Lue keskustelun säännöt.
Pyydättekö mieheltänne rahaa, ja jos, niin paljonko?
31.12.2015 |
Vai onko teillä kummallakin omat rahat? Miten te, jotka olette kotihoidontuella, jaatte kustannukset?
Kommentit (37)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole pyytänyt. Nyt kun olen ollut kh tuella eli mitättömällä summalla niin molemmat on laittanut 80% tuloistaan yhteiselle tilille, josta maksettu laskut, ruuat ja asuminen ja lapsen jutut. 80% kuulostaa isolta prosentilta, mutta koska se on molemmille sama ja mun kh tuki käteen on alle 300e niin siksi prosenttimäärä on iso. Sitten kun palaan töihin niin molemmat laittaa varmana jotain 50% tuloistaan ja aletaan remppaan yms.
Vierailija kirjoitti:
Saan mieheltä tuhat euroa kuussa käyttörahaa normaalisti. Ylimääräisiinkin hankintoihin olen aina saanut jos on ollut tarvetta. Lisäksi mies huolehtii melkein kaikista juoksevista kuluista.
Hoidin lapset kotona ja tämä vaan jatkui luontevasti näin, että minä ole kotona. Se sopi miehelle enkä minä ole koskaan hinkunut töihin takaisin. Aluksi oli tiukkaa asuntolainaisena nuorena perheenä, mutta mies on edennyt urallaan ja elintasomme on noussut sen mukana. Osoittaa edelleen kunnioitusta ja sanoo usein, ettei olisi missä on ilman minun tukeani.
Tiesitkö jo tavatessanne että mies tulee menestymään? Minäkään en halua kuluttaa elämääni töissä. Opiskelukin tuntuu jo niin puuduttavalta kun olisi kaikkea muutakin tekemistä. Mutta haluaisin kuitenkin ehkä lapsia ja omakotitalon ja lomamatkoja tulevaisuudessa. Sellaisen ylemmän keskiluokan elintason, ei mitään miljonäärielämää välttämättä. Toiveeni on että rakastun rikkaaseen mieheen ja tietty että se rakastuu minuun :D
Eipä ole koskaan tarvinnut rahoja eritellä tai toiselta pyydellä, kun alusta asti on ollut yhteiset rahat. Niin helppoa, kun ensin maksetaan tililtä kaikki laskut, pannaan vähän säästöön ja lopuilla eletään.
Täällä olen lukenut kaikenlaista säätämistä raha-asioista - kuka maksaa mitäkin. Miksi pitää asioista tehdä vaikeita, kun kerran yhdessä ollaan ja yhdessä hoidetaan perhettä ja kartutetaan yhteistä omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Omat rahat, kumpikin maksaa omat kulunsa ja yhteiset puoliksi. Myös kotihoidontuella ollessani, koska minähän sen päätöksen tein, että jään kotiin. Olisi väärin maksattaa se miehellä.
Viimeksi olen pyytänyt mieheltä 4800 e, koska hän oli luvannut maksaa pojan matkan, mutta unohti sen. Koska hän sen lupasi ja minä sen maksoin, niin tietty pyysin omani pois.
Miksi monta alapeukkua?
Jos mies on luvannut maksaa poikansa matkan, niin eikö hänen tarvitse pitää lupaustaan? Itse en olisi noin kalliiseen matkaan suostunut, mutta miehelle se oli OK, joten miksi kieltämään? Minusta olisi ollut todella väärin poikaa kohtaan todeta 2 vko ennen reissua, että sorry, et pääsekään, koska isä ei ole muistanut maksaa ja minähän se matkojasi maksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saan mieheltä tuhat euroa kuussa käyttörahaa normaalisti. Ylimääräisiinkin hankintoihin olen aina saanut jos on ollut tarvetta. Lisäksi mies huolehtii melkein kaikista juoksevista kuluista.
