta siis... Aivan pientä pierrystä, verrattuna siihen, että yksin asuessa pitäisikin yhtäkkiä osata todellakin itsenäisesti ottaa kaikki huomioon ja tehdä ihan kaikki itse! :(
Tuskinpa joku puoli vuotta "pientä opettelua" vastaa samaa, kuin että olisi pikkuhiljaa jo pienestä pitäen opetellut hoitamaan kaikenlaisia kotitöitä! Niin, että niistä olisi tullut automaattista, helppoa rutiinia, jota ei tarvitse erikseen miettiä eikä tehdä sen suurempaa numeroa. Sen sijaan nyt tilanne on se, että kaiken voi unohtaa ja jättää kokonaan hoitamatta, koska *nari-nari vali-vali* - "ei nyt vaan oikeesti millään jaksa tehdä yhtään mitään"! Elämänhallinta on täysin olematonta, tulevaisuudensuunnitelmia ei ole, päihteet houkuttavat... Todella surullista seurattavaa, kun nuori toisensa jälkeen tästä perheestä ajautuu tuuliajolle.
Nuorimmainen puolestaan on täysin piloille hemmoteltu "pikkuvauva" ja toisaalta taas oppinut isommiltaan ikäistään rumemmat puheet, teinimäisen vastaansanomisen ja ikäisekseen älyttömän huonon käytöksen. Eikä kukaan oikeasti laita rajoja! :( Toruvinaan kyllä ollaan, mutta kun käytös jatkuu siitä huolimatta, niin sitten suljetaan silmät ja ohitetaan koko juttu. Sen kummempia seurauksia tai rangaistuksia ei mistään ylilyönneistä ja tempauksista yleensä tule.
Et taida tietää mitä perheessä tapahtuu. Kukaan ei joudu tuuliajoille ellei ole joutunut kotitöitä tekemään.
Ne kyllä osaa ilmankin, jos on nähnyt tehtävän tai itse joskus jotain pientä tehtävän.
Itsekään en tehnyt kotona mitään ja äkkiä ne on oppinut. Lapsenkaan eivät paljoa tee. Osaavat kyllä.
Ha toinen asia. Kasvatus ei vaadi rangaistuksia!
Satun tietämään aika tarkkaan. :( Ja totta: toki yksistään kotitöiden opettelemattomuus ei aina johda katastrofiin, tottakai siihen tarvitaan muitakin tekijöitä. Esim. lapsen luontainen temperamentti ja koko perheen tausta & historia.
Sekin on totta, että jos ihan pienestä pitäen osataan ja jaksetaan kärsivällisesti ohjata oikein, niin rangaistuksia ei välttämättä tarvita. Ja jos lapsen temperamentti on sellainen, että ei kovin koettele rajoja.
Mutta jos on jo menty niin sivuraiteille, että ei uskota yhtään mitään sanomista ja ohjausta sekä tehdään vähän isompia virheitä - tai sitten jätetään kaikki välttämätönkin tekemättä - niin kyllä siihen jo tarvii jonkinlaisia seurauksia ja sanktioitakin.
Vai meinaatko, että valtionkin pitäisi vain taputella päätä aina, kun joku tekee rikoksia tai jättää kaikki velvollisuutensa säännönmukaisesti hoitamatta? (Tosin siltä se joskus vaikuttaa, ettei pahoistakaan rikoksista paljon enää rangaista yhteiskunnassakaan...)
Eikö sen takapuolen voisi myös pestä? Aika monessa vessassa on nykyisin bideet ja kaikki. Pesu onnistuu ihan kauhallakin. Säästyy vessapaperia, eikä ralliraidoista ole tietoakaan.
Lapsuudenystäväni ei saanut käydä kanssani lenkillä, koska lenkkarit menee sotkuun... Kysymys kuuluu, miksi ne kengät on hankittu...
Luin koko ketjun läpi, ja täytyy kyllä ihmetellä miten omituista porukkaa sikiää o.O
(Sorry typot!)