Lue keskustelun säännöt.
Miksi et tykkää matkustelusta?
31.12.2015 |
Vaikka sinulla olisi rahaa ja kaikki mahdollisuudet, mutta et silti matkustele, miksi?
Kommentit (71)
Luettuani tämän ketjun olen todella onnellinen, että matkustus itselleni taas antaa hurjan paljon lisää.
Kuluneen vuoden kohokohdat ovat taas olleet Karibian turkoosissa meressä snorklaamista ja miehen kosinta auringonlaskun aikaan illallisen äärellä, ihanat veneretket Karibian saarilla, Kroatian vesiputoukset, hiekkadyyneillä Arabiemiireissä ja Dubaissa maailman korkeimmassa rakennuksessa käyminen, kaikkien ihanien uusien ruokien maistelu paikallisten viinien kanssa jne.
Paljon vähemmän olisi taas muisteltavaa ilman ikimuistoisia reissuja oman rakkaan kanssa. Aika paljon vähemmän näkee täällä harmaassa kotosuomessa ja viime kesäkin oli niin kovin ankea :(
Täytyy vain sanoa, että ihmisiä on kyllä erilaisia! Hyvin avartava keskustelu tosin, en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, joita matkustelu ei kiinnosta. Typerin perustelu tälle mielestäni oli, että joka paikassa samanlaista, mikä ei varmasti pidä paikkaansa! Maailmasta löytyy kyllä käymisen arvoisia paikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa kiva lukea muiden syitä miksi eivät halua matkustaa. Itse rakastan matkustamista. Usea matka vuosittain. Lähiipiiriltäni saan usein kuulla asiasta. Se yleensä ilmaistaan niin et helppohan se mun on matkustaa mieheni kanssa, kun on varaa. Niin on varaa, koska meidän kiinnostus on matkutaminen. Lähiipirissä nuo sanojat laittavat rahansa autoharrastuksiin, moottoripyöräily, useaan isoon koiraan, kesämökkiin, veneilyyn. Olen asiasta sanonutkin. Yllättävää, mutta erään ystäväni autoharrastus maksaa vuodessa saman verran, kuin meidän perheen matkat.
Moni sanoo ettei ole varaa. Se ei ihan pidä paikkansa. Yllättävän monelta unohtuu se kiinnostuksen kohde, tärkeysjärjestys, Sinne se raha menee.
t. 5-6 lomamatkaa vuodessa (keskimääärin)
Jottei harhauduttaisi ihan pois ketjun aiheesta, kerropa, miksi matkustaminen kiinnostaa sinua.
Lomaa, rentoutumista, hyvää ruokaa ja erilaista, ystäviä, aurinkoa. Irtiotto arjesta. Yhdessä olemista visusti oman miehen kanssa eli myös laadukasta parisuhdeaikaa.
t. sama
Minullapa on rentoutumista, tosi hyvää ruokaa ja laatuaikaa ihan täällä koti-Suomessa, vaikkei olisi edes loma-aika. Auringonpaisteesta en pidä. Tämä on maailman paras paikka, täältä ei tarvitse lähteä muualle. :)
Kotona on kivaa, mutta matkoilla mukavaa. Joku muu kokkaa, siivoaa, palvelee, tiskaa jne,
Mä en lomilla kokkaile tai pyykkää- Meen valmiisiin pöytiin. Mua passataan ja palvellaan. Mä maksan ja nautin.
t. sama
Minäpä olen ymmärtänyt järjestää asiat sillä tavalla, että minun ei tarvitse lähteä elämääni karkuun ulkomaille. Alle kolmikymppisenä reissailin maailmalla seikkailunhalusta, mutta en silloinkaan paennut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Luettuani tämän ketjun olen todella onnellinen, että matkustus itselleni taas antaa hurjan paljon lisää.
Kuluneen vuoden kohokohdat ovat taas olleet Karibian turkoosissa meressä snorklaamista ja miehen kosinta auringonlaskun aikaan illallisen äärellä, ihanat veneretket Karibian saarilla, Kroatian vesiputoukset, hiekkadyyneillä Arabiemiireissä ja Dubaissa maailman korkeimmassa rakennuksessa käyminen, kaikkien ihanien uusien ruokien maistelu paikallisten viinien kanssa jne.
Paljon vähemmän olisi taas muisteltavaa ilman ikimuistoisia reissuja oman rakkaan kanssa. Aika paljon vähemmän näkee täällä harmaassa kotosuomessa ja viime kesäkin oli niin kovin ankea :(Täytyy vain sanoa, että ihmisiä on kyllä erilaisia! Hyvin avartava keskustelu tosin, en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, joita matkustelu ei kiinnosta. Typerin perustelu tälle mielestäni oli, että joka paikassa samanlaista, mikä ei varmasti pidä paikkaansa! Maailmasta löytyy kyllä käymisen arvoisia paikkoja.