Hoidin lapset kotona ja tämä vaan jatkui luontevasti näin, että minä ole kotona. Se sopi miehelle enkä minä ole koskaan hinkunut töihin takaisin. Aluksi oli tiukkaa asuntolainaisena nuorena perheenä, mutta mies on edennyt urallaan ja elintasomme on noussut sen mukana. Osoittaa edelleen kunnioitusta ja sanoo usein, ettei olisi missä on ilman minun tukeani.
Kaipa se myöskin on kerryttänyt sulle eläkesäästöjä? Tipahdat aika tyhjän päälle jos se häipyy. Siinä ei tuet ja kunnioitukset paljon paina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat rahat, kumpikin maksaa omat kulunsa ja yhteiset puoliksi. Myös kotihoidontuella ollessani, koska minähän sen päätöksen tein, että jään kotiin. Olisi väärin maksattaa se miehellä.
Viimeksi olen pyytänyt mieheltä 4800 e, koska hän oli luvannut maksaa pojan matkan, mutta unohti sen. Koska hän sen lupasi ja minä sen maksoin, niin tietty pyysin omani pois.
Miksi monta alapeukkua?
Jos mies on luvannut maksaa poikansa matkan, niin eikö hänen tarvitse pitää lupaustaan? Itse en olisi noin kalliiseen matkaan suostunut, mutta miehelle se oli OK, joten miksi kieltämään? Minusta olisi ollut todella väärin poikaa kohtaan todeta 2 vko ennen reissua, että sorry, et pääsekään, koska isä ei ole muistanut maksaa ja minähän se matkojasi maksa.
Minä ainakin alapeukutin koska alistut siihen , että vanhemmuus kustantaa sinulle enemmän kuin miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saan mieheltä tuhat euroa kuussa käyttörahaa normaalisti. Ylimääräisiinkin hankintoihin olen aina saanut jos on ollut tarvetta. Lisäksi mies huolehtii melkein kaikista juoksevista kuluista.
Hoidin lapset kotona ja tämä vaan jatkui luontevasti näin, että minä ole kotona. Se sopi miehelle enkä minä ole koskaan hinkunut töihin takaisin. Aluksi oli tiukkaa asuntolainaisena nuorena perheenä, mutta mies on edennyt urallaan ja elintasomme on noussut sen mukana. Osoittaa edelleen kunnioitusta ja sanoo usein, ettei olisi missä on ilman minun tukeani.
Tiesitkö jo tavatessanne että mies tulee menestymään? Minäkään en halua kuluttaa elämääni töissä. Opiskelukin tuntuu jo niin puuduttavalta kun olisi kaikkea muutakin tekemistä. Mutta haluaisin kuitenkin ehkä lapsia ja omakotitalon ja lomamatkoja tulevaisuudessa. Sellaisen ylemmän keskiluokan elintason, ei mitään miljonäärielämää välttämättä. Toiveeni on että rakastun rikkaaseen mieheen ja tietty että se rakastuu minuun :D
Jaa, enpä tiedä. Tietysti miehellä oli tavoitteita ja hän oli aikaansaava jo tavatessamme. Opiskelimme samaan aikaan. Päätös jäädä hoitamaan lapsia kotiin ei kuitenkaan liittynyt tähän mitenkään enkä ajatellut, että kyllä mies tulee hoitamaan taloudellisen puolen. Tuskin sellaista voi etukäteen tietää vaikka ennusmerkkejä olisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saan mieheltä tuhat euroa kuussa käyttörahaa normaalisti. Ylimääräisiinkin hankintoihin olen aina saanut jos on ollut tarvetta. Lisäksi mies huolehtii melkein kaikista juoksevista kuluista.
Hoidin lapset kotona ja tämä vaan jatkui luontevasti näin, että minä ole kotona. Se sopi miehelle enkä minä ole koskaan hinkunut töihin takaisin. Aluksi oli tiukkaa asuntolainaisena nuorena perheenä, mutta mies on edennyt urallaan ja elintasomme on noussut sen mukana. Osoittaa edelleen kunnioitusta ja sanoo usein, ettei olisi missä on ilman minun tukeani.
