Mitä tekisit, jos sinusta tulisi miljönääri?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen miljonäärejä. Elävät hyvin tavallista elämää. Mustakin tulee miljönääri noin viiden vuoden sisään, jos jaksan nykyisellä tavalla eedeleen panna kaikki tuloni investointeihin ja pihistellä henk koht. Js tämä kertookin aika paljon, että mitä tekisin ja miten eläisin: niin kuin nytkin ja varsin vastimattomasti. Tulen myös auttamaan eläkkeellä olevaa äitiäni, jonka tulot ovat hyvin pienet ja pienenevät entisetään kun leskeneläke kohta vaihtuu takuueläkkeeseen...

Mutta jos saisin nyt jonkun lottovoiton tms, siirtäisin tietysti tuota 5-v perspektiiviä eteenpäin. Olisi hienoa, jos olisi varaa auttaa äitiä. Perustaisin myös firman, joka voisi palkata poikani töihin (jos inveetointiskeema olisi tietyllä tasolla, riskit jäisivät pieniksi, v-aikka firmalla ei kaikkina aikoina olisikaan töitä, nyt se on liian riskialtista).

Sanot olevasi miljonääri kohta, eikä ole varaa auttaa äitiä?

 

On toki, mutta sitten olisi enemmän. Ja nyt on niin, että koska äitini vielä saa sitä leskeneläkettä, mä tässä vaiheessa priorisoin sitä inveetointisuunnitelmaa, jotta se tuottaisi korkoa niin paljon että äidin eläkkeen vaihtuessaa koronkorko antaisi mahdollisuuden isompaan auttamiseen. Tiedätkö, sitä sanotaan palkkion siirroksi: nyt luovutaan jostain kivasta, jotta vähän ajan päästä saisi enemmän ja tärkeämpää kivaa.

Huoh :( .. Miljoonäärillä ei ole varaa auttaa äitiä. Mitäpä jos unohtaisit ne sijoitussuunnitelmasi ja vain auttaisit äitiäsi kun tarve tulee.

 

Nyt et taida ihan ymmärtää, miten miljonääriks päästään. Pitää pystyä siirtämään tarpeentyydytystä jonnekin tulevaisuuteen, jotta silloin saisi isomman "palkinnon". Eli koska tuo äiti ei juuri nyt ehdottomasti tarvitse sitä apua vaan pärjää omillaan (vaikka pienesti), niin on parempi avunantamisen kanssa odottaa muutama vuosi, jolloin a) äiti tarvitsee sitä apua enemmän b) lapsellaan on huomattavasti nykyistä paremman mahdollisuudet sitä tarjota.

Ostaisin talon maalta ja kaupungista. Niissä voisi vuorotella, kun kyllästyy toiseen. Lahjottaisin hyväntekeväisyyteen jonkun verran. Jonnekin eksoottiseen maahan tekisin matkan. Sellasta.

Yksi miljoona ei itseasiassa ole kovin paljon rahaa. Jos miljoonan putoaisi syliin maksaisin pois asuntolainan, sisustaisin kodin uusiksi ja ostaisin pari uutta sähköautoa. Töitä ei ois tosiaankaan varaa lopettaa, mut kylhän elämä olis mukavampaa, kun rahaa olis enemmän käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen miljonäärejä. Elävät hyvin tavallista elämää. Mustakin tulee miljönääri noin viiden vuoden sisään, jos jaksan nykyisellä tavalla eedeleen panna kaikki tuloni investointeihin ja pihistellä henk koht. Js tämä kertookin aika paljon, että mitä tekisin ja miten eläisin: niin kuin nytkin ja varsin vastimattomasti. Tulen myös auttamaan eläkkeellä olevaa äitiäni, jonka tulot ovat hyvin pienet ja pienenevät entisetään kun leskeneläke kohta vaihtuu takuueläkkeeseen...

Mutta jos saisin nyt jonkun lottovoiton tms, siirtäisin tietysti tuota 5-v perspektiiviä eteenpäin. Olisi hienoa, jos olisi varaa auttaa äitiä. Perustaisin myös firman, joka voisi palkata poikani töihin (jos inveetointiskeema olisi tietyllä tasolla, riskit jäisivät pieniksi, v-aikka firmalla ei kaikkina aikoina olisikaan töitä, nyt se on liian riskialtista).