Et taida ymmärtää vieläkään.
Vierailija kirjoitti:
Luettuani tämän ketjun olen todella onnellinen, että matkustus itselleni taas antaa hurjan paljon lisää.
Kuluneen vuoden kohokohdat ovat taas olleet Karibian turkoosissa meressä snorklaamista ja miehen kosinta auringonlaskun aikaan illallisen äärellä, ihanat veneretket Karibian saarilla, Kroatian vesiputoukset, hiekkadyyneillä Arabiemiireissä ja Dubaissa maailman korkeimmassa rakennuksessa käyminen, kaikkien ihanien uusien ruokien maistelu paikallisten viinien kanssa jne.
Paljon vähemmän olisi taas muisteltavaa ilman ikimuistoisia reissuja oman rakkaan kanssa. Aika paljon vähemmän näkee täällä harmaassa kotosuomessa ja viime kesäkin oli niin kovin ankea :(Täytyy vain sanoa, että ihmisiä on kyllä erilaisia! Hyvin avartava keskustelu tosin, en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, joita matkustelu ei kiinnosta. Typerin perustelu tälle mielestäni oli, että joka paikassa samanlaista, mikä ei varmasti pidä paikkaansa! Maailmasta löytyy kyllä käymisen arvoisia paikkoja.
Että jo seurusteluaikana täytyy lähteä paikkaamaan parisuhteen ankeutta ulkomaille? :)
- Kaikkien aikataulujen etukäteen selvittäminen on inhottavaa (lennot, bussit ym)
- Tarvittavan rahan määrän arviointi on myös inhottavaa (paljonko menee lentoihin, busseihin, ruokaan, mahdollisiin museoihin ym. Mulla on ihan kohtuullisesti rahaa mutta ei kuitenkaan niin paljon että voin lähteä takki auki maailmalle ja luottaa siihen että kaikki menee hyvin)
- Tarvitsisin allergiavapaan huoneen. Suurin osa hotelleista on kokolattiamatoilla varustettu ja pelkästään tuo saa olon sietämättömäksi koska nenä menee tukkoon tunnin sisällä.
- Ruokailu: Allergiat rajoittaa, ja toisaalta myös se että ulkomailla pitää aina katsoa mitä laittaa suuhunsa tai kohta on sitten hirveä ripuli. Kuka tästä nauttii?
- Yksin on turvatonta matkustaa, ja kaksinkaan ei ole kauhean turvallista
Kaikenkaikkiaan: Matkustelu vaatii kauheasti vaivaa. Tahdon rentoutua lomillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on lentopelko. Siinä yhdistyy korkeanpaikan- ja ahtaanpaikankammo. Toisekseen en näe mitään järkeä lähteä kaupunkilomille, koska kaikki kaupungit muistuttaa toisiaan. Liikenne on ahdistavaa... Mukana tarvitsisi olla opas tai joku ryhmä, itsekseen/kahdestaan liikkuminen voi olla vaarallista. Rahaa menee ja ripuli voi yllättää. Jonnekin tosi eksoottiseen luontoon voisin mennä, kuten Galapagossaarille.
Pitkälti samat syyt kuin jo täällä luetellut. Matkustaminen on vaivalloista, pelkään lentämistä ja inhoan monimutkaisia matkajärjestelyjä. Olen myös introvertti ja kuormitun helposti, etenkin silloin jos en ole täysin kartalla siitä mitä ympärillä tapahtuu. Huomaan selvästi, miten aistini ylikuormittuvat maissa, joiden pääkieltä en osaa. Tahtomattanikin kuuntelen koko ajan keskusteluja, luen kylttejä ja tekstejä ja tunnen jonkinlaista hukassaolon tunnetta kun en ymmärrä. Minun on vaikea nukkua ja rentoutua vieraissa paikoissa ja minulla on myös ongelmavatsa.
Erona tämän ketjun viesteihin kuitenkin se, että matkustan silti. Haluan ymmärtää maailmaa ja sen eri kulttuureita, nähdä sitä mahdollisimman paljon tämän elämän aikana. Maailmassa on aivan hämmästyttäviä ja upeita paikkoja. Minulle matkustelu ei siis ole välttämättä mikään rentoutus tai pelkkä nautinto, vaan eräänlaista opiskelua, joka vie aikaa ja voimia, mutta antaa silti palkkion jossain muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikää 41 ja ensimmäinen kunnon ulkomaanmatka oli vuonna 1984 eli 31 vuotta sitten. Ja niitä on riittänyt ja toivottavasti riittää tulevaisuudessakin. Olin vuosia työssä, jossa jouduin myös matkustamaan ja vihasin sitä. Työmatkat sucks, sen sijaan vapaa-ajan matkat on huumetta. Välillä on ollut rahatkin tiukemmalla, mutta matkalle on aina yritetty päästä. Kuljen vaikka lumpuissa ja värjään oman tukkani, jos vaan pääsen reissuun välillä.