Kaipa se myöskin on kerryttänyt sulle eläkesäästöjä? Tipahdat aika tyhjän päälle jos se häipyy. Siinä ei tuet ja kunnioitukset paljon paina.
On minulla omiakin säästöjä. Pelkästään talostakin saisin puolet niin eläisin silläkin ihan hyvin jos mies nyt johonkin tuosta lähtisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä pyydän. Mies elättää koko perheen. Minutkin.
Meillä on ollut omat rahat koko 10v suhteen ajan. Miehellä oli jo vähän omaisuutta kun tavattin ja kun ostettin eka yhteinen asunto, molemmat otti oman lainansa (mulla n. 30k € enemmän kuin miehellä). Ruuat ja muut puoliksi ja yhteiselle tilille molemmat laittaa saman summan kuussa, siitä sähköt ja vedet ja vakuutukset ym.
Musta tää on loistosysteemi sillä käytämme rahaa niin eri tavalla. Minä säästän ja mies törsää (pelaa ja käy baarissa). Tulisin hulluksi jos se hassaisi yhteisiä rahoja. Näin mun ei tarvitse murehtia.
Äitiyslomalla ollessa sain maksettua lainat ym omilla säästöilläni, silloinkin kaikki jaettiin tasan. Hoitovapaalle jos olisin jäänyt niin sitten olisi tehnyt tiukkaa ja oltaisiin varmaan jouduttu jakamaan eri tavalla. Mut tavallaan ajattelen siitäkin niin, että se joka haluaa ja saa jäädä kotiin voi elää paljon pienemmällä rahalla. Ei sen toisen tarttee maksaa toisen menoja jos kerran haluaa itse kotiin jäädä pienellä rahalla...
Suosittelen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydän joskus kolikoita jos sillä sattuu olemaan. Tylsä maksaa harrastuksen kenkävuokraa kortilla, jos toisella on tasaraha valmiina.
Omat rahat, mutta kaikki menee. Eli kun mun tililtä on rahat loppu ja olen lähdössä kauppaan, pyydän mieheltä sen pankkikortin mukaan, ja jos sieltäki rahat loppu, sillä on visa. Tänään mulla oli tilipäivä ja ostin omalla kortilla meille Savonia-aterimia setin, ja miehelle talvikengät, ja tietysti ruokaa ja bensaa autoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut omat rahat koko 10v suhteen ajan. Miehellä oli jo vähän omaisuutta kun tavattin ja kun ostettin eka yhteinen asunto, molemmat otti oman lainansa (mulla n. 30k € enemmän kuin miehellä). Ruuat ja muut puoliksi ja yhteiselle tilille molemmat laittaa saman summan kuussa, siitä sähköt ja vedet ja vakuutukset ym.
Musta tää on loistosysteemi sillä käytämme rahaa niin eri tavalla. Minä säästän ja mies törsää (pelaa ja käy baarissa). Tulisin hulluksi jos se hassaisi yhteisiä rahoja. Näin mun ei tarvitse murehtia.
