Miten sanoa kauniisti 11-vuotiaalle, että hän syö liikaa?

Aloitatte koko perheen elämäntapa muutoksen. Kokkaatte terveellistä ruokaa mistä tulee kylläiseksi ilman turhia kaloreita. Saat samalla sitten lapset sekä miehen kuntoon ;) toki keskustelet ensin miehen kanssa ja kösket lopettaa herkkujen ostamisen. Epäreilua ostaa kotiin kauheat määrät herkkuja ja kieltää lasta syömästä niitä! Lapsille liikalihavuus voi altistaa jo varhaisessa vaiheessa korkeaan kolesteroliin ja diabetekseen joten parempi aloittaa heti Kun liian myöhään. Lapsesi voisivat aloittaa myös jonkun kivan harrastuksen! Jos sinulla on aikaa lenkkeillä ota lapset mukaan. Unikin tulee paremmin jos liikkuu vaikka noin tunnin ulkona joka päivä! säännölliset ruoka ajat lapsille ja välipala herkut pois! Taitaa miehellesi nyt järkeä että ei kannata lapsien terveyttä pilata jo noin varhain!

Luulisin, että saat asiantuntevammat ohjeet joltakin ravitsemusalan asiantuntijalta kuin tältä palstalta. Varaa aika ravitsemusneuvojalta / dieettihoitajalta ja keskustele hänen kanssaan lapsen syömisestä. Hän osaa myös opastaa valitsemaan ruoka-aineita, jotka pitävät kauemmin kylläisenä (ns. hitaat hiilarit). Mutta jotta tuloksia syntyisi, pitää koko perheen noudattaa samaa ohjelmaa eli perheen ruokavalio menee varmaankin uusiksi. Välipalaksi tarjoat juurespaloja ja välillä tietysti myös hedelmiä. Sipsit, karkit ym. herkut säästetään erikoistilanteisiin muutamaan kertaan vuodessa. Ja liikuntaa, liikuntaa, liikuntaa! Tekisi varmaan vanhemmillekin hyvää.

Repesin AP:lle.

Ei tässä muuta, kaikki tarpeellinen onkin sanottu jo minua ennen. Tärkeimpänä tietysti se, että älkää ostako sille penskalle niitä hiton lihottavia juttuja.

Samaa mieltä monen muun kanssa: on aikuisten asia pitää huolta perheen ruokakulttuurista. 

Paljon kertoo se, että ap (miehineen?) oli ostanut vieraille sipsejä ja karkkeja UV -juhliin ja siksi pyöristyvä tyttö oli päässyt niihin käsiksi. Kuka täysjärkinen aikuinen tarjoaa juhlavieraille pissismättöä? Turha ap:n on syyllistää yksin miestään ja tämän makkaranhimoa. Alatte syödä kuin ihmiset, oli arki tai juhla. Teette vieraillenne hyviä, monipuolisia tarjottavia. Salaatin sekoittaminen ja leivän, salamipötkön ja juuston nostaminen pöytään ei ole yhtään sen työläämpää valmistettavaa kuin sipsit ja karkit. 

Sovitatte perheen ruoka-ajat työaikoihin. Jollei se onnistu, äiti ja tytär syövät päivällisen/ illallisen kahdestaan ja isä lämmittää ruuan kotiin tullessaan. Ei mitään voileipämättöä pitkän työpäivän jälkeen, vaan oikeaa, lämmintä ruokaa. Vihanneksia/ hedelmiä joka aterialla, aamupalasta iltapalaan (jos sellainen käytössä). Appelsiinit ovat nyt talvella halpoja, porkkanaraastetta voi vaihdella vaikka miten, ihan vain pikkuvinkkinä.  

Kukaan ei napostele koko ajan jotakin, jos ei ole mitään naposteltavaa. Muuten, myös appelsiinin syöminen on napostelua, joten pitäkää hedelmiä tarjolla tortillojen, sipsien, makkaran, leivän ja karkkien tilalla. 

Tunnet tietysti itse lapsesi parhaiten. Itse puhuisin ensin miehen kanssa rehellisesti huolestani. Voisin ehdottaa, että otan vastuun ruokaostoksista, ja että hän söisi makkaransa ja sipsinsä vaikka työpaikalla. Sitten puhuisin aivan suoraan tyttären kanssa. Toteaisin, että tällä menolla hänestä tulee lihava, ja lihavuus olisi helpompi ehkäistä ennalta kuin hoitaa. 