Tänä vuonna takana kaksi pikkureissua Tallinnaan, pitkä viikonloppu Lontoossa ja Dubain ja Turkin viikon reissut. Lontooseenkin tuo taisi olla jo elämäni kahdeksas matka, mutta 9-vuotiaalle lapselle ensimmäinen ja haluisin esitellä lapselle kaupungin. Haluaisin enemmän kaukomatkoja, mutta haluaisin olla siellä pari viikkoa ja se on tosi hankala järjestää töistä talviaikaa. Kesällä taas en näe järkeä reissata tropiikkiin. Ne on just talvimatkoja.
Haluaisin parin vuoden päästä lasten vähän kasvettua mennä automatkalle Jenkkeihin. Ajettaisiin vaihtoehtoisesti NY-Miami tai Miami-Los Angeles. Kuukausi täytyisi varata aikaa ja rahaa palaa kyllä helposti lähemmäs kymppitonni, vaikka oltaisiin tarkempiakin. Mutta olisi se huikea reissu, yhden autoreissun olen tehnyt Texasista Seattleen ja se oli mahtava matka.
Kuten edellinen kirjoittaja (70) sanookin, maailmassa on hämmästyttäviä ja upeita paikkoja. Minä kävin nuorempana reissaamassa reppu selässä ja ilman reppua ja huomasin, että valitettavasti rannoilla, raunioilla, vanhoissakaupungeissa, arkkitehtuurin ihmeillä, jylhillä näköalapaikoilla ja harrastuspaikoissa oli turistia ja töllistelijää ja niiden mukana jäätelönmyyjää, lipunkauppaajaa ja sisäänheittäjää pilvin pimein. Tuolloin vielä jaksoin sietää turismia, mutta kaksi vuotta matkaoppaana vieroitti minut ihmisjoukoista ja monttu auki seisoskelijoista loppuiäkseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikää 41 ja ensimmäinen kunnon ulkomaanmatka oli vuonna 1984 eli 31 vuotta sitten. Ja niitä on riittänyt ja toivottavasti riittää tulevaisuudessakin. Olin vuosia työssä, jossa jouduin myös matkustamaan ja vihasin sitä. Työmatkat sucks, sen sijaan vapaa-ajan matkat on huumetta. Välillä on ollut rahatkin tiukemmalla, mutta matkalle on aina yritetty päästä. Kuljen vaikka lumpuissa ja värjään oman tukkani, jos vaan pääsen reissuun välillä.
Tänä vuonna takana kaksi pikkureissua Tallinnaan, pitkä viikonloppu Lontoossa ja Dubain ja Turkin viikon reissut. Lontooseenkin tuo taisi olla jo elämäni kahdeksas matka, mutta 9-vuotiaalle lapselle ensimmäinen ja haluisin esitellä lapselle kaupungin. Haluaisin enemmän kaukomatkoja, mutta haluaisin olla siellä pari viikkoa ja se on tosi hankala järjestää töistä talviaikaa. Kesällä taas en näe järkeä reissata tropiikkiin. Ne on just talvimatkoja.
Haluaisin parin vuoden päästä lasten vähän kasvettua mennä automatkalle Jenkkeihin. Ajettaisiin vaihtoehtoisesti NY-Miami tai Miami-Los Angeles. Kuukausi täytyisi varata aikaa ja rahaa palaa kyllä helposti lähemmäs kymppitonni, vaikka oltaisiin tarkempiakin. Mutta olisi se huikea reissu, yhden autoreissun olen tehnyt Texasista Seattleen ja se oli mahtava matka.
Millä tavalla tämä liittyy ketjun aiheeseen "miksi et tykkää matkustella"?
En pidä lentämisestä. Auto, juna ja laiva ovat paljon mukavampia matkustusvälineitä, eikä niillä taas pääse kovinkaan kauas. En myöskään luota omaan kielitaitooni niin paljon, että lähtisin yksin, eikä toisaalta ole ketään muuta jota kiinnostaisi samat kohteet kuin minua. Lisäksi matkustamisessa on aina oma jännityksensä (negatiivisessa mielessä), miten pärjään ulkomailla keliakian ja parin muun ruokarajoitteen takia.