Sanot olevasi miljonääri kohta, eikä ole varaa auttaa äitiä?

 

On toki, mutta sitten olisi enemmän. Ja nyt on niin, että koska äitini vielä saa sitä leskeneläkettä, mä tässä vaiheessa priorisoin sitä inveetointisuunnitelmaa, jotta se tuottaisi korkoa niin paljon että äidin eläkkeen vaihtuessaa koronkorko antaisi mahdollisuuden isompaan auttamiseen. Tiedätkö, sitä sanotaan palkkion siirroksi: nyt luovutaan jostain kivasta, jotta vähän ajan päästä saisi enemmän ja tärkeämpää kivaa.

Huoh :( .. Miljoonäärillä ei ole varaa auttaa äitiä. Mitäpä jos unohtaisit ne sijoitussuunnitelmasi ja vain auttaisit äitiäsi kun tarve tulee.

 

Nyt et taida ihan ymmärtää, miten miljonääriks päästään. Pitää pystyä siirtämään tarpeentyydytystä jonnekin tulevaisuuteen, jotta silloin saisi isomman "palkinnon". Eli koska tuo äiti ei juuri nyt ehdottomasti tarvitse sitä apua vaan pärjää omillaan (vaikka pienesti), niin on parempi avunantamisen kanssa odottaa muutama vuosi, jolloin a) äiti tarvitsee sitä apua enemmän b) lapsellaan on huomattavasti nykyistä paremman mahdollisuudet sitä tarjota.

Lässyti lässyti. Pelkästään tarpeellisen olen ostanut. Miljonääriksi en ole päätynyt, vaikka osakkeitakin on.

Vierailija kirjoitti:

Yksi miljoona ei itseasiassa ole kovin paljon rahaa. Jos miljoonan putoaisi syliin maksaisin pois asuntolainan, sisustaisin kodin uusiksi ja ostaisin pari uutta sähköautoa. Töitä ei ois tosiaankaan varaa lopettaa, mut kylhän elämä olis mukavampaa, kun rahaa olis enemmän käytössä.

Vähänhän se on, mutta kyllä sillä pärjäisi jos pyrkisi omavaraisuuteen.

Näitä riistohintoja ei tietenkään kannattaisi maksaa. Talon lämmitys oman metsän puilla jne.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen montakin miljonääriä. Ei siihen tarvita kuin omakotitalo jossain Helsingin liepeillä, kesämökki ja auto sekä pieni osakesalkku. Hyvin keskiluokkaista ja hyvin tavallista. Käyvät töissä, harrastavat, auttavat lapsia läksyissä jne.

Loppupelissä miljoona on  hyvin vähän rahaa! Loistojahtia Välimerellä sillä ei saisi. Tai no ehkä sen jahdin, mutta ei paikkaa satamassa ja henkilökuntaa.

En kyllä laske miljonääriksi jotain asuntovelallista, joka mahdollisesti maksaa velkaa autostaankin, sekä omistaa sen muutamankymmenen tuhannen kesämökin.

Jos tulisi tarpeeksi rahaa, lopettaisin työni yläkoulun aineenopettajana. Asunto hommattaisiin jostain lämpimästä paikasta Suomen lisäksi. Suomeen rakennuttaisin talon, jossa olisi kuntosali, uima-allas (sisällä ja ulkona) ja muut herkut. Olen nelissäkymmenissä oleva mies enkä mitenkään huonossa kunnossa. Palkkaisin personal trainerin ja alkaisin huolehtia itsestäni vielä enemmän. 

Koulussa en näin loppuaikoina pyrkisi olemaan muuta kuin rehellinen. Rehellisyyttähän Suomessa arvostetaan. Sanoisin suoraan oppilaille kaikki mielipiteeni heistä, rehellisesti ja suodattamatta. Jos joku huoltaja valittaisi rehtorille, minut voisi sitten erottaa saman tien, jos siltä tuntuu. Joku 10 miltsiä auttaisi tässä tietenkin hieman.

Maksaisin lainat pois, rakentaisin hirsimökin tontilleni. Ostaisin vähäpäästöisen auton. Muuten eläisin kuten nytkin mutta ilman lainan huolta. Voisi ostaa mitä haluaa jos eteen tulee jotain sellaista.