Meillä tytär oli ja on lihomaan taipuvainen. Puhuin hänelle asiasta jo hänen ollessaan 6-vuotias. Hän tietää, ettei voi syödä yhtä paljon kuin joku muu. En syyllistänyt vaan totesimme tosiasian. Tuloksena on nyt normaalipainoinen, tasapainoinen aikuinen tytär. 

Vierailija kirjoitti:

Repesin AP:lle.

 

Ei tässä muuta, kaikki tarpeellinen onkin sanottu jo minua ennen. Tärkeimpänä tietysti se, että älkää ostako sille penskalle niitä hiton lihottavia juttuja.

Ei taida olla tuon ikäisenä enää äidin ostamisista kiinni. Meillä tyttö taisi olla juuri tuon ikäinen, kun tuli herätys. Tytön sängyn alusta oli ihan täynnä suklaapetukoiden ja karkkipussien ynnä muiden herkkujen käärepapereita.

Kävimme terapeutilla tyttären kanssa, ja äidin tehtäväksi jäi tytön lenkille vieminen. Isä ei osallistunut mutta ei kyllä sabotoinutkaan.

Koiran kyllä hankki tytölle, mutta tuli ero ja sitä koiraa ei voinut enää pitää kun siihen ei saatu kuria. Isä oli sitä tyttären kanssa hoitanut, mutta tytär itse ei saanut vielä melkein pentuun mutta suureen koiraan yksin otetta. Nyt tytär on hoikka nainen joka lenkkeilee paljon.

Mutta kyllä siihen vaivaa sai nähdä.

Ensin keskustelisin miehen kanssa: nyt herkut pois, jos et välitä itsestäsi niin välitä edes lapsestasi.

Sitten teette koko perheenä uudenvuodenpäätöksen terveellisemmistä ruokailutottumuksista. Ei mitään ylidramaattista täyskäännöstä, vaan vihanneksia ja kasviksia lisäten, keittoja, vähän pienempiä ruokamääriä ja enemmän salaattia. Herkut vain herkkupäivänä ja juhlissa, eikä herkkupäivänäkään tarvitse olla kilokaupalla karkkia ja sipsiä, vähempikin riittää. Herkkupäivän herkku voi olla vaikka iso kulhollinen hedelmäsalaattia tai smoothie.

Lapselle en sanoisi erikseen mitään hänen pyöristymisestään, esiteini on herkässä iässä vartalonsa suhteen. Ottaisin tuon koko perheen asiana, että haluamme muuttaa tapoja terveellisimmiksi, koska sehän on vain positiivista.

Liikuntaharrastus olisi lapselle tietenkin hyvä. Mutta jos mikään laji ei tunnu mieleiseltä, niin älä pakota. Joku muukin kiva harrastus voi toimia.

Minä olen saanut teinin kävelyille kanssani, kuin aloitettiin ihan 15min kävelystä. Jo siitä tulee mukava positiivinen reipas ja raikas olo, ja nyt teini käy jo pidemmilläkin kävelyillä kanssani ihan mielellään. Jutellaan samalla kaikkea. Mies mukaan!

Lapselle ei tarvitse sanoa, että hän syö liikaa. Juttele miehen kanssa ja sopikaa siitä, mitä ruokaa kotiin ostetaan. Jos mies syö vain epäterveellistä roskaa eikä tapojaan muuta, tilanne on tosi hankala.

Tarjoa tuon ikäiselle sellaista terveellistä ruokaa, jota hän voi syödä niin paljon kuin haluaa. Pidä huoli, että sipsejä ja limua ja karkkeja ei kotona ole. Jos tarvitsee välipalaa, tarjolle hedelmiä ja juurespaloja ja maustamatonta jugurttia yms.

Oma typerä äitini sanoi vuosi sitten että minulla on kaapissa liikaa ruokaa. Teen ruokani itse, tottakai on raaka-aineita. Syön kuulemma myös liikaa.

Väärin. Kyse ei ole että syö liikaa vaan enimmäkseen siitä että syö vääriä asioita. Omalla kohdallani myös stressi vaikutti. Tuskin kukaan lapsi pihvin syömisen jälkeen haluaa tai jaksaa mättää karkkia suuria määriä. Eli kunnon proteiinipitoista ravitsevaa ruokaa! Opin itse vanhemmiltani katastrofaalisen ruokakulttuurin, todella. Epäterveellisen. Kaikki eivät pilalla ja vehnällä pärjää.