Äitiyslomalla ollessa sain maksettua lainat ym omilla säästöilläni, silloinkin kaikki jaettiin tasan. Hoitovapaalle jos olisin jäänyt niin sitten olisi tehnyt tiukkaa ja oltaisiin varmaan jouduttu jakamaan eri tavalla. Mut tavallaan ajattelen siitäkin niin, että se joka haluaa ja saa jäädä kotiin voi elää paljon pienemmällä rahalla. Ei sen toisen tarttee maksaa toisen menoja jos kerran haluaa itse kotiin jäädä pienellä rahalla...Suosittelen
Aika outoa mun mielestä, meillä se jäi kotiin jolla ei ollut työpaikkaa, ja vaikka olis ollutkin niin se jolla on pienenpi palkka. Ja yhteinen päätös, minä menin töihin kun lapset oli 5v. mutta mies ei olisi halunnut että lapset laitetaan päiväkotiin, on sitä mieltä että siihen oravanpyörään kyllä ehtii mukaan, miestä ärsyttää sekin kun eskari on pakollinen. Teillä on yhteinen lapsi, joka on yhdessä päätetty hankkia, joten on outoa että mies on jotenkin ulkopuolinen koko jutussa, ihan kuin olisit yksin tehnyt lapsen vain omaan käyttöösi, ja miehelle ei saa siitä koitua yhtään lisäkuluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat rahat, kumpikin maksaa omat kulunsa ja yhteiset puoliksi. Myös kotihoidontuella ollessani, koska minähän sen päätöksen tein, että jään kotiin. Olisi väärin maksattaa se miehellä.
Viimeksi olen pyytänyt mieheltä 4800 e, koska hän oli luvannut maksaa pojan matkan, mutta unohti sen. Koska hän sen lupasi ja minä sen maksoin, niin tietty pyysin omani pois.
Miksi monta alapeukkua?
Jos mies on luvannut maksaa poikansa matkan, niin eikö hänen tarvitse pitää lupaustaan? Itse en olisi noin kalliiseen matkaan suostunut, mutta miehelle se oli OK, joten miksi kieltämään? Minusta olisi ollut todella väärin poikaa kohtaan todeta 2 vko ennen reissua, että sorry, et pääsekään, koska isä ei ole muistanut maksaa ja minähän se matkojasi maksa.
Minä ainakin alapeukutin koska alistut siihen , että vanhemmuus kustantaa sinulle enemmän kuin miehelle.
Miten niin vanhemmuus kustantaa (maksaa?) minulle enemmän kuin miehelle? Jos ottaisin vuoden palkattoman sapattivapaan, ei kukaan olettaisi, että miehen tulee maksaa kuluni, mutta kun päätän jäädä lapsen kanssa vuodeksi kotiin, katsot vanhemmuuden maksavan minulle enemmän kuin lapsen isälle. Tätä en ymmärrä. Hoitovapaa on ylimääräinen "palvelu", jonka vanhemmat voivat valita, koska subjektiivinen päivähoito-oikeus takaa työssäkäyvien vanhempien lapselle päivähoitopaikan. Jäädessäni hoitovapaalle menetin vuoden palkan, mutta ei se ollut vanhemmuuden "vika" vaan oman valintani seuraus. Miksi ihmeessä on alistumista kantaa vastuu valinnastaan ja maksaa itse omat kulunsa?
Ihan samalla tavalla pitäisi varmaan kauhistella miehen alistumista, hän kun maksaa pojan jääkiekkoharrastuksesta koituvat kulut eli omat matkansa matseihin, yöpymiset, pääsyliput jne. Nekin ovat seurausta siitä, että hän on vanhempi.
Pyydän ja laittaa vähän lisää päälle. Meillä omat tilit ja omat rahat. Naimisissa ollaan ja olen ollut pitkään töissä ja nyt hoidan kahta pientä lastamme kotona, opiskelen samalla uutta ammattia, koska työtkin loppuivat omalta alalta.
Nöyryyttävää pyytää rahaa...
Saan mieheltä tuhat euroa kuussa käyttörahaa normaalisti. Ylimääräisiinkin hankintoihin olen aina saanut jos on ollut tarvetta. Lisäksi mies huolehtii melkein kaikista juoksevista kuluista.
Hoidin lapset kotona ja tämä vaan jatkui luontevasti näin, että minä ole kotona. Se sopi miehelle enkä minä ole koskaan hinkunut töihin takaisin. Aluksi oli tiukkaa asuntolainaisena nuorena perheenä, mutta mies on edennyt urallaan ja elintasomme on noussut sen mukana. Osoittaa edelleen kunnioitusta ja sanoo usein, ettei olisi missä on ilman minun tukeani.