Aamulla maitorahkaa, ei mitään puuroa joka ei pidä nälkää. Välipalaksi esim munakasta. Ei leipiä perunoita pastoja ja muuta moskaa.

Ja vielä kommentoisin että lapsille syötetään käsittämättömiäasioita. Älä anna jogurttia ja mehuja ja muuta tyypillistä.

Nro 49

Keksi terveellisiä herkkuja roskan tilalle ja ole valmis muuttamaan myös omia ruokailutottumuksiasi. Itse olin myös lapsena lihava ja oma mamma sitten joskus sanoi että eiköhän jo riitä tuo ruoka (taisi olla toinen täysi lautasellinen ruokaa lautasella). Salaattiakin pakotettiin syömään. En kadu yhtään. Nykyään rakastan liikuntaa ja olen kohtalaisen hyvässä kunnossa. Tietysti kannattaa etsiä jos jokin mieleinen urheilulaji löytyisi. Tsemppiä elämäntapa muutokseen! :)

Ota vähän pullaa

Vierailija kirjoitti:

Minä olen saanut teinin kävelyille kanssani, kuin aloitettiin ihan 15min kävelystä. Jo siitä tulee mukava positiivinen reipas ja raikas olo, ja nyt teini käy jo pidemmilläkin kävelyillä kanssani ihan mielellään. Jutellaan samalla kaikkea. Mies mukaan!

Kiitos tästä! Olen itse kipeästi elämäntapamuutoksen tarpeessa, mutta en ole pystynyt ajattelemaan, että sen voi aloittaa noinkin pienestä. Jotenkin sitä ajattelee, että 15 min kävely on yhtä tyhjän kanssa, puoli tuntia olisi minimi ja se taas tuntuu jo niin suurelta ponnistukselta, ettei siihen tule ryhdyttyä. Mutta 15 min olisi matalan kynnyksen aloitus ja tyhjää parempi.

Anna hänen syödä oikeaa, terveellistä koti ruokaa vatsansa täyteen ! Jos sitä rajoitat niin napostelemine lisääntyy todennäköisesti. Hän on kuitenkin kasvavassa iässä. Itse söin tuon ikäisenä aivan järkytyävät määrät ruokaa :D ja aivan normaalipainoinen olin ja olen edelleen

Mielestäni teidän vanhempien pitää selvittää syy siihen miksi tytär ahmii noin paljon herkkuja ja haluaa syödä koko ajan. Tuo on mielestäni oire jostain. Joku psyykkinen juttu täytyy varmaan olla, jos tytär on lihonutkin ahmimisestaan, eli ei tällöin syö enää todelliseen fyysiseen tarpeeseensa. Henkiseen tarpeeseensa hän varmaankin syö. Hän ei ehkä koe oloaan mielekkääksi? Saa tarpeeksi rakkautta, turvaa ja hoivaa teiltä vanhemmilta?

Vierailija kirjoitti:

Oma typerä äitini sanoi vuosi sitten että minulla on kaapissa liikaa ruokaa. Teen ruokani itse, tottakai on raaka-aineita. Syön kuulemma myös liikaa.

Väärin. Kyse ei ole että syö liikaa vaan enimmäkseen siitä että syö vääriä asioita. Omalla kohdallani myös stressi vaikutti. Tuskin kukaan lapsi pihvin syömisen jälkeen haluaa tai jaksaa mättää karkkia suuria määriä. Eli kunnon proteiinipitoista ravitsevaa ruokaa! Opin itse vanhemmiltani katastrofaalisen ruokakulttuurin, todella. Epäterveellisen. Kaikki eivät pilalla ja vehnällä pärjää.

Aamulla maitorahkaa, ei mitään puuroa joka ei pidä nälkää. Välipalaksi esim munakasta. Ei leipiä perunoita pastoja ja muuta moskaa.

Puuro pitää nälkää pari tuntia. Sen jälkeen kuuluu tulla näläntunne ja syödä.

Jos nukkuu n. 10 h yöunet niin valveille jää 14 h. Siinä mahtuu 7 ruokaa jos söisi kokoajan 2 h välein ja koska noin usein ei tarvitse niin riittää 5-6 kertaa päivässä.

Ravinto-oppi lapselle on laaja. Siinä EI poisteta viljoja oman pään mukaan! Toi pitää keskustella asiantuntijan kanssa jos köyhdyttää ruokavaliota!

Olen järkyttynyt mitä luen täällä. Lapsi tarvitsee pari tuntia liikuntaa päivittäin ja normaalin ruuan. Siinä SAA olla myös turhuutta koska lapsi oppii niitä syömään. Ongelma on isä joka herkuttelee liian usein ja varmaan liikkuu nollat.

Teillä apu tulee ravitsemusterapeutilta. Ongelma on koko perheen. Mutta kasvuikäinen lapsi ei saa aloittaa laihista. Laihtuminen tulee automaattisesti kun liikkuu, syö normaalisti ja lapsi kasvaa. Älkää häiriinnyttäkö kasvua!

Kokki

tee niinkuin ystäväni (fitness fanaattinen) naisystävä, joka pelottelee ystävän 11 vuotiasta tytärtä lihomisesta koko ajan, kun tytär (hyvin hoikka) tykkää vähän liikaa makeista herkuista. Mietin, että mitenköhän tuo vaikuttaa tytön itsetuntoon... kotona kun muutenkin punnitaan kaikki ruuat, on kamala rasvakammo  ja moneen yhteyteen muistutetaan, kuinka "perse leviää heti, jos syö rasvaa". 

En nyt lukenut muuta kuin aloituksen, mutta mä monesti ihmettelen miksi lapsen annetaan syödä itsensä lihavaksi. Mä seurailen vaivihkaa lapsiani ja jos alkaa selvästi kertymään ihan rasvakudosta, niin kyllä mä koen olevani siitä vastuussa. Etenkin siitä napostelusta. Meillä edelleen jopa kasiluokkalainen kysyy, voiko ottaa välipalaa jos ei ole välipala-aika. Lapset on opetettu kysymään jo senkin takia, että jos ottavat omin nokkineen ja ruoka onkin puolen tunnin päästä, niin sitten ei ole nälkä. Koulun jälkeen saa syödä välipalan ja sitten iltapalan oma-aloitteisesti. Jos haluaa syödä muina aikoina, niin kysymättä saa ottaa omenan, päärynän tai banaanin mikäli niitä on kaapissa.

Lapsena kehittyy uusia rasvasoluja sitä mukaa kun liikaa kaloreita syö päivän mittaan, niitä ei enää aikuisena tule lisää. Sinun vastulla on siis, kuinka paljon rasvasoluja lapsellesi kehittyy. Jokainen rasvasolu on kuin sieni joka aikuisiällä yrittää kasvattaa itseään mahdollisimman suureksi. Jos rasvasoluja on enemmän, on selvää että lihoaakin herkemmin. Toki voit toivoa, että lapsesi jostain syystä alkaa aikuisena syömään kuin lintu, niin silloin tämä huoli on aiheeton.

Vinkki vielä. Ää puhu laihduttamisesta, vaan kerro vaikka että alatte syödä terveellisemmin. Tee kevyempää  ruokaa (vältä kuitenkin kevyttuotteita joiden teho tulee jostain laboratorioissa kehitetyistä aineista, vähennä hiilareita, lisää proteiinia jne), mutta sitäkin tärkeämpää on pienentää annoskokoja. Jos jää nälkä, niin omppu jälkkäriksi.

tortillat on mun mielestä terveellinen herkku, sisään paljon vihanneksia, vähärasvaista jauhelihaa / kanaa ja sit vähän kermaviiliä. 2 kpl per hlö saa meillä, sekä lapset että aikuiset. 

Meilläkin lapset syö mun mielestä paljon, koska vertaan itseeni ja alakouluikäiset syö yhtä paljon tai jopa enemmän joskus kuin minä, 60 kg aikuinen. Lähtökohtaisesti annan kuitenkin syödä, ja mieluummin juuri paljon perusruokaa, jolloin tilaa herkuille ei jää niin paljon eikä mielitekoakaan. 

Muistan omasta lapsuudesta että saatoin syödä välipalaksi jonkun mikroaterian, siis ihan ruuan. Söin koulussa, välipalaksi saarioisten lasagne, sitten harrastuksiin ja illalla vielä äidin tekemä lämmin ruoka. Enkä ollut lihava, vaan normaalipainoinen. Panostaisin ehkä juuri ruuan syömiseen, jolloin ei tee mieli sipsejä, karkkeja yms. 

Ollessani 5. luokalla, painoni oli yläkäyrillä. Terveydenhoitaja käski minun jättää kaikki herkut pois ja laihduttaa. Siitäpä alkoikin sitten syömishäiriökierre, joka on tähän mennessä kestänyt 20 vuotta. Että varovasti sen kanssa, miten kehotatte lapsianne laihduttamaan.